Kawacon 1.-2.7.2017

Ai, minulla on animeblogi?

Joo eli ei ole tämän blogin päivittäminen oikein ole inspiroinut lähes vuoteen. Minulla oli aika kiireinen vuosi opiskeluissa, ja vaikka animea on tullut katsottua ja pelejäkin pelattua, en ole niistä jaksanut yhtään sanaa tänne blogin puolelle saattaa. Valitettavasti. Tykkään kyllä kirjoittamisesta ja ideoitakin on, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi postata tänne juuri mitään. Ehkä tilanne vielä korjautuu, ehkä ei. Nyt saatte kuitenkin nauttia harvinaisesta spesiaalitapauksesta eli postauksesta. Aiheena tämän vuoden Kawacon, joka järjestettiin Joensuusa 1-2. heinäkuuta. Olkaa hyvät!

Vuoden 2017 Kawacon järjestettiin uudessa paikassa, Joensuun normaalikoululla aikaisemman ammattiopisto Peltolan sijaan. Olin hieman skeptinen jo niin tutuksi tullun harjoittelukoulun soveltuvuudesta con-paikaksi, mutta ratkaisu toimi yllättävän hyvin. Tilat Kawaconin kokoiselle tapahtumalle olivat todella hyvät. Istumapaikkoja oli paljon sisällä ja sopivasti ulkona, käytössä olevia rakennuksia oli vain kaksi aikaisemman neljän toisistaan kaukana sijaitsevan sijaan ja koulun sokkeloisia tiloja oli hyödynnetty järkevästi. Pääsy kielletty -kyltit ja tukitut portaikot tekivät con-alueesta selkeän ja tapahtumapaikka oli myös melko korkeasta ulkolämpötilasta huolimatta kohtalaisen viileä. Pientä noottia voisi antaa tapahtuman vesipisteestä, joita oli ilmeisesti vain yksi (toista emme ainakaan löytäneet), mutta jossa vesi riitti ja se oli viileää. Lisäksi auditorion valo- ja kosketushäiriöongelmat häiritsivät joitakin ohjelmia. Esimerkiksi oman esitykseni sain pitää pimeässä mediavalaistuksessa, jossa yksi kirkas lamppu paistoi suoraan silmiini koko esityksen ajan ja cosplay-kisassa ongelmat olivat ilmeisesti isompia.

Olin ilmoittautunut conin ohjelmanpitäjäksi jo hyvissä ajoin keväällä, mutta ohjelmavastaavan toiminnassa havaitsin parannettavaa. Kun olin ilmoittanut ohjelmastani, sain vastaukseksi ”kiitos ilmoituksesta, katsellaan mahtuuko” -tyylisen viestin, ja olin tietääkseni ensimmäinen, joka ohjelmastaan ilmoitti. Jäin siis totaaliseen epävarmuuden tilaan siitä, saisinko edes ohjelmaani pitää. Kuukausi – pari myöhemmin selvitin asiaa erään toisen conin järjestäjiin kuuluneen kanssa, ja vasta häneltä sain tiedon, että ohjelmani on hyväksytty. Tämä järjestäjä lupasi, että ohjelmavastaava ottaa yhteyttä ja ilmoittaa kaikille selkeästi, että ohjelmanne on hyväksytty tapahtumaan. Kuitenkaan en koskaan saanut mitään viestiä, ja jouduin vielä uudemman kerran jonkin verran ennen conia varmistamaan, onko ohjelmani nyt ihan 100% varmasti mukana tapahtumassa. Onneksi oli, ja pian tämän jälkeen ohjelmavastaavaltakin alkoi tulla sähköposteja ja ohjeistusta käytännöistä. Toivoisin siis jatkossa parempaa yhteydenpitoa ohjelmavastaavan suunnalta. Toisaalta ohjelmavastaavana oli tänä vuonna ilmeisesti joku uusi henkilö, joten on ihan ymmärrettävää, että alku saattaa vähän takkuilla. Ohjelmanjärjestäjän näkökulmasta tällainen löysässä hirressä roikuttaminen ohjelman hyväksymisen suhteen on kuitenkin todella stressaavaa ja rasittavaa. Kun ilmoittauduin Traconin ohjelmanpitäjäksi, sain hyväksynnän noin viikon sisällä ohjelmapyynnön jätöstä ja saatoin alkaa jo suunnitella ohjelmaa vasta syyskuussa pidettävään tapahtumaan rauhallisin mielin.

Upeita teoksia piirustuspajassa

Con-paikalle lähdimme aamulla jo hyvissä ajoin, sillä luentoni oli ohjelmassa heti avajaisten jälkeen. Päivä oli aika kuuma, mutta lähdin urhoollisesti sotkemaan paikalle pyörällä. Asumme poikaystäväni kanssa noin 4-5 km päässä normaalikoulusta, joten matka ei ollut kohtuuton. Paikalle saavuttuani hain badgeni infopisteeltä ja jäin odottelemaan poikaystävääni, joka toi kirpputorille menevät tavarani paikalle. Kirpputori ja taidekuja olivat samassa luokassa kuten ainakin edellisenä vuonna ja järjestely toimi mielestäni hyvin. Taidekujalla oli mukana todella lahjakkaita artisteja, ja teinkin lähes kaikki viikonlopun hankitani kujalta. Kirpputorilla tavaraa oli varsin mukavasti, ja sain itsekin myytyä muutaman tavaran viikonlopun aikana. Sen sijaan myyntipöytäalue, jolla myös vierailimme ennen avajaisia, oli suuri pettymys siitä syystä, että koko tapahtumassa ei ollut mukana ketään mangaa myyvää tahoa. Myyjinä oli Urumin lisäksi Manga Café ja pari muuta lähinnä krääsää ja pelejä myynyttä kauppiasta, ja salissa kyllä oli kohtalaisen vilkasta viikonlopun aikana. Olin kuitenkin varsin harmissani mangamyyjän puutteesta, sillä olin suunnitellut tuhlaavani rahani tapahtumassa vihdoin uuteen mangaan. Onneksi kirpputorilta löytynyt Salapoliisi Conanin numero 75 hieman lievitti tätä suurta pettymystä.

Avajaiset olivat lyhyehköt ja pääsin niiden jälkeen heti oman ohjelmani kimppuun. Luennoin eräästä tärkeästä harrastuksestani, eli Pullip-nukeista ja nukkeiluharrastuksesta ylipäätään. Olin luennoinut Pullip-nukeista aikaisemmin paikallisen animeseura Joensuun otakujen 10-vuotisjuhla-allnighterissa, joten aihe oli tuttu ja koostin esitelmän aikaisemman esitykseni pohjalta tosin kuvat uusien ja asiaa hieman laajentaen. Olin hieman pettynyt siihen, että kiinnostua yleisöä tuli paikalle vain noin 10 henkeä, mutta mielestäni esitykseni meni varsin kivasti ja sain siitä jopa kehuja jälkeenpäin. Yritin tällä kertaa olla puhuessani johdattelevampi ja selkeämpi niin, että esitys eteni soljuvasti ja mahdollisimman moneen kysymykseen tulisi jo puhuessani vastaus. Ainut huono juttu oli se, että olin unohtanut ottaa astmalääkkeeni aamulla, ja olin puhuessani koko ajan aika hengästynyt pienien hengitysvaikeuksien takia, mutta siitäkin selvittiin ja esityksen loppupuolella pystyin puhumaan jo paremmin.

Lauantain pianokonsertin tunnelmaa

 

Esitykseni jälkeen jäimme poikaystäväni kanssa saliin seuraamaan seuraavaa ohjelmaa, joka oli pianokonsertti. Konsertti oli sisällöltään ja järjestelyiltään valitettavan epämääräinen. Pianistilla oli mukanaan iso pino nuotteja, joista hän tuntui valikoivan ohjelmistoaan aivan satunnaisesti. Hänellä ei ollut käytössään mikrofonia, joten spiikkaukset kappaleista ja niiden nimistä menivät minulta useimmiten aivan ohi, kun en yksinkertaisesti kuullut, mitä soittaja sanoi. Esitystä olisi parantanut huomattavasti ohjelmiston etukäteissuunittelu sekä kuuluvampi spiikkaus. Ohjelmisto olisi voitu esimerkiksi heijastaa seinälle projektorilla, jolloin välispiikkejä ei olisi edes tarvittu, vaan yleisö olisi voinut keskittyä pelkkään musiikin kuunteluun. Itse pianistin soittotaito oli tasoltaan vaihtelevaa ja välillä aika amatöörimäistä, mutta koska kyseessä oli harrastaja eikä soiton ammattilainen, en arvostele hänen soittotaitojaan tämän enempää. Oli kuitenkin mukavaa, että conin ohjelmistossa oli mukana myös elävää musiikkia.

Cosplay-kisan tunnelmaa, bongaa tutut klassikkohahmot!

Konsertin jälkeen kulutimme poikaystäväni kanssa aikaa con-alueella pyörimällä myyntialueilla, piirtopajassa ja karaokessa sekä syömällä eväitä ja istuskelemalla pihalla. Pian olikin aika suunnata seuraavaan ohjelmaan, joka oli kauan odotettu cosplay-kilpailu. Eräs tuttuni oli mukana kilpailemassa, joten täytyihän sitä olla paikalla kannustamassa kaveria. Sali täyttyikin mukavasti ja ohjelmakin pääsi alkamaan ajallaan. Ohjelmassa oli aluksi vuorossa varsinaiseen kisaan ilmoittautuneiden esittäytymiset. Puvut kisassa olivat pääsääntöisesti erittäin korkeatasoisia ja oli mukava nähdä osallistujissa laaja kategoria hahmoja sekä enemmän että vähemmän tunnetuista anime-, peli- ja länkkärisarjoista. Myös Hall Cosplay -kilpailu oli varsin korkeatasoinen ja cosplay-vastaavat olivat onnistuneet poimimaan kisaan mukaan todella hienoja pukuja. Hall Cosplay -osallistujia sai äänestää conin infopisteellä, ja voittaja julistettiin myöhemmin päättäjäisissä. Kisan tuomaristo oli asiantuntevaa ja palkinnot jaettiin mielestäni aivan oikein. Tuomarit olivat ensikertalaisia, mutta se ei heidän työskentelyssään näkynyt mitenkään, vaan he hoitivat hommansa todella hyvin. Hieman ihmetystä kilpailussa herätti hieman kummallinen juontaja, joka muistutti TV-toimittajan ja Marco Bjuströmin yhdistelmää huonoine vitseineen ja jolla oli suuria vaikeuksia saada luettua kilpailijoiden saati hahmojen nimiä oikein. Lisäksi hän huusi välillä mikrofoniin, joka sai tärykalvoni kiristymään kivusta. Jopa kilpailijat vaikuttivat olevan välillä varsin hämmentyneitä juontajan jutuista ja maneereista.

Sedät arvioivat kriittisesti scifianimua

Kilpailun jälkeen tapoimme taas aikaa alueella ennen siirtymistä illan viimeisen ohjelman, Scifianimeiden voimanlähteiden realistisuuden arviointipaneelin pariin. Panelistien joukossa oli luonnontieteiden ja scifi-kirjallisuuden alueilla meritoituneita miehiä, ja koska 2/3 panelisteista oli itselle tuttuja, halusin päästä näkemään millaisen ohjelman he vetäisivät vaikka scifi aiheena ei itseäni juuri kiinnostakaan. Ohjelmassa nähtiin pätkiä muutamista scifianimeista, joita paneeli puheenjohtajan johdatuksella arvioi. Ohjelma oli aika kiinnostava, mutta koska itse en ymmärrä esimerkiksi fysiikasta mitään, meni suurin osa asiantuntijoiden arvioista itselläni aivan ohi ja jouduinkin kyselemään poikaystävältäni koko esityksen ajan typeriä kysymyksiä, kuten mikä on G-voima. Ohjelma ei myöskään keskittynyt niinkään otsikossa mainitun asian arviointiin, vaan sillä pohdittiin monia muitakin scifi-animeiden realistisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ohjelma oli siis aika hyvä, mutta koska en ole aihepiirin ystävä saati tuntija, en itse valitettavasti saanut siitä paljonkaan irti. Tämän ohjelman jälkeen olikin aika suunnata kohti keskustan Hesburgeria päivän ensimmäiselle lämpimälle aterialle – iltabileet jätimme vanhoina ja raihnaisina suosiolla väliin.

Järjestöpöydilläkin tuli vierailtua

Sunnuntai alkoi yhtä aurinkoisena kuin lauantai, ja saavuimme conipaikalle hieman myöhemmin kuin lauantaina. Aluksi kävimme etsiskelemässä vielä ostettavaa, ja sitten siirryimme joksikin aikaa piirtopajaan, jossa seurasimme piirrellessämme luokkaan striimattua FFFightia. Se oli sisällöltään varsin hauska, vaikkemme ihan kaikkea ohjelmasta striimin välityksellä kuulleetkaan. Ohjelmien striimaus auditoriosta muualle coniin oli kuitenkin hyvä ajatus ja oli mukava seurata ohjelmia muuta tehdessään. Piirtelemästä siirryimmekin seuraamaan puolenpäivän aikaan luentoa Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikki, hahmot rikki. Vaikka en itse mikään Muumi-fani olekaan, ohjelma kuulosti viihdyttävältä ja siksi päätimme lähteä sitä seuraamaan. Ohjelma oli uusinta edellisen vuoden Animeconista, mutta koska emme siellä olleet olleet, ei se meitä haitannut. Ohjelma keräsi aika mukavasti yleisöä, joten muumit selvästi kiinnostivat ihmisiä.

Luennoitsijoina toimi pariskunta, joilla oli mukanaan pieni lapsi. Lapsi oli kyllä söpö, mutta välillä keskittyminen itse ohjelmaan herpaantui, kun lapsi ryömi lavalla ja huusi, mikä kuului todella selkeästi herkkien mikrofonien kautta muualle saliin. Ihmettelin vähän, eikö lapselle saatu kaitsijaa esityksen ajaksi, vaan hänet piti ottaa mukaan lavalle mönkimään. Tästä pienestä häiriötekijästä huolimatta esitys sujui hyvin ja oli sekä hauska että informatiivinen. Esityksessä käytiin läpi Muumilaakson tarinoita -TV-sarjan hahmoja viimeisten jaksojen osalta verrattuna aikaisempiin jaksoihin. Koska itse en tosiaankaan mikään muumifani ole enkä muista mikä jakso missäkin vaiheessa sarjaa esiintyi, en ehkä ollut parasta mahdollista kohdeyleisöä esitykselle, mutta pidin kuitenkin ohjelmasta ja voin suositella kaikille tämän vuoden Animeconiin menijöille samojen ohjelmanpitäjien ohjelmaa, jossa käsitellään pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kaikkia tämän viimeisen muumikauden jaksoja. Luvassa on järkyttäviä paljastuksia, sen voin luvata jo etukäteen!

Myyntipöytäsalissakin riitti kävijöitä

Ohjelman jälkeen kulutimme taas aikaa con-alueella. Lauloin karaokessa monta biisiä poikaystäväni vaihdellessa Pokémoneja Pokémon-huoneessa. Karaoke pätki välillä todella pahasti, kerran myös oman lauluni aikana, mutta tämä oli varsin biisikohtaista ja välillä karaoke jouduttiin käynnistämään uudelleen teknisten vaikeuksien takia. Mitään suurempia ongelmia karaokessa ei onneksi ollut, ja ihmiset kävivätkin kohtalaisen innokkaasti esittämässä lempibiisejään. Ennen iltapäivän luentoja kävimme myös tekemässä viimeiset ostokset, syömässä eväitä sekä hakemassa tavarani pois kirpputorilta. Sitten olikin aika siirtyä päivän viimeisen ohjelman, luennon Toinen maailmansota animen taustalla pariin.

