Tracon 8-10.9.2017

Varhain perjantaiaamuna otin suunnan kohti Tamperetta ja lähdin nyt jo peräti kahdennettatoista kertaa järjestettyyn Traconiin. Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Tampere-talolla 8-10.9. Ensimmäisenä päivänä, peliperjantaina, oli tarjolla kaikille ilmaista peleihin liittyvää ohjelmaa. Varsinainen tapahtuma oli lauantaina ja sunnuntaina, ja ohjelmaa ja muuta tekemistä oli tarjolla taas yllin kyllin. Olin itsekin tapahtumassa ohjelmanpitäjänä, ja tapahtuma oli minulle ensimmäinen Tracon ja myös ensimmäinen isompi con sitten vuoden 2011 Desuconin. Näin ollen en osaa tässä kirjoituksessa arvioida tapahtuman onnistumista verrattuna aikaisempiin tapahtumiin tai muihin suuriin suomalaisiin coneihin, koska en ylipäätään käy coneissa. Se syy, miksi päätin tulla Traconiin, oli se, että siskoni asuu hyvin lähellä tapahtumapaikkaa ja näin minulle järjestyi kätevästi korkealaatuinen, ilmainen majoitus koko viikonlopun ajaksi.

Ihmispaljoutta aula-alueella

Peliperjantaihin en osallistunut oikeastaan ollenkaan, sillä olin sairastunut torstaina flunssaan ja oloni oli melkoisen hirveä useamman tunnin syömättömyyden, niistämisen ja bussissa istumisen takia. Sen verran kuitenkin pyörähdin Tampere-talolla, että kävin hakemassa ohjelmanjärjestäjän badgeni sekä tapahtuman ohjelmalehden. Jo perjantaina paikalla pyöri kuitenkin työvoiman ohella melko mukavasti kävijöitä jopa cosplay-asuissaan. Kuitenkin jo perjantaina oli havaittavissa yksi viikonlopun huonoimmista puolista eli kylmä, kostea ja sateinen sää, joka onneksi ei lopulta ollutkaan ihan niin hirveä kuin sääennustuksissa aluksi lupailtiin ja joka kirkastui sunnuntaina iltapäivällä mukavaksi auringonpaisteeksi. Huonosta säästä huolimatta ihmiset vaikuttivat viihtyvän myös ulkona puistossa melko hyvin, mutta sisällä oli välillä todella paljon ihmisiä ja kauhean kuuma. Kuumuus ja ihmispaljous eivät tehneet hyvää flunssalleni, ja jouduinkin viettämään välillä aikaa green roomissa teetä juoden ja akkuja lataillen. Sunnuntaina oloni oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, mutta lauantai meni välillä melkoisessa sumussa.

Lauantaiaamuna saavuin hyvissä ajoin tapahtumapaikalle ja ehdin mukavasti katsomaan avajaiset. Avajaiset eivät olleet kovinkaan pitkät, mutta ne olivat varsin viihdyttävät ja niissä esiteltiin ihan hauskalla tavalla conin ohjelmaa, mm. meidokahvilaa sekä Game of Traconia. Traconin pelililliseen puoleen en viikonlopun aikana osallistunut tai juuri muutenkaan tutustunut ollenkaan, vaikka minua kyllä yritettiin houkutella pelaamaan roolipelejä. En sellaista valitettavasti harrasta enkä ole asiasta kiinnostunut, joten Tracon oli minun osaltani melko pitkälti puheohjelmissa istumista sekä yleistä conialueella hengailua. Siispä avajaisten jälkeen siirryin huilaamaan green roomiin ja kiertelin tapahtuma-alueella ennen osallistumista ensimmäiselle luennolle, joka oli nimeltään Saako aikuinen fanittaa?

Luento oli tarkoitettu jonkinlaiseksi ”terapiasessioksi” ihmisille, jotka olivat negatiivisten kommenttien ”traumauttamia”. Luennoitsia, Mewstor, kertoili enimmäkseen omista kokemuksistaan aikuisena Pokémon-fanina ja -harrastajana, esitteli jonkin verran aikuisten fanittamisesta teettämänsä kyselyn tuloksia ja lopuksi yleisö sai kertoa omista kokemuksistaan. Sekä luennoitsijalla että yleisöllä oli kerrottavanaan enimmäkseen negatiivisia kokemuksia siitä, miten muut aikuiset eivät ymmärrä esim. anime-, cosplay- tai roolipeliharrastusta, valittavat rahankäytöstä ja pitävät sitä lapsellisena. Varsinaista asia-asiaa luennolla oli aika vähän, vaan painopiste oli henkilökohtaisissa kokemuksissa. Luento oli ihan viihdyttävä, mutta minua jäi kiusaamaan se, että luennolla vaikutettiin suhtautuvan todella negatiiviseen sävyyn ”normoihin” eli tavallisiin, vähemmän erikoisia asioita harrastaviin ihmisiin, suorastaan tuomittiin heidät tylsiksi ja tunnuttiin luovan voimakkaita jakolinjoja nörtti-aikuisten ja muiden välille. Minusta tämä on omituista ja suorastaan haitallista, koska esimerkiksi minä aikuisena fanina ja harrastajana en määrittäydy ihmisenä pelkästään nörttiharrastukseni kautta, vaan harrastan ”normaaleja” juttujakin kuten vaikkapa penkkiurheilua ja elokuvien katsomista. Ymmärrän, että aikuisten on ehkä vaikeampi hyväksyä erikoisempia asioita harrastavia kanssaihmisiä, sillä erilaisuutta yhteiskunnassa ei yleensä pidetä minään suosituksena. Kuitenkin en ole itse enää vuosiin jaksanut varsinaisesti peitellä harrastuksiani, vaan vastaan kysyttäessä harrastavani pelejä ja animea. En tietenkään huutele koko kansalle kaikista yksityiskohdista, kuten vaikkapa lempiparituksistani, mutta en näe esimerkiksi animeharratuksessa mitään hävettävää enkä pidä sitä huonona enkä parempana harrastuksena kuin esimerkiksi jääkiekkopeleissä käymistä. Tärkeintä on varmaan se, että ihmisellä on mielekästä tekemistä – toisten haukkuminen ja arvostelu harrastusten perusteella on toki väärin, ellei harrastus ole rikollinen tai toisille haitallinen. En siis ehkä ollut luennon kohderyhmää, koska olen jo vuosia ollut sinut kiinnostuksen kohteideni kanssa enkä jaksa enää välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tämän luennon jälkeen lähdin käymään hartsinukkefoorumi Hartsilasten Tracon-miitissä, joka pidettiin ulkona miittiteltassa. Vaikka sää oli tässä vaiheessa aika hirveä, tunnelma teltassa oli hyvä ja harrastajiakin oli paikalla useampia. Valitettavasti en voinut itse olla miitissä kovinkaan kauan, mikä jäi harmittamaan, koska ihmiset vaikuttivat mukavilta ja olisin halunnut mieluusti jutella pidempäänkin. Halusin kuitenkin lähteä seuraamaan seuraavaa mielenkiintoista ohjelmaa, joka oli nimeltään Rankat rakastajat – yaoimangavinkkaus.

Uutta luettavaa on aina kiva löytää, ja luennoitsija, mangavinkkari Siina Vieri osasikin suositella varsin mielenkiintoisia sarjoja, joihin tutustua. Vinkkauksen teemana oli yakuza- ja muut rikollisuusteemaiset, lyhyet kuin pidemmätkin yaoi-mangasarjat. Innostunutta yleisöä oli paikalla melkoisen paljon, ja koska kaikki luennolla läpikäydyt 10 sarjaa referoitiin ja esiteltiin hyvin hauskaan, asialliseen mutta silti viihteelliseen tyyliin, oli yleisöllä paikoitellen hyvinkin hauskaa. Esitellyissä sarjoissa oli mukana sekä aivan uusia sarjoja sekä tunnistettavampia teoksia, englanniksi käännettyä ja vain japaniksi saatavilla olevaa mangaa. Sarjoja yhdisti synkempien teemojen ja yaoin lisäksi se, että useimmat niistä olivat sisällöltään kohtalaisen häiriintyneitä, mutta toisaalta, mitä muuta voisi odottaa kun luennon nimikin oli rankat rakastajat!

Rankkojen rakastajien jälkeen vuorossa oli heti perään korttianimeluento Hiiteen juoni, meillä on uusia kortteja!. En itse seuraa mitään korttipelianimeita, mitä nyt Duel Mastersia tuli joskus lapsena katsottua. Päätin kuitenkin mennä luennolle, sillä se vaikutti sisällöltään viihdyttävältä ja on aina hauska tutustua animegenreen, joka ei ole ennestään tuttu. Luento painottui melko voimakkaasti Yu-Gi-Oh!:iin, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska se on genren merkittävin tuotos ja sitä on kopioitu paljon. Luento oli kuitenkin sellainen, että ei-asianharrastajan oli välillä vaikea päästä siihen sisälle ja esiteltyjen sarjojen tuntemusta edellytettiin, jotta kaiken luennolla ymmärsi. Luennolla esimerkiksi puhuttiin korttianimepelien taktiikoista ja korteista välillä aika yksityiskohtaisesti, ja en tosiaankaan ymmärtänyt ihan kaikkea. Lisäksi luennon seuraamisesta hankalaa teki luennoitsijan äärimmäisen epäselvä ulosanti, jonka kuuntelu oli paikoitellen suorastaan tuskallista. Jatkuvat yleisön välikommentoinnit ja -huutelut sekä joidenkin yleisön jäsenten suoranainen keskustelu ja läpänheitto luennoitsijan kanssa eivät parantaneet asiaa, vaan olivat paikoitellen todella häiritseviä. En siis taaskaan ollut luennon kohderyhmää, mutta olisin varmasti viihtynyt paremmin, mikäli nämä muutamat todella häiritsevät asiat olisivat olleet toisella tavalla.

Päivän viimeinen ohjelma, jota menin seuraamaan, oli peräti kaksituntinen luento Otome-pelien animeversiot – toimivatko ne?. Luennoitsijat, joiden kanssa tuli jonkun verran juteltua ennen Rankat rakastajat -luentoa, johon olimme kaikki menossa, olivat tehneet selkeän ja toimivan kokonaisuuden, johon oli helppo päästä sisälle, vaikka ei kaikkia luennolla esiteltyjä pelejä olisi pelannut tai animeita katsonut. Osa esitellyistä peleistä ja sarjoista oli itselleni hyvinkin tuttuja, mutta osa tuntemattomampia ja näin ollen oli tavallaan hauska saada suosituksia uusista jutuista ja samalla kuulla mielipiteitä tutummista sarjoista ja ehkä jopa oppia niistä jotakin uutta. Luennolla esitellyt sarjat ja pelit hyvin tuntevalle luento ei kyllä tarjonnut mitään uutta, paitsi ehkä luennoitsijoiden näkökulman asioihin, mutta tästä huolimatta luento oli varsin viihdyttävä ja informatiivinen ja kaksi tuntia komeiden poikien ja perus otomejuttujen parissa vierähti kuin siivillä.

Tämän luennon jälkeen päätin alkaa jo tehdä kotiin lähtöä, jotta saisin illalla toivuttua conipäivän rasituksista seuraavana aamuna ollutta omaa luentoani ajatellen. Päädyin kuitenkin vielä seikkailemaan myyntipöytäalueelle sekä kirpputorille, joilla olikin nyt mukava asioida, kun porukkaa oli paikalla vähemmän. Kirpputorille oli aikaisemmin päivällä aivan käsittämätön jono sekä tavaroita myyntiin tuovien että niitä ostamaan halajavien puolella. Illalla paikalla oli suorastaan hiljaista, ja sainkin hankittua sieltä pienen kasan mangaa oikein mukavaan hintaan. Illalla alkoivat myös paljastua conin varjopuolet: ihmisten vähentyessä huomio kiinnittyi roskan paljouteen sekä yleiseen epäjärjestykseen, kuten jo coneista hävinneeksi luulleeseeni lattioilla kielaroimisaktiviteetteihin. Varsinkin roskaaminen tapahtumassa oli välillä jotain aivan käsittämätöntä, varsinkin kun otti huomioon, että roskakoreja tapahtumassa oli paljon eivätkä ne koskaan olleet edes täynnä! Conikävijöiden huonosta käytöksestä oli pelkästään kyse tässäkin tapauksessa. Conissa havaittiin myös muita ikävämpiä lieveilmiöitä, kuten usein tyhjät vesipisteet (plussaa tarjolla olleista mukeista!) sekä pitkät jonotusajat ulkona sateessa sekä pääsylipun vaihtoon että sunnuntain cosplaykisan lippujen hankkimiseen. Myös Yukiconin lippujen myyntipisteellä oli välillä todella pitkät jonot ja ilmeisesti tapahtuman Traconin myyntiin varatut liput saatiinkin myytyä loppuun tapahtuman aikana.

Hartsinukkemiitissä päästiin nauttimaan ihanasta nukkekauneudesta (omistaja: @kuumato)

Todella huonosti nukutun yön jälkeen koitti sunnuntai ja oma luentoni! Heräsin aikaisin ja olikin conipaikalla hyvissä ajoin ennen omaa luentoani. Ja onneksi olinkin, sillä luentosalissani oli heti teknisiä ongelmia, jotka onneksi saatiin työvoiman avulla ratkottua ennen kuin esitykseni pääsi alkamaan. Valitettavasti en päässyt käyttämään kädessä pidettävää mikrofonia, mutta onneksi flunssainen ääneni kuului salin perukoille myös pöytämikrofonin kautta. Olin suunnitellut esitystäni, Pokémon-pahikset: taustat, tavoitteet ja tunaroinnit jo pitkään ja jopa harjoitellut esitystä ennen sen pitämistä, ja mielestäni esitykseni meni todella hyvin. Vältyin välihuudoilta ja yleisön kommentoinnilta ilmoittamalla, etten reagoin mihinkään kesken esityksen, mutta lopussa sai toki esittää kysymyksiä ja meillä olikin mielestäni varsin hyvää keskustelua yleisön kanssa. Monet tulivat erikseen kiittelemään luennostani ja keskustelemaan aiheesta, mikä oli todella mukavaa! Kokemus oli siis todella positiivinen ja voisin hyvin kuvitella pitäväni luentoja jatkossakin vähän isommissakin tapahtumissa. Minulla itse asiassa onkin ohjelmaideoita jo mietittynä, joten ehkä pääsen joskus myös toteuttamaan niitä!

Luennon jälkeen suuntasin green roomiin teetauolle ja pyörin alueella, kunnes oli aika lähteä seuraavalle luennolle, jonka aiheena oli Videopelien naurettavat pahikset. Luennoitsijakolmikko esiteli ja kommentoi hyvin kevyeen ja humoristiseen tyyliin älyttömimpiä pahiksia niin länsimaisista kuin japanilaisista peleistä. Esitys oli tyyliltään hauska ja viihteellinen, ja yleisön huutelut ja välikommentit oikeastaan jopa sopivat esityksen tyyliin. Useimmat esitellyistä pahiksista olivat itselleni jo tuttuja, mutta uusiakin outouksia mahtui mukaan. Viihdyin luennolla todella hyvin, mutta en jäänyt ”asia”osuuden loputtua kuuntelemaan luennoitsijoille esitettyjä kysymyksiä ja keskustelua yleisön kanssa, sillä olin saanut hommattua itselleni lipun sunnuntain cosplay-kisaan, ja oli aika suunnistaa suoraan seuraamaan pukuloistoa ja esitysviihdettä!

Tunnelmaa salissa ennen cosplay-kisan alkua

Lauantain arvokisa taisi olla täydelle salille, mutta sunnuntain esitys-, Hall Cosplay- ja pukusuunnittelukisassa salissa oli runsaasti tyhjiä paikkoja jäljellä, mikä oli vähän sääli, sillä kilpailu oli kyllä näkemisen arvoinen! Kilpailu oli juonnettu sekä suomeksi että englanniksi, ja juontajat olivat osaavia ja asiallisia. Tekniikka ilmeisesti takkuili välillä, ja koska istuin suoraan tekniikkarivin edessä, kuulin tekniikkaihmisten puheita koko ajan omalle paikalleni. Koska en ole ollut kuin kerran aiemmin katsomassa isoa cosplay-kisaa, en osaa kommentoida järjestelyjen onnistuneisuutta sen kummemmin. Esityskisassa oli mukana esityksiä sekä animesarjoista että länsimaisista tuotteista ja peleistä, ja kaikki esitykset olivat mielestäni hyvin viihdyttäviä. Kaikkia sarjoja, joista esityksiä oli tehty, en oikein tuntenut, joten osa tapahtumista meni vähän ohi, mutta joka tapauksessa esityksiä oli todella hauska seurata. Hall Cosplay -kilpailuun oli valittu monipuolisesti osallistujia ja puvut olivat siinäkin todella hienoja. Pukusuunnitelukisassa oli esillä esimerkiksi kilpailijoiden omakeksimiä hahmoja sekä fan art -taiteen inspiroimia pukuja, ja näiden katselu ja ihastelu oli todella mielenkiintoista! On ihanaa nähdä, miten paljon vaivaa ihmiset jaksavat nähdä tällaisten täysin omien projektien eteen. Omistautuneisuus omalle hahmolle on ihailtavaa.

