Peliarvostelu: Amnesia: Memories

Alkuperäinen nimi: Amnesia: Memories

Alusta: Microsoft Windows

Julkaisija: Idea Factory

Alkuperäinen julkaisu: 19.12.2013

Versio: EU (26.8.2015)

Sain hiljattain uuden tietokoneen vanhan uskollisen ASUNA:ni vihdoin sanouduttua irti useamman vuoden sopimuksestaan. Olin innoissani – en pelkästään uudesta koneesta vaan myös siksi, että pääsisin vihdoin pelaamaan kunnolla monia tietokonepelejä, joita olen jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan. Vanha koneeni ei jaksanut enää yksinkertaisimpiakaan pelejä pyörittää ilman tuskaa ja ahdistusta, mutta uudella niiden kanssa ei ole ongelmia. Sattumoisin eräs tällaisista pidempään mielessä pyörineistä peleistä oli kerran Steamissa pitkästä aikaa vieraillessani roimassa alennuksessa, joten pitihän se heti hankkia pelattavaksi. Tämä peli oli varmasti jo monille tuttu Amnesia: Memories.

Amnesia: Memories alkaa erittäin psykedeelisesti. Toivuttuasi kummallisesta musiikista ja keiju Orionin ilmestymisestä, sinulle – tai oikeammin nimettömälle päähenkilötytölle – selviää, että hän on menettänyt kaikki muistinsa ja muistonsa, koska Orion on törmännyt häneen ja asuttaa nyt tätä tilaa tytön tietoisuudesta. Ainut vaihtoehto tilanteen selvittämiseksi on palata sinne, mistä tulitkin ja yrittää kerätä puuttuvat muistot kasaan kuluvan elokuun aikana. Vaihtoehtoisia maailmoja on kuitenkin useampia, ja nämä maailmat ovat pelin reittejä. Pelin puolisovaihtoehtoja ei siis tarvitse erikseen riiata heidän reiteilleen päästäkseen, vaan simppeli valinta alussa riittää. Maailmat ovat keskenään vaihtoehtoisia rinnakkaistodellisuuksia, ja vaikka aika monet asiat ovat reitellä aina samalla tavalla, erojakin on. Näiden erojen etsiminen ja hahmoihin tutustuminen eri tavalla uudestaan ja uudestaan lisää mielenkiintoa pelata kaikki reitit oikeasti läpi eikä jättää peliä lojumaan koneelle tai konsoliin yhden läpimenon jälkeen. Oman maailmansa valittuaan päähenkilötyttö yrittää hankkia muistojaan takaisin Orionin innokkaalla avustuksella esimerkiksi työskentelemällä, käymällä ehkä tutuissa paikoissa ja ihmisiä tavaten. Sairaalaa ja poliisia täytyy toki vältellä, ja samalla pitäisi yrittää esittää kavereille ja komeille pojille, että kaikki on ihan OK. Päähenkilön lähettyvillä pyörii myös salaperäinen Ukyo, jonka läheisyydessä aina sattuu ja tapahtuu… ja mikäli muistojen kerääminen ei onnistu aikataulun mukaisesti, voi tapahtua jotakin todella ikävää!

Miksi nämä poikaystäväehdokkaat aina näyttävät näissä yhteiskuvissa hirveän antagonistislta? D:

Amnesia: Memories on pelinä hyvin simppeli ja toimii kaikkien perus visual novellien tyyliin: ruudulla kulkee tekstiä ja pelaajana sinun tulee satunnaisesti ilmestyvien dialogivalintojen kautta kuljettaa peliä eteenpäin. Valinnoista riippuen peli voi päätyä joko hyvään, normaaliin tai huonoon loppuratkaisuun, ja yleensä näitä huonoja loppuratkaisuja on joka reitillä saatavilla useampia. Tyypilliseen tapaan parhaaseen vaihtoehtoon päätyminen ei ole ihan yksinkertaista, ja vaikka pelissä on mahdollisuus tarkkailla romanssi- ynnä muita mittareita, ne eivät oikeastaan kerro konkreettisesti mitään ja itse en ainakaan ymmärtänyt koko mittareiden olemassa oloa. Ilman läpipeluuoppaita oikeisiin vaihtoehtoihin päätyminen voikin olla aika hankalaa! Itse luovin kaksi ensimmäistä reittiä läpi aluksi ilman opasta, sitten pelasin ne oppaan kanssa hyvän loppuratkaisun saaden. Muiden reittien kohdalla luovutin ja seikkailin ne läpi oikeat vaihtoehdot varmistaen. Ensimmäisellä pelikerralla päädyin toki loppuratkaisuun, jossa yksi pelin hahmoista, Ukyo, tuli ja tappoi päähenkilön. Hupsista!

Yksi parhaista jutuista Amnesia: Memoriesissa on se, että pelin teksti on isoa ja helppolukuista. Nykytrendi tuntuu olevan se, että videopelien teksti sen kun pienenee pienenemistään ja ilman 60 -tuuman HD -telkkaria et erota enää mistään mitään. Tämän pelin kanssa ei sitä ongelmaa ollut, mistä olen hyvin kiitollinen! Päivät myös etenevät ihan hyvää vauhtia ja reiteillä tapahtuu koko ajan kaikkea, joten peli ei missään vaiheessa tunnu jäävän junnaamaan paikoilleen, vaikka päähenkilön elämä sinänsä onkin aika arkista. Vaikka pelissä on joitakin yliluonnollisia elementtejä, kuten koko Orion-hässäkkä, pääpaino on silti normaalissa elämässä: opiskelussa, työnteossa ja muussa vastaavassa. Se, miten päähenkilö aikaansa viettää, vaihtelee hieman reiteittäin, mutta pääosin päähenkilö työskentelee Meido no Hitsuji -nimisessä kahvilassa ja hengailee pelin poikaystäväehdokkaiden ja sivuhahmojen kanssa. Yksi asia, mitä pelatessa kovasti harmittelin, oli se, etten päässyt Point and Click -tyyppisten pelien tapaan tutkimaan itse ympäristöäni, selaamaan puhelintani tai lukemaan päiväkirjaani, vaan kaikki tapahtui automaattisesti Orionin kommentoidessa löytöjäni. Olisi ollut paljon hauskempaa tehdä tällaista pientä salapoliisintyötä itse! Vastaava ominaisuus valmiiksi kirjoitetulla dialogilla löytyy esimerkiksi Ace Attorney -sarjan peleistä, joten se olisi voitu hyvin sisällyttää tähänkin peliin.

Amnesia: Memories -pelissä on viisi puolisovaihtoehtoa, joista yhden reitti avautuu vasta kun muista on saanut hyvät loput pelattua. Pelin posteripoika on päähenkilötyttöä vuoden nuorempi lukiolainen, Shin. Omalla reitillään Shin on päähenkilön lapsuudenystävä ja he ovat seurustelleet jo jonkin aikaa ennen päähenkilön muistinmenetystä. Shin läheinen Toman kanssa: yleensä he ovat lapsuudenystäviä, mutta Kentin reitillä Shin ja Toma ovat veljeksiä! Shin on luonteeltaan vähän tsundere: hän tykkää todella paljon päähenkilöstä, mutta mieluummin haukkuu tätä tyhmäksi eikä mielellään esimerkiksi sano rakastavansa tätä. Shinin paikoitellen julma rehellisyys ja taipumus valehdella jatkuvasti aiheuttavat sekä ongelmia suhteeseen että auttavat tarvittaessa kiperissä tilanteissa. Shinin reitillä pussaillaan kaikkein eniten, joten romantiikkaa riittää, mutta pääosin reitti menee salapoliisityön parissa, kun Shin ja päähenkilö yrittävät yhdessä selvittää, kuka työnsi päähenkilön alas jyrkänteeltä – vai työnsikö kukaan. Shin on luonnollisesti epäiltynä tapahtuneesta, ja päähenkilö haluaa osoittaa kovasti Shinin syyttömyyden. Shin myös saa nopeasti selville päähenkilön muistinmenetyksen ja yrittää auttaa tätä palauttamaan muistonsa.

Shinin ja päähenkilötytön lapsuudenystävä Toma on mukava ja kiva, eräänlainen isovelihahmo päähenkilölle ja myös Shinille. Toma opiskelee yliopistossa lakia ja useimmiten myös työskentelee Meido no Hitsujissa. Toman reitti on kuitenkin tosi erilainen kuin muut, sillä suurimman osan tästä reitistä vietät joko omassa tai Toman asunnossa etkä tapaa juuri lainkaan muita hahmoja. Toma on nimittäin hieman yandere ja haluaa pitää päähenkilön ehdottomasti turvassa häntä ahdistelevalta, nimettömältä uhalta, joka uhkailee, levittää törkyä ympäriinsä ja järjestää myös vaarallisempia välikohtauksia. Toman selvitellessä tätä tapausta päähenkilö saa Orionin kanssa tosissaan miettiä, miten hankkia edes hieman vapautta Toman kuristusotteesta. Välillä Toma sekoaa yllättäen, mutta välillä hän käyttäytyy ihan normaalisti. Tällä reitillä pääsee viettämään eniten aikaa Orionin kanssa, sillä muita ei Toman lisäksi juuri näy. Jos tykkää hulluista, ahdistavista yandereista, tämä reitti sopii kuin nyrkki naamaan!

Ikki on komea kaveri, jolla on jostain syystä erikoinen kyky saada kaikki naiset lankeamaan edessään, kun he vain katsovat häntä silmiin. Päähenkilöön tämä ei kuitenkaan ole tehnyt vaikutusta, mikä takia Ikki onkin kiinnostunut hänestä. Ikki on niin suosittu, että hänellä on oma fanikerho, jota johtaa todella eksentrinen Rika. Tämä fanikerho ei kuitenkaan ole mitään harmitonta henkilöpalvontaa vaan todella vaarallinen ryhmittymä, joka aiheuttaa päähenkilölle ja myös Ikkille harmaita hiuksia useamalla kuin yhdellä reitillä! Ikki on aina Kentin kaveri ja opiskelee yliopistossa taloustieteitä. Useimmilla reiteillä hän on päähenkilön hyvä kaveri, mutta omalla reitillään päähenkilö ja Ikki ovat alusta asti seurustelukumppaneita. Ikki on tosi flirtti eikä jätä yhtään tilaisuutta väliin aiheuttaa päähenkilölle epämukavia tuntemuksia. Ikki ei kuitenkaan ole mikään törkimys vaan tosi kiltti ja herkkä. Harmi vaan, että Ikkin reitti on yksi pelin tylsimpiä eikä se ole läheskään yhtä mieleenjäävä kuin muut. Odotin myös reitillä olevan paljon punastuttavia kohtauksia, mutta suurin osa välikuvista esitti Ikkiä yksin tekemässä jotakin coolia. Tästä olin kieltämättä vähän harmissani!

Ikkin kaveri, matematiikan jatko-opiskelija Kent on hirveä pökkelö, jonka pehmittämiseen tarvitaan runsaasti tahdonvoimaa! Muilla reitellä Kent ei juurikaan edes esiinny, mutta omalla reitillään saat hengailla hänen kanssaan enemmän kuin tarpeeksi. Päähenkilö ja Kent ovat juuri alkaneet seurustella, mutta heillä on koko ajan hirveitä riitoja ja heidän välinsä ovat heti alussa tosi huonot. Kent miettii ihan kaikkea koko ajan loogisesti, ja jatkuvasti kälättävä, kaikki ajatuksensa esiin tuova Kent on sekä äärimmäisen raivostuttava että hirveän hauska. Kentin reitti on sikäli tylsin, että siinä ei ole mitään mysteereitä tai yliluonnollisia elementtejä, vaan ihan normaaleja ongelmia, mitä seurustelevalla parilla voi olla. Muuten pidin tästä reitistä pelissä ehkä eniten. Ainut huono puoli oli mielestäni se, että reitin normaali loppuratkaisu oli mielestäni Kentin luonteen huomioon ottaen parempi kuin yltiöromanttinen ja lässy hyvä loppuratkaisu, vaikka ihan kiva sitäkin oli seurailla. Tällä reitillä on myös ehkä eniten interaktiota päähenkilön kavereiden kanssa, ja reitti oli varmasti pelin hauskin!

Pelin viides puolisovaihtoehto Ukyo seikkailee kaikilla reiteillä ja hänen luonteensa hieman vaihtelee täyshullusta superkohteliaaseen riippuen siitä, kenen reitllä satut milloinkin olemaan. Monissa huonoissa lopuissa Ukyo myös joko tappaa sinut itse tai johdattelee vaaralliseen tilanteeseen. Omalla reitillään Ukyo on tavannut päähenkilötytön joitakin kuukausia aikaisemmin, ja he tapaavat nyt uudelleen sekä ilmeisesti seurustelevat. Kuitenkin tässä maailmassa kaikki ei ole ihan kohdillaan, ja päähenkilö joutuu jatkuvasti hengenvaarallisiin tilanteisiin pelin maailman pyrkiessä tappamaan hänet mitä erilaisimmilla tavoilla. Ukyon ja päähenkilön kohtalot on nimittäin sidottu toisiinsa, ja jos toinen elää, toinen ei voi olla hengissä. Ukyon reitti on pelin dramaattisin ja tunteikkain, ja siinä on eniten yliluonnollisia tapahtumia. Romanttiset kohtaukset ovat äärimmäisen intensiivisiä, mutta niitä on ehkä vähemmän kuin muilla reiteillä, ja ainakin itse jäin kaipaamaan kunnollista pusukuvaa. Reitillä myös selitetään juttuja, jotka ovat ehkä aiemmissa tarinoissa jääneet epäselviksi. Ukyon reitin saa auki vasta, kun muut on pelattu, mutta se on ihan mielenkiintoinen kokemus pelin maailman avaamisen kannalta.

Puolisovaihtoehtojen lisäksi pelissä on muutamia muita hahmoja, jotka ovat kaikki oikeastaan päähenkilön työkavereita Meido no Hitsujissa. Lähes jokaisella reitillä päähenkilön paras kaveri on vähän poikamainen häseltäjä Sawa, joka yleensä yrittää auttaa päähenkilöä tämän kulloisissakin ongelmissa. Kahvilassa työskentelee usein myös Mine, joka on periaatteessa päähenkilön kaveri, mutta useimmiten myös Ikkin fanikerhon jäsen ja kilpailee päähenkilön kanssa tämän huomiosta. Kahvilaa johtaa Waka, joka onkin aika mielenkiintoinen hahmo, sillä hänen luonteensa vaihtelee sen perusteella, millä reitillä satut olemaan. Oma suosikkini oli militaristinen ja jatkuvasti raivokohtauksen partaalla keikkunut versio, jonka legendaarinen tunnuslause kuului ”Customer is the enemy!”. Todella eksentrinen Rika, jota Shin luonnehtii jossain tarinassa Ranskan vallankumouksesta aikakoneella paenneeksi, on useimmiten päähenkilön vastustaja, sillä hän johtaa Ikkin fanikerhoa eikä hyväksy päähenkilön hyviä välejä Ikkin kanssa. Monilla reiteillä päähenkilö itse kuuluu Ikkin fanikerhoon, mikä useimmiten lähinnä aiheuttaa kauheita ongelmia. Poikkeus on Ukyon reitti, jossa päähenkilö ja Rika ovat parhaita kavereita, mikä on suorastaan outoa ja pelottavaa. Muita sivuhahmoja ovat Owner, useimmissa tarinoissa esiintyvän lomamökin omistaja sekä kasvottomat Ikkin fanikerholaiset.

Pelin tärkein hahmo päähenkilön ohella on kuitenkin Orion, keiju, johon päähenkilö törmää heti pelin alussa. Orion on mielestäni pelin paras asia sekä sen suurin kompastuskivi: jos pelaaja ei voi sietää Orionia, ei peliäkään kyllä jaksa pelata. Mielestäni Orion oli hauska, ja peli tarvitsee jonkun hahmon, jolle yleensä todella hiljainen päähenkilö voi puhua ja jakaa ajatuksiaan. Orion myös tekee omia johtopäätöksiään kulloisistakin tapahtumista ja kommentoi kaikkea, mitä pelissä nyt milloinkin sattuu tapahtumaan. Orion on välillä tosi hauska osuessaan kommenteillaan naulan kantaan tai vaikkapa ihmetellessään hahmojen luonteita ja ulkonäköjä. Ymmärrän kuitenkin, jos Orion ärsyttää, sillä Orionilla on ikävä tapa hypätä välillä mitä mielikuvituksellisempiin johtopäätöksiin sekä unohdella kokonaan tärkeitä asioita, jotka luonnollisesti paljastuvat aina myöhemmin. Esimerkiksi Toman reitillä päähenkilö löytää päiväkirjan, mutta unohtaa koko asian ennen reitin loppua eikä Orionkaan sitä muista. Tällainen aukko käsikirjoituksessa häiritsi itseäni todella paljon, sillä muistin koko ajan tuon päiväkirjan ja odotin vain kuumeisesti sitä hetkeä, että kirja otetaan esille ja katsotaan, mitä sieltä paljastuu. Tällaisia samanlaisia ärsyttäviä aukkoja oli joillakin reiteillä muitakin, ja juonet eivät ole niin monimutkaisia etteikö pelaaja pystyisi päättelemään, mitä jotkut vähemmälle huomiolle jäävät vihjeet tarkoittavat. Tyypillistä on, että joku oleellinen asia mainitaan ohimennen kerran, ja siitä tulee tärkeä vasta sitten, kun päähenkilö jossain vaiheessa saa asiaa koskevan muiston takaisin. Muistot palautuvat aika satunnaisesti ja ovat kirjaimellisesti flashbackeja, joiden kokeminen on usein tosi yllättävää. Myös välikuvat avautuvat välillä aika satunnaisissa kohtauksissa, ja monta kertaa jäin odottamaan välikuvaa, jota ei koskaan tullut. Ehkä en vain osannut lukea peliä tarpeeksi hyvin! Välikuvien lisäksi pelissä on ylläolevan kuvan kaltaisia hassuja intermissiokuvia, joissa oli aina milloin mitäkin älytöntä, kuten Orion tarjoilijana tai Ikki VS Kent -matikkataisteluita. Kaikkien kuvien kerääminen vaatii tässä pelissä myös useimpien vaihtoehtoisten loppujen läpikäymistä, myös niiden huonojen!