Mitä japanilaislapsille opetetaan koulussa

Tunnen luennoitsija Gorimin, koska opiskelemme samassa koulussa samaa pääainetta ja olin jopa joskus Gorimin tuutorina, kun hän opintojaan aloitteli. Luento liittyikin suoraan opiskelemaamme alaan, ja se oli todella hyvä sekä mielenkiintoinen, kuten luennoitsijalta odottaa saattoikin. Luennolla ei tullut varsinaisesti esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi historianopiskelijana ja asiaa jonkin verran tuntevana jo tiennyt, mutta uskon suurimman osan yleisöstä saaneen luennolla paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Luento oli hyvin rakenneltu ja johdateltu, ja mielestäni siinä päästiin hyvään, relevanttiin lopputulokseen vaikka luennoitsija sitä alussa hieman epäilikin. Luento oli ehdottomasti viikonlopun paras, ja omakohtaisesti oli mukava peilata luennolla käsiteltyjä asioita kevättalvella yliopistolla käymäni samuraiden historiaan liittyvän kurssin aihepiireihin, jotka liittyivätkin mukavasti luennon aiheeseen.

Päättäjäisissä palkittiin parhaat ja kiiteltiin henkilökuntaa

Tämän luennon jälkeen olikin jäljellä enää päättäjäiset, joissa palkittiin kilpailujen voittajia ja julkistettiin conin kävijämäärä, joka oli kaikkien aikojen suurin! Itsestäni tuntui siltä, että conissa oli tavallista vähemmän kävijöitä, joten oli yllättynyt määrästä. Tämä tosin voi johtua uudesta con-alueesta, joka sai kävijämäärän ehkä jossain määrin näyttämään tavallista pienemmältä. Hyvin sujunut tapahtuma ja mukava kävijämäärä kuitenkin toivottavasti takaavat sen, että Kawaconeja järjestetään myös tulevaisuudessa. Itse olen valmis tuottamaan taas ohjelmaa tuleviin tapahtumiin, joten toivon todella, että Kawaconit saavat taas jatkoa! Tapahtumat ovat olleet aina hyvin järjestettyjä ja tänä vuonna uusi, entistä parempi tapahtuma-alue vain paransi tapahtumaa entisestään. Pikku puutteista huolimatta conissa oli todella kivaa, ja Kawacon todella pitää pintansa yhtenä parhaista pienemmistä con-tapahtumista Suomessa. Ehkä nähdään taas ensi vuonna!

Oma con-loottini jäi jälleen varsin pieneksi

Animearvostelu: Netoge

netoge11

Alkuperäinen nimi: Netoge no Yome wa Onna no Ko Janai to Omotta? (And you thought there is never a girl online?)

Esitetty: Huhtikuu 2016 – kesäkuu 2016

Studio: Project No. 9

Katsottu: 12/12

Poikaystävästäni on tämän kesän aikana tullut minuakin pahempi otaku. Katsottuja animesarjoja on jo useampia, enemmän kuin mitä olen itse tänä vuonna katsonut, ja ennen tätä hän ei koskaan ollut katsonut animea joitakin yksittäisiä jaksoja lukuun ottamatta. Haaremigenre tuntuu miellyttävän, ja yksi näistä hänen hiljattain katsomistaan sarjoista oli Netoge, joka kuvauksen perusteella kuulosti hauskalta ja jota itse asiassa oli suositeltu hänelle Twitterissä joskus aikaisemmin. Päätin sitten itsekin katsoa tämän viihdyttävältä vaikuttaneen sarjan, ja se tulikin sitten katsottua yhdessä päivässä.

netoge1

Netogen päähenkilö on lukiolainen Hideki Nishimura, joka tunnetaan luokassaan avoimena otakuna ja joka viettää suuren osan vapaa-ajastaan nettipeli Legendary Agen maailmassa. Siellä hänen Rusian-hahmonsa kuuluu kiltaan, jonka muut jäsenet ovat parantaja Ako, joka on myös Rusianin vaimo, miekkamies Schwein ja maagi Master. Koska kiltalaiset ovat olleet yhdessä jo vuoden, he päättävät järjestää offline-tapaamisen. Kaikkien yllätykseksi paljastuu, että he ovat samassa koulussa, ja että killan muut jäsenet ovat kaikki tyttöjä. Kuitenkin Ako Tamaki/Ako tuntuu elävän hieman erillään todellisuudesta ja käyttäytyy kuin Hideki/Rusian olisi hänen aviomiehensä myös oikeassa maailmassa. Tästä hämmentyneenä oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin/Master päättää perustaa kouluun nettipelikerhon, jonka tavoite on saada Ako erottamaan oikea maailma pelimaailmasta. Hideki ja killan neljäs jäsen Akane Segawa/Schwein liittyvät myös jäseniksi, ja Akon palauttaminen todellisuuteen voi alkaa.

netoge4

Netoge kertoo siis MMORPG -maailmasta lisäten mukaan vähän kouludraamaa ja lukiolaisromanssia. Sarja onnistuu tasapainottamaan nämä kaksi osa-aluetta hyvin, joskin sarjan alkupuolella keskitytään enemmän Hidekin ja Akon suhteen kehittymiseen oikeassa maailmassa ja jälkipuolella seikkailuun Legendary Agen maailmassa. Romantiikan ystävänä itseäni hieman harmitti tämä romanttisten ulottuvuuksien jääminen hieman taka-alalle, mutta sarjassa on onneksi silti hyvin paljon söpöstelyä Hidekin ja Akon välillä. Hahmojen ongelmat oikeassa maailmassa pyörivät nekin pitkälti pelin ympärillä, päähuomion ollessa Akon omituisen ajatusmaailman mukauttamisessa normaalimmalle tasolle. Pelissä puolestaan kohdataan varsin tuttuja ongelmia, kuten hakkerointia, epärehellisiä kanssapelaajia ja uusien pelaajien opastamista. Sarjassa ei hirveästi kerrota Legendary Agesta pelinä sinänsä, mutta saadun tiedon perusteella kyseessä on varsin tyypillinen MMORPG, ja sen sisältö ja käsittely tuntuvat realistisilta. Hassua vain on se, että peli on hirveän söpö ja 2D-grafiikoilla toteutettu – nykypeleissä tavoitellaan hieman kunnianhimoisempaa grafiikkaa.

netoge2

Vaikka Netogessa on hyvää juonen edistymistä sekä peli- että oikeassa maailmassa, jättää sarja harmittavasti vastaamatta moniin kysymyksiin, jotka itseäni olisivat kovasti kiinnostaneet. Sarjan aikana saa tietää, miten Hideki ja Ako tutustuivat pelissä ja miten Hidekin suhtautuminen pelin avioliittoihin muuttui ensimmäisen puihin menneen kosinnan jälkeen. Katsojalle ei kuitenkaan kerrota, miten hahmot tutustuivat pelissä toisiinsa, miksi he ylipäätään aloittivat pelaamaan Legendary Agea, mitkä ovat heidän suhteensa pelissä ennen offline-tapaamista, miten ja miksi Hideki ja Ako avioituivat ja niin edelleen. Sarjassa ei myöskään oikein selviä, miksi Ako käyttäytyy ja ajattelee kuten tekee. Kaikki nämä yksityiskohdat olisivat syventäneet juonta huomattavasti, sillä nyt katsottaessa nousee useasti mieleen kysymyksiä, johin ei koskaan tule vastausta. En väitä, että nämä seikat olisivat erityisen oleellisia sarjan juonen kannalta sinänsä, mutta ne olisivat kyllä syventäneet ja taustoittaneet tapahtumia. Jo tämän takia toivoisinkin, että sarja saisi jossain vaiheessa toisen kauden. Kevytromaanisarja, johon anime perustuu, jatkuu edelleen, joten edellytyksiä kakkoskauden tekemiseen olisi kyllä olemassa.

netoge3

Sarjan päähenkilö Hideki Nishimura on melko tavallinen haaremisarjan päähenkilö. Hän on aika tavallinen tyyppi: kiva ja avulias, ja kuluttaa vapaa-aikansa lempiharrastuksensa parissa. Hideki ei kuitenkaan ole täysin munaton ja tyttöjen mätkimä ja potkima toisin kuin monien humoristisempien sarjojen päähahmot, vaan hän on varsin toimelias ja keksii usein hyviä ideoita sekä pelissä että oikeassa maailmassa. On hirveän söpöä seurata, miten Hideki pikku hiljaa ihastuu Akoon myös oikeassa maailmassa, ja pyrkii edistämään suhdettaan tyttöön parhaansa mukaan. Heidän suhteensa kyllä etenee, mutta Akon ajattelutapa torpedoi monet hyvät lähentymisyritykset. Hideki on varsin symppis hahmo, jossa ei ole oikeastaan mitään ärsyttävää ja jonka seikkailuista jaksaa olla oikeasti kiinnostunut.

Hidekin ohella sarjan toinen keskushahmo on Ako Tamaki, joka elää täysin erillään todellisuudesta. Ako on oikeassa elämässä arka ja syrjäänvetäytyvä, ja pakenee ikävää todellisuutta Legendary Agen maailmaan. Tästä suuresta omistautumisesta huolimatta Ako on surkea pelaaja, jota Hideki joutuu vähän väliä auttamaan. Tämä oli hieman omituista, koska Ako oli kuitenkin kaikkein omistautunut pelille. Erittäin omistautunut Ako on myös suhteessaan Hidekiin, jota hän kutsuu oikeassakin maailmassa Rusianiksi, eikä hänelle mene mitenkään perille, että he eivät ole aviossa pelin ulkopuolella. Hideki yrittää lukuisia kertoja pyytää Akoa tyttöystäväkseen, mutta tämä kieltäytyy joka kerta, koska tyttöystävä on vähäisempi kuin vaimo. Ako vihaa ”normeja” eli tavallisia tyyppejä ja saa välillä pelottavia poissaolokohtauksia. Ako on todella söpö, ja hänessä on hyvin paljon moea, mutta Ako on myös kummallinen hahmo, jonka ajatuksista on vaikea saada kiinni. Akon ajatusmaailmaa ei taustoiteta mitenkään, mikä herättää kysymyksiä. Toisaalta Ako myös kehittyy hahmona sarjan aikana, sillä hän alkaa puhua enemmän luokkatovereilleen ja tehdä kaikkea muutakin normaalia. Hän myös lähenee enemmän oikean Hidekin kanssa, vaikka onkin edelleen vähän vaikea sanoa, onko Ako ihastunut enemmän ideaalityyppiseen Rusianiin, jonka ilmentymänä hän Hidekin näkee. Sarjan tapahtumat pyörivät enimmäkseen Akon hahmon ympärillä, joten paljon katsomiskokemuksesta nauttimisesta riippuu siitä, miten hyvin hahmon ottaa vastaan.

netoge5

Miekkamies Schweiniä pelaava Akane Segava yrittää olla mahdollisimman normaali lukiolaistyttö, ja saa aina huvittavan kauhukohtauksen, mikäli joku on saamassa vihiä siitä, että hän onkin todellisuudessa hirveä peliotaku ja kieltäytyy treffeistäkin vain voidakseen pelata enemmän. Akanen oikea tsundere -persoonallisuus muuttuu pelimaailmassa mahtailevaksi oresama-persoonallisuudeksi, mikä on aika hauskaa. Akane ei ole sinänsä hirveän syvällinen hahmo, eikä hänen hahmonsa pahemmin kehity sarjan aikana. Akane suhtautuu aluksi hyvin vihamielisesti Hidekiin, mutta pelikavereiksi paljastuttuaan Akane alkaa kohdella tätä hieman ystävällisemmin. Kiintoisaa on myös Akanen suhde ystäväänsä Nanako Akiyamaan, joka on aivan tavallinen tyttö, joka saa myöhemmin tietää Legendary Agesta ja alkaa itsekin pelaamaan. Tämä on Akanelle hirveä järkytys, mutta heidän välinsä eivät tästä pahemmin järky tai toisaalta muutu paremmiksikaan, vaikka ystävyksillä onkin nyt yhteinen salaisuus. Nanakoa olisi voinut olla sarjassa enemmänkin, sillä nyt hän jää lähes täysin persoonattomaksi statistiksi, jonka ainoat luonteenpirteet ovat olla kiva ja aloitteleva pelaaja Legendary Agessa. Ako on myös hyvin mustasukkainen omasta Rusianistaan ja käyttäytyy tämän vuoksi hyvin vihamielisesti Nanakoa kohtaan, mutta näidenkin kahden välit paranevat sarjan loppua kohden.

netoge6

Oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin perustuu aika pitkälti rikas tyttö -vitseille. Hän on rikas ja käyttää todella paljon rahaa Legendary Ageen. Kuitenkaan ystäviensä kanssa pelatessaan hän ei käytä oikealla rahalla ostamiaan tavaroita. Nämä kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan sarjan viimeisessä taistelussa. Kyou on myös älykäs ja harkitsevainen, rauhallinen ja johtaa kiltaansa. Hän kertoo sarjan aikana, että hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä tai poikaystävää ankarien ja kontrolloivien vanhempiensa takia. Tähän aiheeseen ei kuitenkaan syvennytä mitenkään, ja Kyou vie sarjan aikana uusia ystäviään perheen loma-asunnoille ilman mitään ongelmia, mikä on Kyoun itse kertoma huomioon ottaen aika outoa. Kyou on myös sarjan suurin fanservice-baitti, sillä hänellä on tosi isot tissit, eikä anime jätä väliin yhtään mahdollisuutta esitellä näitä ulokkeita mahdollisimman edustavasti. Myös toisten tyttöjen parhaita puolia esitellään antaumuksella, ja kaikki perinteiset kerhon leiri-, ranta- ja kylpemisjaksot löytyvät sarjasta. Netoge ei kuitenkaan ole mikään pahin mahdollinen ecchi-sarja, sillä vaikka tissit pompahtelevatkin, on ne usein peitetty säädyllisellä määrällä kangasta – mikäli Kyoun pelihahmon asua ei oteta huomioon. Fanserviceä kyllä löytyy, mutta se ei ole sarjassa hallitsevassa osassa eikä se ole erityisen häiritsevää, vaikka hyppääkin välillä silmille. Tissejä ja pantsuja etsivien kannattaakin kääntää katse Netogesta toisenlaisten sarjojen suuntaan.

netoge7

Netogessa ei viiden edellämainitun henkilön lisäksi ole juuri muita keskeisempiä hahmoja kuin nettipelikerhon ohjaaja, opettaja Yui Saito, joka myös pelaa salaa Legedary Agea ylisöpöllä Nekohime-hahmollaan. Kyou onnistuu kiristämään opettajan kerhon valvojaksi, ja opettaja onkin välillä kerholaisten mukana niin kerhon leireillä kuin pelin tapahtumissa. Aluksi kukaan hahmoista ei tiedä, että opettaja on Nekohime, joka esiintyy pelissä aikuisena miehenä ja jota Hideki aluksi pyysi pelissä avioitumaan kanssaan. Opettajan Nekohime-hahmo saa mielenkiintoisia ulottuvuuksia sarjan jälkipuoliskolla, kun hahmoa ihailevat pelaajat perustavat suuren killan, jonka tehtävänä on lähinnä hahmon palvonta ja suojeleminen. Nämä Nekohimen turvajoukot tuovat paljon huumoria moniin peliin sijoittuviin kohtauksiin. Noin muuten opettajan hahmo jää sekin melko ohueksi hahmonkehityksen fokuksen ollessa Akossa ja Hidekissä.