Väliaikashow’na nähtiin Rintamasuunnan, Projekti Frederickin ja Luman Haikyuu! -show, joka oli aivan mahtava ja todella upeaa katseltavaa. Yleisö tykkäsi show’sta todella paljon ja itsekin olin aivan haltioissani, vaikka en Haikyuu!:sta itse edes tykkää! 😀 Esitys oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut ja hieno! Väliaikashow’n jälkeen oli vuorossa palkintojenjako, ja voittajille oli mitaleiden ja pystien lisäksi tiedossa worblaa, mikä oli mielestäni hyvä idea, koska ymmärtääkseni sitä käytetään cosplay-asujen tekoon todella yleisesti. Esityskisassa palkinnot menivät mielestäni aivan oikein, ja parhaat todella tuli palkittua. Hall Cosplayn voittajien valintaa en osaa yhtä hyvin kommentoida, koska en tiedä paljon mitään cosplaysta, mutta hienot asut tuli siinäkin palkittua. Pukusuunnittelukisan voittajasta yleisö sai äänestää ja ääniä tulikin aika mukavasti.

Kuvia esillä Game of Tracon -alueella

Palkintojenjaon jälkeen salista päästiin poistumaan sujuvasti ja conitusaikaa oli vielä ihan mukavasti jäljellä. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan FoxJonesin ohjelmaa päivän viimeisenä aktiviteettina, mutta muistin luennon alkamisajan väärin ja en kehdannut mennä saliin enää kesken ohjelman. Tämä luento jäi siis nyt näkemättä, mikä vähän harmitti, mutta onneksi ehdin nähdä monta muuta mukavaa ohjelmaa viikonlopun aikana. Lisäksi olin suunnitellut meneväni katsomaan akateemisen puhallinorkesterin esitystä, mutta unohdin tämän konsertin olemassa olon ihan kokonaan! Syytän Tracon-sunnuntain loppupuolen törttöilyjä itseni osalta erittäin huonosti nukutulla yöllä ja flunssalla, joskin minulla oli sunnuntaina jo parempi olo kuin edeltävinä päivinä. Mitä nyt olin saanut pahenevan yskän uudeksi oireeksi ja oli aivan kamalaa yskiä ja niistää kaikissa ohjelmissa, mihin osallistuin. Olen todella pahoillani! Joka tapauksessa, loppuajan lähinnä kiertelin alueella ja otin vielä kuvia bongaamistani hienoista cossaajista asuineen, ennen kuin neljän aikaan totesin conittamisen osaltani riittävän tälle viikonlopulle ja lähdin kohti siskoni asuntoa syömään päivän ensimmäistä lämmintä ruokaa, aina yhtä herkullista pakastepizzaa!

Tracon oli osaltani mielestäni mukava tapahtuma, mutta terveydentilani haittasi conittamista viikonlopun aikana jonkin verran. Se ei onneksi onnistunut vaikuttamaan omaan luentooni, jonka hyvää onnistumista pidän ehdottomasti conin parhaana tapahtumana! Löysin myös budjettiini sopivasti kivaa ostettavaa ja näin paljon upeita cossaajia ihanissa asuissaan! Olen myös todella tyytyväinen siihen, että päätin mennä katsomaan cosplay-kilpailua sunnuntaina, kun kuulin, että siihen oli lippuja vielä reilusti jäljellä, sillä kisa oli mahtava ja pidin siitä todella paljon. Minut oli myös hiljattain valittu paikallisen animeseuran puheenjohtajaksi ja oli hauskaa, että kaikki conissa bongaamani seuran jäsenet onnittelivat minua valinnastani, vaikka todellisuudessa vastaehdokkaita ei ollut 😀

Taidekuja kiinnosti laajoja kansanjoukkoja

Traconin negatiivisiksi puoliksi voisin mainita paikoitellen erittäin huonon sään (asia, jolle ei vaan valitettavasti mahda mitään!), roskaamisen, muutamat mielenkiintoiset mutta valitettavasti peruuntuneet ohjelmat, satunnainen yleinen coniperseily, arvokkaankin tavaran varastelu kirpputorilta, hirveä jonottaminen tiettyihin paikkoihin välillä jopa kauheassa ilmassa ja Tampere-talon ihmispaljoudesta johtuneen kuuman ja huonon sisäilman, joka teki hengittämisen välillä hankalaksi minulle, flunssaiselle astmaatikolle. Lisäksi yleinen conifiilikseni ei ollut maailman parhain siksikään, että olin conissa yksin enkä nähnyt viikonlopun aikana kovinkaan monia tuttujani esimerkiksi Twitteristä. Niitä muutamia, joita tapahtumassa näin, en yleensä viitsinyt jäädä häiritsemään pitkällisemmällä juttelulla, koska kaikki muut olivat tapahtumassa omien kavereidensa kanssa. Kaikille tutuille, joita näin, en edes kertonut kuka olen, vaikka olisimme saattaneet jutella Twitterissä joskus enemmänkin. Tämä on myös se syy, miksi en coneissa paikallistapahtumaa lukuun ottamatta käy. Ykkössyy on opiskelijana ainainen rahanpuute ja siitä johtuva majoituksen lähes mahdoton järjestäminen kun lattiamajoitus ei inspaa, ja toinen on yksin coneissa oleminen. Coneissa on todella vaikea saada aikaa kulumaan yksin ollessa, ellei istu koko ajan ohjelmissa. Onneksi minulle conin kävijänä ohjelmat ovat kaikkein tärkein asia tapahtumassa, ja tässäkin tapahtumassa oli onneksi riittävästi mielenkiintoista ohjelmaa, joiden parissa viihdyin useimmiten erittäin hyvin. Mitään conien vakiokävijää minusta tuskin koskaan tulee, mutta Tracon oli varsin miellyttävä conikokemus ja voisin tulla Traconiin mieluusti uudelleenkin.

Conilootti sisälsi tällä kertaa lähinnä kirpputorilta hankittua mangaa

Mainokset

Peliarvostelu/esittely: Ensemble Stars

Alkuperäinen nimi: あんさんぶるスターズ! (Ensemble Stars!)

Alusta: Android, IoS

Julkaisija: Happy Elements

Julkaisupäivä: 28.4.2015 (Android), 1.5.2015 (IoS)

Erilaiset älylaitteilla pelattavat idolipelit ovat edelleen erittäin suosittuja, ja uusia yrittäjiä ilmestyy markkinoille aina silloin tällöin. Varsin kauan lippuaan pystyssä on onnistunut pitämään Happy Elementsin korttienkeräilypeli Ensemble Stars, joka juhli jokin aika sitten jo toista vuosipäiväänsä. Tämä simppeli mobiilipeli on noussut kaltaistensa idolipoikapelien joukossa yllättävänkin suosituksi, ja olen itse pelannut peliä noin vuoden verran. Pelin faneja löytyy Suomestakin mukava määrä, ja pelihahmoja cossaavat ihmiset ovat varsinkin tänä vuonna olleet coneissa jo varsin tuttu näky. Mutta mistä Ensemble Starsissa on oikein kysymys ja miten sitä pelataan? Otetaan asiasta selvää.

Ensemble Stars seuraa maineikkaan viihdealalle uusia tähtiä luovan koulun, Yumenosaki Academyn, idolijaoston poikien edesottamuksia eri vuodenaikoina. Pelin päähenkilö, Anzu, pelaajan tarinoissa käyttämä hahmo, on ensimmäinen tyttö, joka on hyväksytty koulun idolikurssille. Hän tosin työskentelee tuottajana, ei idolina, ja näin ollen vastaa kokonaista yhdestätoista idoliryhmästä, jotka on jaettu yhteensä kuudelle eri luokalle. Poikkeuksellista Ensemble Starsissa on se, että se ei ole rytmipeli. Pelissä esiintyvät idoliryhmät ovat kyllä julkaisseet musiikkia, mutta musiikkia on pelissä vain tapahtumien taustalla ja pelimekaniikka on rytmipeleihin verrattuna erittäin yksinkertainen.

Koga Oogami vihaa sinua myös tänään

Ensemble Starsissa pelaaja valitsee ylläolevassa kuvassa näkyvästä isosta keltaisesta painikkeesta ”oppitunnin”, jossa on 20 vuoroa ja joka kuluttaa pinkissä mittarissa ilmaistua AP:ta. ”Oppitunti” on yksinkertainen napinhakkauspeli, jossa on myös mahdollista päästä interaktioon tiimissä sillä hetkellä olevien hahmojen kanssa sekä keräillä punaisia, keltaisia ja sinisiä jalokiviä, joita tarvitaan korttien vahvistamiseen. Interaktion aikana on mahdollista kasvattaa poikien ”tykkäysmittaria”, ja niissä hyvin pärjäämällä saa avattua uusia ääniklippejä hahmojen profiileista. ”Oppituntien” etukäteen annetut tavoitteet suorittamalla ja kaikki oppitunnin vierailevan hahmon minitarinat avaamalla pelaaja ansaitsee timantteja, joiden avulla pelissä nostetaan uusia kortteja. Tässä pelissä nostot eivät tuota aina varmasti parempia kortteja, joten timantit kannattaa käyttää harkiten. Timanteilla voi myös palauttaa vihreän mittarin ilmaisemaa LP:tä, jota tarvitaan pelin PvP-osuuden pelaamiseen sekä eventeissä pisteiden kerryttämiseen. Eventit löytyvät aina ylläolevan kuvan suorakaiteen muotoisesta bannerista. Itse en valitettavasti ole pelannut Ensemble Starsin PvP-osiota tutoriaalia enempää, joten siitä en valitettavasti voi tässä esittelyssä kertoa enempää.

Ensemble Stars nojaa erittäin vahvasti korttien keräilyyn. Korteilla on kolme attribuuttia: Dance, Vocal ja Performance, ja korteilla on peräti viisi eri harvinaisuustasoa, joita ilmaistaan tähdillä. Yhden ja kahden tähden kortteja saa omasta Friend Points -boksista, kolmen ja neljän tähden kortteja saa sekä FP:ta että timantteja käyttämällä sekä eventtejä pelaamalla ja harvinaisimpia viiden tähden kortteja saa vain timanteilla tai eventeistä. Kortin ”idolisoimiseen” eli sen ominaisuuksien parantamiseen ei tässä pelissä tarvita toista kopiota, vaan ”oppitunteja” pelaamalla saatavia värillisiä jalokiviä, joilla avataan kortin tiedoista löytyvää reittiä. Kun pääsee viimeiseen ruutuun, kortin kuva vaihtuu ja se muuttuu ominaisuuksiltaan paremmaksi. Useammat kopiot vain menevät jo olemassa olevan kortin ”päälle” ja vahvistavat sen ominaisuuksia. Yksi pelin keskeisistä elementeistä onkin näiden jalokivien hamstraaminen ja korttien kehittäminen. Koska pelin korttipakkaan mahtuu vain 100 korttia eikä tilaa voi laajentaa, on pelaajan mietittävä tarkkaan, mitkä kortit säilyttää ja idolisoida. Korttien reittejä avaamalla saa myös hahmoille uusia ääniklippejä, asuja ja taustakuvia, joita voi vaihdella mielensä mukaan hahmoille ja käyttää pelin aloitusruudulla. Jalokivien keräilyssä puolestaan auttaa pelkästään niille omistetut, päivittäin vaihtuvat ”oppitunnit”, joista on mahdollista saada enemmän jalokiviä kuin tavallisesti.

Ensemble Stars etenee selkeässä syklissä. 5 päivän välein alkaa eventti, joka kestää 10 päivää. Kaksi päivää ennen eventin alkamista julkaistaan uudet, nostettavat kortit, joiden hankkiminen auttaa eventtipisteiden keräämisessä, mikäli kortteja käyttää tiimeissään. Yhdessä setissä on aina 4 uutta korttia. Eventtien välissä olevan viiden päivän aikajaksolla voi pelata uudelleen vanhoja eventtejä, niin kutsuttuja Revival Eventtejä, niin halutessaan. Revival Eventit kestävät aina 15 päivää, ja koska niitä voi pelata vain eventtien välissä, on näiden vaihtuvuus noin kaksi ja puoli kuukautta, mikäli niitä haluaa pelata. Revival Eventin voi tosin keskeyttää milloin haluaa, mutta niistä on mahdollista saada vanhempia kortteja ja tarinoita, mikäli pelaaja ei niitä vielä omista ja haluaa niitä hankkia. Eventtien välissä ja niiden aikana voi myös pelata pelin tavallisia ”oppitunteja” sekä keräillä jalokiviä korttien kehittämiseen.

Eventtien aikana pelaaja pelaa vain eventin aikana saatavilla olevia ”oppitunteja”, joiden aikana pelaajalle avautuu mahdollisuus kerryttää eventtipisteitä. Kesken ”oppitunnin” voi avautua Live, jossa joku hahmoista ”haastaa” pelaajan. Pelaaja kohtaa hahmon kolmella pelin kunkin kolmen attribuutin mukaan muodostetulla joukkueella, ja voittamalla hahmon pelaaja kerryttää eventtipisteitä, joilla voi lunastaa palkintoja (mm. timantteja, tarinoita, Friend Pointseja sekä kolmen, neljän ja viiden tähden kortteja). Joskus liven jälkeen voi ilmestyä vielä Emergency Live, joka on muuten samanlainen mutta vaatii korkeammat statsit hahmon päihittämiseen ja josta saa enemmän pisteitä. Hyvällä tuurilla Liven päätteeksi voi vielä avautua Encore Live, jonka hyvin suorittamalla saa lisää pisteitä. Ideaalitilanteessa pelaaja pelaa Live-osuuksia kahden ja puolen tunnin välein, jotta LP-mittari ehtii aina täyttyä ja eventistä saa suuremman hyödyn irti.

Koska Ensemble Stars ei ole rytmipeli, pelaajan on turvauduttava kolmeen täysin itsestä riippuvaan elementtiin pelissä pärjätäkseen: aikaan, rahaan ja kärsivällisyyteen. Eventit on tehty sellaiseksi, että palkintona olevaa ensimmäistä neljän tähden korttia ei yksinkertaisesti pysty saavuttamaan käyttämättä timantteja, ellei kortti hyvällä onnella satu ilmestymään droppina Emergency Livestä. Viiden tähden korttiin on jo pakko olla joko kerännyt suuren määrän timantteja tai ostaa niitä oikealla rahalla, jotta kortin voi saavuttaa. Eventeissä kortteja voi pisteiden keräämisen lisäksi saada korkean kokonaispistemäärän perusteella, ja tässä kilpaillaan muita pelaajia vastaan. Sijoituksen perusteella saatavaan viiden tähden korttiin täytyy käyttää jo todella paljon rahaa ja aikaa, ja sama koskee neljän tähden korttia. Omistautuneimmat pelaajat heräävät öisin kahden tunnin välein, jottei arvokasta peliaikaa mene hukkaan ja käyttävät jopa satoja euroja sijoituksensa pitääkseen. Hullua, mutta Ensemble Starsin fanit ovat todella omistautuneita lempihahmoilleen! Kilpailu sijotuksista riippuu myös paljon siitä, minkä hahmojen kortit ovat eventissä saatavilla. Suosituimpien hahmojen ollessa kyseessä kilpailu on todella kovaa, mutta sijoituksen pitäminen on vaikeaa sekä rahaa ja aikaavievää jopa vähemmän suosittujen hahmojen ollessa kyseessä. Valmistaudu siis myymään sielusi, mikäli himoitset rankingin perusteella palkintona olevia kortteja!