Amnesia: Memoriesissa on tunnetut ääninäyttelijät, joten jos joku suosikkisi sattuu esittämään yhtä päähenkilöpojista, suosittelen kyllä pelin hankkimista jo pelkästään sen perusteella. En kuitenkaan itse tykännyt kaikista äänistä ja suorituksista, mikä voi johtua pelin käsikirjoituksesta. Monet hahmot nimittäin puhuvat lähes aina samanlaisella äänellä ja äänensävyllä, ja variaatiota hahmojen puhetyyleissä on todella vähän! Ainut, joka oikeasti kuulosti useimmiten erilaisissa kohtauksissa erilaiselta oli Ukyo, jonka ääninäyttelijän Kouki Miyatan mallikas suoritus teki hahmon herkistä kohtauksista riipaisevia, hassuista tosi hauskoja ja sekopäisistä oikeasti karmivia. Sen sijaan Shinin ääninäyttelijän Tetsuya Kakiharan suoritus jätti aika kylmäksi, sillä Shinin ääni on melkein koko ajan ihan samanlainen! Se sopii varmasti hyvin hahmon luonteeseen, mutta itse olisin toivonut vähän vaihtelua. Melkein kaikki poikaystäväehdokkaat ovat luonteeltaan aika ”cooleja” mikä voi myös lisätä vaikutelmaa aina samanlaisesta puhetyylistä. Toisaalta kun päähenkilö on menettänyt kaikki muistonsa, sopii se tavallaan pelin tarinaan, että hahmot tuntuvat vähän etäisiltä. Täytyy myös mainita, että oli ihan mukava kuulla Ikkin ääninäyttelijän Kishou Taniyaman suoritusta tämänkaltaisessa roolissa, sillä yleensä hän esittää aika erilaisia hahmoja kuin mitä Ikki on.

Pelin taidetyyli on ihan tyylikästä ja mukavaa katseltavaa. Henkilökohtaisesti tykkäsin siitä, että kaikilla oli kaksiväriset silmät! Päähenkilö on useimmissa kohtauksissaan tosi ilmeetön, mutta se on varmaan aika ymmärrettävää kun tyttöparka on kaikki muistonsa menettänyt eikä välttämättä osaa reagoida tilanteisiin juuri millään tavalla. Päähenkilöpojat ovat kaikki ihan komeita, mutta välillä minua häiritsi hahmojen ”ylidesign”. Varsinkin vaatteet ovat kaikilla ihan älyttömiä ja erityisesti minua häiritsi se, että melkein kaikilla oli hanskat! Pelissä tosin muistetaan jatkuvasti mainita vuodenajan olevan poikkeuksellisen kylmä, joten se ehkä selittää ylipukeutumisen. Kaikilla on myös asuissaan jotakin reittiinsä viittaavaa eli jonkin korttipakasta tutun maan kuvioita. Välikuvat eivät ole samalla tavalla kliinisiä ja kylmän oloisia kuin esimerkiksi Hakuokissa, vaan niistä löytyy useimmiten lämpöä ja monet kohtaukset on piirretty tosi kivasti. Mieleeni jopa jäi joitakin yksittäisiä välikuvia, kuten Kentin ja päähenkilön suudelma luokkahuoneessa, Shinin yllättävä hyökkäys sairaalassa, nurmikossa lepäilevä Ukyo. Pelissä on myös muutamia välikuvia, joissa esiintyy lähinnä muita hahmoja, ja näitä oli eniten Kentin reitillä. Ne toivat mukavaa vaihtelua muuten romanttiseen ja mieskeskeiseen kuvastoon.

Kaiken kaikkiaan Amnesia: Memories oli varsin mukava pelikokemus, ja jaksoin käydä kaikki reitit läpi melko lyhyen ajan sisällä: vielä olisi jäljellä joitakin ekstroja, jotka pitäisi käydä katselemassa. Pidin pelin premissistä, ja oli hauska seurailla, mitkä asiat olivat aina muuttuneet ja miten pelin juoni lähti kulloisellakin reitillä etenemään. Esitin myös runsaasti teorioita ja arvauksia tulevista tapahtumista peliä välillä vierestä seuranneelle poikaystävälleni, joten sisäinen salapoliisini pääsi ainakin silloin tällöin esille. Taidetyyli oli ihan miellyttävää ja äänimaailmakin ihan OK, joskaan ei mikään kaikkein mieleenpainuvin. Pelin poikaystäväehdokkaiden joukosta en löytänyt mitään superihastusta, mutta tykkäsin kuitenkin kaikista eikä kenenkään kohdalla tullut sellaista ”en tykkää hahmosta mutta pakko pelata reitti läpi” -fiilistä. Amnesia: Memories ei ehkä ole kaikkein vallankumouksellisin ja originaalein otomepeli, mutta siinä riittää silti ihan mukavasti pelattavaa ja itse ainakin pidin pelistä melko paljon. Peli on tosiaan saatavilla useammallekin laitteelle, ja löytyy varmaan helpoiten Steamista, jossa se on aina välillä ihan kivassa alennuksessa.

Mainokset

Ita bag -projekti, osa 1: perusteet

Ita bagit ovat viime aikoina olleet yleistyvä näky erityisesti coneissa ja muissa vastaavissa tapahtumissa. Japanissa nämä tuskalliset laukut ovat olleet pinnalla erityisesti otakutyttöjen keskuudessa jo useamman vuoden, mutta täällä lännessä trendi on saavuttanut jalansijaa vasta viimeisen parin vuoden aikana. Olen itsekin seurannut kiinnostuneena ihmisten laukkuprojekteja ja miettinyt, että voisin joskus itsekin toteuttaa oman ita bagin. Yllättäen tästä ajatuksesta tuli hiljattain todellisuutta, ja olen alkanut koostaa omaa laukkuani. Samalla ajattelin, että olisi hauskaa raportoida projektin etenemisestä jossain, ja koska en tee videoita nettiin tai omista enää Instagram -tiliä, valikoitui tämä blogi julkaisukanavaksi. Sitten mennään!

Ai mikä ita bag?

Ita bag (jp. 痛バッグ) -termin ita -osa tarkoittaa tuskallista tai kivuliasta: olet varmaan kuullut jossakin animesarjassa hahmon huudahtavan ”Itai!” vaikka saadessaan haavan sormeensa. Mutta miten tämä termi liittyy laukkuihin? Seuraava kuva ehkä hieman valottaa tilannetta.

Erilaisia ita bageja, kuva: internet

Ita bagit ovat tuskallisia, koska 1) niiden näkeminen sattuu silmiin 2) niihin kuluva rahamäärä tekee kipeää 3) ne ovat tosi painavia, joten mukana kuljettaminen on tuskaa. Ihanaa, eikö vain!

Ita bagin ideana on koristella laukku tai kassi oheistuotteilla, jotka yleensä liittyvät johonkin anime- tai pelihahmoon tai -sarjaan. Suosittua on käyttää varta vasten tätä tarkoitusta tehtyä laukkua, jossa on muovinen ikkuna, jonka läpi tavarat näkyvät. Näin ei tarvitse huolehtia siitä, että arvokkaat oheistuotteet kolhiintuvat tai putoavat laukusta ja katoavat. Koristeina laukuissa käytetään pinssejä, avaimenperiä ja pehmoleluja, mutta muutakin voi toki käyttää, kuten itse tehtyjä oheistuotteita. Japanissa suosituimpia ovat pinssit, länsimaissa avaimenperät. Koristelutyylejä on erilaisia: jotkut laittavat laukkuun mahdollisimman paljon yhtä ja samaa tavaraa villimmän tyylin aikaansaamiseksi, toiset lisäävät oheistuotteiden lisäksi esimerkiksi hahmon ääninäyttelijän kuvia tai muovikukkia koristeeksi. Ita bagit ovat enemmän naispuolisten harrastajien juttu, ja laukuissa näkyykin naisten keskuudessa suosittuja sarjoja, kuten idolipoikasarjoja ja urheiluanimeita. Myös ikisuosikki Love Live on suosittu aihe!

Aiheen valinta

Olin jo pidempään miettinyt, että olisi kiva tehdä oma ita bag joskus. Aluksi ajattelin, että ostan laukun, jotta voin tunkea sen koristeeksi kaikki omistamani avaimenperät ja pinssit, joita en raaski käyttää missään juuri kulumisen pelossa. Minulla on siis jo entuudestaan conien taidekujilta ja nettikaupoista ostettuja pinssejä ja avaimenperiä, joista osa on ihan käytössä tavallisissa repuissani ja laukuissani koristeena, mutta osa lojuu laatikossa vailla käyttöä. Jossain vaiheessa aloin sitten miettiä, että voisi olla kiva tehdä laukku esimerkiksi Ensemble Stars -lempiparituksestani. Lopullinen päätös syntyi kuitenkin hyvin spontaanisti ja suunnittelematta, ja siihen vaikutti suuresti eräs mobiilipeli.

Vasemmalta Reiji, Ranmaru, Ai, Camus

Uta no Prince-sama Shining Live -mobiilipeli julkaistiin jokunen kuukausi sitten, ja itsekin latasin pelin innokkaana heti julkaisupäivänä. Pidän franchisen kappaleista tosi paljon, ja innostuin pelin myötä katsomaan taas animeakin ajan tasalle. Jossain vaiheessa mieleeni sitten välähti, että miksen tekisi ita bagia QUARTET NIGHT:sta? Quartet Night on ollut jo pitkään ehdottomia suosikkejani kaikista tuntemistani animeidoliyhtyeistä (toinen suursuosikkini on IDOLiSH7:n TRIGGER), ja kaksi suosikkiääninäyttelijääni ovat esittämässä kahta ryhmän hahmoista. Voisin myös tehdä laukun koko porukasta ja hankkia oheistuotteita yhteensä neljästä hahmosta, mikä olisi varmasti helpompaa kuin tavaran etsiminen vain yhdestä hahmosta. En ole myöskään ole ehtinyt kyllästyä Quartet Nightiin tai sen kappaleisiin niinä muutamana vuotena, kun olen ryhmästä tiennyt, mikä on myös hyvä merkki. Uta no Prince-sama on myös jo pitkään kuvioissa ollut idolisarja, eli oheistuotteita on julkaistu jo paljon ja niiden saatavuus on hyvää. Näin siis päädyin valitsemaan laukun aiheeksi Quartet Nightin.

Ajattelin, että alan kasata laukkua joskus tulevaisuudessa, kun olen haalinut hieman enemmän varallisuutta itse laukun hankintaan. Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin odotettua nopeammin, ja pian huomasinkin olevani jo base bagin omistaja!

Laukun hankkiminen

Leikitellessäni ajatuksella Quartet Night -ita bagin tekemisestä aloin jo surffailla netissä ja katsoa, mistä voisin ostaa laukun sitten kun asia tulisi ajankohtaiseksi. Uta no Prince-sama -sarjaan perustuvia virallisia ita bageja oli julkaistu jokunen vuosi takaperin, mutta nämä ovat tosi kalliita ja nyt jo hieman hankalammin hankittavissa. eBayssa pitää olla todella tarkkana feikkien kanssa, ja useimmat paikat, joista laukkuja voisi ostaa, vaativat jonkinlaisen proxyn tai ostopalvelun käyttämistä, jotta tavaran saa hankittua. Sama koskee myös useimpia oheistuotekauppoja, lähinnä japanilaisia huutokauppapalveluita. Sattumalta päädyin seikkailemaan myös niin tutuksi tulleessa Amiamissa, jossa oli ainakin joskus myyty ita bageja, mutta aika vaihtelevasti. Yllätys oli valtava, kun löysin kuin löysinkin sivulta ita bageja, ja vielä roimasti alennettuun hintaan!

Kuten olin osannut jo arvella, sivulla ei ollut myynnissä juuri lainkaan ita bageja, mutta sattumalta Salapoliisi Conan -aiheisia ita bageja oli jäljellä vielä pari kappaletta ja ne olivat myynnissä vielä tosi isolla alennuksella. Sain siis ostettua ita bagini alle 15 eurolla (plus postit) luotettavasta ja nopeasti toimittavasta paikasta. Laukun hyviä puolia olivat monikäyttöisyys (voi käyttää joko reppuna, käsilaukkuna tai olkalaukkuna) sekä läpinäkyvän ikkunan pienuus – saisin kivan laukun koristeltua ostamatta aivan älytöntä määrää oheistuotteita. Lisäksi tykkäsin rusetin muotoisesta ikkunasta: mielestäni se on tosi söpö eikä viittaa liikaa Salapoliisi Conaniin, vaikka ideana onkin, että ikkuna on Conanin kaulassaan pitämän äänenmuunninrusetin muotoinen.

Valitsin saatavilla olevista vaihtoehdoista Ai Haibara -aiheisen laukun, joka oli väriltään minua miellyttävä vaaleanvioletti (ja myös huomattavasti suuremmassa alennuksessa kuin muut laukut, tiedä sitten miksi). Mukana tuli laukun lisäksi Ai Haibara -aiheinen pinssi, joka pääsi (joutui?) laatikkoon odottelemaan parempia aikoja. Mielenkiintoista sinänsä, että sekä Ai Haibaran että Quartet Nightin Ai Mikazen tunnusväri on molemmilla violetti, joten violetin värinen laukku sopi siksikin hyvin pohjaksi Quartet Night -ita bagilleni.

Oheistuotteiden hankinta

Nyt kun laukku oli hankittu, oli aika alkaa haalia kasaan oheistuotteita! Päätin olla ainakaan vielä käyttämättä japanilaisia huutokauppasivuja ja muita proxya vaativia palveluita niiden kalliiden toimituskustannuksien takia (ja myös siksi, etten ole koskaan aikaisemmin niitä käyttänyt. Pitää kyllä joskus opetella!), joten suunnistin tutumpiin ympyröihin: eBayhin ja tuntemiini animeoheistuotekauppoihin.

eBayssa on paljon japanilaisia myyjiä ja ihan hyvä tarjonta Uta no Prince-sama -oheistuotteita. Huutokaupattavia avaimenperiä ja pinssejä voi parhaimmillaan saada tosi halvalla, ja sivua kannattaa käydä selaamassa usein. Nettikauppojen, kuten Amiamin tai HLJ:n tarjonta on vähän mitä sattuu olemaan ja lähinnä uudempia tavaroita on saatavilla. Lisäksi monista paikoista voi ostaa lähinnä kokonaisia bokseja avaimenperiä tai pinssejä, ja onnistuinkin löytämään yhden tällaisen boksin todella halvalla. Yleensä tällaiset boksit ovat aika arvokkaita, mutta niistä saat varmasti yhden kappaleen kaikkien hahmojen oheistuotetta. Näissä bokseissa on tietysti se ongelma, että joudut sitten keksimään, mitä teet niiden hahmojen avaimenperille, joita et tarvitse. Koska itse kerään vain Quartet Night -aiheista tavaraa, on minulla nyt ylimääräisenä iso kasa alla olevan kuvan mukaisia STARISH -aiheisia avaimenperiä.

Mielenkiintoista oli huomata, että hahmojen suosio näkyy hyvin siinä, miten paljon näistä on tavaraa saatavilla. Ainakin eBay-, Mandarake- ja nettikauppakokemuksieni perusteella voin sanoa, että jos lempihahmosi on Camus, tavaraa on tarjolla kilomäärin ja halvalla. Ranmarusta löytyy myös tosi hyvin kaikkea, harvinaisempaakin voi saada halvalla niin kuin myös Camus’n tapauksesa. Reijistä ja Aista onkin sitten jo vähän hankalampi löytää oheistuotteita, Aista ehkä vähän hankalammin kuin Reijistä, mutta näistäkin kyllä löytyy jotakin, jos jaksaa tarpeeksi selata. Ain ja Reijin tavarat ovat myös usein käytettyä myyvillä sivuilla kalliimpia kuin Camus’n ja Ranmarun oheistuotteet. Luonnollisesti Reiji on näistä hahmoista suosikkini ja Camus ”inhokki” (en vihaa ketään näistä hahmoista kovinkaan palavasti), joten joudun käyttämään enemmän aikaa ja vaivaa löytääkseni tavaraa lempihahmostani!

Ylläolevassa kuvassa näkyvät tähän asti hankkimani tavarat geeliavaimenperälaatikon lisäksi. Iso Reiji -pinssi on Amiamilta, muut eBaysta. Tulevaisuudessa aion myös ostaa tavaraa ainakin Mandarakelta, mutta sieltä pitää tilata sitten isompi määrä tavaraa kerralla, jotta se korreloisi korkeiden postikulujen kanssa. eBaysta ostetuista avaimenperistä ja pinsseistä olen maksanut suunnilleen 2-4 euroa kappaleelta ja päälle 1-3 euron hintaiset postikulut. Eli aika halvalla olen toisteiseksi päässyt ja kaikkien neljän tavaroita olen onnistunut hankkimaan. Rakastan noita lentäjäaiheisia neliöpinssejä, mutta niitä ei ikävä kyllä tule turhan usein vastaan. Olisi kiva kerätä koko sarja!

Jotkut näistä avaimenperistä ja pinsseistä tulivat ns. loteissa, joissa oli mukana muitakin oheistuotteita, joita olen yrittänyt saada myytyä eteenpäin. Lisäksi minulla on yksi Camus ja Cecil -aiheinen pinssi, mutta en ole ihan varma, aionko käyttää sitä. Jos hankin joskus laukun, jossa on isompi ikkuna ja johon mahtuu enemmän tavaraa, saatan sitten lisätä laukkuun oheistuotteita, joissa on Quartet Nightin jäsenten lisäksi heidän ”kouhainsa” eli kilpailevan bändin STARISH:n pojat, joita he mentoroivat. Tässä laukussa aion ainakin vielä pysytellä pelkästään Quartet Nightin jäsenissä.

Seuraavassa osassa pääsette toivottavasti näkemään jo laukun kokoamisprosessia ja ainakin osittain valmiin lopputuloksen. Ita baghan ei ole valmis koskaan, koska aina löytyy kivempia oheistuotteita ja tavaran määrä sen kun kasvaa. En osaa sanoa, milloin toinen osa tulee – täytynee vielä hankkia vähän lisää tavaraa, ennen kuin yritän koota ensimmäisen viritelmän! Olen jo ostanut hakaneuloja kaiken kiinnittämiseksi, joten pikku hiljaa lisää tavaraa hankkimalla pääsen varmasti pian kokoamispuuhiin.

Linkkivinkkejä

Esimerkkejä Quartet Nightin musiikista mm. tästä ja tästä.

Enemmän ja tarkempaa tietoa ita bageista ja niiden tekemisestä saat helposti esimerkiksi kuuntelemalla tämän viime vuoden Desuconissa pidetyn erittäin informatiivisen luennon.

Verkkojulkaisu Kotakun artikkeli ita bageista Japanissa.

Oheistuotteita ja mahdollisesti myös ita bageja saa ainakin seuraavista paikoista:

Amiami, Mandarake (käytettyä tavaraa, usein avaamatonta), HobbyLinkJapan, CDJapan, Hobby Search. eBayn kaikki varmasti tietävät, eikö vain?

Sellaisten sivujen kuten AliExpress tai eBay kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana itse laukkujen suhteen: molemmat myyvät todella paljon epävirallisia laukkuja, jotka ovat (usein kiinalaisia) piraattituotteita eivätkä yhtä laadukkaita kuin aidot. Aitoja laukkuja saa esimerkiksi täältä.

Jos haluat samanlaisen Salapoliisi Conan -ita bagin kuin minulla on, niitä on myynnissä vielä ainakin HLJ:llä ja AitaiKujilla!