Joitakin muita mainitsemisen arvoisia hahmoja sarjassa ovat hakkeri, joka varastaa Rusian-hahmon ovelan huijaussivuston avulla, hieman likaista Player vs Player -peliä pelaava Wallenstein -kilta sekä yhden Legendary Agen suurimman killan johtaja, joka tarjoaa useaan otteeseen neuvoja ja apua muille hahmoille. Kaikki nämä hahmot on rakennettu varsin uskottavaksi, sillä katalia hakkereita ja häijyjä PvP -pelaajia on varmasti lähes jokaisessa vähänkin suositussa MMORPG -pelissä, ja ongelmat, joihin Hidekin ja kumppaneiden kilta näiden taholta törmää, ovat varmasti tuttuja useimmille MMORPG-pelien pelaajille. Vaikka nämä hahmot ovatkin ehkä enemmän juonielementtejä kuin suoranaisia hahmoja, tuovat ne animeen paljon realismia ja uskottavuutta. Pelimaailmaan perehtymätön ei ehkä jaksa olla niin kiinnostunut näiden hahmojen mukanaan tuomista ongelmista, mutta mikäli MMORPG-maailma on tuttua, saa sarjasta heti jo huomattavasti enemmän irti.

netoge8

Vasemmalta Sette/Nanako, Schwein/Akane, Master/Kyou, Rusian/Hideki, Ako/Ako sekä Nekohime/Yui

Netogen animaatio on hyvää perustasoa: kuvat ovat värikkäitä ja hahmot ilmeikkäitä. Hahmodesigneihin on panostettu, ja kaikki näyttävät huomattavan erilaisilta. On myös hauska vertailla erityisesti Akanen ja Kyoun pelihahmojen ja heidän todellisten ulkonäköjensä välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuitenkin molempien pelihahmot on tehty varsin samannäköisiksi kuin heidät itsensä, ja heidän miespelihahmonsa esiintyvät sarjassa vain parissa jaksossa aivan alussa, sillä Hideki alkaa nähdä ystävänsä pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa. Tämä oli minusta vähän sääli, sillä mieshahmot olivat hauskan näköisiä ja toista heistä esitti yksi suosikki-seiyuuistani, Wataru Hatano. Onkin vähän hämmentävää, miksi kaikkien hahmot pelissä näyttävät niin samalta kuin hahmot itse oikeassa maailmassa, mutta toisaalta muuten henkilöiden yhdistäminen oikeisiin persooniinsa voisi olla vähän hankalaa. Hyvä kysymys on myös se, miksi Hideki ei näe Nanakoa ja Yui-opettajaa pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa.

Sarjan alku- ja loppumusiikit ovat perus animepoppia. Luce Twinke Winkin esittämä alkumusiikki 1st Love Story kuulostaa suorastaan hämmentävän paljon samalta kuin suositun Ore no Imouto Konna ni Kawaii Wake ga Nai -sarjan ensimmäinen alkumusiikki, ClariS:n esittävä Irony, kuten tämä varsin kiinnostava video osoittaa. Alkumusiikki myös antaa animaationsa puolesta sarjasta huomattavasti höttöisemmän kuvan, kuin mitä sarja loppujen lopuksi pitää sisällään, vaikka se varsin söpö onkin. Ääninäyttely on varsin laadukasta, ja kaikki ääninäyttelijät ovat varsin tunnettuja. Oli mielenkiintoista kuunnella Hidekiä esittävän Toshiyuki Toyonagan suoritusta tänä vuonna julkaistavaa Yuri!!! on Ice-sarjaa silmällä pitäen, sillä siinä Toyonaga esittää yhtä päärooleista ja itse odotan kyseistä sarjaa todella kovasti. Yui-opettajaa esittävä ja sarjan loppulaulun esittävä Yoshino Nanjo puolestaan lienee useimmille tuttu Love Live -projektin Eli Ayasen äänenä.

netoge9

Netoge oli todella kiva, söpö ja hyvän mielen tuottanut sarja, jossa ei varsinaisesti ollut mitään erityisen ihmeellistä mutta josta jostain syystä tykkäsin todella paljon. Juoni tasapainottaa hyvin pelin ja oikean elämän tapahtumia, joskin jälkimmäiset jäävät hieman sivuosaan sarjan loppupuolella ja niitä käsitellään tuolloin hieman vajavaisesti. Hahmot ovat kivoja ja sympaattisia, eikä päähenkilö ole nössö turhake niin kuin monissa haaremisarjoissa. Hahmonkehitystä on valitettavasti vain Hidekin ja Akon hahmojen osalta, ja muut hahmot jäävät varsin pinnallisiksi eikä heitä syvennetä oikeastaan ollenkaan. Juonen ja useimpien hahmojen suhteen nousee myös useita, sarjaa mahdollisesti syventäviä kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan koskaan vastata ja varsinkin taustoitus jää sarjassa hyvin vajavaiseksi. Fanserviceä on jonkin verran, mutta ei liikaa eikä se ole missään vaiheessa pääosassa, vaikka perus kliseiset kylpylä- ja vastaavat kohtaukset sarjasta löytyvätkin. Alastomuuteen liittyviä nolostuttavia kohtauksia rakennetaan Hidekin ja Akon välille vain pari koko sarjan aikana, ja pääasiassa näiden kahden suhteen kuvaus on hyvin söpöä ja pariskunta on varsin rakastettava. Kaikista vioistakin huolimatta pidin Netogesta suorastaan yllättävän paljon ja toivon kovasti, että sarja saisi joskus jatkoa. Olisi nimittäin kiva saada syvennystä muihinkin hahmoihin ja katsoa, miten Hidekin ja Akon suhde vielä etenee.

netoge10

Peliarvostelu/esittely: IDOLiSH7

ogp

Alkuperäinen nimi: IDOLiSH7

Alusta: Android, IoS

Julkaisija: Bandai Namco Online, geechs

Julkaisupäivä: 20.8.2015

Erilaiset älypuhelimilla ja myös pelikonsoleilla pelattavat idolipelit ovat viime vuosina nousseet valtavan suosituiksi. Puhelinpuolella lippulaivoja ovat olleet esimerkiksi Love Live: School Idol Festival ja Idolm@ster Cinderella Girls Starlight Stage, videopelipuolella taas esimerkiksi Miku Hatsune -hahmon ympärille rakennettu Project Mirai -sarja. Viime aikoina myös miespuolisiin idoleihin keskittyviä pelejä ja muita adaptaatioita on tuotu markkinoille yhä enemmän ja enemmän, ja yksi näistä on tarkalleen vuosi sitten julkaistu IDOLiSH7. Sen luomisesta vastuussa ovat Bandai Namco Online sekä geechs, ja pelissä on Suomessakin tunnetun mangaka Arina Tanemuran suunnittelemat hahmot.

tumblr_inline_npqilx1JU61qhclsx_500

IDOLiSH7 (tästä eteenpäin Idolish7 pelistä ja IDOLiSH7 sen idoliryhmästä puhuttaessa) kertoo uuden idoliryhmä IDOLiSH7:n ja myös heidän vastustajiensa edesottamuksista viihdealalla. Peli etenee samaan tapaan kuten monet muut vastaavat rytmipelit: pelin kappaleita pelaamalla kasvaa tasoja, ja tasojen myötä avaa uusia tarinoita, joissa etenemällä saa avattua lisää uusia kappaleita. Peli siis toimii hyvin samalla tavalla kuin vaikkapa Love Live: School Idol Festival, ja joitakin rytmipelejä aikaisemmin pelanneilla ei ole mitään vaikeuksia opetella pelaamaan Idolish7:aa. Välillä pelissä on myös erilaisia eventtejä, joissa on omat kappalelistansa, ja näitä pelaamalla saa pelissä hyödyllisiä esineitä ja mahdollisesti myös uusia kortteja.

Kuten idoli- ja rytmipelit yleensäkin, Idolish7 nojaa vahvasti korttien keräilyyn. Pelissä on kolme attribuuttia: Shout, Beat ja Melody, joiden mukaan kortit ja kappaleet on ryhmitelty. Kuitenkin toisin kuin esimerkiksi Love Livessä, yhden ryhmän muodostamiseen tarvitaan vain viisi korttia, joten hyvällä nostotuurilla ryhmät voivat kehittyä tehokkaiksi nopeasti. Korteilla on neljä harvinaisuustasoa: Normal (N), Rare (R), Super Rare (SR) ja Super Star Rare (SSR). Näistä kahta ensimmäistä ryhmää voi nostaa Friend Pointseilla, mutta harvinaisempia kortteja saa ainoastaan nostamalla niitä Stellar Stoneilla, joita voi myös ostaa pelin kaupasta. Idolish7 on kuitenkin varsin antelias Stellar Stonejen suhteen, ja yhteen nostoon vaadittava 50 tai 100 Stellar Stonea kertyy aika nopeasti. Kortteja voi myös ”jatkojalostaa”: Raresta voi kehittää SR:n, ja siitä edelleen SSR:n. Kaikkia kortteja ei voi kehittää, ja pelin parhaat kortit ovat juurikin näitä ”puhtaita” ja harvinaisimpia SSR-kortteja.

tumblr_nuutz8KnR01uezffwo2_1280 tumblr_nuusyuLEkc1uezffwo2_1280 tumblr_nuuu9rGxPy1uezffwo1_1280

Idolish7:n kappalelistalla on sekä IDOLiSH7:n että heidän vastustajiensa, TRIGGER:in ja Re:valen kappaleita. Toisin kuin useimmille tutuimmassa Love Livessä, pelimekaniikassa on vain neljä painettavaa näppäintä yhdeksän sijaan. Nuotteja on kuitenkin useampia erilaisia: tavallinen kosketus, pohjassa pito, pyyhkäisy ja liikkuva nuotti. Vaikeustasoja on neljä: Easy, Normal, Hard ja Expert. Kuitenkin useimmat biisit ovat varsin helppoja, ja itse olen saanut kunnolla haastetta vasta aivan viimeisimpien julkaistujen kappaleiden Expert-versioista. Osa näistä on aika vaikeita. Biisien taustalla pyörii myös jonkinlainen musiikkivideo, ja näihin totuttautuminen kesti jonkun aikaa. Musiikkivideoiden kuvasto on yleensä peräisin joko joihinkin kappaleisin erikseen tehdyistä oikeista musiikkivideoista tai pelin muusta kuvastosta, kuten sen korteista. Kappaleessa ei voi epäonnistua, vaikka ei osuisi yhteenkään nuottiin: Game Overia ei tule missään vaiheessa. Kappaleiden pelaamiseen vaaditaan LP:tä, joka kuitenkin kertyy takaisin huomattavasti nopeammin kuten vaikka Love Livessä. Tarpeen tullen LP:tä voi palauttaa Stellar Stoneilla.

Alla olevasta YouTube -videosta näkee, miten kappaleita pelataan. Esimerkkibiisinä Joker Flag Expert -vaikeustasolla.

Idolish7:ssa on ollut tähän mennessä kolmea eri tyyppiä eventtejä. Tavallisin on Token Event, jossa tavallisia kappaleita pelaamalla saa esineitä, joilla voi pelata eventin biisilistan biisejä läpi. Näitä pelaamalla saa paljon palkintoja, ja tarpeeksi pelattua myös yleensä jonkinlaisen uuden kortin. Score Eventit ovat muuten samanlaisia kuin edellä selitetyt Token Eventit, mutta niissä kappaleista saa pisteitä suorituksen perusteella ja näillä suorituspisteillä saa palkintoja. Tässä eventissä pärjääminen on hankalaa, mikäli tiimit eivät ole tarpeeksi vahvat. Token- ja Score Eventeissä on myös pelaajien välinen kilpailu-ulottuvuus, ja eventissä tarpeeksi hyvin sijoittumalla (=paljon pelaamalla ja LP:tä Stellar Stoneja palauttelemalla) saa lisää parempia palkintoja. Kolmas tyyppi on Bingo Event, jossa pelataan läpi erilaisia bingokortteja, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä (esim. saa tarpeeksi korkeat pisteet jostakin kappaleesta). Kortin vaikeustason voi valita itse, ja suorittamalla kortteja saa palkintoja. Bingoeventit sisältävät yleensä myös jonkinlaisen eventtikortteihin liittyvän tarinan, jotka ovat yleensä aika hauskoja.

Vaikka Idolish7 on hauska myös pelkkänä rytmipelinä, on sen todellinen vetovoima pitkä, yksityiskohtainen ja jatkuvajuoninen tarina. Monissa idolipeleissä tarinassa ei ole mitään juonta, vaan se on kokoelma pelin hahmojen erilaisia hassutteluja ja muita kommelluksia. Nämä tarinat ovat myös yleensä tunnelmaltaan hyvin kevyitä ja vitsikkäitä, ja suurin konflikti saattaa syntyä siitä, että joku hahmo ei tullut tänään harjoituksiin, koska joutuu käymään myös toisessa harrastuksessa. Idolish7:n tarina ei ole edellä kuvatun kaltainen, vaikka siihenkin toki mahtuu vitsejä ja hahmojen hassuttelua. Pääosassa on kuitenkin IDOLiSH7:n kamppailu viihdealalla, ja tarinassa on useammin synkkiä kuin iloisia sävyjä. Nämä varsin haastavat vaikeudet onnistutaan kuitenkin useimmiten voittamaan, ja mielekkäiden tapahtumien ansiosta tarinaa jaksaa seurata ja hahmoistakin kiinnostua.

tumblr_ntwh5tbrnF1ucn8j1o1_500

Vasemmalta Nagi, Sogo, Iori, Riku, Mitsuki, Tamaki ja Yamato

Alkuun Idolish7:n hahmot saattavat vaikuttaa aika kliseisiltä, mutta loppujen lopuksi he eivät sitä olekaan. Jokaisen hahmon luonteeseen on jaksettu panostaa sen verran, että hahmo ei vaikuta miltään kliseekasojen kokoelmalta (vrt. Love Live), vaan heille on jaksettu myös keksiä taustatarinat, perheet, motivaatiot alalle ryhtymisestä ja omia luonteenpiirteitä. Useimmilla hahmoilla on jokseenkin traaginen taustatarina, mikä on välillä hieman turhan oloista, mutta toisaalta näistä taustoista ja myös hahmojen omista epävarmuuksista sekä persoonallisuuksien törmäämisestä syntyy hyvää draamaa. Idolish7 myös näyttää ilahduttavasti sen puolen idolimaailmasta, mitä moni muu tuote ei kuvaa ollenkaan. Tarinassa ollaan enemmän kulissien takana kuin lavalla, ja se käsittelee myös viihdeteollisuuden varjopuolia, kuten fanien välisiä erimielisyyksiä ja nettivihaa. Tarina tuntuu välillä hyvinkin realistiselta.