Ensemble Starsissa on ”oppituntien” ja eventtien lisäksi isona sisältönä tarinat. Tarinoita on todella paljon ja ne ovat hyvin tekstiraskaita. Pelissä ei ole ääninäyttelyä muussa kuin päätarinassa, joten useimmat tarinat menevät japania osaamattomalta täysin ohi. Tarinoista on kuitenkin tehty fanien voimalla paljon käännöksiä, joita lukemalla pääsee selville hahmoista ja tapahtumista. Uusia tarinoita aukeaa korteista, eventeistä sekä tasoja kasvamalla päätarinan myötä. Päätarina on varsin tyypillinen ”paha oppilaskunta vs muu koulu” -tyylinen tarina, ja sen aikana esitellään pelin hahmot ja idoliryhmät. Päätarinaan lisättiin hiljattain ääninäyttely, ja kaikki luvut ovat tällä hetkellä avattavissa tasosta riippumatta elokuun loppuun asti. Uusien korttisarjojen ja eventtien tarinat liittyvät aina jollain tavalla korttien kuviin, jotka pääsee myös näkemään komeina suurennoksina tarinan aikana. Yleensä aiheena on jokin vuodenaikaan liittyvä juhla tai muu tapahtuma, jota varten korteissa esiintyvät hahmot suunnittelevat esiintymistä tai muuta toimintaa. Idoliryhmien ja luokka-asteiden lisäksi oppilaat ovat jakautuneet erilaisiin harrastuskerhoihin, joiden tarinoita pääsee kuulemaan enemmän juuri nostettavien korttien tarinoista. Esimerkiksi yläpuolella näkyvä kortti on Rainy Season’s Blossoms – sarjasta, jonka tarina liittyi koulun bändikerhon hahmoihin.

Kuro Kiryu edustaa pelin miehekkäämpää hahmo-osastoa

Ensemble Starsissa on todella paljon hahmoja, ja uusia hahmoja tunnutaan tuovan peliin koko ajan vain lisää. Pelin päähahmo Anzulla ei ole oikeastaan minkäänlaista luonnetta, koska häntä ei ole näytetty koskaan ja hän on olemassa lähinnä satunnaisesti hahmojen puheiden tai hahmojen interaktiotarinoissa valittavien vuorosanojen kautta. Ensemble Starsin mangaversiossa Anzua ei ole ollenkaan ja on epäselvää, esiintyykö Anzu tekeillä olevassa animeversiossa ollenkaan. Anzu on tarpeellinen lähinnä pelaajan kannalta, ja pelin viehätyksen muodostaakin laaja ja värikäs hahmokaarti, josta löytyy täysin varmasti joka ikiselle pelaajalle mieluinen hahmo. Hahmojen luonteet ovat tuttuja kaikille otome-pelejä ja -sarjoja tunteville, eikä mitään erityisen uniikkeja hahmoja pelistä löydy. Koska hahmoja on niin paljon, monet hahmot ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle eikä monista hahmoista ole tiedossa oikein muuta kuin pelintekijän heistä alkajaisiksi antamat tiedot lyhyine luonnekuvauksineen. Tämä on vähän sääli, sillä tarinatkin keskittyvät pääasiassa tapahtumien kuvailuun ja hahmojen välisiin suhteisiin, eikä niissä päästä kovinkaan syvällisesti sisälle hahmojen luonteisiin tai taustoihin. Joitakin poikkeuksia toki on, ja erityisen mielenkiintoisia ovat olleet eventtitarinat, jotka ovat sijoittuneet joidenkin hahmojen menneisyyteen ja tapahtumiin aikaisemman kouluvuoden aikana ennen Anzun saapumista Yumenosaki-akatemiaan.

Pelin yli kolmekymmentä hahmoa muodostavat yksitoista idoliryhmää, jotka ovat kaikki omanlaisensa. Pelin pääryhmänä tavallaan toimiva Trickstar koostuu neljästä pojasta, joiden ryhmän teemana on heidän välisensä ystävyys. Todellisuudessa hahmot eivät tulekaan ihan niin hyvin toimeen keskenään, mikä synnyttää konflikteja. Yumenosaki-akatemian parhaat ryhmät ovat niitä. joissa on mukana koulua hallitsevan oppilaskunnan jäseniä. Näitä ovat oppilaskunnan puheenjohtajan ryhmä, hienostunut fine sekä AKATSUKI, joka esittää enemmän japanilaistyylistä musiikkia. Super sentai-elementtejä on tarjolla vauhdikkaassa RYUSEITAI:ssa, suorastaan Tom of Finland -henkinen UNDEAD puolestaan koostuu ”rajuista” ja ”pahoista” pojista. 2wink koostuu vilkkaasta kaksosparista, MaM -ryhmässä puolestaan esiintyy ex-RYUSEITAI:n jäsen soolona. Söpöjä, nuoren näköisiä poikia löytyy Ra*bitsista, komeita ja tyylikkäitä poikia puolestaan Knightsista. Valkyrie on gootti- ja steampunk -henkinen kahden miehen ryhmä, ja Switch puolestaan esittää futuristista musiikkia kolmen hahmon voimin. Koska ryhmiäkin on näin monta, jokainen löytää varmasti itselleen mieluisimman kokoonpanon. Omia suosikkiryhmiäni pelissä ovat UNDEAD ja RYUSEITAI, ja näistä ryhmistä löytyvät myös omat lempihahmoni pelissä. Ryhmien levyjä on julkaistu tähän mennessä kaksi kierrosta, ja kolmas kierros on juuri julkaisussa. Levyillä laulavat hahmojen ääninäyttelijät, ja musiikkityylit on valittu kuvastamaan ryhmien imagoa. Mielestäni kappaleiden säveltämisessä ollaan tähän mennessä onnistuttu hyvin, ja julkaissut kappaleet todella ilmentävät ryhmien imagoa erittäin onnistuneesti.

UNDEAD ja AKATSUKI

Pelissä esiintyvillä idoliryhmillä ei ole toistaiseksi ollut juuri kilpailijoita, sillä koulun ryhmät kilpailevat pääosassa toisiaan vastaan. Kuitenkin hiljattain pelissä esiteltiin toinenkin koulu ja yksi sen idoliryhmistä, kahden oppilaan muodostama Eve. Ilmeisesti pelintekijöiden on tarkoitus tuoda peliin lisääkin näitä kilpailevia ryhmiä, mikä on herättänyt närää joidenkin fanien keskuudessa. Heidän mielestään pelintekijöiden tulisi panostaa enemmän pelimekaniikan uudistamiseen ja vanhojen hahmojen syventämiseen sen sijaan, että peliin tuodaan jatkuvasti uusia hahmoja ennen kuin vanhojakaan on ehditty käsittelemään kunnolla. Ilmeisesti uudet, kilpailevat hahmot toisista kouluista on tarkoitus pitää mukana vain eventeissä nostettavien korttien keskittyessä edelleen Yumenosaki-akatemian poikiin. Lisäksi pelintekijät ovat ilmaisseet halunneensa tehdä pelin, joka ei perustuisi pelaajan omille taidoille, kuten rytmipelit, vaan pelissä olisi mahdollisuus pärjätä myös muin avuin. On vähän harmi, että pelissä parhaiten pärjääminen edellyttää kuitenkin isohkojenkin rahasummien käyttämistä, mutta myös itseni kaltainen kasuaalisti pelaileva voi saada pelistä viihdykettä, vaikka eventeissä ei tavoittelisikaan muuta kuin esimerkiksi kaikkien uusien tarinoiden avaamista, mikä on helppo ja aika nopeasti saavutettava tavoite. Olen myös sitä mieltä, että se, että peli ei ole rytmipeli, on pitänyt minut jo vuoden ajan kiinnostuneena. Koska en pelaa Ensemble Starsia kovinkaan tavoitteellisesti, minulla ei mene siihen läheskään yhtä paljon aikaa kuin rytmipeliin. Pelimekaniikka on simppeliä mutta pitää riittävän kiinnostuneena, ja se toimii hyvänä välipalana enemmän aikaa vaativien kännykkäpelien keskellä.

Kun aloitin Ensemble Starsin pelaamisen, en ollut ihan varma, mitä mieltä olen pelin taidetyylistä. Hahmot on piirretty varsin realistisen näköisesti, ja välillä pidin tyyliä varsin karuna. Olen kuitenkin jo nyt tottunut tyyliin, ja pidän sitä paikoitellen erittäin hyvänä. Neljän ja varsinkin viiden tähden kortit ovat upeita, kun niitä tarkastelee tarinoiden aikana aukeavissa kokokuvissa. Varsinaisiin kortteihin kuvat on rajattu pienemmiksi, eikä koko komeutta aina pääse näkemään samalla tavalla. Koska kaikki pojat ovat keskenään aika erinäköisiä ja tarinoiden tapahtumissa on vaihtelua, ovat kuvatkin yleensä mukavan erilaisia ja ilmentävät monesti hyvin hahmojen luonteita. Todella samannäköisiä hahmojakin pelistä silti löytyy: uudet pelaajat sekoittavat tavallisesti Koga Oogamin ja Izumi Senan hahmot, koska nämä ovat hyvin samannäköisiä ja käyttäytyvätkin aika samalla tavalla, joskin eri syistä. Tarinoissa ja aloitusruudussa on hyödynnetty Live 2D-mallinnosta, eli hahmot ovat piirrettyjä mutta kuitenkin kolmiulotteisia. Tämä mielestäni toimii pelissä aika kivasti, ja on hauskaa nähdä hahmot liikkeessä, ei pelkkinä kuvina.

Ensemble Starsissa on paljon hahmoja ja näin ollen myös paljon ääninäyttelijöitä. Ääninäyttelijöistä löytyy sekä todella tunnettuja että aika tuntemattomia tapauksia, ja vaikka hahmot eivät pelissä päätarinaa ottamatta paljon puhukaan, ääniin pääsee käsiksi tarinoiden aikana kuultavien satunnaisten ääntelyiden sekä tietysti kappaleiden kautta. Parhaat panokset on ladattu Trickstar -ryhmän, jonka neljää poikaa esittävät Tetsuya Kakihara (Subaru Akehoshi), Showtaro Morikubo (Makoto Yuuki), Yuki Kaji (Mao Isara) sekä Tomoaki Maeno (Hokuto Hidaka) – kaikki erittäin tunnettuja ääninäyttelijöitä. Tunnettuja näyttelijöitä löytyy tosin myös muista ryhmistä, ja useimmat ääninäyttelijät sekä esittävät hahmojaan että laulavat hyvin. Kuitenkin jotkut äänet kuulostavat mielestäni hahmoilla liian vanhoilta, ja Kuro Kiryuta esittävä Shinichiro Kamio ei saa aina pidettyä hahmon ääntä yllä AKATSUKI:n kappaleiden aikana. Olin todella yllättynyt saadessani tietää Daiki Yamashitan (Yowamushi Pedal, My Hero Academia) esittävän Ritsu Sakumaa – hän ei kuulosta osassa yhtään samalta kuin muissa tunnetummissa rooleissaan. Omista suosikkiääninäyttelijöistäni mukana ovat Morikubon lisäksi mm. Wataru Hatano ja Yuki Ono. Vaihdoksiakin ääninäyttelijöiden kohdalla on tapahtunut: Hokuto Hidakan ja Arashi Narukamin ääninäyttelijät ovat vaihtuneet pelin historian aikana.

Vampyyrina itseään pitävä Rei Sakuma on yksi pelin suosituimmista hahmoista

Koska Ensemble Stars on ollut hyvin suosittu, on pelistä tekeillä myös anime. Animen aloitusajankohtaa on myöhennetty ja on hieman epäselvää, milloin anime oikeastaan alkaa. Tiedossa kuitenkin on, että hahmoilla on samat ääninäyttelijät kuin pelissä ja tuotantovaihekin on ilmeisesti jo varsin pitkällä. Animen lisäksi sarjaan voi tutustua manga- ja kevytromaanijulkaisujen myötä, mutta näitä ei valitettavasti ole julkaistu englanniksi. Ensemble Stars on myös toistaiseksi julkaistu vain Japanissa ja Kiinassa, joten mikäli pelin haluaa hankkia omaan länsimaiseen puhelimeensa, joutuu hieman kikkailemaan. Koska pelissä ei ole musiikkia ja ääninäyttelyä, on se varsin kevyt eikä vie läheskään niin paljon tilaa puhelimessa kuin rytmipelit. Näin ollen kokeileminen ei vaadi hirveästi tilaa tai aikaa, mikäli Ensemble Starsin maailmaan haluaa tutustua.

En ymmärtänyt mitään mitä selitit pelimekaniikasta! Auta!!

Eipä hätää! Seuraa aina yhtä toivottu osio, eli hyödyllisiä linkkejä.

The English Ensemble Stars Wikia sisältää todella paljon tietoa pelistä, hahmoista ja kaikesta muustakin ja on erittäin hyödyllinen pelaajalle. Suosittelen erityisesti tutustumaan Ensemble Stars! Master Guideen sekä Event Guideen, mikäli pelimekaniikka herättää kysymyksiä. Sivustolla on myös paljon käännöksiä pelin tarinoista sekä kuvat kaikista tähän asti ilmestyneistä korteista. Sivua päivitetään aktiivisesti, ja sieltä löytyy aina tiedot uusista eventeistä ja muista tapahtumista. Seuraa myös Twitterissä!

Enstars.info -sivustolta löytyy myös tietoa, käännöksiä ja kuvia.

Twitter-käyttäjistä mm. Looks After Rainbows ja Riisha Translates tekevät myös käännöksiä tarinoista sekä muista pelin ilmoituksista ja teksteistä.

Videotutoriaali peliin löytyy mm. YouTube-käyttäjä laurenzomilta, lyhyempi opas peliin puolestaan käyttäjältä PaulBagz. Samoilta käyttäjiltä löytyy myös oppaat sekä eventtien pelaamiseen että niissä sijoittumiseen. YouTube on täynnä muitakin Ensemble Stars -videotutoriaaleja pelistä ja eventeistä. Lisäksi pelaajat postaavat mielellään videoita omista nostoistaan, katso vaikka tämä suomalaisen käyttäjän minannn:in kanava mikäli niin sanotut Scouting-videot kiinnostavat. Tietoturva tosin kannattaa ottaa huomioon omia Scouting-videoita tehdessä!

Kaikkien Ensemble Starsin idoliryhmien kappaleiden Preview -versiot ovat löydettävissä ja kuunneltavissa Frontier Works inc.:in kanavalta. Pelintekijä Happy Elementsin oma kanava löytyy puolestaan täältä.

Ensemble Stars -aiheisia oheistuotteita ja esimerkiksi idoliryhmien levyjä voi ostaa useammastakin eri paikasta, mm. Amiamilta, CDJapanilta sekä Hobby Link Japanilta.

Laitetaan loppuun vielä pelin aloitusvideo, jonka kappaleena on Only in Your Stars, esittäjinä pelin hahmoista Makoto Yuuki ja Subaru Akehoshi. Video esittelee kaikki hahmot, ryhmät ja ääninäyttelijät ja siinä pääsee näkemään korttien kuvia ja muuta taidetta pelistä. Lisäksi heitetään vielä katsottavaksi franchisen 2-vuotisjuhlan kunniaksi tehty musiikkivideo, johon valitusta kappaleesta fanit saivat äänestää. Hauskoja hetkiä Ensemble Starsin parissa, mikäli tähän idolisuohon uppoatte!

Kawacon 1.-2.7.2017

Ai, minulla on animeblogi?

Joo eli ei ole tämän blogin päivittäminen oikein ole inspiroinut lähes vuoteen. Minulla oli aika kiireinen vuosi opiskeluissa, ja vaikka animea on tullut katsottua ja pelejäkin pelattua, en ole niistä jaksanut yhtään sanaa tänne blogin puolelle saattaa. Valitettavasti. Tykkään kyllä kirjoittamisesta ja ideoitakin on, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi postata tänne juuri mitään. Ehkä tilanne vielä korjautuu, ehkä ei. Nyt saatte kuitenkin nauttia harvinaisesta spesiaalitapauksesta eli postauksesta. Aiheena tämän vuoden Kawacon, joka järjestettiin Joensuusa 1-2. heinäkuuta. Olkaa hyvät!

Vuoden 2017 Kawacon järjestettiin uudessa paikassa, Joensuun normaalikoululla aikaisemman ammattiopisto Peltolan sijaan. Olin hieman skeptinen jo niin tutuksi tullun harjoittelukoulun soveltuvuudesta con-paikaksi, mutta ratkaisu toimi yllättävän hyvin. Tilat Kawaconin kokoiselle tapahtumalle olivat todella hyvät. Istumapaikkoja oli paljon sisällä ja sopivasti ulkona, käytössä olevia rakennuksia oli vain kaksi aikaisemman neljän toisistaan kaukana sijaitsevan sijaan ja koulun sokkeloisia tiloja oli hyödynnetty järkevästi. Pääsy kielletty -kyltit ja tukitut portaikot tekivät con-alueesta selkeän ja tapahtumapaikka oli myös melko korkeasta ulkolämpötilasta huolimatta kohtalaisen viileä. Pientä noottia voisi antaa tapahtuman vesipisteestä, joita oli ilmeisesti vain yksi (toista emme ainakaan löytäneet), mutta jossa vesi riitti ja se oli viileää. Lisäksi auditorion valo- ja kosketushäiriöongelmat häiritsivät joitakin ohjelmia. Esimerkiksi oman esitykseni sain pitää pimeässä mediavalaistuksessa, jossa yksi kirkas lamppu paistoi suoraan silmiini koko esityksen ajan ja cosplay-kisassa ongelmat olivat ilmeisesti isompia.