Kivoja ita bag- aiheisia englanninkielisiä YouTube -videoita (sis. valmiita laukkuja ja ohjeita kokoamiseen!) ovat ainakin tämä ja tämä.

En ole mikään aiheen suurasiantuntija, mutta jos haluat kysyä/kommentoida jotakin, sana on vapaa!

Tracon 8-10.9.2017

Varhain perjantaiaamuna otin suunnan kohti Tamperetta ja lähdin nyt jo peräti kahdennettatoista kertaa järjestettyyn Traconiin. Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Tampere-talolla 8-10.9. Ensimmäisenä päivänä, peliperjantaina, oli tarjolla kaikille ilmaista peleihin liittyvää ohjelmaa. Varsinainen tapahtuma oli lauantaina ja sunnuntaina, ja ohjelmaa ja muuta tekemistä oli tarjolla taas yllin kyllin. Olin itsekin tapahtumassa ohjelmanpitäjänä, ja tapahtuma oli minulle ensimmäinen Tracon ja myös ensimmäinen isompi con sitten vuoden 2011 Desuconin. Näin ollen en osaa tässä kirjoituksessa arvioida tapahtuman onnistumista verrattuna aikaisempiin tapahtumiin tai muihin suuriin suomalaisiin coneihin, koska en ylipäätään käy coneissa. Se syy, miksi päätin tulla Traconiin, oli se, että siskoni asuu hyvin lähellä tapahtumapaikkaa ja näin minulle järjestyi kätevästi korkealaatuinen, ilmainen majoitus koko viikonlopun ajaksi.

Ihmispaljoutta aula-alueella

Peliperjantaihin en osallistunut oikeastaan ollenkaan, sillä olin sairastunut torstaina flunssaan ja oloni oli melkoisen hirveä useamman tunnin syömättömyyden, niistämisen ja bussissa istumisen takia. Sen verran kuitenkin pyörähdin Tampere-talolla, että kävin hakemassa ohjelmanjärjestäjän badgeni sekä tapahtuman ohjelmalehden. Jo perjantaina paikalla pyöri kuitenkin työvoiman ohella melko mukavasti kävijöitä jopa cosplay-asuissaan. Kuitenkin jo perjantaina oli havaittavissa yksi viikonlopun huonoimmista puolista eli kylmä, kostea ja sateinen sää, joka onneksi ei lopulta ollutkaan ihan niin hirveä kuin sääennustuksissa aluksi lupailtiin ja joka kirkastui sunnuntaina iltapäivällä mukavaksi auringonpaisteeksi. Huonosta säästä huolimatta ihmiset vaikuttivat viihtyvän myös ulkona puistossa melko hyvin, mutta sisällä oli välillä todella paljon ihmisiä ja kauhean kuuma. Kuumuus ja ihmispaljous eivät tehneet hyvää flunssalleni, ja jouduinkin viettämään välillä aikaa green roomissa teetä juoden ja akkuja lataillen. Sunnuntaina oloni oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, mutta lauantai meni välillä melkoisessa sumussa.

Lauantaiaamuna saavuin hyvissä ajoin tapahtumapaikalle ja ehdin mukavasti katsomaan avajaiset. Avajaiset eivät olleet kovinkaan pitkät, mutta ne olivat varsin viihdyttävät ja niissä esiteltiin ihan hauskalla tavalla conin ohjelmaa, mm. meidokahvilaa sekä Game of Traconia. Traconin pelililliseen puoleen en viikonlopun aikana osallistunut tai juuri muutenkaan tutustunut ollenkaan, vaikka minua kyllä yritettiin houkutella pelaamaan roolipelejä. En sellaista valitettavasti harrasta enkä ole asiasta kiinnostunut, joten Tracon oli minun osaltani melko pitkälti puheohjelmissa istumista sekä yleistä conialueella hengailua. Siispä avajaisten jälkeen siirryin huilaamaan green roomiin ja kiertelin tapahtuma-alueella ennen osallistumista ensimmäiselle luennolle, joka oli nimeltään Saako aikuinen fanittaa?

Luento oli tarkoitettu jonkinlaiseksi ”terapiasessioksi” ihmisille, jotka olivat negatiivisten kommenttien ”traumauttamia”. Luennoitsia, Mewstor, kertoili enimmäkseen omista kokemuksistaan aikuisena Pokémon-fanina ja -harrastajana, esitteli jonkin verran aikuisten fanittamisesta teettämänsä kyselyn tuloksia ja lopuksi yleisö sai kertoa omista kokemuksistaan. Sekä luennoitsijalla että yleisöllä oli kerrottavanaan enimmäkseen negatiivisia kokemuksia siitä, miten muut aikuiset eivät ymmärrä esim. anime-, cosplay- tai roolipeliharrastusta, valittavat rahankäytöstä ja pitävät sitä lapsellisena. Varsinaista asia-asiaa luennolla oli aika vähän, vaan painopiste oli henkilökohtaisissa kokemuksissa. Luento oli ihan viihdyttävä, mutta minua jäi kiusaamaan se, että luennolla vaikutettiin suhtautuvan todella negatiiviseen sävyyn ”normoihin” eli tavallisiin, vähemmän erikoisia asioita harrastaviin ihmisiin, suorastaan tuomittiin heidät tylsiksi ja tunnuttiin luovan voimakkaita jakolinjoja nörtti-aikuisten ja muiden välille. Minusta tämä on omituista ja suorastaan haitallista, koska esimerkiksi minä aikuisena fanina ja harrastajana en määrittäydy ihmisenä pelkästään nörttiharrastukseni kautta, vaan harrastan ”normaaleja” juttujakin kuten vaikkapa penkkiurheilua ja elokuvien katsomista. Ymmärrän, että aikuisten on ehkä vaikeampi hyväksyä erikoisempia asioita harrastavia kanssaihmisiä, sillä erilaisuutta yhteiskunnassa ei yleensä pidetä minään suosituksena. Kuitenkin en ole itse enää vuosiin jaksanut varsinaisesti peitellä harrastuksiani, vaan vastaan kysyttäessä harrastavani pelejä ja animea. En tietenkään huutele koko kansalle kaikista yksityiskohdista, kuten vaikkapa lempiparituksistani, mutta en näe esimerkiksi animeharratuksessa mitään hävettävää enkä pidä sitä huonona enkä parempana harrastuksena kuin esimerkiksi jääkiekkopeleissä käymistä. Tärkeintä on varmaan se, että ihmisellä on mielekästä tekemistä – toisten haukkuminen ja arvostelu harrastusten perusteella on toki väärin, ellei harrastus ole rikollinen tai toisille haitallinen. En siis ehkä ollut luennon kohderyhmää, koska olen jo vuosia ollut sinut kiinnostuksen kohteideni kanssa enkä jaksa enää välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tämän luennon jälkeen lähdin käymään hartsinukkefoorumi Hartsilasten Tracon-miitissä, joka pidettiin ulkona miittiteltassa. Vaikka sää oli tässä vaiheessa aika hirveä, tunnelma teltassa oli hyvä ja harrastajiakin oli paikalla useampia. Valitettavasti en voinut itse olla miitissä kovinkaan kauan, mikä jäi harmittamaan, koska ihmiset vaikuttivat mukavilta ja olisin halunnut mieluusti jutella pidempäänkin. Halusin kuitenkin lähteä seuraamaan seuraavaa mielenkiintoista ohjelmaa, joka oli nimeltään Rankat rakastajat – yaoimangavinkkaus.

Uutta luettavaa on aina kiva löytää, ja luennoitsija, mangavinkkari Siina Vieri osasikin suositella varsin mielenkiintoisia sarjoja, joihin tutustua. Vinkkauksen teemana oli yakuza- ja muut rikollisuusteemaiset, lyhyet kuin pidemmätkin yaoi-mangasarjat. Innostunutta yleisöä oli paikalla melkoisen paljon, ja koska kaikki luennolla läpikäydyt 10 sarjaa referoitiin ja esiteltiin hyvin hauskaan, asialliseen mutta silti viihteelliseen tyyliin, oli yleisöllä paikoitellen hyvinkin hauskaa. Esitellyissä sarjoissa oli mukana sekä aivan uusia sarjoja sekä tunnistettavampia teoksia, englanniksi käännettyä ja vain japaniksi saatavilla olevaa mangaa. Sarjoja yhdisti synkempien teemojen ja yaoin lisäksi se, että useimmat niistä olivat sisällöltään kohtalaisen häiriintyneitä, mutta toisaalta, mitä muuta voisi odottaa kun luennon nimikin oli rankat rakastajat!

Rankkojen rakastajien jälkeen vuorossa oli heti perään korttianimeluento Hiiteen juoni, meillä on uusia kortteja!. En itse seuraa mitään korttipelianimeita, mitä nyt Duel Mastersia tuli joskus lapsena katsottua. Päätin kuitenkin mennä luennolle, sillä se vaikutti sisällöltään viihdyttävältä ja on aina hauska tutustua animegenreen, joka ei ole ennestään tuttu. Luento painottui melko voimakkaasti Yu-Gi-Oh!:iin, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska se on genren merkittävin tuotos ja sitä on kopioitu paljon. Luento oli kuitenkin sellainen, että ei-asianharrastajan oli välillä vaikea päästä siihen sisälle ja esiteltyjen sarjojen tuntemusta edellytettiin, jotta kaiken luennolla ymmärsi. Luennolla esimerkiksi puhuttiin korttianimepelien taktiikoista ja korteista välillä aika yksityiskohtaisesti, ja en tosiaankaan ymmärtänyt ihan kaikkea. Lisäksi luennon seuraamisesta hankalaa teki luennoitsijan äärimmäisen epäselvä ulosanti, jonka kuuntelu oli paikoitellen suorastaan tuskallista. Jatkuvat yleisön välikommentoinnit ja -huutelut sekä joidenkin yleisön jäsenten suoranainen keskustelu ja läpänheitto luennoitsijan kanssa eivät parantaneet asiaa, vaan olivat paikoitellen todella häiritseviä. En siis taaskaan ollut luennon kohderyhmää, mutta olisin varmasti viihtynyt paremmin, mikäli nämä muutamat todella häiritsevät asiat olisivat olleet toisella tavalla.

Päivän viimeinen ohjelma, jota menin seuraamaan, oli peräti kaksituntinen luento Otome-pelien animeversiot – toimivatko ne?. Luennoitsijat, joiden kanssa tuli jonkun verran juteltua ennen Rankat rakastajat -luentoa, johon olimme kaikki menossa, olivat tehneet selkeän ja toimivan kokonaisuuden, johon oli helppo päästä sisälle, vaikka ei kaikkia luennolla esiteltyjä pelejä olisi pelannut tai animeita katsonut. Osa esitellyistä peleistä ja sarjoista oli itselleni hyvinkin tuttuja, mutta osa tuntemattomampia ja näin ollen oli tavallaan hauska saada suosituksia uusista jutuista ja samalla kuulla mielipiteitä tutummista sarjoista ja ehkä jopa oppia niistä jotakin uutta. Luennolla esitellyt sarjat ja pelit hyvin tuntevalle luento ei kyllä tarjonnut mitään uutta, paitsi ehkä luennoitsijoiden näkökulman asioihin, mutta tästä huolimatta luento oli varsin viihdyttävä ja informatiivinen ja kaksi tuntia komeiden poikien ja perus otomejuttujen parissa vierähti kuin siivillä.

Tämän luennon jälkeen päätin alkaa jo tehdä kotiin lähtöä, jotta saisin illalla toivuttua conipäivän rasituksista seuraavana aamuna ollutta omaa luentoani ajatellen. Päädyin kuitenkin vielä seikkailemaan myyntipöytäalueelle sekä kirpputorille, joilla olikin nyt mukava asioida, kun porukkaa oli paikalla vähemmän. Kirpputorille oli aikaisemmin päivällä aivan käsittämätön jono sekä tavaroita myyntiin tuovien että niitä ostamaan halajavien puolella. Illalla paikalla oli suorastaan hiljaista, ja sainkin hankittua sieltä pienen kasan mangaa oikein mukavaan hintaan. Illalla alkoivat myös paljastua conin varjopuolet: ihmisten vähentyessä huomio kiinnittyi roskan paljouteen sekä yleiseen epäjärjestykseen, kuten jo coneista hävinneeksi luulleeseeni lattioilla kielaroimisaktiviteetteihin. Varsinkin roskaaminen tapahtumassa oli välillä jotain aivan käsittämätöntä, varsinkin kun otti huomioon, että roskakoreja tapahtumassa oli paljon eivätkä ne koskaan olleet edes täynnä! Conikävijöiden huonosta käytöksestä oli pelkästään kyse tässäkin tapauksessa. Conissa havaittiin myös muita ikävämpiä lieveilmiöitä, kuten usein tyhjät vesipisteet (plussaa tarjolla olleista mukeista!) sekä pitkät jonotusajat ulkona sateessa sekä pääsylipun vaihtoon että sunnuntain cosplaykisan lippujen hankkimiseen. Myös Yukiconin lippujen myyntipisteellä oli välillä todella pitkät jonot ja ilmeisesti tapahtuman Traconin myyntiin varatut liput saatiinkin myytyä loppuun tapahtuman aikana.

Hartsinukkemiitissä päästiin nauttimaan ihanasta nukkekauneudesta (omistaja: @kuumato)

Todella huonosti nukutun yön jälkeen koitti sunnuntai ja oma luentoni! Heräsin aikaisin ja olikin conipaikalla hyvissä ajoin ennen omaa luentoani. Ja onneksi olinkin, sillä luentosalissani oli heti teknisiä ongelmia, jotka onneksi saatiin työvoiman avulla ratkottua ennen kuin esitykseni pääsi alkamaan. Valitettavasti en päässyt käyttämään kädessä pidettävää mikrofonia, mutta onneksi flunssainen ääneni kuului salin perukoille myös pöytämikrofonin kautta. Olin suunnitellut esitystäni, Pokémon-pahikset: taustat, tavoitteet ja tunaroinnit jo pitkään ja jopa harjoitellut esitystä ennen sen pitämistä, ja mielestäni esitykseni meni todella hyvin. Vältyin välihuudoilta ja yleisön kommentoinnilta ilmoittamalla, etten reagoin mihinkään kesken esityksen, mutta lopussa sai toki esittää kysymyksiä ja meillä olikin mielestäni varsin hyvää keskustelua yleisön kanssa. Monet tulivat erikseen kiittelemään luennostani ja keskustelemaan aiheesta, mikä oli todella mukavaa! Kokemus oli siis todella positiivinen ja voisin hyvin kuvitella pitäväni luentoja jatkossakin vähän isommissakin tapahtumissa. Minulla itse asiassa onkin ohjelmaideoita jo mietittynä, joten ehkä pääsen joskus myös toteuttamaan niitä!

Luennon jälkeen suuntasin green roomiin teetauolle ja pyörin alueella, kunnes oli aika lähteä seuraavalle luennolle, jonka aiheena oli Videopelien naurettavat pahikset. Luennoitsijakolmikko esiteli ja kommentoi hyvin kevyeen ja humoristiseen tyyliin älyttömimpiä pahiksia niin länsimaisista kuin japanilaisista peleistä. Esitys oli tyyliltään hauska ja viihteellinen, ja yleisön huutelut ja välikommentit oikeastaan jopa sopivat esityksen tyyliin. Useimmat esitellyistä pahiksista olivat itselleni jo tuttuja, mutta uusiakin outouksia mahtui mukaan. Viihdyin luennolla todella hyvin, mutta en jäänyt ”asia”osuuden loputtua kuuntelemaan luennoitsijoille esitettyjä kysymyksiä ja keskustelua yleisön kanssa, sillä olin saanut hommattua itselleni lipun sunnuntain cosplay-kisaan, ja oli aika suunnistaa suoraan seuraamaan pukuloistoa ja esitysviihdettä!

Tunnelmaa salissa ennen cosplay-kisan alkua

Lauantain arvokisa taisi olla täydelle salille, mutta sunnuntain esitys-, Hall Cosplay- ja pukusuunnittelukisassa salissa oli runsaasti tyhjiä paikkoja jäljellä, mikä oli vähän sääli, sillä kilpailu oli kyllä näkemisen arvoinen! Kilpailu oli juonnettu sekä suomeksi että englanniksi, ja juontajat olivat osaavia ja asiallisia. Tekniikka ilmeisesti takkuili välillä, ja koska istuin suoraan tekniikkarivin edessä, kuulin tekniikkaihmisten puheita koko ajan omalle paikalleni. Koska en ole ollut kuin kerran aiemmin katsomassa isoa cosplay-kisaa, en osaa kommentoida järjestelyjen onnistuneisuutta sen kummemmin. Esityskisassa oli mukana esityksiä sekä animesarjoista että länsimaisista tuotteista ja peleistä, ja kaikki esitykset olivat mielestäni hyvin viihdyttäviä. Kaikkia sarjoja, joista esityksiä oli tehty, en oikein tuntenut, joten osa tapahtumista meni vähän ohi, mutta joka tapauksessa esityksiä oli todella hauska seurata. Hall Cosplay -kilpailuun oli valittu monipuolisesti osallistujia ja puvut olivat siinäkin todella hienoja. Pukusuunnitelukisassa oli esillä esimerkiksi kilpailijoiden omakeksimiä hahmoja sekä fan art -taiteen inspiroimia pukuja, ja näiden katselu ja ihastelu oli todella mielenkiintoista! On ihanaa nähdä, miten paljon vaivaa ihmiset jaksavat nähdä tällaisten täysin omien projektien eteen. Omistautuneisuus omalle hahmolle on ihailtavaa.

Väliaikashow’na nähtiin Rintamasuunnan, Projekti Frederickin ja Luman Haikyuu! -show, joka oli aivan mahtava ja todella upeaa katseltavaa. Yleisö tykkäsi show’sta todella paljon ja itsekin olin aivan haltioissani, vaikka en Haikyuu!:sta itse edes tykkää! 😀 Esitys oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut ja hieno! Väliaikashow’n jälkeen oli vuorossa palkintojenjako, ja voittajille oli mitaleiden ja pystien lisäksi tiedossa worblaa, mikä oli mielestäni hyvä idea, koska ymmärtääkseni sitä käytetään cosplay-asujen tekoon todella yleisesti. Esityskisassa palkinnot menivät mielestäni aivan oikein, ja parhaat todella tuli palkittua. Hall Cosplayn voittajien valintaa en osaa yhtä hyvin kommentoida, koska en tiedä paljon mitään cosplaysta, mutta hienot asut tuli siinäkin palkittua. Pukusuunnittelukisan voittajasta yleisö sai äänestää ja ääniä tulikin aika mukavasti.