Pelaaja ohjaa visual novellin tapaan etenevässä tarinassa IDOLiSH7:n manageria Tsumugi Takanashia, jolle saa halutessaan keksiä oman nimen. Mitään vaihtoehtoja tarinassa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, vaan tapahtumien kuuntelu riittää. Tsumugikin tuntuu enemmän yhdeltä tarinan hahmoista kuin itse pelaajalta, sillä hän ei ole edes mukana kaikissa kohtauksissa, ja hänen kuvansa pääsee näkemään varsin usein tarinan aikana avautuvissa kuvituksissa, joita voi myös katsella myöhemmin galleriasta. Pelin muut hahmot ovat Riku Nanase, IDOLiSH7:n keskushahmo, joka on reipas, optimistinen, iloinen ja erinomaisen hyvä laulamaan. Hän kuitenkin kärsii idolin uraa uhkaavasta hengitystiesairaudesta ja huonosta suhteesta kaksoisveljeensä, TRIGGER:in Tenn Kujoon. Riku on hahmoista ehkä kaikkein stereotyyppisin, ja hahmon ääninäyttelijä Kensho Ono ei ole tarpeeksi hyvä laulamaan, jotta hahmon ääntä voisi pitää todella loistavana, kuten muut hahmot pelissä kehuvat. Riku on kuitenkin aika sympaattinen, ja hänen hahmokaarensa nousuista ja laskuista löytyvät jotkut pelin dramaattisimmista kohtauksista.

tumblr_ntwh22mApM1ucn8j1o1_1280

Rikua vuoden nuorempi Iori Izumi on ulkonäköä myöten hyvin tyypillinen Arina Tanemuran hahmo: viileä ja vähän töykeä huippuoppilas. Iori on aikuismaisen oloinen, ja auttaa Tsumugia IDOLiSH7:n managerointityössä. Tämä puoli tuo Ioriin lisää syvyyttä, kuten myös jatkuva pieni kilpailu Rikun kanssa. Nämä kaksi hahmoa täydentävät toisiaan hyvin, vaikka ovatkin luonteeltaan varsin vastakkaisia ja tämä myös aiheuttaa kiistaa heidän välillään. Iorin isoveli, Mitsuki Izumi, on nuorekkaasta ulkonäöstään huolimatta ryhmän toisiksi vanhin, ja vaikka hän ei ole niin hyvä laulamaan tai tanssimaan, hänen olemuksensa piristää ryhmää ja hän on myös hyvä juontamaan varietee -ohjelmia. Mitsuki on epäonnistunut pääsemään alalle menneisyydessään, ja IDOLiSH7:n myötä saa vihdoin mahdollisuuden. Koska Mitsuki ei ole niin hyvä laulamaan kuin muut, tuntee hän välillä alemmuutta toisiin jäseniin. Toisaalta Mitsuki myös antaa kaikkensa ryhmän eteen, ja antaa myös toisinaan arvokkaita neuvoja muille hahmoille.

IDOLiSH7:n todellinen isovelihahmo on kuitenkin ryhmän johtaja ja sen vanhin jäsen, Yamato Nikaido. Yamatolla on hämärä menneisyys, yhteyksiä Re:valen Yukiin ja muuhunkin viihdemaailmaan. Yamato puhui aikaisemmin haluavansa kostaa, ja tämä epämääräinen kosto motivoi hänet ryhtymään viihdealalle. Yamato välittää kuitenkin ryhmästä todella paljon, auttaa toisia jäseniä pääsemään yli vaikeuksista, selvittelee näiden välisiä riitoja ja tekee myös jonkun verran työtä managerin kanssa. Yamato on motiiveiltaan ja luonteeltaan hieman epämääräinen hahmo, mutta tämä vain tekee hänestä paljon kiinnostavamman. Yamato on myös ryhmästä se, joka tekee enimmäkseen työtä näyttelijänä ja alun vastahakoisuudesta huolimatta suoriutuu alalla hyvin ja on saanutkin jo isompia rooleja. Pidänkin paljon siitä, että ryhmän eri jäsenet tekevät hieman erilaisia töitä viihdeteollisuudessa, eivätkä kaikki ole vain laulavia ja tanssivia idoleita.

tumblr_inline_o7w6xwXcnm1snfb23_540

IDOLiSH7:n suorastaan pakollinen ulkomaalaisvahvistus on puoliksi japanilainen, puoliksi kaukaisesta Northmaren valtakunnasta tuleva Nagi Rokuya, jonka komea ulkonäkö on sekä auttanut häntä viihdebisneksessä että aiheuttanut sen, ettei hänellä ole todellisia ystäviä. Sen vuoksi Nagi on ehkä hieman yllättävästi se hahmo, joka välittää toisista hahmoista kaikkein eniten. Vaikka Nagi käyttäytyy välillä hyvin omituisesti, iskee naisia ja intoilee animesta, on hän myös yleensä se, joka toimii järjen äänenä vaikeimmissa paikoissa. Tämä on melko yllättävä piirre tässä varsin hölmön ja pinnallisen oloisessa hahmossa ja syventää Nagia paljon. Hahmon ääninäyttelijä Takyua Eguchi myös esittää Nagin omalaatuisen aksentin todella tunteella, ja hahmon puhetta on joko todella hauskaa tai uskomattoman ärsyttävää kuunnella vähän mielentilasta riippuen.

Tamaki Yotsuba on lastenkotilapsi, joka on mukana bisneksessä vain etsiäkseen kadonnutta siskoaan, joka löytyykin tarinan edetessä varsin yllättävästä paikasta. Tamaki on loistava tanssija, mutta valitettavasti myös epämotivoitunut, laiska ja kiinnostunut enimmäkseen ruuasta ja nukkumisesta. Tamakin omalaatuinen, lapsellinen ja joukosta varsin hyvin erottuva hahmo kuitenkin kehittyy pikku hiljaa tarinan aikana enemmän vastuuta ottavaksi ja järkevämmäksi tyypiksi, joka tulee myös paremmin toimeen alaryhmä MEZZO:ssa toimivan parinsa Sogo Osakan kanssa. Sogo on ehkä IDOLiSH7:n värittömin hahmo, mutta toisaalta tällainen straight man -tyyppinen henkilö sopii erinomaisesti varsin värikkääseen hahmokaartiin. Sogo tulee erittäin rikkaasta perheestä ja on vanhempiensa hylkäämä idolihaaveidensa takia. Sogo on ahkera, mutta hänessä on myös pimeä ja väkivaltainen puoli, joka tulee välillä esille humoristisissa kohtauksissa. Hän tulee aluksi huonosti toimeen Tamakin kanssa, mutta pikku hiljaa kaksikon välit lämpenevät.

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

TRIGGER puolestaan koostuu kolmesta hahmosta, joista ryhmän keskushahmo on Rikun kaksoisveli Tenn Kujo. Tämä on nuorena jättänyt alkuperäisen perheensä ja siirtynyt bisnesmies Kujo-sanin kasvatettavaksi. Sittemmin Tenn on debytoinyt menestyksekkäästi idoliryhmässään. Tenn on hyvin lahjakas ja lavalla oikea enkeli, mutta siviilissä varsin kylmä ja välinpitämätön tyyppi, joka pitää jopa toiset TRIGGER:in jäsenet kaukana itsestään. Tenn on kuitenkin ehkä pelin ammattimaisin henkilö, sillä hän välittää todella paljon faneistaan ja on valmis tekemään lähes mitä tahansa näiden eteen. Tenn tulee kuitenkin huonosti toimeen ryhmän toisen jäsenen, Gaku Yaotomen kanssa. Tämä on ryhmän ohjelmatoimiston Yaotome Productionsin johtajan Sousuke Yaotomen poika, joka on ryhmän johtaja ja tulee erittäin huonosti toimeen isänsä kanssa. Gaku pitää TRIGGER:iä ylivoimaisesti parhaana, ja on myös hyvin ammattimainen. Gakulla on salaperäinen kaksoisolento, ja hän myös yrittää iskeä Tsumugia joka käänteessä. Itse toivonkin kovasti, että näiden välinen suhde etenisi pelissä johonkin suuntaan. Valitettavasti Gaku on kuitenkin saanut pakit jo muutamaankin otteeseen, ja Tsumugille löytyisi muitakin kiinnostuneita kumppanikandidaatteja. Gaku ei ole varsinaisesti ilkeä tai töykeä, vaan yrittää auttaa IDOLiSH7 etenemään urallaan, joskin hänen motiivinsa ovat hieman epämääräisiä.

Kolmas jäsen on Okinawalta tuleva Ryuunosuke Tsunashi, jonka isä omistaa hotelliketjun saarella. Ryuunosuke on yksi pelin mielenkiintoisimmista hahmoista, vaikka saa tarinassa ehkä vähiten omaa aikaa. Ryuunosuke tuli viihdeteollisuuteen esittäen todella villiä ja seksikästä tyyppiä, ja pitää tätä esitystä vahvasti yllä, vaikka ei todellisuudessa ole yhtään julkisuuskuvansa kaltainen. Ryuunosuke tuntuu selkeästi kaipaavan takaisin kotiseudulleen, vaikka haluaakin toki tehdä kovasti töitä viihdeteollisuudessa. Hän myös menee aina Tennin ja Gakun jatkuvien riitojen väliin ja toimii ryhmän järjen äänenä. Ryuunosuke osaa olla myös Sogon tapaan todella pelottava, kuten nähtiin tarinan Sousuke Yaotomen kaappauskohtauksessa, mutta hänellä on iso heikko kohta: alkoholi. Humalassa hän on todella hankala, puhuu vain okinawan murretta ja sekoilee. Tarinan kohtaus, jossa Ryuunosuke ilmestyi hengailemaan kännissä IDOLiSH7:n asunnoille oli yksi kaikkein hauskimmista! Mielestäni Ryuunosuken hahmon ristiriitaa esitetyn ja todellisen minän välillä ei ole vielä käsitelty tarinassa tarpeeksi, ja hän voisi muutenkin saada enemmän aikaa tarinassa. TRIGGER:in kohtauksissa valokeilan vievät yleensä Tenn ja Gaku.

Screenshot_2016-08-20-12-01-01

Yuki ja Momo

Kolmas pelin idoliryhmistä on hiljattain tarinan toisessa osassa esitelty Re:vale, jonka jäseniä ovat Momo ja Yuki. Tämä kaksikko on tehnyt töitä yhdessä jo pitkään, ja hie muistuttavat jo vanhaa avioparia niin vitseiltään kuin keskinäiseltä käytökseltään. Kaksikosta Momo on pirteä ja energinen, vitsikäs ja haluttu vieras varietee -ohjelmiin. Yuki on hieman vakavampi ja rauhallisempi, ja tekee uraa näyttelijänä. Yukilla ja Yamatolla on jotakin yhteyksiä menneisyydessä, ja Yuki myös tietää Yamaton tarkkaan varjellun salaisuuden, mutta kaikkea näiden kahden hahmon välillä ei ole vielä paljastettu. Re:vale toimii myös IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in sempaina, koska he ovat olleet viihdeteollisuudessa näitä pidempään ja auttavat näitä taustalta tarvittaessa. He ovat mukavia ja ystävällisiä. Itse kuitenkin toivoisin, että peliin tulisi vielä joku hieman ilkeämpi ja vaarallisemman vastustajan oloinen idoliryhmä, sillä TRIGGER ei loppujen lopuksi ollut sellainen, mikä toisaalta oli myös hyvä asia. Pahat ja häikäilemättömät vastustajat ovat kuitenkin jo hieman kuluneita, ja häikäilemättömyyttä tarinassa edustaa jo Sousuke Yamazakin hahmo.

Idoliryhmien lisäksi pelissä on joitakin sivuhenkilöitä, kuten IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in ohjelmatoimistojen johtajat, Tsumugin isä Otoharu Takanashi ja jo mainittu Gakun isä Sousuke Yaotome. Edellinen on hieman omituinen, mutta järkevä ja hyväsydäminen, kun taas jälkimmäinen on häikäilemätön, vaarallinen, vallanhimoinen ja kiinnostunut lähinnä rahasta. Lisäksi mukana pyörivät TRIGGER:in ja Re:valen managerit, Takanashi Productionsin työntekijä Banri Oogami, TV-persoona herra Shimooka, Tenn Kujon kasvatti-isä Kujo sekä joitakin muita hahmoja. Lisäksi välillä nähdään nimettömiä, valkoisena varjona nähtyjä hahmoja, jotka ovat milloin idolifaneja, milloin tavallisia kaduntallaajia, milloin TV-tuottajia ja milloin mitäkin. Tarinassa on siis hyvin edustettuna viihdealan eri työntekijöitä, mikä tuo sille uskottavuutta.

Screenshot_2016-06-27-17-14-02

Idolish7:n kappaleet ovat jokseenkin tyypillistä idolipoppia, ja jokaisen ryhmän kappaleet on sovitettu hyvin heidän imagoonsa. IDOLiSH7 esittää varsin tavanomaista idolipoppia, jossa on huomattavasti viattomammat sanoitukset kuin TRIGGER:in kappaleissa, joissa kuiskitaan vihjailevia lupauksia kuuntelijan korviin. Re:valen musiikki on ehkä hieman rokahtavampaa ja sanoitukset ovat hieman enemmän laskelmoituja ja vaikeampiselkoisia. Itse pidän eniten TRIGGER:in tuotannosta, ja on todella harmi, että heiltä on tähän mennessä tullut vasta 4 kappaletta. Lisäksi IDOLiSH7:n jäsenet muodostavat alaryhmiä sekä toistensa että myöhemmin myös TRIGGER:in jäsenten kanssa, ja myös näiden esittämät kappaleet kuvaavat hyvin hahmojen luonteita. Esimerkiksi Nagin, Mitsukin ja Yamaton muodostama ryhmä laulaa hieman hölmöjä, hassusti sanoitettuja ja pirteitä kappaleita, kun taas MEZZO esittää rauhallisempia rakkauslauluja. MEZZO:n ja Ryuunosuken yhdessä esittämä Love&Game yhdistelee sekä MEZZO:n rakkausteemaa että Ryuunosuken hahmon eroottisuutta mielenkiintoisella tavalla. Nämä alaryhmät ja yhdistelmäryhmät ovat tosi mielenkiintoisia ja niiden kappaleet varsin hyviä, mutta niitäkin on toistaiseksi julkaistu varsin vähän.

Kuten useimmissa miesidolipeleissä, myös tässä ääninäyttelijät ovat pääasiassa erittäin tunnettuja (mm. Tsubasa Yonaga, Atsushi Abe, Kensho Ono) mutta myös muutama hieman tuntemattomampi nimi mahtuu mukaan. Todella moni pelin ääninäyttelijöistä lainaa ääntään hahmoille myös Ensemble Stars– ja Touken Ranbu -peleissä, joten näihin jo tutustuneet kuulevat varmasti tuttuja ääniä peliä pelatessaan. Ääninäyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin, ja useimmat myös laulavat todella hyvin. Erityisen onnistuneina pidän KENN:in ja Takyua Eguchin suorituksia Tamakina ja Nagina, koska hahmojen puhetyyli on erittäin suuri osa heidän persoonallisuuksiaan ja äänet ovat hyvin joukosta erottuvia.

Screenshot_2016-04-17-18-29-19

Idolish7 on todella hauska rytmi- ja idolipeli, joka tasapainottaa genren eri osa-alueet hyvin. Kappaleet ovat mielestäni hyviä, ja pelissä edetessä niihin tulee myös haastetta. Tarina on pitkä, jatkuvajuoninen ja mielenkiintoinen, ja hahmoissa on syvyyttä. Pidän itse myös paljon hahmodesigneistä sekä pelin korttien suunnittelusta. Korteissa on ollut kivoja teemoja ja taide on mukavaa katseltavaa. Pelin eventit voisivat olla hieman pidempiä kestoltaan, sillä nyt noin viikon kestävän eventin aikana tulee useasti kiire, kun yrittää kerätä pisteitä palkintoja ja kortteja saadakseen. Eventit voisivat olla myös hieman monipuolisempia, sillä nyt Token Eventtejä on turhan usein. Pelin tekijät tosin lupailivat, että syyskuussa saataisiin joku uusi eventtityyppi peliin. Sitä odotellessa.

Kuulostaa kivalta, miten pääsen pelaamaan?

Idolish7:ä ei ole toistaiseksi saatavilla länsimaisista sovelluskaupoista, vaan puhelimella joutuu suorittamaan pientä kikkailua pelin saamiseksi puhelimeen. Vaikka peli on kokonaan japaninkielinen, ei se ole vaikeasti ymmärrettävä, mikäli on aikaisemmin pelannut jotakin rytmipeliä. Lisäksi netistä löytyy todella paljon ohjeita pelin pelaamiseen, ja pelin tarinoista löytyy käännöksiä toistaiseksi toisen osan seitsemänteen osaan asti. Laitan tähän loppuun kiinnostuneille linkkejä hyödyllisiin tietolähteisiin.