Olin ilmoittautunut conin ohjelmanpitäjäksi jo hyvissä ajoin keväällä, mutta ohjelmavastaavan toiminnassa havaitsin parannettavaa. Kun olin ilmoittanut ohjelmastani, sain vastaukseksi ”kiitos ilmoituksesta, katsellaan mahtuuko” -tyylisen viestin, ja olin tietääkseni ensimmäinen, joka ohjelmastaan ilmoitti. Jäin siis totaaliseen epävarmuuden tilaan siitä, saisinko edes ohjelmaani pitää. Kuukausi – pari myöhemmin selvitin asiaa erään toisen conin järjestäjiin kuuluneen kanssa, ja vasta häneltä sain tiedon, että ohjelmani on hyväksytty. Tämä järjestäjä lupasi, että ohjelmavastaava ottaa yhteyttä ja ilmoittaa kaikille selkeästi, että ohjelmanne on hyväksytty tapahtumaan. Kuitenkaan en koskaan saanut mitään viestiä, ja jouduin vielä uudemman kerran jonkin verran ennen conia varmistamaan, onko ohjelmani nyt ihan 100% varmasti mukana tapahtumassa. Onneksi oli, ja pian tämän jälkeen ohjelmavastaavaltakin alkoi tulla sähköposteja ja ohjeistusta käytännöistä. Toivoisin siis jatkossa parempaa yhteydenpitoa ohjelmavastaavan suunnalta. Toisaalta ohjelmavastaavana oli tänä vuonna ilmeisesti joku uusi henkilö, joten on ihan ymmärrettävää, että alku saattaa vähän takkuilla. Ohjelmanjärjestäjän näkökulmasta tällainen löysässä hirressä roikuttaminen ohjelman hyväksymisen suhteen on kuitenkin todella stressaavaa ja rasittavaa. Kun ilmoittauduin Traconin ohjelmanpitäjäksi, sain hyväksynnän noin viikon sisällä ohjelmapyynnön jätöstä ja saatoin alkaa jo suunnitella ohjelmaa vasta syyskuussa pidettävään tapahtumaan rauhallisin mielin.

Upeita teoksia piirustuspajassa

Con-paikalle lähdimme aamulla jo hyvissä ajoin, sillä luentoni oli ohjelmassa heti avajaisten jälkeen. Päivä oli aika kuuma, mutta lähdin urhoollisesti sotkemaan paikalle pyörällä. Asumme poikaystäväni kanssa noin 4-5 km päässä normaalikoulusta, joten matka ei ollut kohtuuton. Paikalle saavuttuani hain badgeni infopisteeltä ja jäin odottelemaan poikaystävääni, joka toi kirpputorille menevät tavarani paikalle. Kirpputori ja taidekuja olivat samassa luokassa kuten ainakin edellisenä vuonna ja järjestely toimi mielestäni hyvin. Taidekujalla oli mukana todella lahjakkaita artisteja, ja teinkin lähes kaikki viikonlopun hankitani kujalta. Kirpputorilla tavaraa oli varsin mukavasti, ja sain itsekin myytyä muutaman tavaran viikonlopun aikana. Sen sijaan myyntipöytäalue, jolla myös vierailimme ennen avajaisia, oli suuri pettymys siitä syystä, että koko tapahtumassa ei ollut mukana ketään mangaa myyvää tahoa. Myyjinä oli Urumin lisäksi Manga Café ja pari muuta lähinnä krääsää ja pelejä myynyttä kauppiasta, ja salissa kyllä oli kohtalaisen vilkasta viikonlopun aikana. Olin kuitenkin varsin harmissani mangamyyjän puutteesta, sillä olin suunnitellut tuhlaavani rahani tapahtumassa vihdoin uuteen mangaan. Onneksi kirpputorilta löytynyt Salapoliisi Conanin numero 75 hieman lievitti tätä suurta pettymystä.

Avajaiset olivat lyhyehköt ja pääsin niiden jälkeen heti oman ohjelmani kimppuun. Luennoin eräästä tärkeästä harrastuksestani, eli Pullip-nukeista ja nukkeiluharrastuksesta ylipäätään. Olin luennoinut Pullip-nukeista aikaisemmin paikallisen animeseura Joensuun otakujen 10-vuotisjuhla-allnighterissa, joten aihe oli tuttu ja koostin esitelmän aikaisemman esitykseni pohjalta tosin kuvat uusien ja asiaa hieman laajentaen. Olin hieman pettynyt siihen, että kiinnostua yleisöä tuli paikalle vain noin 10 henkeä, mutta mielestäni esitykseni meni varsin kivasti ja sain siitä jopa kehuja jälkeenpäin. Yritin tällä kertaa olla puhuessani johdattelevampi ja selkeämpi niin, että esitys eteni soljuvasti ja mahdollisimman moneen kysymykseen tulisi jo puhuessani vastaus. Ainut huono juttu oli se, että olin unohtanut ottaa astmalääkkeeni aamulla, ja olin puhuessani koko ajan aika hengästynyt pienien hengitysvaikeuksien takia, mutta siitäkin selvittiin ja esityksen loppupuolella pystyin puhumaan jo paremmin.

Lauantain pianokonsertin tunnelmaa

 

Esitykseni jälkeen jäimme poikaystäväni kanssa saliin seuraamaan seuraavaa ohjelmaa, joka oli pianokonsertti. Konsertti oli sisällöltään ja järjestelyiltään valitettavan epämääräinen. Pianistilla oli mukanaan iso pino nuotteja, joista hän tuntui valikoivan ohjelmistoaan aivan satunnaisesti. Hänellä ei ollut käytössään mikrofonia, joten spiikkaukset kappaleista ja niiden nimistä menivät minulta useimmiten aivan ohi, kun en yksinkertaisesti kuullut, mitä soittaja sanoi. Esitystä olisi parantanut huomattavasti ohjelmiston etukäteissuunittelu sekä kuuluvampi spiikkaus. Ohjelmisto olisi voitu esimerkiksi heijastaa seinälle projektorilla, jolloin välispiikkejä ei olisi edes tarvittu, vaan yleisö olisi voinut keskittyä pelkkään musiikin kuunteluun. Itse pianistin soittotaito oli tasoltaan vaihtelevaa ja välillä aika amatöörimäistä, mutta koska kyseessä oli harrastaja eikä soiton ammattilainen, en arvostele hänen soittotaitojaan tämän enempää. Oli kuitenkin mukavaa, että conin ohjelmistossa oli mukana myös elävää musiikkia.

Cosplay-kisan tunnelmaa, bongaa tutut klassikkohahmot!

Konsertin jälkeen kulutimme poikaystäväni kanssa aikaa con-alueella pyörimällä myyntialueilla, piirtopajassa ja karaokessa sekä syömällä eväitä ja istuskelemalla pihalla. Pian olikin aika suunnata seuraavaan ohjelmaan, joka oli kauan odotettu cosplay-kilpailu. Eräs tuttuni oli mukana kilpailemassa, joten täytyihän sitä olla paikalla kannustamassa kaveria. Sali täyttyikin mukavasti ja ohjelmakin pääsi alkamaan ajallaan. Ohjelmassa oli aluksi vuorossa varsinaiseen kisaan ilmoittautuneiden esittäytymiset. Puvut kisassa olivat pääsääntöisesti erittäin korkeatasoisia ja oli mukava nähdä osallistujissa laaja kategoria hahmoja sekä enemmän että vähemmän tunnetuista anime-, peli- ja länkkärisarjoista. Myös Hall Cosplay -kilpailu oli varsin korkeatasoinen ja cosplay-vastaavat olivat onnistuneet poimimaan kisaan mukaan todella hienoja pukuja. Hall Cosplay -osallistujia sai äänestää conin infopisteellä, ja voittaja julistettiin myöhemmin päättäjäisissä. Kisan tuomaristo oli asiantuntevaa ja palkinnot jaettiin mielestäni aivan oikein. Tuomarit olivat ensikertalaisia, mutta se ei heidän työskentelyssään näkynyt mitenkään, vaan he hoitivat hommansa todella hyvin. Hieman ihmetystä kilpailussa herätti hieman kummallinen juontaja, joka muistutti TV-toimittajan ja Marco Bjuströmin yhdistelmää huonoine vitseineen ja jolla oli suuria vaikeuksia saada luettua kilpailijoiden saati hahmojen nimiä oikein. Lisäksi hän huusi välillä mikrofoniin, joka sai tärykalvoni kiristymään kivusta. Jopa kilpailijat vaikuttivat olevan välillä varsin hämmentyneitä juontajan jutuista ja maneereista.

Sedät arvioivat kriittisesti scifianimua

Kilpailun jälkeen tapoimme taas aikaa alueella ennen siirtymistä illan viimeisen ohjelman, Scifianimeiden voimanlähteiden realistisuuden arviointipaneelin pariin. Panelistien joukossa oli luonnontieteiden ja scifi-kirjallisuuden alueilla meritoituneita miehiä, ja koska 2/3 panelisteista oli itselle tuttuja, halusin päästä näkemään millaisen ohjelman he vetäisivät vaikka scifi aiheena ei itseäni juuri kiinnostakaan. Ohjelmassa nähtiin pätkiä muutamista scifianimeista, joita paneeli puheenjohtajan johdatuksella arvioi. Ohjelma oli aika kiinnostava, mutta koska itse en ymmärrä esimerkiksi fysiikasta mitään, meni suurin osa asiantuntijoiden arvioista itselläni aivan ohi ja jouduinkin kyselemään poikaystävältäni koko esityksen ajan typeriä kysymyksiä, kuten mikä on G-voima. Ohjelma ei myöskään keskittynyt niinkään otsikossa mainitun asian arviointiin, vaan sillä pohdittiin monia muitakin scifi-animeiden realistisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ohjelma oli siis aika hyvä, mutta koska en ole aihepiirin ystävä saati tuntija, en itse valitettavasti saanut siitä paljonkaan irti. Tämän ohjelman jälkeen olikin aika suunnata kohti keskustan Hesburgeria päivän ensimmäiselle lämpimälle aterialle – iltabileet jätimme vanhoina ja raihnaisina suosiolla väliin.

Järjestöpöydilläkin tuli vierailtua

Sunnuntai alkoi yhtä aurinkoisena kuin lauantai, ja saavuimme conipaikalle hieman myöhemmin kuin lauantaina. Aluksi kävimme etsiskelemässä vielä ostettavaa, ja sitten siirryimme joksikin aikaa piirtopajaan, jossa seurasimme piirrellessämme luokkaan striimattua FFFightia. Se oli sisällöltään varsin hauska, vaikkemme ihan kaikkea ohjelmasta striimin välityksellä kuulleetkaan. Ohjelmien striimaus auditoriosta muualle coniin oli kuitenkin hyvä ajatus ja oli mukava seurata ohjelmia muuta tehdessään. Piirtelemästä siirryimmekin seuraamaan puolenpäivän aikaan luentoa Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikki, hahmot rikki. Vaikka en itse mikään Muumi-fani olekaan, ohjelma kuulosti viihdyttävältä ja siksi päätimme lähteä sitä seuraamaan. Ohjelma oli uusinta edellisen vuoden Animeconista, mutta koska emme siellä olleet olleet, ei se meitä haitannut. Ohjelma keräsi aika mukavasti yleisöä, joten muumit selvästi kiinnostivat ihmisiä.

Luennoitsijoina toimi pariskunta, joilla oli mukanaan pieni lapsi. Lapsi oli kyllä söpö, mutta välillä keskittyminen itse ohjelmaan herpaantui, kun lapsi ryömi lavalla ja huusi, mikä kuului todella selkeästi herkkien mikrofonien kautta muualle saliin. Ihmettelin vähän, eikö lapselle saatu kaitsijaa esityksen ajaksi, vaan hänet piti ottaa mukaan lavalle mönkimään. Tästä pienestä häiriötekijästä huolimatta esitys sujui hyvin ja oli sekä hauska että informatiivinen. Esityksessä käytiin läpi Muumilaakson tarinoita -TV-sarjan hahmoja viimeisten jaksojen osalta verrattuna aikaisempiin jaksoihin. Koska itse en tosiaankaan mikään muumifani ole enkä muista mikä jakso missäkin vaiheessa sarjaa esiintyi, en ehkä ollut parasta mahdollista kohdeyleisöä esitykselle, mutta pidin kuitenkin ohjelmasta ja voin suositella kaikille tämän vuoden Animeconiin menijöille samojen ohjelmanpitäjien ohjelmaa, jossa käsitellään pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kaikkia tämän viimeisen muumikauden jaksoja. Luvassa on järkyttäviä paljastuksia, sen voin luvata jo etukäteen!

Myyntipöytäsalissakin riitti kävijöitä

Ohjelman jälkeen kulutimme taas aikaa con-alueella. Lauloin karaokessa monta biisiä poikaystäväni vaihdellessa Pokémoneja Pokémon-huoneessa. Karaoke pätki välillä todella pahasti, kerran myös oman lauluni aikana, mutta tämä oli varsin biisikohtaista ja välillä karaoke jouduttiin käynnistämään uudelleen teknisten vaikeuksien takia. Mitään suurempia ongelmia karaokessa ei onneksi ollut, ja ihmiset kävivätkin kohtalaisen innokkaasti esittämässä lempibiisejään. Ennen iltapäivän luentoja kävimme myös tekemässä viimeiset ostokset, syömässä eväitä sekä hakemassa tavarani pois kirpputorilta. Sitten olikin aika siirtyä päivän viimeisen ohjelman, luennon Toinen maailmansota animen taustalla pariin.

Mitä japanilaislapsille opetetaan koulussa

Tunnen luennoitsija Gorimin, koska opiskelemme samassa koulussa samaa pääainetta ja olin jopa joskus Gorimin tuutorina, kun hän opintojaan aloitteli. Luento liittyikin suoraan opiskelemaamme alaan, ja se oli todella hyvä sekä mielenkiintoinen, kuten luennoitsijalta odottaa saattoikin. Luennolla ei tullut varsinaisesti esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi historianopiskelijana ja asiaa jonkin verran tuntevana jo tiennyt, mutta uskon suurimman osan yleisöstä saaneen luennolla paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Luento oli hyvin rakenneltu ja johdateltu, ja mielestäni siinä päästiin hyvään, relevanttiin lopputulokseen vaikka luennoitsija sitä alussa hieman epäilikin. Luento oli ehdottomasti viikonlopun paras, ja omakohtaisesti oli mukava peilata luennolla käsiteltyjä asioita kevättalvella yliopistolla käymäni samuraiden historiaan liittyvän kurssin aihepiireihin, jotka liittyivätkin mukavasti luennon aiheeseen.

Päättäjäisissä palkittiin parhaat ja kiiteltiin henkilökuntaa

Tämän luennon jälkeen olikin jäljellä enää päättäjäiset, joissa palkittiin kilpailujen voittajia ja julkistettiin conin kävijämäärä, joka oli kaikkien aikojen suurin! Itsestäni tuntui siltä, että conissa oli tavallista vähemmän kävijöitä, joten oli yllättynyt määrästä. Tämä tosin voi johtua uudesta con-alueesta, joka sai kävijämäärän ehkä jossain määrin näyttämään tavallista pienemmältä. Hyvin sujunut tapahtuma ja mukava kävijämäärä kuitenkin toivottavasti takaavat sen, että Kawaconeja järjestetään myös tulevaisuudessa. Itse olen valmis tuottamaan taas ohjelmaa tuleviin tapahtumiin, joten toivon todella, että Kawaconit saavat taas jatkoa! Tapahtumat ovat olleet aina hyvin järjestettyjä ja tänä vuonna uusi, entistä parempi tapahtuma-alue vain paransi tapahtumaa entisestään. Pikku puutteista huolimatta conissa oli todella kivaa, ja Kawacon todella pitää pintansa yhtenä parhaista pienemmistä con-tapahtumista Suomessa. Ehkä nähdään taas ensi vuonna!

Oma con-loottini jäi jälleen varsin pieneksi

Animearvostelu: Netoge

netoge11

Alkuperäinen nimi: Netoge no Yome wa Onna no Ko Janai to Omotta? (And you thought there is never a girl online?)