Kuvia esillä Game of Tracon -alueella

Palkintojenjaon jälkeen salista päästiin poistumaan sujuvasti ja conitusaikaa oli vielä ihan mukavasti jäljellä. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan FoxJonesin ohjelmaa päivän viimeisenä aktiviteettina, mutta muistin luennon alkamisajan väärin ja en kehdannut mennä saliin enää kesken ohjelman. Tämä luento jäi siis nyt näkemättä, mikä vähän harmitti, mutta onneksi ehdin nähdä monta muuta mukavaa ohjelmaa viikonlopun aikana. Lisäksi olin suunnitellut meneväni katsomaan akateemisen puhallinorkesterin esitystä, mutta unohdin tämän konsertin olemassa olon ihan kokonaan! Syytän Tracon-sunnuntain loppupuolen törttöilyjä itseni osalta erittäin huonosti nukutulla yöllä ja flunssalla, joskin minulla oli sunnuntaina jo parempi olo kuin edeltävinä päivinä. Mitä nyt olin saanut pahenevan yskän uudeksi oireeksi ja oli aivan kamalaa yskiä ja niistää kaikissa ohjelmissa, mihin osallistuin. Olen todella pahoillani! Joka tapauksessa, loppuajan lähinnä kiertelin alueella ja otin vielä kuvia bongaamistani hienoista cossaajista asuineen, ennen kuin neljän aikaan totesin conittamisen osaltani riittävän tälle viikonlopulle ja lähdin kohti siskoni asuntoa syömään päivän ensimmäistä lämmintä ruokaa, aina yhtä herkullista pakastepizzaa!

Tracon oli osaltani mielestäni mukava tapahtuma, mutta terveydentilani haittasi conittamista viikonlopun aikana jonkin verran. Se ei onneksi onnistunut vaikuttamaan omaan luentooni, jonka hyvää onnistumista pidän ehdottomasti conin parhaana tapahtumana! Löysin myös budjettiini sopivasti kivaa ostettavaa ja näin paljon upeita cossaajia ihanissa asuissaan! Olen myös todella tyytyväinen siihen, että päätin mennä katsomaan cosplay-kilpailua sunnuntaina, kun kuulin, että siihen oli lippuja vielä reilusti jäljellä, sillä kisa oli mahtava ja pidin siitä todella paljon. Minut oli myös hiljattain valittu paikallisen animeseuran puheenjohtajaksi ja oli hauskaa, että kaikki conissa bongaamani seuran jäsenet onnittelivat minua valinnastani, vaikka todellisuudessa vastaehdokkaita ei ollut 😀

Taidekuja kiinnosti laajoja kansanjoukkoja

Traconin negatiivisiksi puoliksi voisin mainita paikoitellen erittäin huonon sään (asia, jolle ei vaan valitettavasti mahda mitään!), roskaamisen, muutamat mielenkiintoiset mutta valitettavasti peruuntuneet ohjelmat, satunnainen yleinen coniperseily, arvokkaankin tavaran varastelu kirpputorilta, hirveä jonottaminen tiettyihin paikkoihin välillä jopa kauheassa ilmassa ja Tampere-talon ihmispaljoudesta johtuneen kuuman ja huonon sisäilman, joka teki hengittämisen välillä hankalaksi minulle, flunssaiselle astmaatikolle. Lisäksi yleinen conifiilikseni ei ollut maailman parhain siksikään, että olin conissa yksin enkä nähnyt viikonlopun aikana kovinkaan monia tuttujani esimerkiksi Twitteristä. Niitä muutamia, joita tapahtumassa näin, en yleensä viitsinyt jäädä häiritsemään pitkällisemmällä juttelulla, koska kaikki muut olivat tapahtumassa omien kavereidensa kanssa. Kaikille tutuille, joita näin, en edes kertonut kuka olen, vaikka olisimme saattaneet jutella Twitterissä joskus enemmänkin. Tämä on myös se syy, miksi en coneissa paikallistapahtumaa lukuun ottamatta käy. Ykkössyy on opiskelijana ainainen rahanpuute ja siitä johtuva majoituksen lähes mahdoton järjestäminen kun lattiamajoitus ei inspaa, ja toinen on yksin coneissa oleminen. Coneissa on todella vaikea saada aikaa kulumaan yksin ollessa, ellei istu koko ajan ohjelmissa. Onneksi minulle conin kävijänä ohjelmat ovat kaikkein tärkein asia tapahtumassa, ja tässäkin tapahtumassa oli onneksi riittävästi mielenkiintoista ohjelmaa, joiden parissa viihdyin useimmiten erittäin hyvin. Mitään conien vakiokävijää minusta tuskin koskaan tulee, mutta Tracon oli varsin miellyttävä conikokemus ja voisin tulla Traconiin mieluusti uudelleenkin.

Conilootti sisälsi tällä kertaa lähinnä kirpputorilta hankittua mangaa

Peliarvostelu/esittely: Ensemble Stars

Alkuperäinen nimi: あんさんぶるスターズ! (Ensemble Stars!)

Alusta: Android, IoS

Julkaisija: Happy Elements

Julkaisupäivä: 28.4.2015 (Android), 1.5.2015 (IoS)

Erilaiset älylaitteilla pelattavat idolipelit ovat edelleen erittäin suosittuja, ja uusia yrittäjiä ilmestyy markkinoille aina silloin tällöin. Varsin kauan lippuaan pystyssä on onnistunut pitämään Happy Elementsin korttienkeräilypeli Ensemble Stars, joka juhli jokin aika sitten jo toista vuosipäiväänsä. Tämä simppeli mobiilipeli on noussut kaltaistensa idolipoikapelien joukossa yllättävänkin suosituksi, ja olen itse pelannut peliä noin vuoden verran. Pelin faneja löytyy Suomestakin mukava määrä, ja pelihahmoja cossaavat ihmiset ovat varsinkin tänä vuonna olleet coneissa jo varsin tuttu näky. Mutta mistä Ensemble Starsissa on oikein kysymys ja miten sitä pelataan? Otetaan asiasta selvää.

Ensemble Stars seuraa maineikkaan viihdealalle uusia tähtiä luovan koulun, Yumenosaki Academyn, idolijaoston poikien edesottamuksia eri vuodenaikoina. Pelin päähenkilö, Anzu, pelaajan tarinoissa käyttämä hahmo, on ensimmäinen tyttö, joka on hyväksytty koulun idolikurssille. Hän tosin työskentelee tuottajana, ei idolina, ja näin ollen vastaa kokonaista yhdestätoista idoliryhmästä, jotka on jaettu yhteensä kuudelle eri luokalle. Poikkeuksellista Ensemble Starsissa on se, että se ei ole rytmipeli. Pelissä esiintyvät idoliryhmät ovat kyllä julkaisseet musiikkia, mutta musiikkia on pelissä vain tapahtumien taustalla ja pelimekaniikka on rytmipeleihin verrattuna erittäin yksinkertainen.

Koga Oogami vihaa sinua myös tänään

Ensemble Starsissa pelaaja valitsee ylläolevassa kuvassa näkyvästä isosta keltaisesta painikkeesta ”oppitunnin”, jossa on 20 vuoroa ja joka kuluttaa pinkissä mittarissa ilmaistua AP:ta. ”Oppitunti” on yksinkertainen napinhakkauspeli, jossa on myös mahdollista päästä interaktioon tiimissä sillä hetkellä olevien hahmojen kanssa sekä keräillä punaisia, keltaisia ja sinisiä jalokiviä, joita tarvitaan korttien vahvistamiseen. Interaktion aikana on mahdollista kasvattaa poikien ”tykkäysmittaria”, ja niissä hyvin pärjäämällä saa avattua uusia ääniklippejä hahmojen profiileista. ”Oppituntien” etukäteen annetut tavoitteet suorittamalla ja kaikki oppitunnin vierailevan hahmon minitarinat avaamalla pelaaja ansaitsee timantteja, joiden avulla pelissä nostetaan uusia kortteja. Tässä pelissä nostot eivät tuota aina varmasti parempia kortteja, joten timantit kannattaa käyttää harkiten. Timanteilla voi myös palauttaa vihreän mittarin ilmaisemaa LP:tä, jota tarvitaan pelin PvP-osuuden pelaamiseen sekä eventeissä pisteiden kerryttämiseen. Eventit löytyvät aina ylläolevan kuvan suorakaiteen muotoisesta bannerista. Itse en valitettavasti ole pelannut Ensemble Starsin PvP-osiota tutoriaalia enempää, joten siitä en valitettavasti voi tässä esittelyssä kertoa enempää.

Ensemble Stars nojaa erittäin vahvasti korttien keräilyyn. Korteilla on kolme attribuuttia: Dance, Vocal ja Performance, ja korteilla on peräti viisi eri harvinaisuustasoa, joita ilmaistaan tähdillä. Yhden ja kahden tähden kortteja saa omasta Friend Points -boksista, kolmen ja neljän tähden kortteja saa sekä FP:ta että timantteja käyttämällä sekä eventtejä pelaamalla ja harvinaisimpia viiden tähden kortteja saa vain timanteilla tai eventeistä. Kortin ”idolisoimiseen” eli sen ominaisuuksien parantamiseen ei tässä pelissä tarvita toista kopiota, vaan ”oppitunteja” pelaamalla saatavia värillisiä jalokiviä, joilla avataan kortin tiedoista löytyvää reittiä. Kun pääsee viimeiseen ruutuun, kortin kuva vaihtuu ja se muuttuu ominaisuuksiltaan paremmaksi. Useammat kopiot vain menevät jo olemassa olevan kortin ”päälle” ja vahvistavat sen ominaisuuksia. Yksi pelin keskeisistä elementeistä onkin näiden jalokivien hamstraaminen ja korttien kehittäminen. Koska pelin korttipakkaan mahtuu vain 100 korttia eikä tilaa voi laajentaa, on pelaajan mietittävä tarkkaan, mitkä kortit säilyttää ja idolisoida. Korttien reittejä avaamalla saa myös hahmoille uusia ääniklippejä, asuja ja taustakuvia, joita voi vaihdella mielensä mukaan hahmoille ja käyttää pelin aloitusruudulla. Jalokivien keräilyssä puolestaan auttaa pelkästään niille omistetut, päivittäin vaihtuvat ”oppitunnit”, joista on mahdollista saada enemmän jalokiviä kuin tavallisesti.

Ensemble Stars etenee selkeässä syklissä. 5 päivän välein alkaa eventti, joka kestää 10 päivää. Kaksi päivää ennen eventin alkamista julkaistaan uudet, nostettavat kortit, joiden hankkiminen auttaa eventtipisteiden keräämisessä, mikäli kortteja käyttää tiimeissään. Yhdessä setissä on aina 4 uutta korttia. Eventtien välissä olevan viiden päivän aikajaksolla voi pelata uudelleen vanhoja eventtejä, niin kutsuttuja Revival Eventtejä, niin halutessaan. Revival Eventit kestävät aina 15 päivää, ja koska niitä voi pelata vain eventtien välissä, on näiden vaihtuvuus noin kaksi ja puoli kuukautta, mikäli niitä haluaa pelata. Revival Eventin voi tosin keskeyttää milloin haluaa, mutta niistä on mahdollista saada vanhempia kortteja ja tarinoita, mikäli pelaaja ei niitä vielä omista ja haluaa niitä hankkia. Eventtien välissä ja niiden aikana voi myös pelata pelin tavallisia ”oppitunteja” sekä keräillä jalokiviä korttien kehittämiseen.

Eventtien aikana pelaaja pelaa vain eventin aikana saatavilla olevia ”oppitunteja”, joiden aikana pelaajalle avautuu mahdollisuus kerryttää eventtipisteitä. Kesken ”oppitunnin” voi avautua Live, jossa joku hahmoista ”haastaa” pelaajan. Pelaaja kohtaa hahmon kolmella pelin kunkin kolmen attribuutin mukaan muodostetulla joukkueella, ja voittamalla hahmon pelaaja kerryttää eventtipisteitä, joilla voi lunastaa palkintoja (mm. timantteja, tarinoita, Friend Pointseja sekä kolmen, neljän ja viiden tähden kortteja). Joskus liven jälkeen voi ilmestyä vielä Emergency Live, joka on muuten samanlainen mutta vaatii korkeammat statsit hahmon päihittämiseen ja josta saa enemmän pisteitä. Hyvällä tuurilla Liven päätteeksi voi vielä avautua Encore Live, jonka hyvin suorittamalla saa lisää pisteitä. Ideaalitilanteessa pelaaja pelaa Live-osuuksia kahden ja puolen tunnin välein, jotta LP-mittari ehtii aina täyttyä ja eventistä saa suuremman hyödyn irti.

Koska Ensemble Stars ei ole rytmipeli, pelaajan on turvauduttava kolmeen täysin itsestä riippuvaan elementtiin pelissä pärjätäkseen: aikaan, rahaan ja kärsivällisyyteen. Eventit on tehty sellaiseksi, että palkintona olevaa ensimmäistä neljän tähden korttia ei yksinkertaisesti pysty saavuttamaan käyttämättä timantteja, ellei kortti hyvällä onnella satu ilmestymään droppina Emergency Livestä. Viiden tähden korttiin on jo pakko olla joko kerännyt suuren määrän timantteja tai ostaa niitä oikealla rahalla, jotta kortin voi saavuttaa. Eventeissä kortteja voi pisteiden keräämisen lisäksi saada korkean kokonaispistemäärän perusteella, ja tässä kilpaillaan muita pelaajia vastaan. Sijoituksen perusteella saatavaan viiden tähden korttiin täytyy käyttää jo todella paljon rahaa ja aikaa, ja sama koskee neljän tähden korttia. Omistautuneimmat pelaajat heräävät öisin kahden tunnin välein, jottei arvokasta peliaikaa mene hukkaan ja käyttävät jopa satoja euroja sijoituksensa pitääkseen. Hullua, mutta Ensemble Starsin fanit ovat todella omistautuneita lempihahmoilleen! Kilpailu sijotuksista riippuu myös paljon siitä, minkä hahmojen kortit ovat eventissä saatavilla. Suosituimpien hahmojen ollessa kyseessä kilpailu on todella kovaa, mutta sijoituksen pitäminen on vaikeaa sekä rahaa ja aikaavievää jopa vähemmän suosittujen hahmojen ollessa kyseessä. Valmistaudu siis myymään sielusi, mikäli himoitset rankingin perusteella palkintona olevia kortteja!

Ensemble Starsissa on ”oppituntien” ja eventtien lisäksi isona sisältönä tarinat. Tarinoita on todella paljon ja ne ovat hyvin tekstiraskaita. Pelissä ei ole ääninäyttelyä muussa kuin päätarinassa, joten useimmat tarinat menevät japania osaamattomalta täysin ohi. Tarinoista on kuitenkin tehty fanien voimalla paljon käännöksiä, joita lukemalla pääsee selville hahmoista ja tapahtumista. Uusia tarinoita aukeaa korteista, eventeistä sekä tasoja kasvamalla päätarinan myötä. Päätarina on varsin tyypillinen ”paha oppilaskunta vs muu koulu” -tyylinen tarina, ja sen aikana esitellään pelin hahmot ja idoliryhmät. Päätarinaan lisättiin hiljattain ääninäyttely, ja kaikki luvut ovat tällä hetkellä avattavissa tasosta riippumatta elokuun loppuun asti. Uusien korttisarjojen ja eventtien tarinat liittyvät aina jollain tavalla korttien kuviin, jotka pääsee myös näkemään komeina suurennoksina tarinan aikana. Yleensä aiheena on jokin vuodenaikaan liittyvä juhla tai muu tapahtuma, jota varten korteissa esiintyvät hahmot suunnittelevat esiintymistä tai muuta toimintaa. Idoliryhmien ja luokka-asteiden lisäksi oppilaat ovat jakautuneet erilaisiin harrastuskerhoihin, joiden tarinoita pääsee kuulemaan enemmän juuri nostettavien korttien tarinoista. Esimerkiksi yläpuolella näkyvä kortti on Rainy Season’s Blossoms – sarjasta, jonka tarina liittyi koulun bändikerhon hahmoihin.

Kuro Kiryu edustaa pelin miehekkäämpää hahmo-osastoa

Ensemble Starsissa on todella paljon hahmoja, ja uusia hahmoja tunnutaan tuovan peliin koko ajan vain lisää. Pelin päähahmo Anzulla ei ole oikeastaan minkäänlaista luonnetta, koska häntä ei ole näytetty koskaan ja hän on olemassa lähinnä satunnaisesti hahmojen puheiden tai hahmojen interaktiotarinoissa valittavien vuorosanojen kautta. Ensemble Starsin mangaversiossa Anzua ei ole ollenkaan ja on epäselvää, esiintyykö Anzu tekeillä olevassa animeversiossa ollenkaan. Anzu on tarpeellinen lähinnä pelaajan kannalta, ja pelin viehätyksen muodostaakin laaja ja värikäs hahmokaarti, josta löytyy täysin varmasti joka ikiselle pelaajalle mieluinen hahmo. Hahmojen luonteet ovat tuttuja kaikille otome-pelejä ja -sarjoja tunteville, eikä mitään erityisen uniikkeja hahmoja pelistä löydy. Koska hahmoja on niin paljon, monet hahmot ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle eikä monista hahmoista ole tiedossa oikein muuta kuin pelintekijän heistä alkajaisiksi antamat tiedot lyhyine luonnekuvauksineen. Tämä on vähän sääli, sillä tarinatkin keskittyvät pääasiassa tapahtumien kuvailuun ja hahmojen välisiin suhteisiin, eikä niissä päästä kovinkaan syvällisesti sisälle hahmojen luonteisiin tai taustoihin. Joitakin poikkeuksia toki on, ja erityisen mielenkiintoisia ovat olleet eventtitarinat, jotka ovat sijoittuneet joidenkin hahmojen menneisyyteen ja tapahtumiin aikaisemman kouluvuoden aikana ennen Anzun saapumista Yumenosaki-akatemiaan.

Pelin yli kolmekymmentä hahmoa muodostavat yksitoista idoliryhmää, jotka ovat kaikki omanlaisensa. Pelin pääryhmänä tavallaan toimiva Trickstar koostuu neljästä pojasta, joiden ryhmän teemana on heidän välisensä ystävyys. Todellisuudessa hahmot eivät tulekaan ihan niin hyvin toimeen keskenään, mikä synnyttää konflikteja. Yumenosaki-akatemian parhaat ryhmät ovat niitä. joissa on mukana koulua hallitsevan oppilaskunnan jäseniä. Näitä ovat oppilaskunnan puheenjohtajan ryhmä, hienostunut fine sekä AKATSUKI, joka esittää enemmän japanilaistyylistä musiikkia. Super sentai-elementtejä on tarjolla vauhdikkaassa RYUSEITAI:ssa, suorastaan Tom of Finland -henkinen UNDEAD puolestaan koostuu ”rajuista” ja ”pahoista” pojista. 2wink koostuu vilkkaasta kaksosparista, MaM -ryhmässä puolestaan esiintyy ex-RYUSEITAI:n jäsen soolona. Söpöjä, nuoren näköisiä poikia löytyy Ra*bitsista, komeita ja tyylikkäitä poikia puolestaan Knightsista. Valkyrie on gootti- ja steampunk -henkinen kahden miehen ryhmä, ja Switch puolestaan esittää futuristista musiikkia kolmen hahmon voimin. Koska ryhmiäkin on näin monta, jokainen löytää varmasti itselleen mieluisimman kokoonpanon. Omia suosikkiryhmiäni pelissä ovat UNDEAD ja RYUSEITAI, ja näistä ryhmistä löytyvät myös omat lempihahmoni pelissä. Ryhmien levyjä on julkaistu tähän mennessä kaksi kierrosta, ja kolmas kierros on juuri julkaisussa. Levyillä laulavat hahmojen ääninäyttelijät, ja musiikkityylit on valittu kuvastamaan ryhmien imagoa. Mielestäni kappaleiden säveltämisessä ollaan tähän mennessä onnistuttu hyvin, ja julkaissut kappaleet todella ilmentävät ryhmien imagoa erittäin onnistuneesti.