Idolish7 Tumblr – pelille omistettu Tumblr -sivusto, josta löytyy paljon tietoa, tarinoiden käännöksiä ja muuta hyödyllistä. Moderaattoreille voi myös lähettää kysymyksiä, ja sivuston kautta pääsee myös Idolish7 -chattiin keskustelelmaan muiden fanien kanssa.

YouTube -käyttäjä laurenzomilta löytyy videotutoriaali pelin pelaamiseen. Käyttäjällä on myös monia muita hauskoja ja hyödyllisiä toisiin idolipeleihin liittyviä videoita.

IDOLiSH7:n levyjä sekä lehtiä ja muuta oheistuotetta löytyy esimerkiksi CDJapanilta ja Play-Asiasta.

IDOLiSH7:n virallinen käyttäjä YouTubessa julkaisee mm. musiikkivideoita ja ääninäyttelijöiden haastatteluja. Pelillä on myös virallinen Twitter-tili, jossa julkaistaan uusimmat uutiset. Kannattaa vilkaista myös pelin hahmosuunnittelijan Arina Tanemuran virallista Twitter -tiliä, jossa hän julkaisee toisinaan taidetta hahmoista. Nämä kaikki ovat japaninkielisiä.

Loppuun vielä IDOLiSH7:n hiljattain ilmestynyt RESTART POiNTER -musiikkivideo. Muutamia musiikkivideoita on julkaistu, ja ne löytyvät YouTubesta. Vuosipäivänä, eli tänään 20.8. julkaistiin, että lisää musiikkivideoita ja myös animeversio on tulossa! Uudet musiikkivideot tulevat sekä IDOLiSH7:ltä, TRIGGER:ltä sekä Re:valelta. Animeversion julkaisuajankohtaa ei vielä paljastettu, mutta sen on kerrottu olevan tuotannossa. Lisäksi peliin on tulossa joitakin uudistuksia. IDOLiSH7:ssä tapahtuu siis tällä hetkellä todella paljon, ja voin vain odottaa, mitä kaikkea on vielä tulossa ja miltä tulossa oleva animeversio näyttää!

Hahmoanalyysi: Shigure Sooma

Rakastan Fruits Basketia. Olin 7. luokalla, kun sarjaa alettiin julkaista Suomessa suomeksi tekstitettyinä DVD:inä. Jokaista uutta osaa odotin kuin kuuta nousevaa ja katsoin jaksot lukuisia kertoja läpi. Jokunen vuosi myöhemmin myös manga julkaistiin suomeksi, ja se tuli tietysti ostettua ja olen lukenut sen läpi muutamia kertoja.

Viimeisen vuoden aikana olen lukenut sarjan läpi parikin kertaa, ja kummallakin kerralla mieleni on tehnyt kirjoittaa jotakin eräästä sarjan hahmosta, jota pidän sen ehkä mielenkiintoisimpana. Edellisellä lukukerralla en toteuttanut aiettani, mutta tässä hiljattain mangat taas kerran luettuani päätin vihdoin tarttua näppäimistöön.

Ai kenestäkö on kysymys?

No tietysti Shigure Soomasta!

Shigure4_BW

(Mahdolliset pienet asiavirheet sen piikkiin, että olen tällä hetkellä vanhempieni luona ja mangat kotonani, joten en voi tarkistaa kaikkia yksityiskohtia.)

Shigure Sooma on yksi eläinradan jäsenistä, ja hän kantaa koiran henkeä. Koirana Shigure tosin ei esiinny sarjassa paria kertaa enempää. Shigure on sarjan keskivaiheilla 28-vuotias, ja parhaita ystäviä myös eläinrataan kuuluvien Ayame ja Hatori Sooman kanssa. Shigure on opiskellut yliopistossa, ja hän on ammatiltaan kirjailija.

Shiguren ammatinvalinta vaikuttaa jokseenkin luontaiselta, sillä lähes jokaisessa kohtauksessa, jossa hahmo esiintyy – oli se sitten takauma tai nykyhetkeä – hänellä on kirja kädessään. Shigure on ilmeisen tuottelias ammatissaan, ja käyttää useita salanimiä. Hän on myös jokseenkin lahjakas, sillä kirjoittaa useita eri tyylisiä tarinoita – joskin näiden laatu on kyseenalaisena useampaakin otteeseen. Shigure hoitaa kyllä työnsä, mutta ei ilman kommervenkkejä. Hän suorastaan rakastaa kiduttaa kustannustoimittajaansa katoilemalla, piruilemalla, rikkomalla antamansa lupaukset ja olemalla jatkuvasti myöhässä deadlineistä. Kustannustoimittaja nähdään useaan kertaan vähintäänkin puolivakavissaan tappamassa itseään Sooman talon ovella Shiguren tempauksista johtuen. Shigure ei koskaan juuri pahoittele, pyydä anteeksi tai muutenkaan osoita olevansa harmissaan. Tämä kiusaaminen on hänelle pelkkää leikkiä, jonkinlaista peliä, joka viihdyttää häntä itseään suunnattomasti.

4ca54a02b3509ddd0e35317b08180062

Tästä pääsemmekin Shiguren luonteeseen. Sarjan alussa Shigure on varsin boheemia elämää viettävä kirjailija, joka on omaksunut kaikki ammattinsa stereotyyppiset ulkoiset piirteet pukeutumista ja vuorokausirytmiä myöten. Shigure pitää juopottelusta ja naisista, ja pyrkii toisinaan tulemaan Toorun, Yukin ja muiden koululle lähinnä nähdäkseen lukiolaistyttöjä. Tämä lupsakan oloinen ja hieman pervo setämies on kuitenkin myös hyvä antamaan neuvoja, ja avustaa useampiakin hahmoja sarjan aikana muun muassa antamalla heidän asua luonaan. Kun sarja etenee vakavampaan suuntaan, jäävät Shiguren hahmon hupsut luonteenpiirteet enemmän taka-alalle ja hänen todellinen luonteensa alkaa kaiken hassuttelun jälkeen tulla enemmän esiin.

Shigure on höpsön ulkokuorensa alla todella kylmä, julma ja juonitteleva henkilö, jolle toiset ihmiset ovat lähinnä tavaroita tai välineitä oman päämääränsä saavuttamiseksi. Shigure on myös erittäin taitava sanan säilän käyttäjä – liekö ammatin peruja vai luontaista lahjakkuutta – ja vaikuttaa tuntevan kaikkien heikot kohdat. Vain sana tai pari Shigurelta onnistuvat loukkaamaan erinäisiä hahmoja sarjan aikana useammin kuin kerran, ja hän käyttää tätä ominaisuutta taitavasti hyödyksi. Shigure tosin toteaa itsekin sarjassa olevansa kiero ja alhainen, mutta kuinka tosissaan hän on tämän sanoessaan – mahdotonta sanoa.

Dark_Shigure

Shiguren luonteesta on hieman vaikea saada otetta, ja sarjassa mainittu luonnehdinta hahmosta meren laineena on täysin osuva. Toisaalta Shigure on välittävä, ja tuntuu huolehtivan erityisesti kumppanuuskolmikkoon kuuluvan Hatorin hyvinvoinnista, vaikka toisaalta myös kiusoittelee tätä typerillä jutuillaan. Toisaalta hän loukkaa ja satuttaa muita täysin tietoisesti, ja järjestää toisia tarkoituksellisesti emotionaalisesti hankaliin tilanteisiin. Hän ei kertaakaan sarjan aikana vaikuta olevan pahoillaan mistään tekemästään tai sanomastaan.

Shigure on myös siitä poikkeuksellinen henkilö, että hän on yksi harvoista sarjassa esitellyistä Sooman suvun jäsenistä, joilla ei ole kontollaan synkkää menneisyyttä, karuja salaisuuksia tai muuta ikävää. Hän vaikuttaa tulevan varsin hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, viihtyy työssään ja tulee vähintäänkin kohtalaisesti toimeen kaikkien hahmojen kanssa – ainakin omasta puolestaan. Kukaan sarjan hahmoista ei erityisesti vaikuta vihaavan Shigurea, vaikka hänen typerät ja alatyyliset kommenttinsa ammutaan usein nopeasti alas ja häntä jopa haukutaan suoraan. Tästä kaikesta Shigure ei piittaa ollenkaan, sillä se on osa tietyn tyyppistä humoristista sanailua. Hänen nuoruutensa ja lapsuutensa ovat nekin olleet varsin tavallista aikaa, joskin Shiguren nuoruutta näytetään sarjassa ehkäpä vähiten. On kuitenkin eräs hahmo, joka on erityisen merkityksellinen Shiguren elämässä, ja joka aiheuttaa tälle jos ei nyt vaikeuksia niin ainakin pientä järkkymistä tunne-elämässä.

Shigure ja Akito

Shigurella ja Sooman suvun päämiehellä, Akito Soomalla, on erikoinen ja hyvin intensiivinen rakkaussuhde, joka on sisällöltään melko raskas lähemmin tarkasteltuna. Shigure on rakastanut Akitoa jo hyvin kauan, varhaidesta nuoruudesta asti. Mielestäni jää hieman epäselväksi, rakastaako Shigure Akitoa enemmän hänenä itsenään, vai pitääkö hän ensisijaisesti siitä ajatuksesta, että voi rakastaa Jumalaa. Toisaalta samasta syystä Shigure toivoo murtavansa Sooman suvun kirouksen, koska vasta sen jälkeen hän kykenee saamaan Akiton kokonaisvaltaisesti omakseen. Tällöin Akito myös alkaa esiintyä naisena aikaisemman miehen roolinsa sijaan, ja nämä kaksi voivat olla avoimesti yhdessä. Voidaan ehkä ajatella, että Shigure alun perin rakastui Akitoon tämän antaman voimakkaan jumalvaikutelman ansiosta, mutta ajan kuluessa Shigure rakastui häneen myös henkilönä.

564648-mangaakitoshigurechildren

Ennen sarjan loppupuolen onnen hetkiä Shiguren ja Akiton suhteessa tapahtuu hämmentäviä asioita. Useat sarjan hahmoista uskovat Shiguren olevan Akitolle kaikkein läheisin, mikä onkin totta tunnetasolla. Harva kuitenkaan tietää Akiton eräänlaisena lemmikkinään pitämästä Kureno Soomasta, joka on varsin omituinen osa Shiguren ja Akiton suhdetta. Shigure on maannut Akiton äidin, Ren Sooman, kanssa, ja kostoksi tästä Akito on sekä karkottanut Shiguren päätalosta että aloittanut seksisuhteen jo muutenkin lähellään pitämän Kurenon kanssa. Nämä asiat vaivaavat erityisesti Akitoa, kun taas Shigurelle tämä kaikki tuntuu olevan jonkinlaista julmaa peliä.

Shigure sekä rakastaa että vihaa Akitoa. Vaikuttaa siltä, että näillä kahdella on menossa jonkinlainen raaka peli, jossa tavoitteena on lyödä toista henkisesti mahdollisimman paljon. Shigure välttelee Akitoa tahallaan, mutta toisaalta jokainen kohtaaminen tämän kanssa päätyy intensiiviseen fyysiseen kontaktiin. Akito puolestaan loukkaa Shigurea lähentelemällä Kurenoa ja olemalla jatkuvasti tämän seurassa. Tilanne näiden kahden hahmon välillä ei oikein etene sarjassa mihinkään ennen loppua, kun kirous vihdoin murtuu ja Akito alkaa muuttua ihmisenä. Shigure ei muutu ollenkaan, vaan hänen hahmonkehityksensä sarjassa jää hyvin vähäiseksi muihin hahmoihin verrattuna.

d5c165936cd82c957ec148b35d3d873c

Oikeastaan sarjassa vain lähinnä paljastetaan Shiguren sisäistä ajatusmaailmaa, joka osoittautuukin huomattavan synkäksi hahmon hupaisaan ulkokuoreen verrattuna. Sarjan lopussa Shigure lähinnä lopettaa harhailun, vakiintuu mieheksi Akiton rinnalle ja lopettaa kirjailijan uransa. Henkilönä Shigure ei suuresti muutu, mutta voidaan ajatella, että kirouksen murtaminen ja lopullisen päämäärän saavuttaminen saavat hahmon luopumaan aikaisemmasta, jokseenkin pinnallisesta elämästään ja antavat hänelle mahdollisuuden olla oma itsensä rakastamansa naisen rinnalla. Missään vaheessa ei tunnu siltä, että Shigure joutuisi luopumaan jostakin, vaan hän päin vastoin saa juuri sen mitä on aina halunnut.

Vaikka Akito on ainakin näennäisesti Fruits Basketin antagonisti – mikäli nyt joku täytyy ylipäänsä nimittää – on Shigure vähintäänkin sarjan kakkospahis, kieroutunut ja julkea mies, jonka humoristinen ja avulias ulkokuori kätkee sisälleen mitä pimeimpiä ajatuksia. Tämä kontrasti hahmossa on hyvin voimakas, ja tekee Shiguresta yhden sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista. Shigure myös toimii todella hyvin sekä humoristisemmassa että synkemmässä kontekstissa, ja Shiguren sanoille ja teoille saa sekä nauraa että vähintäänkin puristella nyrkkejä sarjan aikana. Vaikka Shigure nauttii selkeästi henkisestä kiusaamisesta, tietynlaisesta yliotteesta, on hän toisaalta myös oikeasti avulias ja välittävä hahmo. Nämä kaikki ristiriitaisuudet antavat myös hahmolle kiinnostavuutta, mutta toisaalta tekevät hahmosta hieman tavoittamattoman. Niin tai näin, Shigure on eräs sarjan vahvimmista henkilöhahmoista.

Shiguren tähtihetki?

”Kunhan jossittelin.”

Con-raportti: Kawacon

Tuttu paikallistapahtuma Kawacon palasi tänä vuonna Suomen con-ohjelmistoon vuoden tauon jälkeen. Tapahtuma oli jo järjestyksessä viides, joten ilmassa oli juhlan tuntua muun muassa pomppulinnan muodossa. Olin itse tuttuun tapaan lupautunut mukaan tekemään ohjelmaa, ja luentoni Love Live: School Idol Project oli ohjelmistossa heti lauantaina puoliltapäivin.

Con-aluetta sunnuntaina päättäjäisten jälkeen

Con-aluetta sunnuntaina päättäjäisten jälkeen

Lähdin conittamaan poikaystäväni kanssa, ja suuntasimme paikalle jo hyvissä ajoin lauantaiaamuna. Olimme paikalla turhankin ajoissa, mutta se ei haitannut, sillä sain hakea jo badgeni ja aika kului lipunmyynnin avautumista odotellessa tuttujen kanssa jutellessa. Todella lyhyiden avajaisten jälkeen kävin viemässä mukanani tuomat tavarat kirpputorille myyntiin, jonka jälkeen oli aika asettua auditorioon seuraamaan Johannes ”Gorim” Myllyniemen ohjelmaa Animen tuottamisen ongelmallisuus.

Sattumalta opiskelen samassa koulussa ja samalla alalla kuin Gorim. Olikin kiva nähdä joku tuttu luennoimassa, ja luento oli sekä hyvin rakennettu että mielenkiintoinen, mitä kokeneelta ohjelmanpitäjältä saattoikin toki odottaa. Lopussa ajan käydessä vähiin ohjelma meni hieman nopeammin eteenpäin ja ihan kaikkeen ei enää ehditty kunnolla paneutua, mutta asia oli rautaista ja luennolla käytiin läpi paljon kaikkea, mitä en tiennyt ollenkaan. Pidin ohjelmasta, ja se nosti esiin monia pointteja joita en ollut aiemmin ajatellutkaan. Ohjelma herätti myös mielenkiinnon joitakin luennolla esiteltyjä animesarjoja kohtaan, ja ehkäpä katson jonkin niistä myöhemmin. Tämän luennon jälkeen olikin vuorossa oma ohjelmani.