Esitetty: Huhtikuu 2016 – kesäkuu 2016

Studio: Project No. 9

Katsottu: 12/12

Poikaystävästäni on tämän kesän aikana tullut minuakin pahempi otaku. Katsottuja animesarjoja on jo useampia, enemmän kuin mitä olen itse tänä vuonna katsonut, ja ennen tätä hän ei koskaan ollut katsonut animea joitakin yksittäisiä jaksoja lukuun ottamatta. Haaremigenre tuntuu miellyttävän, ja yksi näistä hänen hiljattain katsomistaan sarjoista oli Netoge, joka kuvauksen perusteella kuulosti hauskalta ja jota itse asiassa oli suositeltu hänelle Twitterissä joskus aikaisemmin. Päätin sitten itsekin katsoa tämän viihdyttävältä vaikuttaneen sarjan, ja se tulikin sitten katsottua yhdessä päivässä.

netoge1

Netogen päähenkilö on lukiolainen Hideki Nishimura, joka tunnetaan luokassaan avoimena otakuna ja joka viettää suuren osan vapaa-ajastaan nettipeli Legendary Agen maailmassa. Siellä hänen Rusian-hahmonsa kuuluu kiltaan, jonka muut jäsenet ovat parantaja Ako, joka on myös Rusianin vaimo, miekkamies Schwein ja maagi Master. Koska kiltalaiset ovat olleet yhdessä jo vuoden, he päättävät järjestää offline-tapaamisen. Kaikkien yllätykseksi paljastuu, että he ovat samassa koulussa, ja että killan muut jäsenet ovat kaikki tyttöjä. Kuitenkin Ako Tamaki/Ako tuntuu elävän hieman erillään todellisuudesta ja käyttäytyy kuin Hideki/Rusian olisi hänen aviomiehensä myös oikeassa maailmassa. Tästä hämmentyneenä oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin/Master päättää perustaa kouluun nettipelikerhon, jonka tavoite on saada Ako erottamaan oikea maailma pelimaailmasta. Hideki ja killan neljäs jäsen Akane Segawa/Schwein liittyvät myös jäseniksi, ja Akon palauttaminen todellisuuteen voi alkaa.

netoge4

Netoge kertoo siis MMORPG -maailmasta lisäten mukaan vähän kouludraamaa ja lukiolaisromanssia. Sarja onnistuu tasapainottamaan nämä kaksi osa-aluetta hyvin, joskin sarjan alkupuolella keskitytään enemmän Hidekin ja Akon suhteen kehittymiseen oikeassa maailmassa ja jälkipuolella seikkailuun Legendary Agen maailmassa. Romantiikan ystävänä itseäni hieman harmitti tämä romanttisten ulottuvuuksien jääminen hieman taka-alalle, mutta sarjassa on onneksi silti hyvin paljon söpöstelyä Hidekin ja Akon välillä. Hahmojen ongelmat oikeassa maailmassa pyörivät nekin pitkälti pelin ympärillä, päähuomion ollessa Akon omituisen ajatusmaailman mukauttamisessa normaalimmalle tasolle. Pelissä puolestaan kohdataan varsin tuttuja ongelmia, kuten hakkerointia, epärehellisiä kanssapelaajia ja uusien pelaajien opastamista. Sarjassa ei hirveästi kerrota Legendary Agesta pelinä sinänsä, mutta saadun tiedon perusteella kyseessä on varsin tyypillinen MMORPG, ja sen sisältö ja käsittely tuntuvat realistisilta. Hassua vain on se, että peli on hirveän söpö ja 2D-grafiikoilla toteutettu – nykypeleissä tavoitellaan hieman kunnianhimoisempaa grafiikkaa.

netoge2

Vaikka Netogessa on hyvää juonen edistymistä sekä peli- että oikeassa maailmassa, jättää sarja harmittavasti vastaamatta moniin kysymyksiin, jotka itseäni olisivat kovasti kiinnostaneet. Sarjan aikana saa tietää, miten Hideki ja Ako tutustuivat pelissä ja miten Hidekin suhtautuminen pelin avioliittoihin muuttui ensimmäisen puihin menneen kosinnan jälkeen. Katsojalle ei kuitenkaan kerrota, miten hahmot tutustuivat pelissä toisiinsa, miksi he ylipäätään aloittivat pelaamaan Legendary Agea, mitkä ovat heidän suhteensa pelissä ennen offline-tapaamista, miten ja miksi Hideki ja Ako avioituivat ja niin edelleen. Sarjassa ei myöskään oikein selviä, miksi Ako käyttäytyy ja ajattelee kuten tekee. Kaikki nämä yksityiskohdat olisivat syventäneet juonta huomattavasti, sillä nyt katsottaessa nousee useasti mieleen kysymyksiä, johin ei koskaan tule vastausta. En väitä, että nämä seikat olisivat erityisen oleellisia sarjan juonen kannalta sinänsä, mutta ne olisivat kyllä syventäneet ja taustoittaneet tapahtumia. Jo tämän takia toivoisinkin, että sarja saisi jossain vaiheessa toisen kauden. Kevytromaanisarja, johon anime perustuu, jatkuu edelleen, joten edellytyksiä kakkoskauden tekemiseen olisi kyllä olemassa.

netoge3

Sarjan päähenkilö Hideki Nishimura on melko tavallinen haaremisarjan päähenkilö. Hän on aika tavallinen tyyppi: kiva ja avulias, ja kuluttaa vapaa-aikansa lempiharrastuksensa parissa. Hideki ei kuitenkaan ole täysin munaton ja tyttöjen mätkimä ja potkima toisin kuin monien humoristisempien sarjojen päähahmot, vaan hän on varsin toimelias ja keksii usein hyviä ideoita sekä pelissä että oikeassa maailmassa. On hirveän söpöä seurata, miten Hideki pikku hiljaa ihastuu Akoon myös oikeassa maailmassa, ja pyrkii edistämään suhdettaan tyttöön parhaansa mukaan. Heidän suhteensa kyllä etenee, mutta Akon ajattelutapa torpedoi monet hyvät lähentymisyritykset. Hideki on varsin symppis hahmo, jossa ei ole oikeastaan mitään ärsyttävää ja jonka seikkailuista jaksaa olla oikeasti kiinnostunut.

Hidekin ohella sarjan toinen keskushahmo on Ako Tamaki, joka elää täysin erillään todellisuudesta. Ako on oikeassa elämässä arka ja syrjäänvetäytyvä, ja pakenee ikävää todellisuutta Legendary Agen maailmaan. Tästä suuresta omistautumisesta huolimatta Ako on surkea pelaaja, jota Hideki joutuu vähän väliä auttamaan. Tämä oli hieman omituista, koska Ako oli kuitenkin kaikkein omistautunut pelille. Erittäin omistautunut Ako on myös suhteessaan Hidekiin, jota hän kutsuu oikeassakin maailmassa Rusianiksi, eikä hänelle mene mitenkään perille, että he eivät ole aviossa pelin ulkopuolella. Hideki yrittää lukuisia kertoja pyytää Akoa tyttöystäväkseen, mutta tämä kieltäytyy joka kerta, koska tyttöystävä on vähäisempi kuin vaimo. Ako vihaa ”normeja” eli tavallisia tyyppejä ja saa välillä pelottavia poissaolokohtauksia. Ako on todella söpö, ja hänessä on hyvin paljon moea, mutta Ako on myös kummallinen hahmo, jonka ajatuksista on vaikea saada kiinni. Akon ajatusmaailmaa ei taustoiteta mitenkään, mikä herättää kysymyksiä. Toisaalta Ako myös kehittyy hahmona sarjan aikana, sillä hän alkaa puhua enemmän luokkatovereilleen ja tehdä kaikkea muutakin normaalia. Hän myös lähenee enemmän oikean Hidekin kanssa, vaikka onkin edelleen vähän vaikea sanoa, onko Ako ihastunut enemmän ideaalityyppiseen Rusianiin, jonka ilmentymänä hän Hidekin näkee. Sarjan tapahtumat pyörivät enimmäkseen Akon hahmon ympärillä, joten paljon katsomiskokemuksesta nauttimisesta riippuu siitä, miten hyvin hahmon ottaa vastaan.

netoge5

Miekkamies Schweiniä pelaava Akane Segava yrittää olla mahdollisimman normaali lukiolaistyttö, ja saa aina huvittavan kauhukohtauksen, mikäli joku on saamassa vihiä siitä, että hän onkin todellisuudessa hirveä peliotaku ja kieltäytyy treffeistäkin vain voidakseen pelata enemmän. Akanen oikea tsundere -persoonallisuus muuttuu pelimaailmassa mahtailevaksi oresama-persoonallisuudeksi, mikä on aika hauskaa. Akane ei ole sinänsä hirveän syvällinen hahmo, eikä hänen hahmonsa pahemmin kehity sarjan aikana. Akane suhtautuu aluksi hyvin vihamielisesti Hidekiin, mutta pelikavereiksi paljastuttuaan Akane alkaa kohdella tätä hieman ystävällisemmin. Kiintoisaa on myös Akanen suhde ystäväänsä Nanako Akiyamaan, joka on aivan tavallinen tyttö, joka saa myöhemmin tietää Legendary Agesta ja alkaa itsekin pelaamaan. Tämä on Akanelle hirveä järkytys, mutta heidän välinsä eivät tästä pahemmin järky tai toisaalta muutu paremmiksikaan, vaikka ystävyksillä onkin nyt yhteinen salaisuus. Nanakoa olisi voinut olla sarjassa enemmänkin, sillä nyt hän jää lähes täysin persoonattomaksi statistiksi, jonka ainoat luonteenpirteet ovat olla kiva ja aloitteleva pelaaja Legendary Agessa. Ako on myös hyvin mustasukkainen omasta Rusianistaan ja käyttäytyy tämän vuoksi hyvin vihamielisesti Nanakoa kohtaan, mutta näidenkin kahden välit paranevat sarjan loppua kohden.

netoge6

Oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin perustuu aika pitkälti rikas tyttö -vitseille. Hän on rikas ja käyttää todella paljon rahaa Legendary Ageen. Kuitenkaan ystäviensä kanssa pelatessaan hän ei käytä oikealla rahalla ostamiaan tavaroita. Nämä kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan sarjan viimeisessä taistelussa. Kyou on myös älykäs ja harkitsevainen, rauhallinen ja johtaa kiltaansa. Hän kertoo sarjan aikana, että hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä tai poikaystävää ankarien ja kontrolloivien vanhempiensa takia. Tähän aiheeseen ei kuitenkaan syvennytä mitenkään, ja Kyou vie sarjan aikana uusia ystäviään perheen loma-asunnoille ilman mitään ongelmia, mikä on Kyoun itse kertoma huomioon ottaen aika outoa. Kyou on myös sarjan suurin fanservice-baitti, sillä hänellä on tosi isot tissit, eikä anime jätä väliin yhtään mahdollisuutta esitellä näitä ulokkeita mahdollisimman edustavasti. Myös toisten tyttöjen parhaita puolia esitellään antaumuksella, ja kaikki perinteiset kerhon leiri-, ranta- ja kylpemisjaksot löytyvät sarjasta. Netoge ei kuitenkaan ole mikään pahin mahdollinen ecchi-sarja, sillä vaikka tissit pompahtelevatkin, on ne usein peitetty säädyllisellä määrällä kangasta – mikäli Kyoun pelihahmon asua ei oteta huomioon. Fanserviceä kyllä löytyy, mutta se ei ole sarjassa hallitsevassa osassa eikä se ole erityisen häiritsevää, vaikka hyppääkin välillä silmille. Tissejä ja pantsuja etsivien kannattaakin kääntää katse Netogesta toisenlaisten sarjojen suuntaan.

netoge7

Netogessa ei viiden edellämainitun henkilön lisäksi ole juuri muita keskeisempiä hahmoja kuin nettipelikerhon ohjaaja, opettaja Yui Saito, joka myös pelaa salaa Legedary Agea ylisöpöllä Nekohime-hahmollaan. Kyou onnistuu kiristämään opettajan kerhon valvojaksi, ja opettaja onkin välillä kerholaisten mukana niin kerhon leireillä kuin pelin tapahtumissa. Aluksi kukaan hahmoista ei tiedä, että opettaja on Nekohime, joka esiintyy pelissä aikuisena miehenä ja jota Hideki aluksi pyysi pelissä avioitumaan kanssaan. Opettajan Nekohime-hahmo saa mielenkiintoisia ulottuvuuksia sarjan jälkipuoliskolla, kun hahmoa ihailevat pelaajat perustavat suuren killan, jonka tehtävänä on lähinnä hahmon palvonta ja suojeleminen. Nämä Nekohimen turvajoukot tuovat paljon huumoria moniin peliin sijoittuviin kohtauksiin. Noin muuten opettajan hahmo jää sekin melko ohueksi hahmonkehityksen fokuksen ollessa Akossa ja Hidekissä.

Joitakin muita mainitsemisen arvoisia hahmoja sarjassa ovat hakkeri, joka varastaa Rusian-hahmon ovelan huijaussivuston avulla, hieman likaista Player vs Player -peliä pelaava Wallenstein -kilta sekä yhden Legendary Agen suurimman killan johtaja, joka tarjoaa useaan otteeseen neuvoja ja apua muille hahmoille. Kaikki nämä hahmot on rakennettu varsin uskottavaksi, sillä katalia hakkereita ja häijyjä PvP -pelaajia on varmasti lähes jokaisessa vähänkin suositussa MMORPG -pelissä, ja ongelmat, joihin Hidekin ja kumppaneiden kilta näiden taholta törmää, ovat varmasti tuttuja useimmille MMORPG-pelien pelaajille. Vaikka nämä hahmot ovatkin ehkä enemmän juonielementtejä kuin suoranaisia hahmoja, tuovat ne animeen paljon realismia ja uskottavuutta. Pelimaailmaan perehtymätön ei ehkä jaksa olla niin kiinnostunut näiden hahmojen mukanaan tuomista ongelmista, mutta mikäli MMORPG-maailma on tuttua, saa sarjasta heti jo huomattavasti enemmän irti.

netoge8

Vasemmalta Sette/Nanako, Schwein/Akane, Master/Kyou, Rusian/Hideki, Ako/Ako sekä Nekohime/Yui

Netogen animaatio on hyvää perustasoa: kuvat ovat värikkäitä ja hahmot ilmeikkäitä. Hahmodesigneihin on panostettu, ja kaikki näyttävät huomattavan erilaisilta. On myös hauska vertailla erityisesti Akanen ja Kyoun pelihahmojen ja heidän todellisten ulkonäköjensä välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuitenkin molempien pelihahmot on tehty varsin samannäköisiksi kuin heidät itsensä, ja heidän miespelihahmonsa esiintyvät sarjassa vain parissa jaksossa aivan alussa, sillä Hideki alkaa nähdä ystävänsä pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa. Tämä oli minusta vähän sääli, sillä mieshahmot olivat hauskan näköisiä ja toista heistä esitti yksi suosikki-seiyuuistani, Wataru Hatano. Onkin vähän hämmentävää, miksi kaikkien hahmot pelissä näyttävät niin samalta kuin hahmot itse oikeassa maailmassa, mutta toisaalta muuten henkilöiden yhdistäminen oikeisiin persooniinsa voisi olla vähän hankalaa. Hyvä kysymys on myös se, miksi Hideki ei näe Nanakoa ja Yui-opettajaa pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa.