UNDEAD ja AKATSUKI

Pelissä esiintyvillä idoliryhmillä ei ole toistaiseksi ollut juuri kilpailijoita, sillä koulun ryhmät kilpailevat pääosassa toisiaan vastaan. Kuitenkin hiljattain pelissä esiteltiin toinenkin koulu ja yksi sen idoliryhmistä, kahden oppilaan muodostama Eve. Ilmeisesti pelintekijöiden on tarkoitus tuoda peliin lisääkin näitä kilpailevia ryhmiä, mikä on herättänyt närää joidenkin fanien keskuudessa. Heidän mielestään pelintekijöiden tulisi panostaa enemmän pelimekaniikan uudistamiseen ja vanhojen hahmojen syventämiseen sen sijaan, että peliin tuodaan jatkuvasti uusia hahmoja ennen kuin vanhojakaan on ehditty käsittelemään kunnolla. Ilmeisesti uudet, kilpailevat hahmot toisista kouluista on tarkoitus pitää mukana vain eventeissä nostettavien korttien keskittyessä edelleen Yumenosaki-akatemian poikiin. Lisäksi pelintekijät ovat ilmaisseet halunneensa tehdä pelin, joka ei perustuisi pelaajan omille taidoille, kuten rytmipelit, vaan pelissä olisi mahdollisuus pärjätä myös muin avuin. On vähän harmi, että pelissä parhaiten pärjääminen edellyttää kuitenkin isohkojenkin rahasummien käyttämistä, mutta myös itseni kaltainen kasuaalisti pelaileva voi saada pelistä viihdykettä, vaikka eventeissä ei tavoittelisikaan muuta kuin esimerkiksi kaikkien uusien tarinoiden avaamista, mikä on helppo ja aika nopeasti saavutettava tavoite. Olen myös sitä mieltä, että se, että peli ei ole rytmipeli, on pitänyt minut jo vuoden ajan kiinnostuneena. Koska en pelaa Ensemble Starsia kovinkaan tavoitteellisesti, minulla ei mene siihen läheskään yhtä paljon aikaa kuin rytmipeliin. Pelimekaniikka on simppeliä mutta pitää riittävän kiinnostuneena, ja se toimii hyvänä välipalana enemmän aikaa vaativien kännykkäpelien keskellä.

Kun aloitin Ensemble Starsin pelaamisen, en ollut ihan varma, mitä mieltä olen pelin taidetyylistä. Hahmot on piirretty varsin realistisen näköisesti, ja välillä pidin tyyliä varsin karuna. Olen kuitenkin jo nyt tottunut tyyliin, ja pidän sitä paikoitellen erittäin hyvänä. Neljän ja varsinkin viiden tähden kortit ovat upeita, kun niitä tarkastelee tarinoiden aikana aukeavissa kokokuvissa. Varsinaisiin kortteihin kuvat on rajattu pienemmiksi, eikä koko komeutta aina pääse näkemään samalla tavalla. Koska kaikki pojat ovat keskenään aika erinäköisiä ja tarinoiden tapahtumissa on vaihtelua, ovat kuvatkin yleensä mukavan erilaisia ja ilmentävät monesti hyvin hahmojen luonteita. Todella samannäköisiä hahmojakin pelistä silti löytyy: uudet pelaajat sekoittavat tavallisesti Koga Oogamin ja Izumi Senan hahmot, koska nämä ovat hyvin samannäköisiä ja käyttäytyvätkin aika samalla tavalla, joskin eri syistä. Tarinoissa ja aloitusruudussa on hyödynnetty Live 2D-mallinnosta, eli hahmot ovat piirrettyjä mutta kuitenkin kolmiulotteisia. Tämä mielestäni toimii pelissä aika kivasti, ja on hauskaa nähdä hahmot liikkeessä, ei pelkkinä kuvina.

Ensemble Starsissa on paljon hahmoja ja näin ollen myös paljon ääninäyttelijöitä. Ääninäyttelijöistä löytyy sekä todella tunnettuja että aika tuntemattomia tapauksia, ja vaikka hahmot eivät pelissä päätarinaa ottamatta paljon puhukaan, ääniin pääsee käsiksi tarinoiden aikana kuultavien satunnaisten ääntelyiden sekä tietysti kappaleiden kautta. Parhaat panokset on ladattu Trickstar -ryhmän, jonka neljää poikaa esittävät Tetsuya Kakihara (Subaru Akehoshi), Showtaro Morikubo (Makoto Yuuki), Yuki Kaji (Mao Isara) sekä Tomoaki Maeno (Hokuto Hidaka) – kaikki erittäin tunnettuja ääninäyttelijöitä. Tunnettuja näyttelijöitä löytyy tosin myös muista ryhmistä, ja useimmat ääninäyttelijät sekä esittävät hahmojaan että laulavat hyvin. Kuitenkin jotkut äänet kuulostavat mielestäni hahmoilla liian vanhoilta, ja Kuro Kiryuta esittävä Shinichiro Kamio ei saa aina pidettyä hahmon ääntä yllä AKATSUKI:n kappaleiden aikana. Olin todella yllättynyt saadessani tietää Daiki Yamashitan (Yowamushi Pedal, My Hero Academia) esittävän Ritsu Sakumaa – hän ei kuulosta osassa yhtään samalta kuin muissa tunnetummissa rooleissaan. Omista suosikkiääninäyttelijöistäni mukana ovat Morikubon lisäksi mm. Wataru Hatano ja Yuki Ono. Vaihdoksiakin ääninäyttelijöiden kohdalla on tapahtunut: Hokuto Hidakan ja Arashi Narukamin ääninäyttelijät ovat vaihtuneet pelin historian aikana.

Vampyyrina itseään pitävä Rei Sakuma on yksi pelin suosituimmista hahmoista

Koska Ensemble Stars on ollut hyvin suosittu, on pelistä tekeillä myös anime. Animen aloitusajankohtaa on myöhennetty ja on hieman epäselvää, milloin anime oikeastaan alkaa. Tiedossa kuitenkin on, että hahmoilla on samat ääninäyttelijät kuin pelissä ja tuotantovaihekin on ilmeisesti jo varsin pitkällä. Animen lisäksi sarjaan voi tutustua manga- ja kevytromaanijulkaisujen myötä, mutta näitä ei valitettavasti ole julkaistu englanniksi. Ensemble Stars on myös toistaiseksi julkaistu vain Japanissa ja Kiinassa, joten mikäli pelin haluaa hankkia omaan länsimaiseen puhelimeensa, joutuu hieman kikkailemaan. Koska pelissä ei ole musiikkia ja ääninäyttelyä, on se varsin kevyt eikä vie läheskään niin paljon tilaa puhelimessa kuin rytmipelit. Näin ollen kokeileminen ei vaadi hirveästi tilaa tai aikaa, mikäli Ensemble Starsin maailmaan haluaa tutustua.

En ymmärtänyt mitään mitä selitit pelimekaniikasta! Auta!!

Eipä hätää! Seuraa aina yhtä toivottu osio, eli hyödyllisiä linkkejä.

The English Ensemble Stars Wikia sisältää todella paljon tietoa pelistä, hahmoista ja kaikesta muustakin ja on erittäin hyödyllinen pelaajalle. Suosittelen erityisesti tutustumaan Ensemble Stars! Master Guideen sekä Event Guideen, mikäli pelimekaniikka herättää kysymyksiä. Sivustolla on myös paljon käännöksiä pelin tarinoista sekä kuvat kaikista tähän asti ilmestyneistä korteista. Sivua päivitetään aktiivisesti, ja sieltä löytyy aina tiedot uusista eventeistä ja muista tapahtumista. Seuraa myös Twitterissä!

Enstars.info -sivustolta löytyy myös tietoa, käännöksiä ja kuvia.

Twitter-käyttäjistä mm. Looks After Rainbows ja Riisha Translates tekevät myös käännöksiä tarinoista sekä muista pelin ilmoituksista ja teksteistä.

Videotutoriaali peliin löytyy mm. YouTube-käyttäjä laurenzomilta, lyhyempi opas peliin puolestaan käyttäjältä PaulBagz. Samoilta käyttäjiltä löytyy myös oppaat sekä eventtien pelaamiseen että niissä sijoittumiseen. YouTube on täynnä muitakin Ensemble Stars -videotutoriaaleja pelistä ja eventeistä. Lisäksi pelaajat postaavat mielellään videoita omista nostoistaan, katso vaikka tämä suomalaisen käyttäjän minannn:in kanava mikäli niin sanotut Scouting-videot kiinnostavat. Tietoturva tosin kannattaa ottaa huomioon omia Scouting-videoita tehdessä!

Kaikkien Ensemble Starsin idoliryhmien kappaleiden Preview -versiot ovat löydettävissä ja kuunneltavissa Frontier Works inc.:in kanavalta. Pelintekijä Happy Elementsin oma kanava löytyy puolestaan täältä.

Ensemble Stars -aiheisia oheistuotteita ja esimerkiksi idoliryhmien levyjä voi ostaa useammastakin eri paikasta, mm. Amiamilta, CDJapanilta sekä Hobby Link Japanilta.

Laitetaan loppuun vielä pelin aloitusvideo, jonka kappaleena on Only in Your Stars, esittäjinä pelin hahmoista Makoto Yuuki ja Subaru Akehoshi. Video esittelee kaikki hahmot, ryhmät ja ääninäyttelijät ja siinä pääsee näkemään korttien kuvia ja muuta taidetta pelistä. Lisäksi heitetään vielä katsottavaksi franchisen 2-vuotisjuhlan kunniaksi tehty musiikkivideo, johon valitusta kappaleesta fanit saivat äänestää. Hauskoja hetkiä Ensemble Starsin parissa, mikäli tähän idolisuohon uppoatte!

Kawacon 1.-2.7.2017

Ai, minulla on animeblogi?

Joo eli ei ole tämän blogin päivittäminen oikein ole inspiroinut lähes vuoteen. Minulla oli aika kiireinen vuosi opiskeluissa, ja vaikka animea on tullut katsottua ja pelejäkin pelattua, en ole niistä jaksanut yhtään sanaa tänne blogin puolelle saattaa. Valitettavasti. Tykkään kyllä kirjoittamisesta ja ideoitakin on, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi postata tänne juuri mitään. Ehkä tilanne vielä korjautuu, ehkä ei. Nyt saatte kuitenkin nauttia harvinaisesta spesiaalitapauksesta eli postauksesta. Aiheena tämän vuoden Kawacon, joka järjestettiin Joensuusa 1-2. heinäkuuta. Olkaa hyvät!

Vuoden 2017 Kawacon järjestettiin uudessa paikassa, Joensuun normaalikoululla aikaisemman ammattiopisto Peltolan sijaan. Olin hieman skeptinen jo niin tutuksi tullun harjoittelukoulun soveltuvuudesta con-paikaksi, mutta ratkaisu toimi yllättävän hyvin. Tilat Kawaconin kokoiselle tapahtumalle olivat todella hyvät. Istumapaikkoja oli paljon sisällä ja sopivasti ulkona, käytössä olevia rakennuksia oli vain kaksi aikaisemman neljän toisistaan kaukana sijaitsevan sijaan ja koulun sokkeloisia tiloja oli hyödynnetty järkevästi. Pääsy kielletty -kyltit ja tukitut portaikot tekivät con-alueesta selkeän ja tapahtumapaikka oli myös melko korkeasta ulkolämpötilasta huolimatta kohtalaisen viileä. Pientä noottia voisi antaa tapahtuman vesipisteestä, joita oli ilmeisesti vain yksi (toista emme ainakaan löytäneet), mutta jossa vesi riitti ja se oli viileää. Lisäksi auditorion valo- ja kosketushäiriöongelmat häiritsivät joitakin ohjelmia. Esimerkiksi oman esitykseni sain pitää pimeässä mediavalaistuksessa, jossa yksi kirkas lamppu paistoi suoraan silmiini koko esityksen ajan ja cosplay-kisassa ongelmat olivat ilmeisesti isompia.

Olin ilmoittautunut conin ohjelmanpitäjäksi jo hyvissä ajoin keväällä, mutta ohjelmavastaavan toiminnassa havaitsin parannettavaa. Kun olin ilmoittanut ohjelmastani, sain vastaukseksi ”kiitos ilmoituksesta, katsellaan mahtuuko” -tyylisen viestin, ja olin tietääkseni ensimmäinen, joka ohjelmastaan ilmoitti. Jäin siis totaaliseen epävarmuuden tilaan siitä, saisinko edes ohjelmaani pitää. Kuukausi – pari myöhemmin selvitin asiaa erään toisen conin järjestäjiin kuuluneen kanssa, ja vasta häneltä sain tiedon, että ohjelmani on hyväksytty. Tämä järjestäjä lupasi, että ohjelmavastaava ottaa yhteyttä ja ilmoittaa kaikille selkeästi, että ohjelmanne on hyväksytty tapahtumaan. Kuitenkaan en koskaan saanut mitään viestiä, ja jouduin vielä uudemman kerran jonkin verran ennen conia varmistamaan, onko ohjelmani nyt ihan 100% varmasti mukana tapahtumassa. Onneksi oli, ja pian tämän jälkeen ohjelmavastaavaltakin alkoi tulla sähköposteja ja ohjeistusta käytännöistä. Toivoisin siis jatkossa parempaa yhteydenpitoa ohjelmavastaavan suunnalta. Toisaalta ohjelmavastaavana oli tänä vuonna ilmeisesti joku uusi henkilö, joten on ihan ymmärrettävää, että alku saattaa vähän takkuilla. Ohjelmanjärjestäjän näkökulmasta tällainen löysässä hirressä roikuttaminen ohjelman hyväksymisen suhteen on kuitenkin todella stressaavaa ja rasittavaa. Kun ilmoittauduin Traconin ohjelmanpitäjäksi, sain hyväksynnän noin viikon sisällä ohjelmapyynnön jätöstä ja saatoin alkaa jo suunnitella ohjelmaa vasta syyskuussa pidettävään tapahtumaan rauhallisin mielin.

Upeita teoksia piirustuspajassa

Con-paikalle lähdimme aamulla jo hyvissä ajoin, sillä luentoni oli ohjelmassa heti avajaisten jälkeen. Päivä oli aika kuuma, mutta lähdin urhoollisesti sotkemaan paikalle pyörällä. Asumme poikaystäväni kanssa noin 4-5 km päässä normaalikoulusta, joten matka ei ollut kohtuuton. Paikalle saavuttuani hain badgeni infopisteeltä ja jäin odottelemaan poikaystävääni, joka toi kirpputorille menevät tavarani paikalle. Kirpputori ja taidekuja olivat samassa luokassa kuten ainakin edellisenä vuonna ja järjestely toimi mielestäni hyvin. Taidekujalla oli mukana todella lahjakkaita artisteja, ja teinkin lähes kaikki viikonlopun hankitani kujalta. Kirpputorilla tavaraa oli varsin mukavasti, ja sain itsekin myytyä muutaman tavaran viikonlopun aikana. Sen sijaan myyntipöytäalue, jolla myös vierailimme ennen avajaisia, oli suuri pettymys siitä syystä, että koko tapahtumassa ei ollut mukana ketään mangaa myyvää tahoa. Myyjinä oli Urumin lisäksi Manga Café ja pari muuta lähinnä krääsää ja pelejä myynyttä kauppiasta, ja salissa kyllä oli kohtalaisen vilkasta viikonlopun aikana. Olin kuitenkin varsin harmissani mangamyyjän puutteesta, sillä olin suunnitellut tuhlaavani rahani tapahtumassa vihdoin uuteen mangaan. Onneksi kirpputorilta löytynyt Salapoliisi Conanin numero 75 hieman lievitti tätä suurta pettymystä.

Avajaiset olivat lyhyehköt ja pääsin niiden jälkeen heti oman ohjelmani kimppuun. Luennoin eräästä tärkeästä harrastuksestani, eli Pullip-nukeista ja nukkeiluharrastuksesta ylipäätään. Olin luennoinut Pullip-nukeista aikaisemmin paikallisen animeseura Joensuun otakujen 10-vuotisjuhla-allnighterissa, joten aihe oli tuttu ja koostin esitelmän aikaisemman esitykseni pohjalta tosin kuvat uusien ja asiaa hieman laajentaen. Olin hieman pettynyt siihen, että kiinnostua yleisöä tuli paikalle vain noin 10 henkeä, mutta mielestäni esitykseni meni varsin kivasti ja sain siitä jopa kehuja jälkeenpäin. Yritin tällä kertaa olla puhuessani johdattelevampi ja selkeämpi niin, että esitys eteni soljuvasti ja mahdollisimman moneen kysymykseen tulisi jo puhuessani vastaus. Ainut huono juttu oli se, että olin unohtanut ottaa astmalääkkeeni aamulla, ja olin puhuessani koko ajan aika hengästynyt pienien hengitysvaikeuksien takia, mutta siitäkin selvittiin ja esityksen loppupuolella pystyin puhumaan jo paremmin.

Lauantain pianokonsertin tunnelmaa

 

Esitykseni jälkeen jäimme poikaystäväni kanssa saliin seuraamaan seuraavaa ohjelmaa, joka oli pianokonsertti. Konsertti oli sisällöltään ja järjestelyiltään valitettavan epämääräinen. Pianistilla oli mukanaan iso pino nuotteja, joista hän tuntui valikoivan ohjelmistoaan aivan satunnaisesti. Hänellä ei ollut käytössään mikrofonia, joten spiikkaukset kappaleista ja niiden nimistä menivät minulta useimmiten aivan ohi, kun en yksinkertaisesti kuullut, mitä soittaja sanoi. Esitystä olisi parantanut huomattavasti ohjelmiston etukäteissuunittelu sekä kuuluvampi spiikkaus. Ohjelmisto olisi voitu esimerkiksi heijastaa seinälle projektorilla, jolloin välispiikkejä ei olisi edes tarvittu, vaan yleisö olisi voinut keskittyä pelkkään musiikin kuunteluun. Itse pianistin soittotaito oli tasoltaan vaihtelevaa ja välillä aika amatöörimäistä, mutta koska kyseessä oli harrastaja eikä soiton ammattilainen, en arvostele hänen soittotaitojaan tämän enempää. Oli kuitenkin mukavaa, että conin ohjelmistossa oli mukana myös elävää musiikkia.