Värityskuvat ja piirrokset koristivat jälleen Pokémon-huonetta

Värityskuvat ja piirrokset koristivat jälleen Pokémon-huonetta

Tänä vuonna tekniikka toimi moitteetta, mitä nyt yhdessä Youtube-videossa ääniraita ei kuulunut – liekö se poistettu videosta kokonaan. Olin pitänyt luentoni jo kerran aikaisemmin paikallisen animeseuran allnighter-tapahtumassa, ja olin vain hieman stilisoinut sisältöä conia varten. Ohjelma meni muuten ihan hyvin, mutta puhuin taas liian nopeasti ja unohdin sanoa todella monta hyvää asiaa, jotka sanoin allnighterissa. En vain yksinkertaisesti muistanut niitä enää, koska en ollut laittanut niitä papereihin ja edellisestä kerrasta oli jo 2 kuukautta aikaa. Luennon loppu sortui myös pieneen epämääräisyyteen, mutta suoritus oli melko perusvarma joskin en ole itse kaikkeen tyytyväinen. Yleisöä oli ihan kivasti, ja aihe vaikutti herättävän jonkin verran kiinnostusta.

Seuraava meitä kiinnostava tapahtuma oli vasta muutaman tunnin päästä alkava cosplay-kilpailu, joten päätimme käydä myyntipöytien jälkeen tsekkaamassa Kawaplayn. Tänä vuonna Kawaplayssa oli hieman eri pitäjät kuin aiemmin, ja tämän näkyi muun muassa lautapelivalikoiman suppeutena. Emme löytäneet juuri meitä kiinnostavaa pelattavaa, ja pelasimme vain paria peliä koko viikonlopun aikana. Aikaisemmissa coneissa vietimme tunteja Kawaplayssa erilaisia lautapelejä kokeillen. Monta edellisestä coneista tuttua suosikkia loisti poissaolollaan. Pokémon-huoneessa riitti kävijöitä, ja huoneeseen oli järjestetty myös tietovisa, johon emme kuitenkaan osallistuneet. Paikalla oli myös rooli- ja konsoli- sekä retropelejä, mutta näihin emme tutustuneet.

Cosplay-kisan tunnelmaa

Cosplay-kisan tunnelmaa

Cosplay-kilpailuun oli tuttuun tapaan tulossa runsaasti katsojia, ja sali olikin melkein täynnä. Tuoleja oli vain todella vähän, ja suurin osa katsojista sai seistä tai istua lattialla. Valitsimme itse seisomisen, koska lattialta ei nähnyt mitään tuolien takia. Aikaisemmin tuoleja ei ollut, vaan kaikki saivat istua lattialla. Kisassa oli muutama osallistuja, mutta se oli yllättävän hyvätasoinen ja puvut olivat mielestäni varsin korkealaatuisia. Yleisöäänestys oli järjestetty tekstiviestillä ja se toimi mielestäni hyvin. Kilpailu oli varsin lyhyt, ja se kesti ehkä noin 20 minuuttia. Yksi miinus tulee kisan musiikista, joka oli todella kovalla ja minun oli välillä vaikea olla paikalla, koska basso värähteli niin voimakkaasti. Kisan jälkeen pyörimme jonkin aikaa päämäärättömästi alueella, jonka jälkeen lähdimme jo kohti kotia, sillä loppuillan ohjelmassa ei ollut mitään kiinnostavaa ja iltabileetkin jätimme väliin.

Pomppulinna viihdytti kävijöitä koko viikonlopun ajan

Pomppulinna viihdytti kävijöitä koko viikonlopun ajan

Seuraavana päivänä saavuimme alueelle yhdentoista aikaan ensimmäisellä bussilla jolla paikalle pääsi. Myyntipöytäkierroksen jälkeen kävimme hieman Kawaplayssa pelaamassa, jonka jälkeen poikaystäväni lähti seuraamaan piirustukseen keskittyviä ohjelmia Pöytälaatikosta markkinointimaakariksi sekä Piirtämisen pattitilanteet. Hänen mukaansa ohjelmat olivat asiallisia ja mielenkiintoisia, inspiroivia sekä herättivät välittömän halun tarttua kynään ja paperiin. Itse vietin tämän ajan karaokessa, jossa lauloin monta hyvää kappaletta ja animetunnaria.

Siirryimme viettämään aikaa Kawaplayn Pokémon-huoneeseen, jossa minä piirtelin ja poikaystäväni vaihteli Pokémoneja erään kaverini pikkusiskon kanssa. Sieltä lähdin ensiksi hakemaan tavarani kirpputorilta, ja olinkin saanut todella paljon tavaraa kaupaksi, mistä olin hyvin tyytyväinen. Sen jälkeen olikin aika lähteä Eetu ”Ede” Ihalaisen luennolle Sega – pelijätin nousu ja mahalasku.

Pikkuväki oli löytänyt myös tiensä tapahtumaan

Pikkuväki oli löytänyt myös tiensä tapahtumaan

En ole koskaan omistanut Segan konsolia, mutta jotain pelejä on kyllä tullut pelailtua. En siis tiennyt aiheesta juuri mitään etukäteen, joten oli mielenkiintoista seurata peliyhtiön vaiheita Eden luennoimana. Luennolla tuli paljon uutta tietoa aiheesta ja se oli mielenkiintoinen. Luennoitsija oli varsin viihdyttävä, mutta jälleen kerran aika uhkasi loppua kesken ja loppuosaa jouduttiin kiirehtimään. Se ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, ja luento oli mielestäni hyvä. Tämän jälkeen alkoivat päättäjäiset, joissa jaettiin palkintoja conin aikana pidettyjen kilpailujen voittajille, kiiteltiin kaikkia ja lupailtiin seuraavaa Kawaconia tapahtuvaksi.

Ostokset jäivät tällä kertaa vähäisiksi

Ostokset jäivät tällä kertaa vähäisiksi

Toivottavasti Kawacon palaa seuraavana kesänä, koska tapahtuma on mukava ja tapahtumantäytteinen paikalliscon, jossa ihmiset tuntuivat viihtyvän ja ohjelmaa oli tosiaan runsaasti. Koko viikonlopun ajan oli myös todella kuuma, eivätkä ukkoset onneksi ehtineet kaupunkiin kuin vasta sunnuntai-iltana, kun con oli jo päättynyt. Ilma oli siis conin ajan varsin kaunis, ja rakennuksissa ja varjossa oli onneksi viileää. Miinuksia tulee siitä, että auditorion ovi oli auki kaikkien puheohjelmien ajan, jolloin kaikki infopisteessä ja sen lähellä hengailevien metelöinti ja musiikinsoitto kuului saliin häiriten ohjelmia. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, ja toivonkin oven pysyvän ensi vuonna suljettuna! Lisäksi lauantain ruokailu oli todella lyhytkestoinen, enkä itse ehtinyt ollenkaan syömään, koska seurasin Gorimin ohjelman ja sen jälkeen oli jo omani vuoro. Onneksi olin varustautunut hyvin eväin. Kawaplayssa olisi voinut olla enemmän lautapelejä, ja taidekujalla oli myyjiä valitettavan vähän. Erityisplussa tulee laadukkaasta ohjelmavihosta! Pienistä miinuksista huolimatta conissa oli kuitenkin päällisin puolin kivaa, ja toivon sen palaavan ensi vuonna, jotta pääsen taas pitämään ohjelmaa johonkin.

Peliarvostelu: Hakuoki: Memories of the Shinsengumi

cover_large

Alkuperäinen nimi: Hakuoki: Shinsengumi Kitan

Alusta: Nintendo 3DS

Julkaisija: Idea Factory, Euroopan julkaisija Rising Star Games

Alkuperäinen julkaisu: 18.9.2008

Versio: PAL, julkaistu 19.9.2013

Ostin aikoinani Hakuoki: Memories of the Shinsengumin Nintendo 3DS:n eShopista, kun se oli siellä mukavassa tarjouksessa. Tämä tapahtui vuoden 2014 kesällä. Tämän jälkeen minulla meni melkein vuosi, ennen kuin pääsin kunnolla pelin pariin, mutta silloin innostuin tosissani ja pelasin vuoden 2015 pääsiäislomalla lähes kaikki reitit läpi. Sitten pidin taas melkein vuoden taukoa, mutta hiljattain tartuin taas peliin ja pelasin viimeiseksi jättämäni Toshizo Hijikatan reitin läpi. Nyt olen ehtinyt jo siirtyä sarjan animeversioihin, joten tässä välissä onkin hyvä kirjoittaa vähän arvosteluntapaista pelistä.

pac-man-screen-shot-62914-5-46-pm

Hakuoki: Memories of the Shinsengumin päähenkilö, eli sinun ohjastamasi hahmo, on Chizuru Yukimura (etunimi valinnainen), joka saapuu Edosta Kiotoon etsimään kadonnutta isäänsä. Isä, Kodo Yukimura, lähti Kiotoon töihin, mutta nyt hän on lopettanut kirjeiden lähettämisen, ja Chizuru on huolissaan isästään. Pojaksi naamioituneena hän matkustaa pääkaupunkiin, mutta joutuu heti väkivaltaiseen kahnaukseen rikollisten miekkamiesten kanssa. Hän pelastuu tilanteesta Shinsengumin avulla, mutta Shinsengumi ei suhtaudu myötämielisesti siihen, että Chizuru todisti väkivaltaisen teurastuksen. Chizurun henki päätetään säästää, mutta hän joutuu jäämään pojaksi naamioituneeksi panttivangiksi Shinsengumin päämajaan. Aluksi Chizuru saa vain istua huoneessaan, mutta pian hän alkaa rakentaa suhteita ja luottamusta Shinsengumin kapteeneihin, ja pääsee jopa etsimään isäänsä. Pääkaupunki on kuitenkin vaarallinen, sillä Japani on murroksessa ja itseään demoneiksi kutsuvat miekkamiehet tuntuvat sotkeutuneen tapahtumiin ja ovat epäilyttävän kiinnostuneita Chizurusta. Miten Shinsengumi selviää murroksesta, ja miten Chizurun suhteet Shinsengumin kapteenien kanssa etenevät? Vai onko kohtalona olla demonin morsian?

pic_0079

Hakuoki: Memories of the Shinsengumi on genreltään visual novel, joten varsinaista pelattavuutta on varsin vähän. Pelaaminen koostuu pelin tarinan seuraamisesta ja silloin tällöin vastaan tulevista vaihtoehdoista, ja kulloisenkin valinnan perusteella peli etenee johonkin suuntaan. Koska Hakuoki on otome-peli, on pääpremissinä sotajuonien lisäksi valloittaa jonkin Shinsengumin kapteenin sydän. Vaihtoehdot ovat Toshizo Hijikata, Souji Okita, Hajime Saito, Heisuke Toudou, Sannosuke Harada sekä salaisena kumppaniehdokkaana Chikage Kazama, jonka reitille päätyy aina mikäli romanssia ei ole saanut kehitettyä tarpeeksi jonkun muun puolisoehdokkaan kanssa. Romanssin kehittäminen tapahtuu valintakohtauksissa ”oikein” valitsemalla, ja kun näitä valintoja on jonkun hahmon hyväksi tehnyt tarpeeksi paljon, etenee peli kolmen ensimmäisen luvun jälkeen jonkun hahmon reitille, jonka huippuna on tietysti romanssijuonen loppuun saattaminen.

Romanssijuonen lisäksi pelissä on dramaattinen, historiallisiin tapahtumiin pohjautuva juoni. Tarina sijoittuu 1860-luvun Japaniin, jolloin Shinsengumi oli voimissaan mutta jolloin maa koki myös dramaattisia muutoksia. Vain muutamassa vuodessa shogunaattijärjestelmä lakkautettiin ja keisarin valta palautettiin. Shinsengumi on shogunin puolella ja koko ajan tapahtumien keskiössä. Hahmot ja tarina eivät kuitenkaan ole ihan täysin historiallisille vastineilleen totuudenmukaisia, mutta itse tunnen Japanin historiaa sen verran huonosti, ettei tämä kohdallani haitannut pelaamista.

Realististen juonten lisäksi mukaan on heitetty pientä zombi/vampyyri -draamaa, sillä Shinsengumin salainen projekti muuttaa kuoleman kielissä olevat sotilaat vaaralliksi, demonien kykyjä omaaviksi Furyiksi (jp. Rasetsu), jotka ovat kuitenkin järjiltään. Useampi kuin yksi hahmo joutuu aina kunkin tarinan aikana juomaan Rasetsuksi muuttavaa elämän vettä joko tahtomatta tai tahallaan, mikä aiheuttaa ylimääräistä draamaa. Mielestäni koko Rasetsu-juoni tuntui monin paikoin hieman turhalta lisäykseltä, sillä pelkkänä historiallisena draamana peli olisi voinut myös toimia hyvin. Joidenkin hahmojen kohdalla Rasetsu-juoni tuntui todella turhalta, mutta toisten kohdalla toimi tosi hyvin ja toi juoneen ylimääräistä jännitettävää. Puolisovaihtoehdoissa on loppujen lopuksi vain yksi, joka ei muutu Rasetsuksi, mikäli Chikage Kazamaa ei oteta huomioon. Rasetsuksi muuttuminen myös vähentää elinikää ja aiheuttaa muita ikäviä sivuvaikutuksia, joten romanssista ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

pic_0064

Pelin kolme ensimmäistä lukua ovat aina samanlaiset, ja näiden aikana määräytyy sen, kenen hahmon reitille pelissä päätyy. Pelissä on kokonaista 24 tallennuspaikkaa, joten kaikkien hahmojen tarinat on helppo pelata läpi vaikka useampien tallennusten kanssa ilman pelkoa tilan loppumisesta. Mielestäni Hakuokissa hahmoille rakkauspisteitä antavia valintoja ei ole mitenkään helppo päätellä, ja kolmen ensimmäisen luvun pelaaminen siten, että saisi jollekulle tarpeeksi rakkauspisteitä reitille eteneminen on vähän haastavaa. Netistä löytyy onneksi oppaita reittien läpipeluuseen, ja niiden avulla sain itsekin kaikki reitit lopulta suoritettua. Mikäli romanssia ei kasvata tarpeeksi, päätyy aina Chikage Kazaman reitille, joka on pelin lyhyin ja jolla on vähiten romantiikkaa. Eipä silti, vaihtoehto demonin morsiameksi päätymisestä on silti ihan veikeä.

Jokaisella reitillä on hieman erilainen juoni, ja selvimmin tämä näkyy päävihollisen vaihtelussa. Pelin pisimmällä ja eniten historiallisia tapahtumia noudattelevalla Hijikatan reitillä päävastuksena on Chikage Kazama, vaikkakin pääpaino on hajoavan Shinsengumin kasassa pitäminen. Tällä reitillä on eniten politiikkaa, joten minusta se oli paikoittain hieman tylsä. Esimerkiksi Heisuke Toudoun reitillä joudut sen sijaan taistelemaan lopullisesti seonnuta Keisuke Sannania ja tämän Rasetsu-armeijaa vastaan. Muilla reiteillä Sannan pysyy vielä jokseenkin ruodussa. Monet tapahtumat ja myös hahmojen kohtalot siis vaihtelevat reitistä riippuen, ja yhdellä reitillä jopa päähenkilö Chizuru muuttuu Rasetsuksi. Kuitenkin joidenkin hahmojen kohtalot jäävät aika epäselväksi joillakin reiteillä, mikä hieman harmitti minua. Kaikkien reittien läpipeluu on siis kannattavaa, jotta Shinsengumin tarinasta saa mahdollisimman paljon erilaisia puolia esiin.

large

Pelin hahmoista suosikikseni nousi varsin synkeän huumorintajun omaava ja tappamisesta jatkuvasti haaveileva vitsiniekka Souji Okita, joka vieläpä puhuu lempiääninäyttelijäni eli Showtaro Morikubon äänellä. Souji Okita oli oikeastaan se syy, miksi alun perin ihastuin niin paljon Morikubon ääneen. Okitan reitti on vain valitettavasti pelin ehkä traagisin, ja sen loppu on kaikkein vähiten onnellisin. Olin niin katkera reitin pääteeksi, etten pysty edes kuvailemaan sitä! Toinen hahmo, josta pidän paljon, on Heisuke Toudou, Shinsengumin kapteeneista nuorin. Heisuke on todella suloinen huolehtiessaan aina päähenkilöstä ja yrittäessään aina piristää tätä. Heisuken reitti on myös pelin hauskin, ja sillä tuli naureskeltua milloin millekin todella monta kertaa!