Sarjan alku- ja loppumusiikit ovat perus animepoppia. Luce Twinke Winkin esittämä alkumusiikki 1st Love Story kuulostaa suorastaan hämmentävän paljon samalta kuin suositun Ore no Imouto Konna ni Kawaii Wake ga Nai -sarjan ensimmäinen alkumusiikki, ClariS:n esittävä Irony, kuten tämä varsin kiinnostava video osoittaa. Alkumusiikki myös antaa animaationsa puolesta sarjasta huomattavasti höttöisemmän kuvan, kuin mitä sarja loppujen lopuksi pitää sisällään, vaikka se varsin söpö onkin. Ääninäyttely on varsin laadukasta, ja kaikki ääninäyttelijät ovat varsin tunnettuja. Oli mielenkiintoista kuunnella Hidekiä esittävän Toshiyuki Toyonagan suoritusta tänä vuonna julkaistavaa Yuri!!! on Ice-sarjaa silmällä pitäen, sillä siinä Toyonaga esittää yhtä päärooleista ja itse odotan kyseistä sarjaa todella kovasti. Yui-opettajaa esittävä ja sarjan loppulaulun esittävä Yoshino Nanjo puolestaan lienee useimmille tuttu Love Live -projektin Eli Ayasen äänenä.

netoge9

Netoge oli todella kiva, söpö ja hyvän mielen tuottanut sarja, jossa ei varsinaisesti ollut mitään erityisen ihmeellistä mutta josta jostain syystä tykkäsin todella paljon. Juoni tasapainottaa hyvin pelin ja oikean elämän tapahtumia, joskin jälkimmäiset jäävät hieman sivuosaan sarjan loppupuolella ja niitä käsitellään tuolloin hieman vajavaisesti. Hahmot ovat kivoja ja sympaattisia, eikä päähenkilö ole nössö turhake niin kuin monissa haaremisarjoissa. Hahmonkehitystä on valitettavasti vain Hidekin ja Akon hahmojen osalta, ja muut hahmot jäävät varsin pinnallisiksi eikä heitä syvennetä oikeastaan ollenkaan. Juonen ja useimpien hahmojen suhteen nousee myös useita, sarjaa mahdollisesti syventäviä kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan koskaan vastata ja varsinkin taustoitus jää sarjassa hyvin vajavaiseksi. Fanserviceä on jonkin verran, mutta ei liikaa eikä se ole missään vaiheessa pääosassa, vaikka perus kliseiset kylpylä- ja vastaavat kohtaukset sarjasta löytyvätkin. Alastomuuteen liittyviä nolostuttavia kohtauksia rakennetaan Hidekin ja Akon välille vain pari koko sarjan aikana, ja pääasiassa näiden kahden suhteen kuvaus on hyvin söpöä ja pariskunta on varsin rakastettava. Kaikista vioistakin huolimatta pidin Netogesta suorastaan yllättävän paljon ja toivon kovasti, että sarja saisi joskus jatkoa. Olisi nimittäin kiva saada syvennystä muihinkin hahmoihin ja katsoa, miten Hidekin ja Akon suhde vielä etenee.

netoge10

Peliarvostelu/esittely: IDOLiSH7

ogp

Alkuperäinen nimi: IDOLiSH7

Alusta: Android, IoS

Julkaisija: Bandai Namco Online, geechs

Julkaisupäivä: 20.8.2015

Erilaiset älypuhelimilla ja myös pelikonsoleilla pelattavat idolipelit ovat viime vuosina nousseet valtavan suosituiksi. Puhelinpuolella lippulaivoja ovat olleet esimerkiksi Love Live: School Idol Festival ja Idolm@ster Cinderella Girls Starlight Stage, videopelipuolella taas esimerkiksi Miku Hatsune -hahmon ympärille rakennettu Project Mirai -sarja. Viime aikoina myös miespuolisiin idoleihin keskittyviä pelejä ja muita adaptaatioita on tuotu markkinoille yhä enemmän ja enemmän, ja yksi näistä on tarkalleen vuosi sitten julkaistu IDOLiSH7. Sen luomisesta vastuussa ovat Bandai Namco Online sekä geechs, ja pelissä on Suomessakin tunnetun mangaka Arina Tanemuran suunnittelemat hahmot.

tumblr_inline_npqilx1JU61qhclsx_500

IDOLiSH7 (tästä eteenpäin Idolish7 pelistä ja IDOLiSH7 sen idoliryhmästä puhuttaessa) kertoo uuden idoliryhmä IDOLiSH7:n ja myös heidän vastustajiensa edesottamuksista viihdealalla. Peli etenee samaan tapaan kuten monet muut vastaavat rytmipelit: pelin kappaleita pelaamalla kasvaa tasoja, ja tasojen myötä avaa uusia tarinoita, joissa etenemällä saa avattua lisää uusia kappaleita. Peli siis toimii hyvin samalla tavalla kuin vaikkapa Love Live: School Idol Festival, ja joitakin rytmipelejä aikaisemmin pelanneilla ei ole mitään vaikeuksia opetella pelaamaan Idolish7:aa. Välillä pelissä on myös erilaisia eventtejä, joissa on omat kappalelistansa, ja näitä pelaamalla saa pelissä hyödyllisiä esineitä ja mahdollisesti myös uusia kortteja.

Kuten idoli- ja rytmipelit yleensäkin, Idolish7 nojaa vahvasti korttien keräilyyn. Pelissä on kolme attribuuttia: Shout, Beat ja Melody, joiden mukaan kortit ja kappaleet on ryhmitelty. Kuitenkin toisin kuin esimerkiksi Love Livessä, yhden ryhmän muodostamiseen tarvitaan vain viisi korttia, joten hyvällä nostotuurilla ryhmät voivat kehittyä tehokkaiksi nopeasti. Korteilla on neljä harvinaisuustasoa: Normal (N), Rare (R), Super Rare (SR) ja Super Star Rare (SSR). Näistä kahta ensimmäistä ryhmää voi nostaa Friend Pointseilla, mutta harvinaisempia kortteja saa ainoastaan nostamalla niitä Stellar Stoneilla, joita voi myös ostaa pelin kaupasta. Idolish7 on kuitenkin varsin antelias Stellar Stonejen suhteen, ja yhteen nostoon vaadittava 50 tai 100 Stellar Stonea kertyy aika nopeasti. Kortteja voi myös ”jatkojalostaa”: Raresta voi kehittää SR:n, ja siitä edelleen SSR:n. Kaikkia kortteja ei voi kehittää, ja pelin parhaat kortit ovat juurikin näitä ”puhtaita” ja harvinaisimpia SSR-kortteja.

tumblr_nuutz8KnR01uezffwo2_1280 tumblr_nuusyuLEkc1uezffwo2_1280 tumblr_nuuu9rGxPy1uezffwo1_1280

Idolish7:n kappalelistalla on sekä IDOLiSH7:n että heidän vastustajiensa, TRIGGER:in ja Re:valen kappaleita. Toisin kuin useimmille tutuimmassa Love Livessä, pelimekaniikassa on vain neljä painettavaa näppäintä yhdeksän sijaan. Nuotteja on kuitenkin useampia erilaisia: tavallinen kosketus, pohjassa pito, pyyhkäisy ja liikkuva nuotti. Vaikeustasoja on neljä: Easy, Normal, Hard ja Expert. Kuitenkin useimmat biisit ovat varsin helppoja, ja itse olen saanut kunnolla haastetta vasta aivan viimeisimpien julkaistujen kappaleiden Expert-versioista. Osa näistä on aika vaikeita. Biisien taustalla pyörii myös jonkinlainen musiikkivideo, ja näihin totuttautuminen kesti jonkun aikaa. Musiikkivideoiden kuvasto on yleensä peräisin joko joihinkin kappaleisin erikseen tehdyistä oikeista musiikkivideoista tai pelin muusta kuvastosta, kuten sen korteista. Kappaleessa ei voi epäonnistua, vaikka ei osuisi yhteenkään nuottiin: Game Overia ei tule missään vaiheessa. Kappaleiden pelaamiseen vaaditaan LP:tä, joka kuitenkin kertyy takaisin huomattavasti nopeammin kuten vaikka Love Livessä. Tarpeen tullen LP:tä voi palauttaa Stellar Stoneilla.

Alla olevasta YouTube -videosta näkee, miten kappaleita pelataan. Esimerkkibiisinä Joker Flag Expert -vaikeustasolla.

Idolish7:ssa on ollut tähän mennessä kolmea eri tyyppiä eventtejä. Tavallisin on Token Event, jossa tavallisia kappaleita pelaamalla saa esineitä, joilla voi pelata eventin biisilistan biisejä läpi. Näitä pelaamalla saa paljon palkintoja, ja tarpeeksi pelattua myös yleensä jonkinlaisen uuden kortin. Score Eventit ovat muuten samanlaisia kuin edellä selitetyt Token Eventit, mutta niissä kappaleista saa pisteitä suorituksen perusteella ja näillä suorituspisteillä saa palkintoja. Tässä eventissä pärjääminen on hankalaa, mikäli tiimit eivät ole tarpeeksi vahvat. Token- ja Score Eventeissä on myös pelaajien välinen kilpailu-ulottuvuus, ja eventissä tarpeeksi hyvin sijoittumalla (=paljon pelaamalla ja LP:tä Stellar Stoneja palauttelemalla) saa lisää parempia palkintoja. Kolmas tyyppi on Bingo Event, jossa pelataan läpi erilaisia bingokortteja, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä (esim. saa tarpeeksi korkeat pisteet jostakin kappaleesta). Kortin vaikeustason voi valita itse, ja suorittamalla kortteja saa palkintoja. Bingoeventit sisältävät yleensä myös jonkinlaisen eventtikortteihin liittyvän tarinan, jotka ovat yleensä aika hauskoja.

Vaikka Idolish7 on hauska myös pelkkänä rytmipelinä, on sen todellinen vetovoima pitkä, yksityiskohtainen ja jatkuvajuoninen tarina. Monissa idolipeleissä tarinassa ei ole mitään juonta, vaan se on kokoelma pelin hahmojen erilaisia hassutteluja ja muita kommelluksia. Nämä tarinat ovat myös yleensä tunnelmaltaan hyvin kevyitä ja vitsikkäitä, ja suurin konflikti saattaa syntyä siitä, että joku hahmo ei tullut tänään harjoituksiin, koska joutuu käymään myös toisessa harrastuksessa. Idolish7:n tarina ei ole edellä kuvatun kaltainen, vaikka siihenkin toki mahtuu vitsejä ja hahmojen hassuttelua. Pääosassa on kuitenkin IDOLiSH7:n kamppailu viihdealalla, ja tarinassa on useammin synkkiä kuin iloisia sävyjä. Nämä varsin haastavat vaikeudet onnistutaan kuitenkin useimmiten voittamaan, ja mielekkäiden tapahtumien ansiosta tarinaa jaksaa seurata ja hahmoistakin kiinnostua.

tumblr_ntwh5tbrnF1ucn8j1o1_500

Vasemmalta Nagi, Sogo, Iori, Riku, Mitsuki, Tamaki ja Yamato

Alkuun Idolish7:n hahmot saattavat vaikuttaa aika kliseisiltä, mutta loppujen lopuksi he eivät sitä olekaan. Jokaisen hahmon luonteeseen on jaksettu panostaa sen verran, että hahmo ei vaikuta miltään kliseekasojen kokoelmalta (vrt. Love Live), vaan heille on jaksettu myös keksiä taustatarinat, perheet, motivaatiot alalle ryhtymisestä ja omia luonteenpiirteitä. Useimmilla hahmoilla on jokseenkin traaginen taustatarina, mikä on välillä hieman turhan oloista, mutta toisaalta näistä taustoista ja myös hahmojen omista epävarmuuksista sekä persoonallisuuksien törmäämisestä syntyy hyvää draamaa. Idolish7 myös näyttää ilahduttavasti sen puolen idolimaailmasta, mitä moni muu tuote ei kuvaa ollenkaan. Tarinassa ollaan enemmän kulissien takana kuin lavalla, ja se käsittelee myös viihdeteollisuuden varjopuolia, kuten fanien välisiä erimielisyyksiä ja nettivihaa. Tarina tuntuu välillä hyvinkin realistiselta.

Pelaaja ohjaa visual novellin tapaan etenevässä tarinassa IDOLiSH7:n manageria Tsumugi Takanashia, jolle saa halutessaan keksiä oman nimen. Mitään vaihtoehtoja tarinassa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, vaan tapahtumien kuuntelu riittää. Tsumugikin tuntuu enemmän yhdeltä tarinan hahmoista kuin itse pelaajalta, sillä hän ei ole edes mukana kaikissa kohtauksissa, ja hänen kuvansa pääsee näkemään varsin usein tarinan aikana avautuvissa kuvituksissa, joita voi myös katsella myöhemmin galleriasta. Pelin muut hahmot ovat Riku Nanase, IDOLiSH7:n keskushahmo, joka on reipas, optimistinen, iloinen ja erinomaisen hyvä laulamaan. Hän kuitenkin kärsii idolin uraa uhkaavasta hengitystiesairaudesta ja huonosta suhteesta kaksoisveljeensä, TRIGGER:in Tenn Kujoon. Riku on hahmoista ehkä kaikkein stereotyyppisin, ja hahmon ääninäyttelijä Kensho Ono ei ole tarpeeksi hyvä laulamaan, jotta hahmon ääntä voisi pitää todella loistavana, kuten muut hahmot pelissä kehuvat. Riku on kuitenkin aika sympaattinen, ja hänen hahmokaarensa nousuista ja laskuista löytyvät jotkut pelin dramaattisimmista kohtauksista.

tumblr_ntwh22mApM1ucn8j1o1_1280

Rikua vuoden nuorempi Iori Izumi on ulkonäköä myöten hyvin tyypillinen Arina Tanemuran hahmo: viileä ja vähän töykeä huippuoppilas. Iori on aikuismaisen oloinen, ja auttaa Tsumugia IDOLiSH7:n managerointityössä. Tämä puoli tuo Ioriin lisää syvyyttä, kuten myös jatkuva pieni kilpailu Rikun kanssa. Nämä kaksi hahmoa täydentävät toisiaan hyvin, vaikka ovatkin luonteeltaan varsin vastakkaisia ja tämä myös aiheuttaa kiistaa heidän välillään. Iorin isoveli, Mitsuki Izumi, on nuorekkaasta ulkonäöstään huolimatta ryhmän toisiksi vanhin, ja vaikka hän ei ole niin hyvä laulamaan tai tanssimaan, hänen olemuksensa piristää ryhmää ja hän on myös hyvä juontamaan varietee -ohjelmia. Mitsuki on epäonnistunut pääsemään alalle menneisyydessään, ja IDOLiSH7:n myötä saa vihdoin mahdollisuuden. Koska Mitsuki ei ole niin hyvä laulamaan kuin muut, tuntee hän välillä alemmuutta toisiin jäseniin. Toisaalta Mitsuki myös antaa kaikkensa ryhmän eteen, ja antaa myös toisinaan arvokkaita neuvoja muille hahmoille.

IDOLiSH7:n todellinen isovelihahmo on kuitenkin ryhmän johtaja ja sen vanhin jäsen, Yamato Nikaido. Yamatolla on hämärä menneisyys, yhteyksiä Re:valen Yukiin ja muuhunkin viihdemaailmaan. Yamato puhui aikaisemmin haluavansa kostaa, ja tämä epämääräinen kosto motivoi hänet ryhtymään viihdealalle. Yamato välittää kuitenkin ryhmästä todella paljon, auttaa toisia jäseniä pääsemään yli vaikeuksista, selvittelee näiden välisiä riitoja ja tekee myös jonkun verran työtä managerin kanssa. Yamato on motiiveiltaan ja luonteeltaan hieman epämääräinen hahmo, mutta tämä vain tekee hänestä paljon kiinnostavamman. Yamato on myös ryhmästä se, joka tekee enimmäkseen työtä näyttelijänä ja alun vastahakoisuudesta huolimatta suoriutuu alalla hyvin ja on saanutkin jo isompia rooleja. Pidänkin paljon siitä, että ryhmän eri jäsenet tekevät hieman erilaisia töitä viihdeteollisuudessa, eivätkä kaikki ole vain laulavia ja tanssivia idoleita.

tumblr_inline_o7w6xwXcnm1snfb23_540

IDOLiSH7:n suorastaan pakollinen ulkomaalaisvahvistus on puoliksi japanilainen, puoliksi kaukaisesta Northmaren valtakunnasta tuleva Nagi Rokuya, jonka komea ulkonäkö on sekä auttanut häntä viihdebisneksessä että aiheuttanut sen, ettei hänellä ole todellisia ystäviä. Sen vuoksi Nagi on ehkä hieman yllättävästi se hahmo, joka välittää toisista hahmoista kaikkein eniten. Vaikka Nagi käyttäytyy välillä hyvin omituisesti, iskee naisia ja intoilee animesta, on hän myös yleensä se, joka toimii järjen äänenä vaikeimmissa paikoissa. Tämä on melko yllättävä piirre tässä varsin hölmön ja pinnallisen oloisessa hahmossa ja syventää Nagia paljon. Hahmon ääninäyttelijä Takyua Eguchi myös esittää Nagin omalaatuisen aksentin todella tunteella, ja hahmon puhetta on joko todella hauskaa tai uskomattoman ärsyttävää kuunnella vähän mielentilasta riippuen.

Tamaki Yotsuba on lastenkotilapsi, joka on mukana bisneksessä vain etsiäkseen kadonnutta siskoaan, joka löytyykin tarinan edetessä varsin yllättävästä paikasta. Tamaki on loistava tanssija, mutta valitettavasti myös epämotivoitunut, laiska ja kiinnostunut enimmäkseen ruuasta ja nukkumisesta. Tamakin omalaatuinen, lapsellinen ja joukosta varsin hyvin erottuva hahmo kuitenkin kehittyy pikku hiljaa tarinan aikana enemmän vastuuta ottavaksi ja järkevämmäksi tyypiksi, joka tulee myös paremmin toimeen alaryhmä MEZZO:ssa toimivan parinsa Sogo Osakan kanssa. Sogo on ehkä IDOLiSH7:n värittömin hahmo, mutta toisaalta tällainen straight man -tyyppinen henkilö sopii erinomaisesti varsin värikkääseen hahmokaartiin. Sogo tulee erittäin rikkaasta perheestä ja on vanhempiensa hylkäämä idolihaaveidensa takia. Sogo on ahkera, mutta hänessä on myös pimeä ja väkivaltainen puoli, joka tulee välillä esille humoristisissa kohtauksissa. Hän tulee aluksi huonosti toimeen Tamakin kanssa, mutta pikku hiljaa kaksikon välit lämpenevät.