Cosplay-kisan tunnelmaa, bongaa tutut klassikkohahmot!

Konsertin jälkeen kulutimme poikaystäväni kanssa aikaa con-alueella pyörimällä myyntialueilla, piirtopajassa ja karaokessa sekä syömällä eväitä ja istuskelemalla pihalla. Pian olikin aika suunnata seuraavaan ohjelmaan, joka oli kauan odotettu cosplay-kilpailu. Eräs tuttuni oli mukana kilpailemassa, joten täytyihän sitä olla paikalla kannustamassa kaveria. Sali täyttyikin mukavasti ja ohjelmakin pääsi alkamaan ajallaan. Ohjelmassa oli aluksi vuorossa varsinaiseen kisaan ilmoittautuneiden esittäytymiset. Puvut kisassa olivat pääsääntöisesti erittäin korkeatasoisia ja oli mukava nähdä osallistujissa laaja kategoria hahmoja sekä enemmän että vähemmän tunnetuista anime-, peli- ja länkkärisarjoista. Myös Hall Cosplay -kilpailu oli varsin korkeatasoinen ja cosplay-vastaavat olivat onnistuneet poimimaan kisaan mukaan todella hienoja pukuja. Hall Cosplay -osallistujia sai äänestää conin infopisteellä, ja voittaja julistettiin myöhemmin päättäjäisissä. Kisan tuomaristo oli asiantuntevaa ja palkinnot jaettiin mielestäni aivan oikein. Tuomarit olivat ensikertalaisia, mutta se ei heidän työskentelyssään näkynyt mitenkään, vaan he hoitivat hommansa todella hyvin. Hieman ihmetystä kilpailussa herätti hieman kummallinen juontaja, joka muistutti TV-toimittajan ja Marco Bjuströmin yhdistelmää huonoine vitseineen ja jolla oli suuria vaikeuksia saada luettua kilpailijoiden saati hahmojen nimiä oikein. Lisäksi hän huusi välillä mikrofoniin, joka sai tärykalvoni kiristymään kivusta. Jopa kilpailijat vaikuttivat olevan välillä varsin hämmentyneitä juontajan jutuista ja maneereista.

Sedät arvioivat kriittisesti scifianimua

Kilpailun jälkeen tapoimme taas aikaa alueella ennen siirtymistä illan viimeisen ohjelman, Scifianimeiden voimanlähteiden realistisuuden arviointipaneelin pariin. Panelistien joukossa oli luonnontieteiden ja scifi-kirjallisuuden alueilla meritoituneita miehiä, ja koska 2/3 panelisteista oli itselle tuttuja, halusin päästä näkemään millaisen ohjelman he vetäisivät vaikka scifi aiheena ei itseäni juuri kiinnostakaan. Ohjelmassa nähtiin pätkiä muutamista scifianimeista, joita paneeli puheenjohtajan johdatuksella arvioi. Ohjelma oli aika kiinnostava, mutta koska itse en ymmärrä esimerkiksi fysiikasta mitään, meni suurin osa asiantuntijoiden arvioista itselläni aivan ohi ja jouduinkin kyselemään poikaystävältäni koko esityksen ajan typeriä kysymyksiä, kuten mikä on G-voima. Ohjelma ei myöskään keskittynyt niinkään otsikossa mainitun asian arviointiin, vaan sillä pohdittiin monia muitakin scifi-animeiden realistisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ohjelma oli siis aika hyvä, mutta koska en ole aihepiirin ystävä saati tuntija, en itse valitettavasti saanut siitä paljonkaan irti. Tämän ohjelman jälkeen olikin aika suunnata kohti keskustan Hesburgeria päivän ensimmäiselle lämpimälle aterialle – iltabileet jätimme vanhoina ja raihnaisina suosiolla väliin.

Järjestöpöydilläkin tuli vierailtua

Sunnuntai alkoi yhtä aurinkoisena kuin lauantai, ja saavuimme conipaikalle hieman myöhemmin kuin lauantaina. Aluksi kävimme etsiskelemässä vielä ostettavaa, ja sitten siirryimme joksikin aikaa piirtopajaan, jossa seurasimme piirrellessämme luokkaan striimattua FFFightia. Se oli sisällöltään varsin hauska, vaikkemme ihan kaikkea ohjelmasta striimin välityksellä kuulleetkaan. Ohjelmien striimaus auditoriosta muualle coniin oli kuitenkin hyvä ajatus ja oli mukava seurata ohjelmia muuta tehdessään. Piirtelemästä siirryimmekin seuraamaan puolenpäivän aikaan luentoa Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikki, hahmot rikki. Vaikka en itse mikään Muumi-fani olekaan, ohjelma kuulosti viihdyttävältä ja siksi päätimme lähteä sitä seuraamaan. Ohjelma oli uusinta edellisen vuoden Animeconista, mutta koska emme siellä olleet olleet, ei se meitä haitannut. Ohjelma keräsi aika mukavasti yleisöä, joten muumit selvästi kiinnostivat ihmisiä.

Luennoitsijoina toimi pariskunta, joilla oli mukanaan pieni lapsi. Lapsi oli kyllä söpö, mutta välillä keskittyminen itse ohjelmaan herpaantui, kun lapsi ryömi lavalla ja huusi, mikä kuului todella selkeästi herkkien mikrofonien kautta muualle saliin. Ihmettelin vähän, eikö lapselle saatu kaitsijaa esityksen ajaksi, vaan hänet piti ottaa mukaan lavalle mönkimään. Tästä pienestä häiriötekijästä huolimatta esitys sujui hyvin ja oli sekä hauska että informatiivinen. Esityksessä käytiin läpi Muumilaakson tarinoita -TV-sarjan hahmoja viimeisten jaksojen osalta verrattuna aikaisempiin jaksoihin. Koska itse en tosiaankaan mikään muumifani ole enkä muista mikä jakso missäkin vaiheessa sarjaa esiintyi, en ehkä ollut parasta mahdollista kohdeyleisöä esitykselle, mutta pidin kuitenkin ohjelmasta ja voin suositella kaikille tämän vuoden Animeconiin menijöille samojen ohjelmanpitäjien ohjelmaa, jossa käsitellään pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kaikkia tämän viimeisen muumikauden jaksoja. Luvassa on järkyttäviä paljastuksia, sen voin luvata jo etukäteen!

Myyntipöytäsalissakin riitti kävijöitä

Ohjelman jälkeen kulutimme taas aikaa con-alueella. Lauloin karaokessa monta biisiä poikaystäväni vaihdellessa Pokémoneja Pokémon-huoneessa. Karaoke pätki välillä todella pahasti, kerran myös oman lauluni aikana, mutta tämä oli varsin biisikohtaista ja välillä karaoke jouduttiin käynnistämään uudelleen teknisten vaikeuksien takia. Mitään suurempia ongelmia karaokessa ei onneksi ollut, ja ihmiset kävivätkin kohtalaisen innokkaasti esittämässä lempibiisejään. Ennen iltapäivän luentoja kävimme myös tekemässä viimeiset ostokset, syömässä eväitä sekä hakemassa tavarani pois kirpputorilta. Sitten olikin aika siirtyä päivän viimeisen ohjelman, luennon Toinen maailmansota animen taustalla pariin.

Mitä japanilaislapsille opetetaan koulussa

Tunnen luennoitsija Gorimin, koska opiskelemme samassa koulussa samaa pääainetta ja olin jopa joskus Gorimin tuutorina, kun hän opintojaan aloitteli. Luento liittyikin suoraan opiskelemaamme alaan, ja se oli todella hyvä sekä mielenkiintoinen, kuten luennoitsijalta odottaa saattoikin. Luennolla ei tullut varsinaisesti esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi historianopiskelijana ja asiaa jonkin verran tuntevana jo tiennyt, mutta uskon suurimman osan yleisöstä saaneen luennolla paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Luento oli hyvin rakenneltu ja johdateltu, ja mielestäni siinä päästiin hyvään, relevanttiin lopputulokseen vaikka luennoitsija sitä alussa hieman epäilikin. Luento oli ehdottomasti viikonlopun paras, ja omakohtaisesti oli mukava peilata luennolla käsiteltyjä asioita kevättalvella yliopistolla käymäni samuraiden historiaan liittyvän kurssin aihepiireihin, jotka liittyivätkin mukavasti luennon aiheeseen.

Päättäjäisissä palkittiin parhaat ja kiiteltiin henkilökuntaa

Tämän luennon jälkeen olikin jäljellä enää päättäjäiset, joissa palkittiin kilpailujen voittajia ja julkistettiin conin kävijämäärä, joka oli kaikkien aikojen suurin! Itsestäni tuntui siltä, että conissa oli tavallista vähemmän kävijöitä, joten oli yllättynyt määrästä. Tämä tosin voi johtua uudesta con-alueesta, joka sai kävijämäärän ehkä jossain määrin näyttämään tavallista pienemmältä. Hyvin sujunut tapahtuma ja mukava kävijämäärä kuitenkin toivottavasti takaavat sen, että Kawaconeja järjestetään myös tulevaisuudessa. Itse olen valmis tuottamaan taas ohjelmaa tuleviin tapahtumiin, joten toivon todella, että Kawaconit saavat taas jatkoa! Tapahtumat ovat olleet aina hyvin järjestettyjä ja tänä vuonna uusi, entistä parempi tapahtuma-alue vain paransi tapahtumaa entisestään. Pikku puutteista huolimatta conissa oli todella kivaa, ja Kawacon todella pitää pintansa yhtenä parhaista pienemmistä con-tapahtumista Suomessa. Ehkä nähdään taas ensi vuonna!

Oma con-loottini jäi jälleen varsin pieneksi

Animearvostelu: Netoge

netoge11

Alkuperäinen nimi: Netoge no Yome wa Onna no Ko Janai to Omotta? (And you thought there is never a girl online?)

Esitetty: Huhtikuu 2016 – kesäkuu 2016

Studio: Project No. 9

Katsottu: 12/12

Poikaystävästäni on tämän kesän aikana tullut minuakin pahempi otaku. Katsottuja animesarjoja on jo useampia, enemmän kuin mitä olen itse tänä vuonna katsonut, ja ennen tätä hän ei koskaan ollut katsonut animea joitakin yksittäisiä jaksoja lukuun ottamatta. Haaremigenre tuntuu miellyttävän, ja yksi näistä hänen hiljattain katsomistaan sarjoista oli Netoge, joka kuvauksen perusteella kuulosti hauskalta ja jota itse asiassa oli suositeltu hänelle Twitterissä joskus aikaisemmin. Päätin sitten itsekin katsoa tämän viihdyttävältä vaikuttaneen sarjan, ja se tulikin sitten katsottua yhdessä päivässä.

netoge1

Netogen päähenkilö on lukiolainen Hideki Nishimura, joka tunnetaan luokassaan avoimena otakuna ja joka viettää suuren osan vapaa-ajastaan nettipeli Legendary Agen maailmassa. Siellä hänen Rusian-hahmonsa kuuluu kiltaan, jonka muut jäsenet ovat parantaja Ako, joka on myös Rusianin vaimo, miekkamies Schwein ja maagi Master. Koska kiltalaiset ovat olleet yhdessä jo vuoden, he päättävät järjestää offline-tapaamisen. Kaikkien yllätykseksi paljastuu, että he ovat samassa koulussa, ja että killan muut jäsenet ovat kaikki tyttöjä. Kuitenkin Ako Tamaki/Ako tuntuu elävän hieman erillään todellisuudesta ja käyttäytyy kuin Hideki/Rusian olisi hänen aviomiehensä myös oikeassa maailmassa. Tästä hämmentyneenä oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin/Master päättää perustaa kouluun nettipelikerhon, jonka tavoite on saada Ako erottamaan oikea maailma pelimaailmasta. Hideki ja killan neljäs jäsen Akane Segawa/Schwein liittyvät myös jäseniksi, ja Akon palauttaminen todellisuuteen voi alkaa.

netoge4

Netoge kertoo siis MMORPG -maailmasta lisäten mukaan vähän kouludraamaa ja lukiolaisromanssia. Sarja onnistuu tasapainottamaan nämä kaksi osa-aluetta hyvin, joskin sarjan alkupuolella keskitytään enemmän Hidekin ja Akon suhteen kehittymiseen oikeassa maailmassa ja jälkipuolella seikkailuun Legendary Agen maailmassa. Romantiikan ystävänä itseäni hieman harmitti tämä romanttisten ulottuvuuksien jääminen hieman taka-alalle, mutta sarjassa on onneksi silti hyvin paljon söpöstelyä Hidekin ja Akon välillä. Hahmojen ongelmat oikeassa maailmassa pyörivät nekin pitkälti pelin ympärillä, päähuomion ollessa Akon omituisen ajatusmaailman mukauttamisessa normaalimmalle tasolle. Pelissä puolestaan kohdataan varsin tuttuja ongelmia, kuten hakkerointia, epärehellisiä kanssapelaajia ja uusien pelaajien opastamista. Sarjassa ei hirveästi kerrota Legendary Agesta pelinä sinänsä, mutta saadun tiedon perusteella kyseessä on varsin tyypillinen MMORPG, ja sen sisältö ja käsittely tuntuvat realistisilta. Hassua vain on se, että peli on hirveän söpö ja 2D-grafiikoilla toteutettu – nykypeleissä tavoitellaan hieman kunnianhimoisempaa grafiikkaa.

netoge2

Vaikka Netogessa on hyvää juonen edistymistä sekä peli- että oikeassa maailmassa, jättää sarja harmittavasti vastaamatta moniin kysymyksiin, jotka itseäni olisivat kovasti kiinnostaneet. Sarjan aikana saa tietää, miten Hideki ja Ako tutustuivat pelissä ja miten Hidekin suhtautuminen pelin avioliittoihin muuttui ensimmäisen puihin menneen kosinnan jälkeen. Katsojalle ei kuitenkaan kerrota, miten hahmot tutustuivat pelissä toisiinsa, miksi he ylipäätään aloittivat pelaamaan Legendary Agea, mitkä ovat heidän suhteensa pelissä ennen offline-tapaamista, miten ja miksi Hideki ja Ako avioituivat ja niin edelleen. Sarjassa ei myöskään oikein selviä, miksi Ako käyttäytyy ja ajattelee kuten tekee. Kaikki nämä yksityiskohdat olisivat syventäneet juonta huomattavasti, sillä nyt katsottaessa nousee useasti mieleen kysymyksiä, johin ei koskaan tule vastausta. En väitä, että nämä seikat olisivat erityisen oleellisia sarjan juonen kannalta sinänsä, mutta ne olisivat kyllä syventäneet ja taustoittaneet tapahtumia. Jo tämän takia toivoisinkin, että sarja saisi jossain vaiheessa toisen kauden. Kevytromaanisarja, johon anime perustuu, jatkuu edelleen, joten edellytyksiä kakkoskauden tekemiseen olisi kyllä olemassa.

netoge3

Sarjan päähenkilö Hideki Nishimura on melko tavallinen haaremisarjan päähenkilö. Hän on aika tavallinen tyyppi: kiva ja avulias, ja kuluttaa vapaa-aikansa lempiharrastuksensa parissa. Hideki ei kuitenkaan ole täysin munaton ja tyttöjen mätkimä ja potkima toisin kuin monien humoristisempien sarjojen päähahmot, vaan hän on varsin toimelias ja keksii usein hyviä ideoita sekä pelissä että oikeassa maailmassa. On hirveän söpöä seurata, miten Hideki pikku hiljaa ihastuu Akoon myös oikeassa maailmassa, ja pyrkii edistämään suhdettaan tyttöön parhaansa mukaan. Heidän suhteensa kyllä etenee, mutta Akon ajattelutapa torpedoi monet hyvät lähentymisyritykset. Hideki on varsin symppis hahmo, jossa ei ole oikeastaan mitään ärsyttävää ja jonka seikkailuista jaksaa olla oikeasti kiinnostunut.