Toshizo Hijikata, pelin ehkä pääasiallisin puolisovaihtoehto, oli minusta pelin tylsin hahmo. Hijikata keskittyi enimmäkseen politiikkaan ja Shinsengumiin romanssin jäädessä reitillä varsin ohkaiseksi. Hijikatan ja Chizurun suhdetta ei pohjustettu reitillä mielestäni tarpeeksi, ja Hijikatan hahmo kokonaisuudessaan jätti minut varsin kylmäksi. Tarina on kuitenkin pelin pisin ja siinä tapahtuu paljon sellaista, mitä muilla reiteillä ei ole ollenkaan. Reitillä on myös joitakin uusia hahmoja, jotka eivät muilla reitellä esiinny lainkaan, koska ne eivät mene yhtä pitkälle.

pac-man-screen-shot-62914-5-49-pm-5

Hijikatan ohella Hajime Saito oli myös sellainen hahmo, josta en erityisemmin pitänyt. En juurikaan pidä Saiton hahmon kaltaisista viileistä ja vähäpuheisista tyypeistä, ja jotakin kertoo jo se, että en edes muista mitä Saiton reitillä tapahtui. Sannosuke Haradasta sentään pidin jo paljon enemmän, ja Haradan reitti on sekä pelin romanttisin että loppuratkaisultaan tyydyttävin. Haradan reitillä saa myös varautua varsin punastuttaviin kohtauksiin, joita toisilla reiteillä ei ole ollenkaan…

Chikage Kazaman hahmosta jäi minulle hieman ristiriitainen vaikutelma, sillä toisissa reiteissä hahmo on vihollinen, toisissa ystävä ja toisissa rakastaja. Kazama esiintyy niin monenlaisessa roolissa, että minun oli hieman vaikea saada hahmosta otetta. Kuitenkin hän toimii näissä kaikissa rooleissa mielestäni hyvin, ja saa hyvää taustatukea kahdelta muulta demonilta, Kyuju Amagirilta ja Kyo Shiranuilta. Jälkimmäinen oli muuten yksi pelin harvoja hahmoja, joka käytti ampuma-asetta miekan sijaan. Demoneiden omat tarkoitusperät Chizurun jahtaamisen ohella jäävät ehkä hieman huteriksi, mutta muuten hahmot palvelevat ihan hyvin tarkoitustaan.

Hakuouki.Shinsengumi.Kitan.full.1484146

Pelin muista hahmoista täytynee mainita Shinpachi Nagakura, joka täydentää itsensä, Haradan ja Heisuken muodostaman kolmikon. Näiden kolmen sanailuja on hauska kuunnella, ja pelin parhaita kohtauksia on selkkaus, jossa kolmikko yrittää livahtaa bordelleihin ryyppäämään keskellä päivää. Ihmettelin hieman, miksi miehekäs Nagakura ei kuulunut puolisovaihtoehtoihin, sillä olisin kyllä itse mielelläni voinut muodostaa suhteen hänenkin kanssaan. Ensimmäisenä kapteeneista rasetsuksi muuttuva Keisuke Sannan on tehty hyvin uhkaavaksi hahmoksi, ja hänen hiiviskelynsä milloin missäkin ovat aika selkäpiitä karmivia. Ääninäyttelijä Nobuo Tomitan erinomainen suoritus hahmon roolissa vielä lisää tämän karmivuutta.

Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat Isami Kondo, Shinsengumin isällinen johtaja, sekä Kaoru Nagumo, päähenkilön kaksoisolento. Kaoru vaan valitettavasti esiintyy hahmona enemmän ainoastaan Souji Okitan reitillä, jossa hänen kieroutuneet tarkoitusperänsä tulevat enemmän kuin selviksi. Chizurun isä, josta koko peli oikeastaan lähtee liikkeelle, esiintyy kaikissa tarinoissa, mutta valitettavasti isän osuus jää monesti varsin vähäiseksi ja koko isän etsiminen tuntuu aina välillä unohtuvan pelissä kokonaan, kun on niin paljon muita jännittäviä juonia selvitettävänä. Jälleen kerran, reitistä riippuen isä esiintyy joko hyvänä tai pahana, joten tästäkin hahmosta jäi hieman ristiriitainen kuva.

okita3

Hakuokin taidetyyli on mukavaa katseltavaa. Jotkut kuvat ovat ehkä yleisilmeeltään hieman kylmiä ja kliinisiä, mutta miehet ovat komeita kapeine silmineen ja liehuvine kimonoineen. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä, ja jokainen löytää pelistä varmasti oman suosikkinsa. Äänimaailma on tyyliin sopiva, ja musiikit sopivat kohtausten tunnelmaan todella hyvin. Muut ääniefektit, kuten miekalla iskettäessä kuuluva mäiskähdys, ovat myös hyvin tehtyjä. Myös ääninäyttely on todella hyvää, ja mukana on tunnettuja ääninäyttelijöitä. Äänet sopivat hahmoille ja näyttelijät esittävät roolinsa hyvin. Joillakin hahmoilla on aika persoonallinen tyyli puhua, ja on kiva, että hahmoille on tehty tällä tavalla eroja ulkonäön lisäksi. Mainitsemisen arvoinen on myös pelin alkumusiikki, jota on mukava kuunnella ja jonka video on myös varsin tyylikäs.

Varsinaisen päätarinan lisäksi pelissä on aika vähän muuta pelattavaa, mutta klassiselta otome-peliltä sellaisia ei nyt yleensä oletetakaan. Pelissä ei ole mitään minipelejä, mutta vakituiset kuvagalleriat ja muut kyllä löytyvät. Kuvagalleriassa pidin siitä, että kuvien kautta pääsi niihin kohtauksiin pelissä, joissa kuva oli esiintynyt. Jonkun yksittäisen kuvan takia ei siis tarvitse pelata koko peliä uudelleen kuullakseen, mitä sen taustalla tapahtui. Varsinaisen päätarinan lisäksi pelissä on myös Hakuoki Memories -osio, jonne ilmestyy jokin pieni lisätarina jokaiselta mieheltä sen jälkeen, kun heidän reittinsä on kerran läpäissyt. Nämä tarinat on kerrottu kunkin miehen näkökulmasta, ja ne olivat todella söpöjä ja hauskoja. Erityisen hauska oli Heisuken tarina, jonka aikana nauroin lähes koko ajan. Jokaisesta Hakuoki Memories -tarinasta saa myös komean kuvan galleriaan, joten siinäkin mielessä nämä kannattaa katsella läpi.

chikage

Hakuoki: Memories of the Shinsengumi on yksi harvoja englanniksi käännettyjä ja julkaistuja otome-pelejä, ja pelikokemus oli miellyttävä. Tarina on (joskin reitistä riippuen) sopivan pitkä, ja jokaisella reitillä riittää jännittäviä juonenkäänteitä. Jokainen tarina oli ensimmäisten lukujen jälkeen tarpeeksi erilainen, joten mielenkiinto pysyi yllä useamman reitin pelaamiseksi. Osa juonielementeistä tuntui hieman turhilta tai pakotetuilta, mutta pääasiassa jokainen reitti oli kiinnostava. Vaikka pelissä oli muuten melko vähän sisältöä, pääasiallinen mielenkiinnonkohde oli toimiva. Pelissä on kivannäköistä taidetta, hyvää ääninäyttelyä ja mielenkiintoisia hahmoja. Puolisovaihtoehtoja on aika monta, ja muutenkin jokainen voi löytää Hakuokista helposti oman lempihahmonsa. Hahmoista osa edustaa ehkä enemmän stereotyyppisiä otome-pelihahmoja, mutta tarinan luonteen ja sen historiallisuuden huomioon ottaen kukaan ei ole pelkkä tyyppihahmo, vaan hahmoilla on muitakin puolia. Hakuoki sopii mielestäni hyvin myös sellaisille pelaajille, jotka eivät ole aiemmin pelanneet otome-pelejä tai ole niistä erityisen kiinnostuneita. Aihepiiri ja väkivaltaiset kohtaukset takaavat myös sen, että miespuoliset pelaajat jaksanevat myös pelata ainakin yhden reitin läpi. Kaiken kaikkiaan pidin Hakuokista paljon ja onkin harmi, ettei muita sarjan pelejä ole juuri käännetty englanniksi ja itselleni sopivalle alustalle.

Animeartikkeli: Free! Eternal Summer

Hei taas pitkästä aikaa kaikille lukijoille!

 

Kuten huomaatte, blogini on ollut jo monta kuukautta varsin kuolleessa tilassa. Tämä johtuu pääosin siitä, että blogini keskittyy enimmäkseen katsomieni animesarjojen arvosteluun, enkä ole moneen kuukauteen katsonut yhtäkään animesarjaa alusta loppuun. Olen kyllä katsonut jaksoja Yowamushi Pedalista, Aikatsusta, Your Lie in Aprilista, Haikyuu!:sta, Ace of the Diamondista, Yona of the Dawnista… Mutta yhtäkään sarjaa en ole ehtinyt tai jaksanut katsoa loppuun. Minulla on kyllä ollut muita artikkeli-ideoita, mutta jostain syystä en ole saanut mitään aikaiseksi tämän blogin puolella. Lisäksi loppusyksy ja alkukevät olivat opinnoissani hyvin kiireistä aikaa, ja edes toiseen blogiini en ole oikein jaksanut panostaa.

Nyt kuitenkin olen täällä taas uuden artikkelin kanssa, ja aiemmin mainitut artikkeli-ideatkin ovat toteutuksen alla. Toivotaan, että jaksaisin jatkossa ylläpitää blogia aktiivisemmin, mutta nyt ei vain ole ollut kirjoitettavaa. Tämä artikkeli syntyi kuitenkin todella nopeasti ja kirjoittaminen oli kivaa, joten motivaation puutetta ei sinänsä ole havaittavissa. Myös screenshottien ottaminen katselun aikana blogia varten on ollut asia, joka on syönyt katseluintoa. Viimeisimpien katsomieni sarjojen aikana en olekaan ottanut enää screenshotteja, ja tämänkin artikkelin kuvat ovat Youtubesta löytyneiden satunnaisten videoiden ansiota. Toivottavasti tekstipainoisempi materiaali jaksaa kuitenkin vielä kiinnostaa!

Tulevissa artikkeleissa tulee olemaan ainakin idolipelejä ja yksi Liebster Award. Pysykää kuulolla!

free9

Alkuperäinen nimi: Free! – Eternal Summer

Esitetty: Heinäkuu 2014 – syyskuu 2014

Studio: Kyoto Animation

Katsottu: 13/13

Free! Iwatobi Swim Club oli yksi ensimmäisistä animesarjoista, joista kirjoitin artikkelin tähän blogiin. Tämä tapahtui kesällä 2014 ja tuolloin kirjoitin artikkelin loppuun, että toistaiseksi uimapoikien seikkailut saavat osaltani riittää. Sarjan toinen kausi, Eternal Summer, oli juuri tuolloin esityskierroksella, ja minulla ei ole tapana seurata kesken olevia sarjoja, sillä ne jäävät minulla helposti kesken kun en jaksa odottaa joka viikko uutta jaksoa. Ajattelin kuitenkin katsovani toisen kauden jossain vaiheessa. Tuo ”jossain vaiheessa” vähän venähti, ja minulta meni melkein 2 vuotta päästä asiaan. Nyt kuitenkin sain viimein lukuisten aikomusten jälkeen sarjan katsottua, ja onkin hauska sarjan varsinaisen arvioinnin lisäksi vertailla mielipiteitäni edellisen artikkelin kanssa.

free5

Free! Eternal Summer sijoittuu noin vuosi edellisen sarjan päättymisen jälkeen seuraavaan kevääseen ja kesään. Iwatobin uimakerho taistelee saadakseen uusia jäseniä, mutta kerhossa on tämän suhteen valitettavan hiljaista. Sen sijaan Rin Matsuokan koulussa Samezuka-akatemiassa tapahtuu, kun Rinistä tulee uimakerhon kapteeni ja kerho saa uusia voimakkaita vahvistuksia edellisen kapteenin pikkuveljestä Momotaro Mikoshibasta ja Rinin vanhasta lapsuudenystävästä Sousuke Yamazakista. Molemmat kerhot treenaavat ahkerasti tulevia paikallisia, prefektuurin ja kansallisia kisoja varten. Treeni ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka sarjan kolmasluokkalaisilla Rinillä, Sousukella, Haruka Nanasella ja Makoto Tachibanalla pyörii mielessä. Poikien pitäisi päättää, mitä he tekevät tulevaisuudellaan, sillä kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan ja vetäytyminen uimakerhojen toiminnasta tulee entistä todellisemmaksi.

mikoshiba

Koska olin jo nähnyt Free!:n 1. kauden, en enää jaksanut edes hämmästellä jatkuvasti puolialasti poseeraavia uimaripoikia, vaan paljaaseen pintaan ja tiukkoihin pöksyihin oli jo tottunut. Tämä asia häiritsi minua ensimmäisen kauden alussa aika paljon, mutta nyt siihen oli jo täysin tottunut. Juoni hiihteli suhteellisen samoja latuja kuin ensimmäinen kausi oikeastaan jatkaen siitä mihin edellinen jäi. Pääpaino on edelleen uimisessa, mutta tällä toisella kaudella sarjaan oli saatu mukaan myös muita juonellisia elementtejä hahmojen tulevaisuuspohdintojen kautta. Aluksi tämä teema tuntui minusta hieman päälleliimatulle ja yritykselle saada sarjaan lisää sisältöä, mutta sarjan edetessä aloin ajatella teemaa pelkästään positiivisena asiana. En ole nähnyt kovinkaan montaa sarjaa, jossa lukion jälkeisen tulevaisuuden pohdinta olisi erityisen keskeisellä sijalla ja se toi sarjaan mukavaa ja uskottavaa realismia. Jokainen joutuu törmäämään näihin kysymyksiin jossain vaiheessa elämäänsä, ja Free! osoittaa, ettei tällaisten kysymysten pohdinta todellakaan ole helppoa. Unelma täytyy etsiä, jos sitä ei löydä.

free4

Urheilulliselta kannalta Free! on edelleen varsin nautittava, ja tällä kertaa osasin olla piittaamatta tietyistä häiritsevistä yksityiskohdista urheilun kuvauksessa. Musiikki kilpailukohtausten aikana on sähköistä, ja vesi- ja liikeanimaatiot ovat aika näyttäviä. Sarjassa näytetään taas valitettavan vähän kerhojen harjoittelua ja sellaisia oleellisia asioita kuin altaan ulkopuolinen harjoittelu tai ravitsemus vain sivuutetaan hyvin nopeasti. Sarjassa on selkeästi panostettu nyt enemmän hahmoihin ja heidän tunteisiinsa, kuin urheilulliseen sisältöön. Tämä ikävä kyllä näkyy erityisesti sarjan urheilullisesti erittäin onnettomassa loppuratkaisussa, jossa päänelikko kokee upean valaistumisen kansallisten kisojen ensimmäisessä lähdössä. Tämä tärkeä kohtaus on sijoitettu eriin, eikä finaaliin, mikä oli minusta todella huono ratkaisu. Katsoja ei myöskään saa tietää, monensiksi pojat sijoittuvat missäkin kisassa, ja kansallisten kisojen viestifinaalin tulos vain vilautetaan ruudussa sarjan viimeisten minuuttien aikana. Olisin itse halunnut nähdä Samezukan ja Iwatobin välisen viimeisen viestiväännön nimenomaan kansallisten kisojen finaalissa eikä monta jaksoa aikaisemmin prefektuurin kisoissa. Urheilulliselta kannalta sarjassa siis saavutettiin aikamoinen antikliimaksi ja tämä oli itselleni pettymys.