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

TRIGGER puolestaan koostuu kolmesta hahmosta, joista ryhmän keskushahmo on Rikun kaksoisveli Tenn Kujo. Tämä on nuorena jättänyt alkuperäisen perheensä ja siirtynyt bisnesmies Kujo-sanin kasvatettavaksi. Sittemmin Tenn on debytoinyt menestyksekkäästi idoliryhmässään. Tenn on hyvin lahjakas ja lavalla oikea enkeli, mutta siviilissä varsin kylmä ja välinpitämätön tyyppi, joka pitää jopa toiset TRIGGER:in jäsenet kaukana itsestään. Tenn on kuitenkin ehkä pelin ammattimaisin henkilö, sillä hän välittää todella paljon faneistaan ja on valmis tekemään lähes mitä tahansa näiden eteen. Tenn tulee kuitenkin huonosti toimeen ryhmän toisen jäsenen, Gaku Yaotomen kanssa. Tämä on ryhmän ohjelmatoimiston Yaotome Productionsin johtajan Sousuke Yaotomen poika, joka on ryhmän johtaja ja tulee erittäin huonosti toimeen isänsä kanssa. Gaku pitää TRIGGER:iä ylivoimaisesti parhaana, ja on myös hyvin ammattimainen. Gakulla on salaperäinen kaksoisolento, ja hän myös yrittää iskeä Tsumugia joka käänteessä. Itse toivonkin kovasti, että näiden välinen suhde etenisi pelissä johonkin suuntaan. Valitettavasti Gaku on kuitenkin saanut pakit jo muutamaankin otteeseen, ja Tsumugille löytyisi muitakin kiinnostuneita kumppanikandidaatteja. Gaku ei ole varsinaisesti ilkeä tai töykeä, vaan yrittää auttaa IDOLiSH7 etenemään urallaan, joskin hänen motiivinsa ovat hieman epämääräisiä.

Kolmas jäsen on Okinawalta tuleva Ryuunosuke Tsunashi, jonka isä omistaa hotelliketjun saarella. Ryuunosuke on yksi pelin mielenkiintoisimmista hahmoista, vaikka saa tarinassa ehkä vähiten omaa aikaa. Ryuunosuke tuli viihdeteollisuuteen esittäen todella villiä ja seksikästä tyyppiä, ja pitää tätä esitystä vahvasti yllä, vaikka ei todellisuudessa ole yhtään julkisuuskuvansa kaltainen. Ryuunosuke tuntuu selkeästi kaipaavan takaisin kotiseudulleen, vaikka haluaakin toki tehdä kovasti töitä viihdeteollisuudessa. Hän myös menee aina Tennin ja Gakun jatkuvien riitojen väliin ja toimii ryhmän järjen äänenä. Ryuunosuke osaa olla myös Sogon tapaan todella pelottava, kuten nähtiin tarinan Sousuke Yaotomen kaappauskohtauksessa, mutta hänellä on iso heikko kohta: alkoholi. Humalassa hän on todella hankala, puhuu vain okinawan murretta ja sekoilee. Tarinan kohtaus, jossa Ryuunosuke ilmestyi hengailemaan kännissä IDOLiSH7:n asunnoille oli yksi kaikkein hauskimmista! Mielestäni Ryuunosuken hahmon ristiriitaa esitetyn ja todellisen minän välillä ei ole vielä käsitelty tarinassa tarpeeksi, ja hän voisi muutenkin saada enemmän aikaa tarinassa. TRIGGER:in kohtauksissa valokeilan vievät yleensä Tenn ja Gaku.

Screenshot_2016-08-20-12-01-01

Yuki ja Momo

Kolmas pelin idoliryhmistä on hiljattain tarinan toisessa osassa esitelty Re:vale, jonka jäseniä ovat Momo ja Yuki. Tämä kaksikko on tehnyt töitä yhdessä jo pitkään, ja hie muistuttavat jo vanhaa avioparia niin vitseiltään kuin keskinäiseltä käytökseltään. Kaksikosta Momo on pirteä ja energinen, vitsikäs ja haluttu vieras varietee -ohjelmiin. Yuki on hieman vakavampi ja rauhallisempi, ja tekee uraa näyttelijänä. Yukilla ja Yamatolla on jotakin yhteyksiä menneisyydessä, ja Yuki myös tietää Yamaton tarkkaan varjellun salaisuuden, mutta kaikkea näiden kahden hahmon välillä ei ole vielä paljastettu. Re:vale toimii myös IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in sempaina, koska he ovat olleet viihdeteollisuudessa näitä pidempään ja auttavat näitä taustalta tarvittaessa. He ovat mukavia ja ystävällisiä. Itse kuitenkin toivoisin, että peliin tulisi vielä joku hieman ilkeämpi ja vaarallisemman vastustajan oloinen idoliryhmä, sillä TRIGGER ei loppujen lopuksi ollut sellainen, mikä toisaalta oli myös hyvä asia. Pahat ja häikäilemättömät vastustajat ovat kuitenkin jo hieman kuluneita, ja häikäilemättömyyttä tarinassa edustaa jo Sousuke Yamazakin hahmo.

Idoliryhmien lisäksi pelissä on joitakin sivuhenkilöitä, kuten IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in ohjelmatoimistojen johtajat, Tsumugin isä Otoharu Takanashi ja jo mainittu Gakun isä Sousuke Yaotome. Edellinen on hieman omituinen, mutta järkevä ja hyväsydäminen, kun taas jälkimmäinen on häikäilemätön, vaarallinen, vallanhimoinen ja kiinnostunut lähinnä rahasta. Lisäksi mukana pyörivät TRIGGER:in ja Re:valen managerit, Takanashi Productionsin työntekijä Banri Oogami, TV-persoona herra Shimooka, Tenn Kujon kasvatti-isä Kujo sekä joitakin muita hahmoja. Lisäksi välillä nähdään nimettömiä, valkoisena varjona nähtyjä hahmoja, jotka ovat milloin idolifaneja, milloin tavallisia kaduntallaajia, milloin TV-tuottajia ja milloin mitäkin. Tarinassa on siis hyvin edustettuna viihdealan eri työntekijöitä, mikä tuo sille uskottavuutta.

Screenshot_2016-06-27-17-14-02

Idolish7:n kappaleet ovat jokseenkin tyypillistä idolipoppia, ja jokaisen ryhmän kappaleet on sovitettu hyvin heidän imagoonsa. IDOLiSH7 esittää varsin tavanomaista idolipoppia, jossa on huomattavasti viattomammat sanoitukset kuin TRIGGER:in kappaleissa, joissa kuiskitaan vihjailevia lupauksia kuuntelijan korviin. Re:valen musiikki on ehkä hieman rokahtavampaa ja sanoitukset ovat hieman enemmän laskelmoituja ja vaikeampiselkoisia. Itse pidän eniten TRIGGER:in tuotannosta, ja on todella harmi, että heiltä on tähän mennessä tullut vasta 4 kappaletta. Lisäksi IDOLiSH7:n jäsenet muodostavat alaryhmiä sekä toistensa että myöhemmin myös TRIGGER:in jäsenten kanssa, ja myös näiden esittämät kappaleet kuvaavat hyvin hahmojen luonteita. Esimerkiksi Nagin, Mitsukin ja Yamaton muodostama ryhmä laulaa hieman hölmöjä, hassusti sanoitettuja ja pirteitä kappaleita, kun taas MEZZO esittää rauhallisempia rakkauslauluja. MEZZO:n ja Ryuunosuken yhdessä esittämä Love&Game yhdistelee sekä MEZZO:n rakkausteemaa että Ryuunosuken hahmon eroottisuutta mielenkiintoisella tavalla. Nämä alaryhmät ja yhdistelmäryhmät ovat tosi mielenkiintoisia ja niiden kappaleet varsin hyviä, mutta niitäkin on toistaiseksi julkaistu varsin vähän.

Kuten useimmissa miesidolipeleissä, myös tässä ääninäyttelijät ovat pääasiassa erittäin tunnettuja (mm. Tsubasa Yonaga, Atsushi Abe, Kensho Ono) mutta myös muutama hieman tuntemattomampi nimi mahtuu mukaan. Todella moni pelin ääninäyttelijöistä lainaa ääntään hahmoille myös Ensemble Stars– ja Touken Ranbu -peleissä, joten näihin jo tutustuneet kuulevat varmasti tuttuja ääniä peliä pelatessaan. Ääninäyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin, ja useimmat myös laulavat todella hyvin. Erityisen onnistuneina pidän KENN:in ja Takyua Eguchin suorituksia Tamakina ja Nagina, koska hahmojen puhetyyli on erittäin suuri osa heidän persoonallisuuksiaan ja äänet ovat hyvin joukosta erottuvia.

Screenshot_2016-04-17-18-29-19

Idolish7 on todella hauska rytmi- ja idolipeli, joka tasapainottaa genren eri osa-alueet hyvin. Kappaleet ovat mielestäni hyviä, ja pelissä edetessä niihin tulee myös haastetta. Tarina on pitkä, jatkuvajuoninen ja mielenkiintoinen, ja hahmoissa on syvyyttä. Pidän itse myös paljon hahmodesigneistä sekä pelin korttien suunnittelusta. Korteissa on ollut kivoja teemoja ja taide on mukavaa katseltavaa. Pelin eventit voisivat olla hieman pidempiä kestoltaan, sillä nyt noin viikon kestävän eventin aikana tulee useasti kiire, kun yrittää kerätä pisteitä palkintoja ja kortteja saadakseen. Eventit voisivat olla myös hieman monipuolisempia, sillä nyt Token Eventtejä on turhan usein. Pelin tekijät tosin lupailivat, että syyskuussa saataisiin joku uusi eventtityyppi peliin. Sitä odotellessa.

Kuulostaa kivalta, miten pääsen pelaamaan?

Idolish7:ä ei ole toistaiseksi saatavilla länsimaisista sovelluskaupoista, vaan puhelimella joutuu suorittamaan pientä kikkailua pelin saamiseksi puhelimeen. Vaikka peli on kokonaan japaninkielinen, ei se ole vaikeasti ymmärrettävä, mikäli on aikaisemmin pelannut jotakin rytmipeliä. Lisäksi netistä löytyy todella paljon ohjeita pelin pelaamiseen, ja pelin tarinoista löytyy käännöksiä toistaiseksi toisen osan seitsemänteen osaan asti. Laitan tähän loppuun kiinnostuneille linkkejä hyödyllisiin tietolähteisiin.

Idolish7 Tumblr – pelille omistettu Tumblr -sivusto, josta löytyy paljon tietoa, tarinoiden käännöksiä ja muuta hyödyllistä. Moderaattoreille voi myös lähettää kysymyksiä, ja sivuston kautta pääsee myös Idolish7 -chattiin keskustelelmaan muiden fanien kanssa.

YouTube -käyttäjä laurenzomilta löytyy videotutoriaali pelin pelaamiseen. Käyttäjällä on myös monia muita hauskoja ja hyödyllisiä toisiin idolipeleihin liittyviä videoita.

IDOLiSH7:n levyjä sekä lehtiä ja muuta oheistuotetta löytyy esimerkiksi CDJapanilta ja Play-Asiasta.

IDOLiSH7:n virallinen käyttäjä YouTubessa julkaisee mm. musiikkivideoita ja ääninäyttelijöiden haastatteluja. Pelillä on myös virallinen Twitter-tili, jossa julkaistaan uusimmat uutiset. Kannattaa vilkaista myös pelin hahmosuunnittelijan Arina Tanemuran virallista Twitter -tiliä, jossa hän julkaisee toisinaan taidetta hahmoista. Nämä kaikki ovat japaninkielisiä.

Loppuun vielä IDOLiSH7:n hiljattain ilmestynyt RESTART POiNTER -musiikkivideo. Muutamia musiikkivideoita on julkaistu, ja ne löytyvät YouTubesta. Vuosipäivänä, eli tänään 20.8. julkaistiin, että lisää musiikkivideoita ja myös animeversio on tulossa! Uudet musiikkivideot tulevat sekä IDOLiSH7:ltä, TRIGGER:ltä sekä Re:valelta. Animeversion julkaisuajankohtaa ei vielä paljastettu, mutta sen on kerrottu olevan tuotannossa. Lisäksi peliin on tulossa joitakin uudistuksia. IDOLiSH7:ssä tapahtuu siis tällä hetkellä todella paljon, ja voin vain odottaa, mitä kaikkea on vielä tulossa ja miltä tulossa oleva animeversio näyttää!

Hahmoanalyysi: Shigure Sooma

Rakastan Fruits Basketia. Olin 7. luokalla, kun sarjaa alettiin julkaista Suomessa suomeksi tekstitettyinä DVD:inä. Jokaista uutta osaa odotin kuin kuuta nousevaa ja katsoin jaksot lukuisia kertoja läpi. Jokunen vuosi myöhemmin myös manga julkaistiin suomeksi, ja se tuli tietysti ostettua ja olen lukenut sen läpi muutamia kertoja.

Viimeisen vuoden aikana olen lukenut sarjan läpi parikin kertaa, ja kummallakin kerralla mieleni on tehnyt kirjoittaa jotakin eräästä sarjan hahmosta, jota pidän sen ehkä mielenkiintoisimpana. Edellisellä lukukerralla en toteuttanut aiettani, mutta tässä hiljattain mangat taas kerran luettuani päätin vihdoin tarttua näppäimistöön.

Ai kenestäkö on kysymys?

No tietysti Shigure Soomasta!

Shigure4_BW

(Mahdolliset pienet asiavirheet sen piikkiin, että olen tällä hetkellä vanhempieni luona ja mangat kotonani, joten en voi tarkistaa kaikkia yksityiskohtia.)

Shigure Sooma on yksi eläinradan jäsenistä, ja hän kantaa koiran henkeä. Koirana Shigure tosin ei esiinny sarjassa paria kertaa enempää. Shigure on sarjan keskivaiheilla 28-vuotias, ja parhaita ystäviä myös eläinrataan kuuluvien Ayame ja Hatori Sooman kanssa. Shigure on opiskellut yliopistossa, ja hän on ammatiltaan kirjailija.

Shiguren ammatinvalinta vaikuttaa jokseenkin luontaiselta, sillä lähes jokaisessa kohtauksessa, jossa hahmo esiintyy – oli se sitten takauma tai nykyhetkeä – hänellä on kirja kädessään. Shigure on ilmeisen tuottelias ammatissaan, ja käyttää useita salanimiä. Hän on myös jokseenkin lahjakas, sillä kirjoittaa useita eri tyylisiä tarinoita – joskin näiden laatu on kyseenalaisena useampaakin otteeseen. Shigure hoitaa kyllä työnsä, mutta ei ilman kommervenkkejä. Hän suorastaan rakastaa kiduttaa kustannustoimittajaansa katoilemalla, piruilemalla, rikkomalla antamansa lupaukset ja olemalla jatkuvasti myöhässä deadlineistä. Kustannustoimittaja nähdään useaan kertaan vähintäänkin puolivakavissaan tappamassa itseään Sooman talon ovella Shiguren tempauksista johtuen. Shigure ei koskaan juuri pahoittele, pyydä anteeksi tai muutenkaan osoita olevansa harmissaan. Tämä kiusaaminen on hänelle pelkkää leikkiä, jonkinlaista peliä, joka viihdyttää häntä itseään suunnattomasti.

4ca54a02b3509ddd0e35317b08180062

Tästä pääsemmekin Shiguren luonteeseen. Sarjan alussa Shigure on varsin boheemia elämää viettävä kirjailija, joka on omaksunut kaikki ammattinsa stereotyyppiset ulkoiset piirteet pukeutumista ja vuorokausirytmiä myöten. Shigure pitää juopottelusta ja naisista, ja pyrkii toisinaan tulemaan Toorun, Yukin ja muiden koululle lähinnä nähdäkseen lukiolaistyttöjä. Tämä lupsakan oloinen ja hieman pervo setämies on kuitenkin myös hyvä antamaan neuvoja, ja avustaa useampiakin hahmoja sarjan aikana muun muassa antamalla heidän asua luonaan. Kun sarja etenee vakavampaan suuntaan, jäävät Shiguren hahmon hupsut luonteenpiirteet enemmän taka-alalle ja hänen todellinen luonteensa alkaa kaiken hassuttelun jälkeen tulla enemmän esiin.

Shigure on höpsön ulkokuorensa alla todella kylmä, julma ja juonitteleva henkilö, jolle toiset ihmiset ovat lähinnä tavaroita tai välineitä oman päämääränsä saavuttamiseksi. Shigure on myös erittäin taitava sanan säilän käyttäjä – liekö ammatin peruja vai luontaista lahjakkuutta – ja vaikuttaa tuntevan kaikkien heikot kohdat. Vain sana tai pari Shigurelta onnistuvat loukkaamaan erinäisiä hahmoja sarjan aikana useammin kuin kerran, ja hän käyttää tätä ominaisuutta taitavasti hyödyksi. Shigure tosin toteaa itsekin sarjassa olevansa kiero ja alhainen, mutta kuinka tosissaan hän on tämän sanoessaan – mahdotonta sanoa.