Hidekin ohella sarjan toinen keskushahmo on Ako Tamaki, joka elää täysin erillään todellisuudesta. Ako on oikeassa elämässä arka ja syrjäänvetäytyvä, ja pakenee ikävää todellisuutta Legendary Agen maailmaan. Tästä suuresta omistautumisesta huolimatta Ako on surkea pelaaja, jota Hideki joutuu vähän väliä auttamaan. Tämä oli hieman omituista, koska Ako oli kuitenkin kaikkein omistautunut pelille. Erittäin omistautunut Ako on myös suhteessaan Hidekiin, jota hän kutsuu oikeassakin maailmassa Rusianiksi, eikä hänelle mene mitenkään perille, että he eivät ole aviossa pelin ulkopuolella. Hideki yrittää lukuisia kertoja pyytää Akoa tyttöystäväkseen, mutta tämä kieltäytyy joka kerta, koska tyttöystävä on vähäisempi kuin vaimo. Ako vihaa ”normeja” eli tavallisia tyyppejä ja saa välillä pelottavia poissaolokohtauksia. Ako on todella söpö, ja hänessä on hyvin paljon moea, mutta Ako on myös kummallinen hahmo, jonka ajatuksista on vaikea saada kiinni. Akon ajatusmaailmaa ei taustoiteta mitenkään, mikä herättää kysymyksiä. Toisaalta Ako myös kehittyy hahmona sarjan aikana, sillä hän alkaa puhua enemmän luokkatovereilleen ja tehdä kaikkea muutakin normaalia. Hän myös lähenee enemmän oikean Hidekin kanssa, vaikka onkin edelleen vähän vaikea sanoa, onko Ako ihastunut enemmän ideaalityyppiseen Rusianiin, jonka ilmentymänä hän Hidekin näkee. Sarjan tapahtumat pyörivät enimmäkseen Akon hahmon ympärillä, joten paljon katsomiskokemuksesta nauttimisesta riippuu siitä, miten hyvin hahmon ottaa vastaan.

netoge5

Miekkamies Schweiniä pelaava Akane Segava yrittää olla mahdollisimman normaali lukiolaistyttö, ja saa aina huvittavan kauhukohtauksen, mikäli joku on saamassa vihiä siitä, että hän onkin todellisuudessa hirveä peliotaku ja kieltäytyy treffeistäkin vain voidakseen pelata enemmän. Akanen oikea tsundere -persoonallisuus muuttuu pelimaailmassa mahtailevaksi oresama-persoonallisuudeksi, mikä on aika hauskaa. Akane ei ole sinänsä hirveän syvällinen hahmo, eikä hänen hahmonsa pahemmin kehity sarjan aikana. Akane suhtautuu aluksi hyvin vihamielisesti Hidekiin, mutta pelikavereiksi paljastuttuaan Akane alkaa kohdella tätä hieman ystävällisemmin. Kiintoisaa on myös Akanen suhde ystäväänsä Nanako Akiyamaan, joka on aivan tavallinen tyttö, joka saa myöhemmin tietää Legendary Agesta ja alkaa itsekin pelaamaan. Tämä on Akanelle hirveä järkytys, mutta heidän välinsä eivät tästä pahemmin järky tai toisaalta muutu paremmiksikaan, vaikka ystävyksillä onkin nyt yhteinen salaisuus. Nanakoa olisi voinut olla sarjassa enemmänkin, sillä nyt hän jää lähes täysin persoonattomaksi statistiksi, jonka ainoat luonteenpirteet ovat olla kiva ja aloitteleva pelaaja Legendary Agessa. Ako on myös hyvin mustasukkainen omasta Rusianistaan ja käyttäytyy tämän vuoksi hyvin vihamielisesti Nanakoa kohtaan, mutta näidenkin kahden välit paranevat sarjan loppua kohden.

netoge6

Oppilaskunnan puheenjohtaja Kyou Goshoin perustuu aika pitkälti rikas tyttö -vitseille. Hän on rikas ja käyttää todella paljon rahaa Legendary Ageen. Kuitenkaan ystäviensä kanssa pelatessaan hän ei käytä oikealla rahalla ostamiaan tavaroita. Nämä kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan sarjan viimeisessä taistelussa. Kyou on myös älykäs ja harkitsevainen, rauhallinen ja johtaa kiltaansa. Hän kertoo sarjan aikana, että hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä tai poikaystävää ankarien ja kontrolloivien vanhempiensa takia. Tähän aiheeseen ei kuitenkaan syvennytä mitenkään, ja Kyou vie sarjan aikana uusia ystäviään perheen loma-asunnoille ilman mitään ongelmia, mikä on Kyoun itse kertoma huomioon ottaen aika outoa. Kyou on myös sarjan suurin fanservice-baitti, sillä hänellä on tosi isot tissit, eikä anime jätä väliin yhtään mahdollisuutta esitellä näitä ulokkeita mahdollisimman edustavasti. Myös toisten tyttöjen parhaita puolia esitellään antaumuksella, ja kaikki perinteiset kerhon leiri-, ranta- ja kylpemisjaksot löytyvät sarjasta. Netoge ei kuitenkaan ole mikään pahin mahdollinen ecchi-sarja, sillä vaikka tissit pompahtelevatkin, on ne usein peitetty säädyllisellä määrällä kangasta – mikäli Kyoun pelihahmon asua ei oteta huomioon. Fanserviceä kyllä löytyy, mutta se ei ole sarjassa hallitsevassa osassa eikä se ole erityisen häiritsevää, vaikka hyppääkin välillä silmille. Tissejä ja pantsuja etsivien kannattaakin kääntää katse Netogesta toisenlaisten sarjojen suuntaan.

netoge7

Netogessa ei viiden edellämainitun henkilön lisäksi ole juuri muita keskeisempiä hahmoja kuin nettipelikerhon ohjaaja, opettaja Yui Saito, joka myös pelaa salaa Legedary Agea ylisöpöllä Nekohime-hahmollaan. Kyou onnistuu kiristämään opettajan kerhon valvojaksi, ja opettaja onkin välillä kerholaisten mukana niin kerhon leireillä kuin pelin tapahtumissa. Aluksi kukaan hahmoista ei tiedä, että opettaja on Nekohime, joka esiintyy pelissä aikuisena miehenä ja jota Hideki aluksi pyysi pelissä avioitumaan kanssaan. Opettajan Nekohime-hahmo saa mielenkiintoisia ulottuvuuksia sarjan jälkipuoliskolla, kun hahmoa ihailevat pelaajat perustavat suuren killan, jonka tehtävänä on lähinnä hahmon palvonta ja suojeleminen. Nämä Nekohimen turvajoukot tuovat paljon huumoria moniin peliin sijoittuviin kohtauksiin. Noin muuten opettajan hahmo jää sekin melko ohueksi hahmonkehityksen fokuksen ollessa Akossa ja Hidekissä.

Joitakin muita mainitsemisen arvoisia hahmoja sarjassa ovat hakkeri, joka varastaa Rusian-hahmon ovelan huijaussivuston avulla, hieman likaista Player vs Player -peliä pelaava Wallenstein -kilta sekä yhden Legendary Agen suurimman killan johtaja, joka tarjoaa useaan otteeseen neuvoja ja apua muille hahmoille. Kaikki nämä hahmot on rakennettu varsin uskottavaksi, sillä katalia hakkereita ja häijyjä PvP -pelaajia on varmasti lähes jokaisessa vähänkin suositussa MMORPG -pelissä, ja ongelmat, joihin Hidekin ja kumppaneiden kilta näiden taholta törmää, ovat varmasti tuttuja useimmille MMORPG-pelien pelaajille. Vaikka nämä hahmot ovatkin ehkä enemmän juonielementtejä kuin suoranaisia hahmoja, tuovat ne animeen paljon realismia ja uskottavuutta. Pelimaailmaan perehtymätön ei ehkä jaksa olla niin kiinnostunut näiden hahmojen mukanaan tuomista ongelmista, mutta mikäli MMORPG-maailma on tuttua, saa sarjasta heti jo huomattavasti enemmän irti.

netoge8

Vasemmalta Sette/Nanako, Schwein/Akane, Master/Kyou, Rusian/Hideki, Ako/Ako sekä Nekohime/Yui

Netogen animaatio on hyvää perustasoa: kuvat ovat värikkäitä ja hahmot ilmeikkäitä. Hahmodesigneihin on panostettu, ja kaikki näyttävät huomattavan erilaisilta. On myös hauska vertailla erityisesti Akanen ja Kyoun pelihahmojen ja heidän todellisten ulkonäköjensä välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuitenkin molempien pelihahmot on tehty varsin samannäköisiksi kuin heidät itsensä, ja heidän miespelihahmonsa esiintyvät sarjassa vain parissa jaksossa aivan alussa, sillä Hideki alkaa nähdä ystävänsä pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa. Tämä oli minusta vähän sääli, sillä mieshahmot olivat hauskan näköisiä ja toista heistä esitti yksi suosikki-seiyuuistani, Wataru Hatano. Onkin vähän hämmentävää, miksi kaikkien hahmot pelissä näyttävät niin samalta kuin hahmot itse oikeassa maailmassa, mutta toisaalta muuten henkilöiden yhdistäminen oikeisiin persooniinsa voisi olla vähän hankalaa. Hyvä kysymys on myös se, miksi Hideki ei näe Nanakoa ja Yui-opettajaa pelissä samannäköisenä kuin oikeassa maailmassa.

Sarjan alku- ja loppumusiikit ovat perus animepoppia. Luce Twinke Winkin esittämä alkumusiikki 1st Love Story kuulostaa suorastaan hämmentävän paljon samalta kuin suositun Ore no Imouto Konna ni Kawaii Wake ga Nai -sarjan ensimmäinen alkumusiikki, ClariS:n esittävä Irony, kuten tämä varsin kiinnostava video osoittaa. Alkumusiikki myös antaa animaationsa puolesta sarjasta huomattavasti höttöisemmän kuvan, kuin mitä sarja loppujen lopuksi pitää sisällään, vaikka se varsin söpö onkin. Ääninäyttely on varsin laadukasta, ja kaikki ääninäyttelijät ovat varsin tunnettuja. Oli mielenkiintoista kuunnella Hidekiä esittävän Toshiyuki Toyonagan suoritusta tänä vuonna julkaistavaa Yuri!!! on Ice-sarjaa silmällä pitäen, sillä siinä Toyonaga esittää yhtä päärooleista ja itse odotan kyseistä sarjaa todella kovasti. Yui-opettajaa esittävä ja sarjan loppulaulun esittävä Yoshino Nanjo puolestaan lienee useimmille tuttu Love Live -projektin Eli Ayasen äänenä.

netoge9

Netoge oli todella kiva, söpö ja hyvän mielen tuottanut sarja, jossa ei varsinaisesti ollut mitään erityisen ihmeellistä mutta josta jostain syystä tykkäsin todella paljon. Juoni tasapainottaa hyvin pelin ja oikean elämän tapahtumia, joskin jälkimmäiset jäävät hieman sivuosaan sarjan loppupuolella ja niitä käsitellään tuolloin hieman vajavaisesti. Hahmot ovat kivoja ja sympaattisia, eikä päähenkilö ole nössö turhake niin kuin monissa haaremisarjoissa. Hahmonkehitystä on valitettavasti vain Hidekin ja Akon hahmojen osalta, ja muut hahmot jäävät varsin pinnallisiksi eikä heitä syvennetä oikeastaan ollenkaan. Juonen ja useimpien hahmojen suhteen nousee myös useita, sarjaa mahdollisesti syventäviä kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan koskaan vastata ja varsinkin taustoitus jää sarjassa hyvin vajavaiseksi. Fanserviceä on jonkin verran, mutta ei liikaa eikä se ole missään vaiheessa pääosassa, vaikka perus kliseiset kylpylä- ja vastaavat kohtaukset sarjasta löytyvätkin. Alastomuuteen liittyviä nolostuttavia kohtauksia rakennetaan Hidekin ja Akon välille vain pari koko sarjan aikana, ja pääasiassa näiden kahden suhteen kuvaus on hyvin söpöä ja pariskunta on varsin rakastettava. Kaikista vioistakin huolimatta pidin Netogesta suorastaan yllättävän paljon ja toivon kovasti, että sarja saisi joskus jatkoa. Olisi nimittäin kiva saada syvennystä muihinkin hahmoihin ja katsoa, miten Hidekin ja Akon suhde vielä etenee.

netoge10

Peliarvostelu/esittely: IDOLiSH7

ogp

Alkuperäinen nimi: IDOLiSH7

Alusta: Android, IoS

Julkaisija: Bandai Namco Online, geechs

Julkaisupäivä: 20.8.2015

Erilaiset älypuhelimilla ja myös pelikonsoleilla pelattavat idolipelit ovat viime vuosina nousseet valtavan suosituiksi. Puhelinpuolella lippulaivoja ovat olleet esimerkiksi Love Live: School Idol Festival ja Idolm@ster Cinderella Girls Starlight Stage, videopelipuolella taas esimerkiksi Miku Hatsune -hahmon ympärille rakennettu Project Mirai -sarja. Viime aikoina myös miespuolisiin idoleihin keskittyviä pelejä ja muita adaptaatioita on tuotu markkinoille yhä enemmän ja enemmän, ja yksi näistä on tarkalleen vuosi sitten julkaistu IDOLiSH7. Sen luomisesta vastuussa ovat Bandai Namco Online sekä geechs, ja pelissä on Suomessakin tunnetun mangaka Arina Tanemuran suunnittelemat hahmot.

tumblr_inline_npqilx1JU61qhclsx_500

IDOLiSH7 (tästä eteenpäin Idolish7 pelistä ja IDOLiSH7 sen idoliryhmästä puhuttaessa) kertoo uuden idoliryhmä IDOLiSH7:n ja myös heidän vastustajiensa edesottamuksista viihdealalla. Peli etenee samaan tapaan kuten monet muut vastaavat rytmipelit: pelin kappaleita pelaamalla kasvaa tasoja, ja tasojen myötä avaa uusia tarinoita, joissa etenemällä saa avattua lisää uusia kappaleita. Peli siis toimii hyvin samalla tavalla kuin vaikkapa Love Live: School Idol Festival, ja joitakin rytmipelejä aikaisemmin pelanneilla ei ole mitään vaikeuksia opetella pelaamaan Idolish7:aa. Välillä pelissä on myös erilaisia eventtejä, joissa on omat kappalelistansa, ja näitä pelaamalla saa pelissä hyödyllisiä esineitä ja mahdollisesti myös uusia kortteja.

Kuten idoli- ja rytmipelit yleensäkin, Idolish7 nojaa vahvasti korttien keräilyyn. Pelissä on kolme attribuuttia: Shout, Beat ja Melody, joiden mukaan kortit ja kappaleet on ryhmitelty. Kuitenkin toisin kuin esimerkiksi Love Livessä, yhden ryhmän muodostamiseen tarvitaan vain viisi korttia, joten hyvällä nostotuurilla ryhmät voivat kehittyä tehokkaiksi nopeasti. Korteilla on neljä harvinaisuustasoa: Normal (N), Rare (R), Super Rare (SR) ja Super Star Rare (SSR). Näistä kahta ensimmäistä ryhmää voi nostaa Friend Pointseilla, mutta harvinaisempia kortteja saa ainoastaan nostamalla niitä Stellar Stoneilla, joita voi myös ostaa pelin kaupasta. Idolish7 on kuitenkin varsin antelias Stellar Stonejen suhteen, ja yhteen nostoon vaadittava 50 tai 100 Stellar Stonea kertyy aika nopeasti. Kortteja voi myös ”jatkojalostaa”: Raresta voi kehittää SR:n, ja siitä edelleen SSR:n. Kaikkia kortteja ei voi kehittää, ja pelin parhaat kortit ovat juurikin näitä ”puhtaita” ja harvinaisimpia SSR-kortteja.

tumblr_nuutz8KnR01uezffwo2_1280 tumblr_nuusyuLEkc1uezffwo2_1280 tumblr_nuuu9rGxPy1uezffwo1_1280

Idolish7:n kappalelistalla on sekä IDOLiSH7:n että heidän vastustajiensa, TRIGGER:in ja Re:valen kappaleita. Toisin kuin useimmille tutuimmassa Love Livessä, pelimekaniikassa on vain neljä painettavaa näppäintä yhdeksän sijaan. Nuotteja on kuitenkin useampia erilaisia: tavallinen kosketus, pohjassa pito, pyyhkäisy ja liikkuva nuotti. Vaikeustasoja on neljä: Easy, Normal, Hard ja Expert. Kuitenkin useimmat biisit ovat varsin helppoja, ja itse olen saanut kunnolla haastetta vasta aivan viimeisimpien julkaistujen kappaleiden Expert-versioista. Osa näistä on aika vaikeita. Biisien taustalla pyörii myös jonkinlainen musiikkivideo, ja näihin totuttautuminen kesti jonkun aikaa. Musiikkivideoiden kuvasto on yleensä peräisin joko joihinkin kappaleisin erikseen tehdyistä oikeista musiikkivideoista tai pelin muusta kuvastosta, kuten sen korteista. Kappaleessa ei voi epäonnistua, vaikka ei osuisi yhteenkään nuottiin: Game Overia ei tule missään vaiheessa. Kappaleiden pelaamiseen vaaditaan LP:tä, joka kuitenkin kertyy takaisin huomattavasti nopeammin kuten vaikka Love Livessä. Tarpeen tullen LP:tä voi palauttaa Stellar Stoneilla.

Alla olevasta YouTube -videosta näkee, miten kappaleita pelataan. Esimerkkibiisinä Joker Flag Expert -vaikeustasolla.

Idolish7:ssa on ollut tähän mennessä kolmea eri tyyppiä eventtejä. Tavallisin on Token Event, jossa tavallisia kappaleita pelaamalla saa esineitä, joilla voi pelata eventin biisilistan biisejä läpi. Näitä pelaamalla saa paljon palkintoja, ja tarpeeksi pelattua myös yleensä jonkinlaisen uuden kortin. Score Eventit ovat muuten samanlaisia kuin edellä selitetyt Token Eventit, mutta niissä kappaleista saa pisteitä suorituksen perusteella ja näillä suorituspisteillä saa palkintoja. Tässä eventissä pärjääminen on hankalaa, mikäli tiimit eivät ole tarpeeksi vahvat. Token- ja Score Eventeissä on myös pelaajien välinen kilpailu-ulottuvuus, ja eventissä tarpeeksi hyvin sijoittumalla (=paljon pelaamalla ja LP:tä Stellar Stoneja palauttelemalla) saa lisää parempia palkintoja. Kolmas tyyppi on Bingo Event, jossa pelataan läpi erilaisia bingokortteja, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä (esim. saa tarpeeksi korkeat pisteet jostakin kappaleesta). Kortin vaikeustason voi valita itse, ja suorittamalla kortteja saa palkintoja. Bingoeventit sisältävät yleensä myös jonkinlaisen eventtikortteihin liittyvän tarinan, jotka ovat yleensä aika hauskoja.

Vaikka Idolish7 on hauska myös pelkkänä rytmipelinä, on sen todellinen vetovoima pitkä, yksityiskohtainen ja jatkuvajuoninen tarina. Monissa idolipeleissä tarinassa ei ole mitään juonta, vaan se on kokoelma pelin hahmojen erilaisia hassutteluja ja muita kommelluksia. Nämä tarinat ovat myös yleensä tunnelmaltaan hyvin kevyitä ja vitsikkäitä, ja suurin konflikti saattaa syntyä siitä, että joku hahmo ei tullut tänään harjoituksiin, koska joutuu käymään myös toisessa harrastuksessa. Idolish7:n tarina ei ole edellä kuvatun kaltainen, vaikka siihenkin toki mahtuu vitsejä ja hahmojen hassuttelua. Pääosassa on kuitenkin IDOLiSH7:n kamppailu viihdealalla, ja tarinassa on useammin synkkiä kuin iloisia sävyjä. Nämä varsin haastavat vaikeudet onnistutaan kuitenkin useimmiten voittamaan, ja mielekkäiden tapahtumien ansiosta tarinaa jaksaa seurata ja hahmoistakin kiinnostua.

tumblr_ntwh5tbrnF1ucn8j1o1_500

Vasemmalta Nagi, Sogo, Iori, Riku, Mitsuki, Tamaki ja Yamato

Alkuun Idolish7:n hahmot saattavat vaikuttaa aika kliseisiltä, mutta loppujen lopuksi he eivät sitä olekaan. Jokaisen hahmon luonteeseen on jaksettu panostaa sen verran, että hahmo ei vaikuta miltään kliseekasojen kokoelmalta (vrt. Love Live), vaan heille on jaksettu myös keksiä taustatarinat, perheet, motivaatiot alalle ryhtymisestä ja omia luonteenpiirteitä. Useimmilla hahmoilla on jokseenkin traaginen taustatarina, mikä on välillä hieman turhan oloista, mutta toisaalta näistä taustoista ja myös hahmojen omista epävarmuuksista sekä persoonallisuuksien törmäämisestä syntyy hyvää draamaa. Idolish7 myös näyttää ilahduttavasti sen puolen idolimaailmasta, mitä moni muu tuote ei kuvaa ollenkaan. Tarinassa ollaan enemmän kulissien takana kuin lavalla, ja se käsittelee myös viihdeteollisuuden varjopuolia, kuten fanien välisiä erimielisyyksiä ja nettivihaa. Tarina tuntuu välillä hyvinkin realistiselta.