free6

Free!:n animaatio on jälleen taattua Kyo Ani -laatua, eli komeaa katseltavaa. Vesi on animoitu hyvin, ja kilpailukohtauksista on osattu tehdä tarpeeksi jännittäviä herättääkseen katsojan mielenkiinnon. Hahmot ovat selkeästi toisistaan erottuvia, ja heille on annettu todella hyviä ilmeitä esitettäväksi. Välillä hahmojen sisäistä maailmaa pystyy lukemaan aika pienistäkin vihjeistä ilmeessä ja fyysisessä olemuksessa, mikä on asia, josta itse pidän kuvallisessa ilmaisussa paljon. Sarjan on yleisväritykseltään aika kirkas, ja tummat sävyt on jätetty dramaattisiin ja surullisiin kohtauksiin. Nämä jännittävät kohtaukset tapahtuvat hämärissä käytävissä ja pukuhuoneissa, myöhään illalla tai hämyisissä pusikoissa. Muuten katsoja saa nauttia raikkaasta ja kesäisestä yleisilmeestä sekä mallikkaasta animaatiosta. Free!:ssäkin hahmot puhuvat paljon muillakin ruumiinosillaan kuin kasvoillaan. Pelkkiä jalkoja tai käsiä näkee monessa kohtauksessa, ja tämä on kokemusteni perusteella aika tyypillistä monissa KyoAnin sarjoissa.

free8

Sarjan hahmoista päähenkilö Haruka Nanase on tällä toisella kaudella suurimpien ongelmien keskiössä. Voisi sanoa, että Haru tavallaan ottaa ensimmäiseltä kaudelta tutun Rinin roolin. Ensimmäisellä kaudella Rin oli alussa ahdistunut ja vihainen sekä kykenemätön käsittelemään epäonnistumisia saati omia tunteitaan. Hän kuitenkin löysi oman tiensä ja muuttui taas omaksi itsekseen. Tällä toisella kaudella Harukin on aluksi oma itsensä – vähäpuhainen, välinpitämätön ja aika vaikea tulkita. Kauden edetessä Harulle alkaa iskostua entistä enemmän se, että hänen tulisi päättää, mitä hän tekee tulevaisuudessa. Aluksi Haru suhtautuu asiaan melko välinpitämättömästi, mutta asia alkaa selvästi vaivata häntä kauden edetessä, ja päätyy lopulta siihen, että paineet kasvavat liian suuriksi ja alkavat vaikuttaa Harun uimiseen ja suhteisiin muiden kanssa. Ratkaiseva on raju riita Makoton kanssa, jonka päätteeksi Haru löytää itsensä Australiasta Rinin kanssa. Siellä hän lopulta löytää oman, melko itsestään selvän kutsumuksensa ja rauhoittuu silminnähden. Harun hahmonkehitys oli varsin helposti ennustettavissa, mutta itse katsojani tunsin oloni aika tyytyväiseksi kun Haru viimein löysi paikkansa maailmassa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Haru on hahmona aika vaikeasti lähestyttävä ja jää paljon etäisemmäksi kuin jotkut muut sarjan hahmoista.

free1

Makoto Tachibana on edelleen Harun paras ystävä ja samanlaisten kysymysten äärellä. Pidän Harun ja Makoton välistä ystävyyssuhdetta ja sen kuvausta edelleen yhtenä Free!:n parhaista elementeistä. Vanhat ystävät eivät tarvitse edes sanoja ymmärtääkseen toisiaan, ja erityisesti Makoton huolehtivaisuus ja huolestuneisuus Harun henkisestä tilasta on välillä varsin liikuttavaa. Ystävykset selviävät myös ensimmäisestä isosta riidastaan, ja jo ennen sitä sarjassa on nähtävissä tiettyä jännitettä poikien välillä, kun kysymys tulevaisuudesta roikkuu ilmassa eikä kumpikaan pysty tai halua ottaa asiaa puheeksi. Makoto on hahmona todella mukava, suorastaan liiankin mukava, ja olisin itse kaivannut hieman jonkinlaista särmää hahmoon. Kuitenkin pidän Makoton hahmosta todella paljon, ja hänen edesottamuksiaan sarjassa kerhon johtajana, Harun parhaana ystävänä ja lasten uimaopettajana on todella kiva seurata.

free3

Rin Matsuoka oli ensimmäisellä kaudella vihainen ongelmakimppu, joka lopulta löysi taas itsensä. Tällä toisella kaudella hän on vastuullinen Samezukan uimakerhon kapteeni, joka hoitaa työnsä sekä järjellä että sydämellä. Rinistä oli kuitenkin tullut mielestäni hahmona paljon herkempi kuin mitä hän oli ensimmäisellä kaudella, ja tämä näkyy varsin liikuttavina itku- ja liikutuskohtauksina useampaan kertaan sarjan edetessä. Rin todella välittää ystävistään – Harusta jopa liikaakin – ja oli mukava nähdä, että Rinin ja häntä koko 1. kauden hännystelleen Aiichiro Nitorin suhde oli nyt tasa-arvoisemmilla kannattimilla eikä minulle tullut Aiichirosta enää samanlaista Rinin hännystelijän leimaa, jollaisen hänelle annoin 1. kauden katsomisen jälkeen. Aiichirokin tuntuu kasvaneen ihmisenä ja urheilijana, ja tämä kulminoituu kauden lopussa, kun Rin siirtää hänelle kapteenin velvoitteensa.

Nagisa Hazuki ja Rei Ryugazaki ovat muuttuneet 1. kaudelta aika vähän. Rei rakastaa edelleen kaikkea kaunista ja toimii pääpuhujana monissa juonen kannalta keskeisissä kohtauksissa. En tiedä, miksi tällainen äänitorven rooli on haluttu antaa juuri Reille, mutta hahmo toimii todella hyvin näissä kohtauksissa. Välillä Rei oli mielestäni ärsyttävä, sillä hän valittaa ja mahtailee välillä turhankin paljon. Nagisa on edelleen pirteä energiapommi, joka löytää uuden lempiruokansa proteiinijauheesta ja joutuu käsittelemään ongelmia perheensä kanssa. Sekä Rein että Nagisan ongelmille on omistettu yksi kokonainen jakso, ja muuten nämä kaksi hahmoa jäävät ehkä hieman vähemmälle huomiolle sarjan 3. luokkalaisten pohdiskellessa kohtaloaan. Kuitenkin Nagisa ja Rei näyttävät jatkavan reippaasti kerhon johdossa seuraavana vuonna, vaikka aluksi se heitä ahdistaakin.

free-eternal-summer-episode-2-7

Sarjan yksi harvoista uusista hahmoista on Sousuke Yamazaki, Rinin lapsuudenystävä, joka on jo scoutattu yliopistoon ja joka on ilmeisen menestynyt uinnissa kansallisella tasolla. Hän saapuu Samezukaan viimeiseksi lukiovuodekseen saadakseen ottaa rennommin. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää valhetta, kuten sarjan edetessä paljastuu. Todellisuudessa Sousukella on vakava olkapäävamma, ja hän on lopettamassa uintia kokonaan – mutta ei ennen viimeisen toiveensa toteutumista. Sousuken hahmo on hieman ongelmainen, sillä vaikka hän on kiinnostava, ei hänen ongelmiaan ja tunteitaan käsitellä sarjassa kovinkaan hyvin. Sousuke paljastaa itsensä liian nopeasti ratkaisevassa kohtauksessa, ja hänen luonteestaan on todella vaikea saada otetta ja näin ollen sanoa yhtään mitään. Minun oli todella vaikea sanoa, mitä Sousuken päässä liikkui tai millainen tyyppi hän oli oikeasti. Hahmosta olisi saatu revittyä enemmän irti draamaa ja herkullisia kohtauksia, mutta nyt hahmo jäi aivan liian vähäiselle hyödyntämiselle sarjan keskittyessä välillä enemmän muiden hahmojen ongelmiin. Välillä meni monta jaksoa, ettei Sousukea näkynyt ollenkaan, ja sitten koko kylmä totuus lyötiin katsojan naamalle. Sarjassa ei myöskään kerrottu Sousuken tulevaisuuden suunnitelmista, mikä oli mielestäni ikävää. Sarjan lopussa ehkä annettiin ymmärtää, että Sousuke voisi vielä palata ammattilaisympyröihin, mutta itse näkisin Sousukella olevan potentiaalia valmennuspuolella.

Fanitytön näkökulmasta on vielä todettava se, että vaikka Sousuken luonteessa ja hahmon käsittelyssä olisi ollut parantamisen varaa, on Sousuke koko sarjan ehdottomasti komein ja seksikkäin hahmo, ja ehdottomasti puoleensa vetävin animemies jonka olen missään nähnyt pitkään aikaan.

free2

Free!:ssä on Sousuken lisäksi kaksi muuta uutta keskeisempää hahmoa, Kizumi Shigino sekä Momotaro Mikoshiba. Näistä jälkimmäinen on Samezukan uimakerhon edellisen kapteenin pikkuveli, ja hahmo oli sarjassa suoraan sanottuna aika turha. Momotaron tehtävänä sarjassa oli lähinnä riehua ja häseltää, ja näin tuottaa humoristisia kohtauksia katsojille. Vaikka Momotaron törttöily olikin aika hauskaa, oli hahmo vähän yliampuva ja jäi todella pinnalliseksi. Kizumi puolestaan on Harun, Makoton, Rinin ja Sousuken entinen koulukaveri (jälkimmäisten ala- ja edellisten yläkoulusta) ja hän esiintyy parissa jaksossa juttelemassa edellä mainittujen hahmojen kanssa. En tiedä miksi, mutta minulle jäi Kisumista aika inhottava kuva ärsyttävänä kusipäänä, joka esittää mukavaa, ystävällistä ja hymyileväistä, mutta on selän takana kiero ja manipuloiva. En usko, että Sousuken loukkaantumisesta kertominen oli ihan vilpitöntä, ja lisäksi flashback jossa Kisumi irvistää Harulle Makoton selän takaa, oli todella paljonpuhuva. Ilmeisesti hahmo esiintyy enemmän High Speed! Free – Starting Days -elokuvassa, ja tämän katsominen voisi ehkä muuttaa käsitystäni hahmosta.

Uusia naishahmoja sarjaan ei valitettavasti ole tuotu, vaan vanhat naishahmot Gou Matsuoka ja Amakata-sensei jatkavat ensimmäiseltä kaudelta. Goun tehtäväksi ei valitettavasti tälläkään kertaa jää kuin lihasten ihastelu sekä Momotaro ja Seijuroo Mikoshiban tuloksettomien kiinnostuksen ilmaisujen kohteena oleminen, ja myös Amakata-sensei on täysin samanlainen kuin 1. kaudella, joskin tällä kaudella ei tainnut olla kuin yksi vitsi hänen vanhaan uimapukumallin uraansa liittyen. Korruptoituneita mietelauseita tosin jaeltiin vanhaan malliin. Valmentaja Goro Sasabe sen sijaan on saanut elämänsä järjestykseen, ja avaa Iwatobin uimaseuran uudelleen. Valmentaja esiintyy sarjassa aika vähän, mutta Iwatobin uimaseura on tärkeä erityisesti Makoton hahmonkehityksen kannalta.

Free-Eternal-Summer-Anime

Free!:n äänimaailma on aika vähäeleinen, ja kuultavat taustamusiikit ovat enemmän konemusiikkityyppistä kuin klassista musiikkia. Tämä kuitenkin sopii sarjan teemaan todella hyvin. Loppumusiikkina kuultava, viiden päähenkilön esittämä Future Fish on mielestäni todella hyvä, ja koko loppumusiikin animaatio ehkä paras animen ED, minkä olen koskaan nähnyt. Se oli pakko katsoa joka kerta, ja sitä suorastaan odotti, kun taas alkumusiikki oli skipattavampi, joskin katsoin sen edelleen joka kerta.. Ääninäyttely on todella hyvää ja erityisesti pidin Nobunaga Shimazakin suorituksesa Haruka Nanasesta. Silloin harvoin, kun Haru jotakin puhuu, jää sitä joka kerta kuuntelemaan, ja tästä iso osa on Shimazakin roolisuorituksen ansiota. Myös Tatsuhisa Suzuki, joka on yksi omia suosikkiääninäyttelijöitäni, on todella hyvä Makoto Tachibanan roolissa. Edellisessä arvostelussa olin kirjoittanut, että en pitänyt yhtään Tsubasa Yonagasta Nagisa Hazukin äänenä, mutta tätä toista kautta katsoessa asia ei häirinnyt minua kertaakaan. Voi olla, että olen tottunut ääneen, sillä olen viime aikoina katsonut enemmän sarjoja, joissa Yonaga on mukana. Sen sijaan tällä kertaa ajattelin, että vaikka Mamoru Miyano näyttelee todella hyvin Rin Matsuokaa, sopisi hahmolle ehkä paremmin hieman toisenlainen ääni. Yoshimasa Hosoya, josta myös pidän paljon, sen sijaan on erinomainen Sousuke Yamazakin äänenä.

j0l7dRD

Free! Eternal Summer oli katselukokemus, jonka olisin voinut nauttia jo paljon aikaisemmin. Sarjassa oli paljon draamaa, mutta myös huumoria silloin tällöin tasapainottamassa välillä hieman ryppyotsaista menoa. Sarja oli kokonaisuutena ja hahmojen kannalta huomattavasti parempi kuin ensimmäinen kausi, jonka katselu tuntui välillä tylsältä. Tämän kauden aikan tylsyys ei päässyt iskemään kertaakaan, ja hahmoihinkin oli jo hyvin kiintynyt ensimmäisen kauden perusteella. Uusia hahmoja sarjaan tuotiin vain vähän, ja siinä missä osa näistä oli jokseenkin turhia, oli Sousuke Yamazakin hahmo keskeisempi juonen kannalta. Tätä hahmoa olisi tosin voinut käsitellä sarjassa paljon paremmin ja syvällisemmin. Sarjan teemoista tulevaisuus oli ehkä jopa urheilua kekseisempi ja sen käsittely toteutetiin mielestäni hyvin. Urheilupuolella oli paljon kiinnostavaa, mutta myös melkoisia antikliimakseja, jotka tuottivat pettymyksiä minulle katsojana. Kokonaisuutena pidin sarjasta kuitenkin paljon, ja olen suorastaan harmissani, ettei tätä ole elokuvan lisäksi enempää. Sulava animaatio ja hyvät ääninäyttelijät olivat kirsikka kakun päällä, ja voin suositella Free! Eternal Summeria ykköskauden jälkeen nautittavaksi, sillä meno on huomattavasti mukavampaa ja hahmot parempia kuin ensimmäisellä kaudella. Silmäkarkkiakin riittää miesvartaloista pitäville katsojille nautittavaksi.

Sousukella on niin hieno sivuprofiili, että mieleni teki koko ajan päästä tekemään hänelle näin

Sousukella on niin hieno sivuprofiili, että mieleni teki koko ajan päästä tekemään hänelle näin