Dark_Shigure

Shiguren luonteesta on hieman vaikea saada otetta, ja sarjassa mainittu luonnehdinta hahmosta meren laineena on täysin osuva. Toisaalta Shigure on välittävä, ja tuntuu huolehtivan erityisesti kumppanuuskolmikkoon kuuluvan Hatorin hyvinvoinnista, vaikka toisaalta myös kiusoittelee tätä typerillä jutuillaan. Toisaalta hän loukkaa ja satuttaa muita täysin tietoisesti, ja järjestää toisia tarkoituksellisesti emotionaalisesti hankaliin tilanteisiin. Hän ei kertaakaan sarjan aikana vaikuta olevan pahoillaan mistään tekemästään tai sanomastaan.

Shigure on myös siitä poikkeuksellinen henkilö, että hän on yksi harvoista sarjassa esitellyistä Sooman suvun jäsenistä, joilla ei ole kontollaan synkkää menneisyyttä, karuja salaisuuksia tai muuta ikävää. Hän vaikuttaa tulevan varsin hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, viihtyy työssään ja tulee vähintäänkin kohtalaisesti toimeen kaikkien hahmojen kanssa – ainakin omasta puolestaan. Kukaan sarjan hahmoista ei erityisesti vaikuta vihaavan Shigurea, vaikka hänen typerät ja alatyyliset kommenttinsa ammutaan usein nopeasti alas ja häntä jopa haukutaan suoraan. Tästä kaikesta Shigure ei piittaa ollenkaan, sillä se on osa tietyn tyyppistä humoristista sanailua. Hänen nuoruutensa ja lapsuutensa ovat nekin olleet varsin tavallista aikaa, joskin Shiguren nuoruutta näytetään sarjassa ehkäpä vähiten. On kuitenkin eräs hahmo, joka on erityisen merkityksellinen Shiguren elämässä, ja joka aiheuttaa tälle jos ei nyt vaikeuksia niin ainakin pientä järkkymistä tunne-elämässä.

Shigure ja Akito

Shigurella ja Sooman suvun päämiehellä, Akito Soomalla, on erikoinen ja hyvin intensiivinen rakkaussuhde, joka on sisällöltään melko raskas lähemmin tarkasteltuna. Shigure on rakastanut Akitoa jo hyvin kauan, varhaidesta nuoruudesta asti. Mielestäni jää hieman epäselväksi, rakastaako Shigure Akitoa enemmän hänenä itsenään, vai pitääkö hän ensisijaisesti siitä ajatuksesta, että voi rakastaa Jumalaa. Toisaalta samasta syystä Shigure toivoo murtavansa Sooman suvun kirouksen, koska vasta sen jälkeen hän kykenee saamaan Akiton kokonaisvaltaisesti omakseen. Tällöin Akito myös alkaa esiintyä naisena aikaisemman miehen roolinsa sijaan, ja nämä kaksi voivat olla avoimesti yhdessä. Voidaan ehkä ajatella, että Shigure alun perin rakastui Akitoon tämän antaman voimakkaan jumalvaikutelman ansiosta, mutta ajan kuluessa Shigure rakastui häneen myös henkilönä.

564648-mangaakitoshigurechildren

Ennen sarjan loppupuolen onnen hetkiä Shiguren ja Akiton suhteessa tapahtuu hämmentäviä asioita. Useat sarjan hahmoista uskovat Shiguren olevan Akitolle kaikkein läheisin, mikä onkin totta tunnetasolla. Harva kuitenkaan tietää Akiton eräänlaisena lemmikkinään pitämästä Kureno Soomasta, joka on varsin omituinen osa Shiguren ja Akiton suhdetta. Shigure on maannut Akiton äidin, Ren Sooman, kanssa, ja kostoksi tästä Akito on sekä karkottanut Shiguren päätalosta että aloittanut seksisuhteen jo muutenkin lähellään pitämän Kurenon kanssa. Nämä asiat vaivaavat erityisesti Akitoa, kun taas Shigurelle tämä kaikki tuntuu olevan jonkinlaista julmaa peliä.

Shigure sekä rakastaa että vihaa Akitoa. Vaikuttaa siltä, että näillä kahdella on menossa jonkinlainen raaka peli, jossa tavoitteena on lyödä toista henkisesti mahdollisimman paljon. Shigure välttelee Akitoa tahallaan, mutta toisaalta jokainen kohtaaminen tämän kanssa päätyy intensiiviseen fyysiseen kontaktiin. Akito puolestaan loukkaa Shigurea lähentelemällä Kurenoa ja olemalla jatkuvasti tämän seurassa. Tilanne näiden kahden hahmon välillä ei oikein etene sarjassa mihinkään ennen loppua, kun kirous vihdoin murtuu ja Akito alkaa muuttua ihmisenä. Shigure ei muutu ollenkaan, vaan hänen hahmonkehityksensä sarjassa jää hyvin vähäiseksi muihin hahmoihin verrattuna.

d5c165936cd82c957ec148b35d3d873c

Oikeastaan sarjassa vain lähinnä paljastetaan Shiguren sisäistä ajatusmaailmaa, joka osoittautuukin huomattavan synkäksi hahmon hupaisaan ulkokuoreen verrattuna. Sarjan lopussa Shigure lähinnä lopettaa harhailun, vakiintuu mieheksi Akiton rinnalle ja lopettaa kirjailijan uransa. Henkilönä Shigure ei suuresti muutu, mutta voidaan ajatella, että kirouksen murtaminen ja lopullisen päämäärän saavuttaminen saavat hahmon luopumaan aikaisemmasta, jokseenkin pinnallisesta elämästään ja antavat hänelle mahdollisuuden olla oma itsensä rakastamansa naisen rinnalla. Missään vaheessa ei tunnu siltä, että Shigure joutuisi luopumaan jostakin, vaan hän päin vastoin saa juuri sen mitä on aina halunnut.

Vaikka Akito on ainakin näennäisesti Fruits Basketin antagonisti – mikäli nyt joku täytyy ylipäänsä nimittää – on Shigure vähintäänkin sarjan kakkospahis, kieroutunut ja julkea mies, jonka humoristinen ja avulias ulkokuori kätkee sisälleen mitä pimeimpiä ajatuksia. Tämä kontrasti hahmossa on hyvin voimakas, ja tekee Shiguresta yhden sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista. Shigure myös toimii todella hyvin sekä humoristisemmassa että synkemmässä kontekstissa, ja Shiguren sanoille ja teoille saa sekä nauraa että vähintäänkin puristella nyrkkejä sarjan aikana. Vaikka Shigure nauttii selkeästi henkisestä kiusaamisesta, tietynlaisesta yliotteesta, on hän toisaalta myös oikeasti avulias ja välittävä hahmo. Nämä kaikki ristiriitaisuudet antavat myös hahmolle kiinnostavuutta, mutta toisaalta tekevät hahmosta hieman tavoittamattoman. Niin tai näin, Shigure on eräs sarjan vahvimmista henkilöhahmoista.

Shiguren tähtihetki?

”Kunhan jossittelin.”

Con-raportti: Kawacon

Tuttu paikallistapahtuma Kawacon palasi tänä vuonna Suomen con-ohjelmistoon vuoden tauon jälkeen. Tapahtuma oli jo järjestyksessä viides, joten ilmassa oli juhlan tuntua muun muassa pomppulinnan muodossa. Olin itse tuttuun tapaan lupautunut mukaan tekemään ohjelmaa, ja luentoni Love Live: School Idol Project oli ohjelmistossa heti lauantaina puoliltapäivin.

Con-aluetta sunnuntaina päättäjäisten jälkeen

Con-aluetta sunnuntaina päättäjäisten jälkeen

Lähdin conittamaan poikaystäväni kanssa, ja suuntasimme paikalle jo hyvissä ajoin lauantaiaamuna. Olimme paikalla turhankin ajoissa, mutta se ei haitannut, sillä sain hakea jo badgeni ja aika kului lipunmyynnin avautumista odotellessa tuttujen kanssa jutellessa. Todella lyhyiden avajaisten jälkeen kävin viemässä mukanani tuomat tavarat kirpputorille myyntiin, jonka jälkeen oli aika asettua auditorioon seuraamaan Johannes ”Gorim” Myllyniemen ohjelmaa Animen tuottamisen ongelmallisuus.

Sattumalta opiskelen samassa koulussa ja samalla alalla kuin Gorim. Olikin kiva nähdä joku tuttu luennoimassa, ja luento oli sekä hyvin rakennettu että mielenkiintoinen, mitä kokeneelta ohjelmanpitäjältä saattoikin toki odottaa. Lopussa ajan käydessä vähiin ohjelma meni hieman nopeammin eteenpäin ja ihan kaikkeen ei enää ehditty kunnolla paneutua, mutta asia oli rautaista ja luennolla käytiin läpi paljon kaikkea, mitä en tiennyt ollenkaan. Pidin ohjelmasta, ja se nosti esiin monia pointteja joita en ollut aiemmin ajatellutkaan. Ohjelma herätti myös mielenkiinnon joitakin luennolla esiteltyjä animesarjoja kohtaan, ja ehkäpä katson jonkin niistä myöhemmin. Tämän luennon jälkeen olikin vuorossa oma ohjelmani.

Värityskuvat ja piirrokset koristivat jälleen Pokémon-huonetta

Värityskuvat ja piirrokset koristivat jälleen Pokémon-huonetta

Tänä vuonna tekniikka toimi moitteetta, mitä nyt yhdessä Youtube-videossa ääniraita ei kuulunut – liekö se poistettu videosta kokonaan. Olin pitänyt luentoni jo kerran aikaisemmin paikallisen animeseuran allnighter-tapahtumassa, ja olin vain hieman stilisoinut sisältöä conia varten. Ohjelma meni muuten ihan hyvin, mutta puhuin taas liian nopeasti ja unohdin sanoa todella monta hyvää asiaa, jotka sanoin allnighterissa. En vain yksinkertaisesti muistanut niitä enää, koska en ollut laittanut niitä papereihin ja edellisestä kerrasta oli jo 2 kuukautta aikaa. Luennon loppu sortui myös pieneen epämääräisyyteen, mutta suoritus oli melko perusvarma joskin en ole itse kaikkeen tyytyväinen. Yleisöä oli ihan kivasti, ja aihe vaikutti herättävän jonkin verran kiinnostusta.

Seuraava meitä kiinnostava tapahtuma oli vasta muutaman tunnin päästä alkava cosplay-kilpailu, joten päätimme käydä myyntipöytien jälkeen tsekkaamassa Kawaplayn. Tänä vuonna Kawaplayssa oli hieman eri pitäjät kuin aiemmin, ja tämän näkyi muun muassa lautapelivalikoiman suppeutena. Emme löytäneet juuri meitä kiinnostavaa pelattavaa, ja pelasimme vain paria peliä koko viikonlopun aikana. Aikaisemmissa coneissa vietimme tunteja Kawaplayssa erilaisia lautapelejä kokeillen. Monta edellisestä coneista tuttua suosikkia loisti poissaolollaan. Pokémon-huoneessa riitti kävijöitä, ja huoneeseen oli järjestetty myös tietovisa, johon emme kuitenkaan osallistuneet. Paikalla oli myös rooli- ja konsoli- sekä retropelejä, mutta näihin emme tutustuneet.

Cosplay-kisan tunnelmaa

Cosplay-kisan tunnelmaa

Cosplay-kilpailuun oli tuttuun tapaan tulossa runsaasti katsojia, ja sali olikin melkein täynnä. Tuoleja oli vain todella vähän, ja suurin osa katsojista sai seistä tai istua lattialla. Valitsimme itse seisomisen, koska lattialta ei nähnyt mitään tuolien takia. Aikaisemmin tuoleja ei ollut, vaan kaikki saivat istua lattialla. Kisassa oli muutama osallistuja, mutta se oli yllättävän hyvätasoinen ja puvut olivat mielestäni varsin korkealaatuisia. Yleisöäänestys oli järjestetty tekstiviestillä ja se toimi mielestäni hyvin. Kilpailu oli varsin lyhyt, ja se kesti ehkä noin 20 minuuttia. Yksi miinus tulee kisan musiikista, joka oli todella kovalla ja minun oli välillä vaikea olla paikalla, koska basso värähteli niin voimakkaasti. Kisan jälkeen pyörimme jonkin aikaa päämäärättömästi alueella, jonka jälkeen lähdimme jo kohti kotia, sillä loppuillan ohjelmassa ei ollut mitään kiinnostavaa ja iltabileetkin jätimme väliin.

Pomppulinna viihdytti kävijöitä koko viikonlopun ajan

Pomppulinna viihdytti kävijöitä koko viikonlopun ajan

Seuraavana päivänä saavuimme alueelle yhdentoista aikaan ensimmäisellä bussilla jolla paikalle pääsi. Myyntipöytäkierroksen jälkeen kävimme hieman Kawaplayssa pelaamassa, jonka jälkeen poikaystäväni lähti seuraamaan piirustukseen keskittyviä ohjelmia Pöytälaatikosta markkinointimaakariksi sekä Piirtämisen pattitilanteet. Hänen mukaansa ohjelmat olivat asiallisia ja mielenkiintoisia, inspiroivia sekä herättivät välittömän halun tarttua kynään ja paperiin. Itse vietin tämän ajan karaokessa, jossa lauloin monta hyvää kappaletta ja animetunnaria.

Siirryimme viettämään aikaa Kawaplayn Pokémon-huoneeseen, jossa minä piirtelin ja poikaystäväni vaihteli Pokémoneja erään kaverini pikkusiskon kanssa. Sieltä lähdin ensiksi hakemaan tavarani kirpputorilta, ja olinkin saanut todella paljon tavaraa kaupaksi, mistä olin hyvin tyytyväinen. Sen jälkeen olikin aika lähteä Eetu ”Ede” Ihalaisen luennolle Sega – pelijätin nousu ja mahalasku.

Pikkuväki oli löytänyt myös tiensä tapahtumaan

Pikkuväki oli löytänyt myös tiensä tapahtumaan

En ole koskaan omistanut Segan konsolia, mutta jotain pelejä on kyllä tullut pelailtua. En siis tiennyt aiheesta juuri mitään etukäteen, joten oli mielenkiintoista seurata peliyhtiön vaiheita Eden luennoimana. Luennolla tuli paljon uutta tietoa aiheesta ja se oli mielenkiintoinen. Luennoitsija oli varsin viihdyttävä, mutta jälleen kerran aika uhkasi loppua kesken ja loppuosaa jouduttiin kiirehtimään. Se ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, ja luento oli mielestäni hyvä. Tämän jälkeen alkoivat päättäjäiset, joissa jaettiin palkintoja conin aikana pidettyjen kilpailujen voittajille, kiiteltiin kaikkia ja lupailtiin seuraavaa Kawaconia tapahtuvaksi.

Ostokset jäivät tällä kertaa vähäisiksi

Ostokset jäivät tällä kertaa vähäisiksi

Toivottavasti Kawacon palaa seuraavana kesänä, koska tapahtuma on mukava ja tapahtumantäytteinen paikalliscon, jossa ihmiset tuntuivat viihtyvän ja ohjelmaa oli tosiaan runsaasti. Koko viikonlopun ajan oli myös todella kuuma, eivätkä ukkoset onneksi ehtineet kaupunkiin kuin vasta sunnuntai-iltana, kun con oli jo päättynyt. Ilma oli siis conin ajan varsin kaunis, ja rakennuksissa ja varjossa oli onneksi viileää. Miinuksia tulee siitä, että auditorion ovi oli auki kaikkien puheohjelmien ajan, jolloin kaikki infopisteessä ja sen lähellä hengailevien metelöinti ja musiikinsoitto kuului saliin häiriten ohjelmia. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, ja toivonkin oven pysyvän ensi vuonna suljettuna! Lisäksi lauantain ruokailu oli todella lyhytkestoinen, enkä itse ehtinyt ollenkaan syömään, koska seurasin Gorimin ohjelman ja sen jälkeen oli jo omani vuoro. Onneksi olin varustautunut hyvin eväin. Kawaplayssa olisi voinut olla enemmän lautapelejä, ja taidekujalla oli myyjiä valitettavan vähän. Erityisplussa tulee laadukkaasta ohjelmavihosta! Pienistä miinuksista huolimatta conissa oli kuitenkin päällisin puolin kivaa, ja toivon sen palaavan ensi vuonna, jotta pääsen taas pitämään ohjelmaa johonkin.