Pelaaja ohjaa visual novellin tapaan etenevässä tarinassa IDOLiSH7:n manageria Tsumugi Takanashia, jolle saa halutessaan keksiä oman nimen. Mitään vaihtoehtoja tarinassa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, vaan tapahtumien kuuntelu riittää. Tsumugikin tuntuu enemmän yhdeltä tarinan hahmoista kuin itse pelaajalta, sillä hän ei ole edes mukana kaikissa kohtauksissa, ja hänen kuvansa pääsee näkemään varsin usein tarinan aikana avautuvissa kuvituksissa, joita voi myös katsella myöhemmin galleriasta. Pelin muut hahmot ovat Riku Nanase, IDOLiSH7:n keskushahmo, joka on reipas, optimistinen, iloinen ja erinomaisen hyvä laulamaan. Hän kuitenkin kärsii idolin uraa uhkaavasta hengitystiesairaudesta ja huonosta suhteesta kaksoisveljeensä, TRIGGER:in Tenn Kujoon. Riku on hahmoista ehkä kaikkein stereotyyppisin, ja hahmon ääninäyttelijä Kensho Ono ei ole tarpeeksi hyvä laulamaan, jotta hahmon ääntä voisi pitää todella loistavana, kuten muut hahmot pelissä kehuvat. Riku on kuitenkin aika sympaattinen, ja hänen hahmokaarensa nousuista ja laskuista löytyvät jotkut pelin dramaattisimmista kohtauksista.

tumblr_ntwh22mApM1ucn8j1o1_1280

Rikua vuoden nuorempi Iori Izumi on ulkonäköä myöten hyvin tyypillinen Arina Tanemuran hahmo: viileä ja vähän töykeä huippuoppilas. Iori on aikuismaisen oloinen, ja auttaa Tsumugia IDOLiSH7:n managerointityössä. Tämä puoli tuo Ioriin lisää syvyyttä, kuten myös jatkuva pieni kilpailu Rikun kanssa. Nämä kaksi hahmoa täydentävät toisiaan hyvin, vaikka ovatkin luonteeltaan varsin vastakkaisia ja tämä myös aiheuttaa kiistaa heidän välillään. Iorin isoveli, Mitsuki Izumi, on nuorekkaasta ulkonäöstään huolimatta ryhmän toisiksi vanhin, ja vaikka hän ei ole niin hyvä laulamaan tai tanssimaan, hänen olemuksensa piristää ryhmää ja hän on myös hyvä juontamaan varietee -ohjelmia. Mitsuki on epäonnistunut pääsemään alalle menneisyydessään, ja IDOLiSH7:n myötä saa vihdoin mahdollisuuden. Koska Mitsuki ei ole niin hyvä laulamaan kuin muut, tuntee hän välillä alemmuutta toisiin jäseniin. Toisaalta Mitsuki myös antaa kaikkensa ryhmän eteen, ja antaa myös toisinaan arvokkaita neuvoja muille hahmoille.

IDOLiSH7:n todellinen isovelihahmo on kuitenkin ryhmän johtaja ja sen vanhin jäsen, Yamato Nikaido. Yamatolla on hämärä menneisyys, yhteyksiä Re:valen Yukiin ja muuhunkin viihdemaailmaan. Yamato puhui aikaisemmin haluavansa kostaa, ja tämä epämääräinen kosto motivoi hänet ryhtymään viihdealalle. Yamato välittää kuitenkin ryhmästä todella paljon, auttaa toisia jäseniä pääsemään yli vaikeuksista, selvittelee näiden välisiä riitoja ja tekee myös jonkun verran työtä managerin kanssa. Yamato on motiiveiltaan ja luonteeltaan hieman epämääräinen hahmo, mutta tämä vain tekee hänestä paljon kiinnostavamman. Yamato on myös ryhmästä se, joka tekee enimmäkseen työtä näyttelijänä ja alun vastahakoisuudesta huolimatta suoriutuu alalla hyvin ja on saanutkin jo isompia rooleja. Pidänkin paljon siitä, että ryhmän eri jäsenet tekevät hieman erilaisia töitä viihdeteollisuudessa, eivätkä kaikki ole vain laulavia ja tanssivia idoleita.

tumblr_inline_o7w6xwXcnm1snfb23_540

IDOLiSH7:n suorastaan pakollinen ulkomaalaisvahvistus on puoliksi japanilainen, puoliksi kaukaisesta Northmaren valtakunnasta tuleva Nagi Rokuya, jonka komea ulkonäkö on sekä auttanut häntä viihdebisneksessä että aiheuttanut sen, ettei hänellä ole todellisia ystäviä. Sen vuoksi Nagi on ehkä hieman yllättävästi se hahmo, joka välittää toisista hahmoista kaikkein eniten. Vaikka Nagi käyttäytyy välillä hyvin omituisesti, iskee naisia ja intoilee animesta, on hän myös yleensä se, joka toimii järjen äänenä vaikeimmissa paikoissa. Tämä on melko yllättävä piirre tässä varsin hölmön ja pinnallisen oloisessa hahmossa ja syventää Nagia paljon. Hahmon ääninäyttelijä Takyua Eguchi myös esittää Nagin omalaatuisen aksentin todella tunteella, ja hahmon puhetta on joko todella hauskaa tai uskomattoman ärsyttävää kuunnella vähän mielentilasta riippuen.

Tamaki Yotsuba on lastenkotilapsi, joka on mukana bisneksessä vain etsiäkseen kadonnutta siskoaan, joka löytyykin tarinan edetessä varsin yllättävästä paikasta. Tamaki on loistava tanssija, mutta valitettavasti myös epämotivoitunut, laiska ja kiinnostunut enimmäkseen ruuasta ja nukkumisesta. Tamakin omalaatuinen, lapsellinen ja joukosta varsin hyvin erottuva hahmo kuitenkin kehittyy pikku hiljaa tarinan aikana enemmän vastuuta ottavaksi ja järkevämmäksi tyypiksi, joka tulee myös paremmin toimeen alaryhmä MEZZO:ssa toimivan parinsa Sogo Osakan kanssa. Sogo on ehkä IDOLiSH7:n värittömin hahmo, mutta toisaalta tällainen straight man -tyyppinen henkilö sopii erinomaisesti varsin värikkääseen hahmokaartiin. Sogo tulee erittäin rikkaasta perheestä ja on vanhempiensa hylkäämä idolihaaveidensa takia. Sogo on ahkera, mutta hänessä on myös pimeä ja väkivaltainen puoli, joka tulee välillä esille humoristisissa kohtauksissa. Hän tulee aluksi huonosti toimeen Tamakin kanssa, mutta pikku hiljaa kaksikon välit lämpenevät.

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

Vasemmalta Gaku, Tenn ja Ryuunosuke

TRIGGER puolestaan koostuu kolmesta hahmosta, joista ryhmän keskushahmo on Rikun kaksoisveli Tenn Kujo. Tämä on nuorena jättänyt alkuperäisen perheensä ja siirtynyt bisnesmies Kujo-sanin kasvatettavaksi. Sittemmin Tenn on debytoinyt menestyksekkäästi idoliryhmässään. Tenn on hyvin lahjakas ja lavalla oikea enkeli, mutta siviilissä varsin kylmä ja välinpitämätön tyyppi, joka pitää jopa toiset TRIGGER:in jäsenet kaukana itsestään. Tenn on kuitenkin ehkä pelin ammattimaisin henkilö, sillä hän välittää todella paljon faneistaan ja on valmis tekemään lähes mitä tahansa näiden eteen. Tenn tulee kuitenkin huonosti toimeen ryhmän toisen jäsenen, Gaku Yaotomen kanssa. Tämä on ryhmän ohjelmatoimiston Yaotome Productionsin johtajan Sousuke Yaotomen poika, joka on ryhmän johtaja ja tulee erittäin huonosti toimeen isänsä kanssa. Gaku pitää TRIGGER:iä ylivoimaisesti parhaana, ja on myös hyvin ammattimainen. Gakulla on salaperäinen kaksoisolento, ja hän myös yrittää iskeä Tsumugia joka käänteessä. Itse toivonkin kovasti, että näiden välinen suhde etenisi pelissä johonkin suuntaan. Valitettavasti Gaku on kuitenkin saanut pakit jo muutamaankin otteeseen, ja Tsumugille löytyisi muitakin kiinnostuneita kumppanikandidaatteja. Gaku ei ole varsinaisesti ilkeä tai töykeä, vaan yrittää auttaa IDOLiSH7 etenemään urallaan, joskin hänen motiivinsa ovat hieman epämääräisiä.

Kolmas jäsen on Okinawalta tuleva Ryuunosuke Tsunashi, jonka isä omistaa hotelliketjun saarella. Ryuunosuke on yksi pelin mielenkiintoisimmista hahmoista, vaikka saa tarinassa ehkä vähiten omaa aikaa. Ryuunosuke tuli viihdeteollisuuteen esittäen todella villiä ja seksikästä tyyppiä, ja pitää tätä esitystä vahvasti yllä, vaikka ei todellisuudessa ole yhtään julkisuuskuvansa kaltainen. Ryuunosuke tuntuu selkeästi kaipaavan takaisin kotiseudulleen, vaikka haluaakin toki tehdä kovasti töitä viihdeteollisuudessa. Hän myös menee aina Tennin ja Gakun jatkuvien riitojen väliin ja toimii ryhmän järjen äänenä. Ryuunosuke osaa olla myös Sogon tapaan todella pelottava, kuten nähtiin tarinan Sousuke Yaotomen kaappauskohtauksessa, mutta hänellä on iso heikko kohta: alkoholi. Humalassa hän on todella hankala, puhuu vain okinawan murretta ja sekoilee. Tarinan kohtaus, jossa Ryuunosuke ilmestyi hengailemaan kännissä IDOLiSH7:n asunnoille oli yksi kaikkein hauskimmista! Mielestäni Ryuunosuken hahmon ristiriitaa esitetyn ja todellisen minän välillä ei ole vielä käsitelty tarinassa tarpeeksi, ja hän voisi muutenkin saada enemmän aikaa tarinassa. TRIGGER:in kohtauksissa valokeilan vievät yleensä Tenn ja Gaku.

Screenshot_2016-08-20-12-01-01

Yuki ja Momo

Kolmas pelin idoliryhmistä on hiljattain tarinan toisessa osassa esitelty Re:vale, jonka jäseniä ovat Momo ja Yuki. Tämä kaksikko on tehnyt töitä yhdessä jo pitkään, ja hie muistuttavat jo vanhaa avioparia niin vitseiltään kuin keskinäiseltä käytökseltään. Kaksikosta Momo on pirteä ja energinen, vitsikäs ja haluttu vieras varietee -ohjelmiin. Yuki on hieman vakavampi ja rauhallisempi, ja tekee uraa näyttelijänä. Yukilla ja Yamatolla on jotakin yhteyksiä menneisyydessä, ja Yuki myös tietää Yamaton tarkkaan varjellun salaisuuden, mutta kaikkea näiden kahden hahmon välillä ei ole vielä paljastettu. Re:vale toimii myös IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in sempaina, koska he ovat olleet viihdeteollisuudessa näitä pidempään ja auttavat näitä taustalta tarvittaessa. He ovat mukavia ja ystävällisiä. Itse kuitenkin toivoisin, että peliin tulisi vielä joku hieman ilkeämpi ja vaarallisemman vastustajan oloinen idoliryhmä, sillä TRIGGER ei loppujen lopuksi ollut sellainen, mikä toisaalta oli myös hyvä asia. Pahat ja häikäilemättömät vastustajat ovat kuitenkin jo hieman kuluneita, ja häikäilemättömyyttä tarinassa edustaa jo Sousuke Yamazakin hahmo.

Idoliryhmien lisäksi pelissä on joitakin sivuhenkilöitä, kuten IDOLiSH7:n ja TRIGGER:in ohjelmatoimistojen johtajat, Tsumugin isä Otoharu Takanashi ja jo mainittu Gakun isä Sousuke Yaotome. Edellinen on hieman omituinen, mutta järkevä ja hyväsydäminen, kun taas jälkimmäinen on häikäilemätön, vaarallinen, vallanhimoinen ja kiinnostunut lähinnä rahasta. Lisäksi mukana pyörivät TRIGGER:in ja Re:valen managerit, Takanashi Productionsin työntekijä Banri Oogami, TV-persoona herra Shimooka, Tenn Kujon kasvatti-isä Kujo sekä joitakin muita hahmoja. Lisäksi välillä nähdään nimettömiä, valkoisena varjona nähtyjä hahmoja, jotka ovat milloin idolifaneja, milloin tavallisia kaduntallaajia, milloin TV-tuottajia ja milloin mitäkin. Tarinassa on siis hyvin edustettuna viihdealan eri työntekijöitä, mikä tuo sille uskottavuutta.

Screenshot_2016-06-27-17-14-02

Idolish7:n kappaleet ovat jokseenkin tyypillistä idolipoppia, ja jokaisen ryhmän kappaleet on sovitettu hyvin heidän imagoonsa. IDOLiSH7 esittää varsin tavanomaista idolipoppia, jossa on huomattavasti viattomammat sanoitukset kuin TRIGGER:in kappaleissa, joissa kuiskitaan vihjailevia lupauksia kuuntelijan korviin. Re:valen musiikki on ehkä hieman rokahtavampaa ja sanoitukset ovat hieman enemmän laskelmoituja ja vaikeampiselkoisia. Itse pidän eniten TRIGGER:in tuotannosta, ja on todella harmi, että heiltä on tähän mennessä tullut vasta 4 kappaletta. Lisäksi IDOLiSH7:n jäsenet muodostavat alaryhmiä sekä toistensa että myöhemmin myös TRIGGER:in jäsenten kanssa, ja myös näiden esittämät kappaleet kuvaavat hyvin hahmojen luonteita. Esimerkiksi Nagin, Mitsukin ja Yamaton muodostama ryhmä laulaa hieman hölmöjä, hassusti sanoitettuja ja pirteitä kappaleita, kun taas MEZZO esittää rauhallisempia rakkauslauluja. MEZZO:n ja Ryuunosuken yhdessä esittämä Love&Game yhdistelee sekä MEZZO:n rakkausteemaa että Ryuunosuken hahmon eroottisuutta mielenkiintoisella tavalla. Nämä alaryhmät ja yhdistelmäryhmät ovat tosi mielenkiintoisia ja niiden kappaleet varsin hyviä, mutta niitäkin on toistaiseksi julkaistu varsin vähän.

Kuten useimmissa miesidolipeleissä, myös tässä ääninäyttelijät ovat pääasiassa erittäin tunnettuja (mm. Tsubasa Yonaga, Atsushi Abe, Kensho Ono) mutta myös muutama hieman tuntemattomampi nimi mahtuu mukaan. Todella moni pelin ääninäyttelijöistä lainaa ääntään hahmoille myös Ensemble Stars– ja Touken Ranbu -peleissä, joten näihin jo tutustuneet kuulevat varmasti tuttuja ääniä peliä pelatessaan. Ääninäyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin, ja useimmat myös laulavat todella hyvin. Erityisen onnistuneina pidän KENN:in ja Takyua Eguchin suorituksia Tamakina ja Nagina, koska hahmojen puhetyyli on erittäin suuri osa heidän persoonallisuuksiaan ja äänet ovat hyvin joukosta erottuvia.

Screenshot_2016-04-17-18-29-19

Idolish7 on todella hauska rytmi- ja idolipeli, joka tasapainottaa genren eri osa-alueet hyvin. Kappaleet ovat mielestäni hyviä, ja pelissä edetessä niihin tulee myös haastetta. Tarina on pitkä, jatkuvajuoninen ja mielenkiintoinen, ja hahmoissa on syvyyttä. Pidän itse myös paljon hahmodesigneistä sekä pelin korttien suunnittelusta. Korteissa on ollut kivoja teemoja ja taide on mukavaa katseltavaa. Pelin eventit voisivat olla hieman pidempiä kestoltaan, sillä nyt noin viikon kestävän eventin aikana tulee useasti kiire, kun yrittää kerätä pisteitä palkintoja ja kortteja saadakseen. Eventit voisivat olla myös hieman monipuolisempia, sillä nyt Token Eventtejä on turhan usein. Pelin tekijät tosin lupailivat, että syyskuussa saataisiin joku uusi eventtityyppi peliin. Sitä odotellessa.

Kuulostaa kivalta, miten pääsen pelaamaan?

Idolish7:ä ei ole toistaiseksi saatavilla länsimaisista sovelluskaupoista, vaan puhelimella joutuu suorittamaan pientä kikkailua pelin saamiseksi puhelimeen. Vaikka peli on kokonaan japaninkielinen, ei se ole vaikeasti ymmärrettävä, mikäli on aikaisemmin pelannut jotakin rytmipeliä. Lisäksi netistä löytyy todella paljon ohjeita pelin pelaamiseen, ja pelin tarinoista löytyy käännöksiä toistaiseksi toisen osan seitsemänteen osaan asti. Laitan tähän loppuun kiinnostuneille linkkejä hyödyllisiin tietolähteisiin.

Idolish7 Tumblr – pelille omistettu Tumblr -sivusto, josta löytyy paljon tietoa, tarinoiden käännöksiä ja muuta hyödyllistä. Moderaattoreille voi myös lähettää kysymyksiä, ja sivuston kautta pääsee myös Idolish7 -chattiin keskustelelmaan muiden fanien kanssa.

YouTube -käyttäjä laurenzomilta löytyy videotutoriaali pelin pelaamiseen. Käyttäjällä on myös monia muita hauskoja ja hyödyllisiä toisiin idolipeleihin liittyviä videoita.

IDOLiSH7:n levyjä sekä lehtiä ja muuta oheistuotetta löytyy esimerkiksi CDJapanilta ja Play-Asiasta.

IDOLiSH7:n virallinen käyttäjä YouTubessa julkaisee mm. musiikkivideoita ja ääninäyttelijöiden haastatteluja. Pelillä on myös virallinen Twitter-tili, jossa julkaistaan uusimmat uutiset. Kannattaa vilkaista myös pelin hahmosuunnittelijan Arina Tanemuran virallista Twitter -tiliä, jossa hän julkaisee toisinaan taidetta hahmoista. Nämä kaikki ovat japaninkielisiä.

Loppuun vielä IDOLiSH7:n hiljattain ilmestynyt RESTART POiNTER -musiikkivideo. Muutamia musiikkivideoita on julkaistu, ja ne löytyvät YouTubesta. Vuosipäivänä, eli tänään 20.8. julkaistiin, että lisää musiikkivideoita ja myös animeversio on tulossa! Uudet musiikkivideot tulevat sekä IDOLiSH7:ltä, TRIGGER:ltä sekä Re:valelta. Animeversion julkaisuajankohtaa ei vielä paljastettu, mutta sen on kerrottu olevan tuotannossa. Lisäksi peliin on tulossa joitakin uudistuksia. IDOLiSH7:ssä tapahtuu siis tällä hetkellä todella paljon, ja voin vain odottaa, mitä kaikkea on vielä tulossa ja miltä tulossa oleva animeversio näyttää!