Ensivaikutelmia: Rozen Maiden

Rozen Maiden – siinäpä manga, jota olen halunnut lukea ties kuinka kauan. Kadun yhä syvästi, etten tajunnut kerätä sarjaa harrastukseni alkuaikoina, kun sitä oli vielä hyvin saatavilla. Sittemmin Tokyopop kaatui, uusia painoksia ei ole otettu ja sarjan osien löytäminen on todella kiven alla.  Koska nettilukeminen on omalla kohdallani täysin poissuljettu vaihtoehto, olin jo ehtinyt luopua toivosta, kunnes onnistuin löytämään sarjan kaksi ensimmäistä osaa superhalvalla ja sain ne omakseni. Sarjan loppuosien kerääminen on suuri, epätoivoinen kysymysmerkki, joten puran melko tuoreeltaan tuntojani kahden ensimmäisen osan suhteen.

Onko se vain minussa, mutta Shinku näyttää tässä kuvassa hämmentyneeltä

Ehkä se onvain minussa, mutta Shinku näyttää tässä kuvassa hämmentyneeltä

Rozen Maiden on Peach-Pit -mangantekijäduon (Banri Sendo ja Shizuko Ebara) vuosina 2002-2007 julkaisema mangasarja, josta on tehty useita animeversioita ja mangakin on sittemmin saanut jonkinlaista jatkoa. Kahden ensimmäisen osan juonta on hieman hankala selittää lyhyesti, mutta yritetään. Rozen Maidenin päähenkilönä on esiteini-ikäinen Jun Sakurada, joka ei käy koulua vaan elää huoneeseensa eristyneenä ja kuluttaa aikaansa tilailemalla netistä kaikenlaista hömppäkrääsää. Junin isosisko ja väliaikainen huolehtija Nori on veljestään huolissaan, mutta Jun ei välitä. Sattumalta Jun saa haltuunsa lapun, jossa on valittavana kaksi vaihtoehtoa: ”To Wind” tai ”Not To Wind”. Jun valitsee ”To Wind” ja toimittaa lapun eteenpäin ohjeen mukaisesti. Seuraavana päivänä Junin huoneeseen ilmestyy matkalaukku, joka pitää sisällään suurikokoisen nuken. Suorastaan Chobitsmaisten alkukankeuksien jälkeen Jun saa viritetyksi nuken, joka esittelee itsensä Shinkuksi ja paljastuu varsin eläväiseksi tapaukseksi. Pian Jun joutuu kuitenkin huomaamaan, että elämä Shinkun kanssa ei ole mitään ruusuilla tanssimista, kun kaksikko joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Jun vannoo Shinkulle valan. Shinku ei ole ollenkaan tavallinen nukke, sillä puheen ja liikkeen lisäksi Shinkulla on yliluonnollisia voimia, eikä hän suinkaan ole ainoa laatuaan. Shinku on yksi seitsemän nuken sisarussarjasta, joka kilpailee toisiaan vastaan Alice Game -nimisessä taistossa, tavoitteenaan saada haltuunsa kaikkien seitsemän nuken Rosa Mysticat ja tulla Aliceksi, jolloin viimeinen nukke pääsee tapaamaan luojaansa, nukkemestari Rozenia.

Sarjan ensimmäisessä osassa esiintyy seitsemästä sisaruksesta viisi. Shinkun lisäksi nähdään Suigintou, Hina-Ichigo, Suiseiseki ja Souseiseki. Jokainen nukke on oma persoonansa, ja vaikka sarjassa on myös ihmishahmoja, varastavat nuket suurimman osan showsta ja välillä on vaikea muistaa, että hahmot todella ovat nukkeja eivätkä mitään mini-ihmisiä – niin aitoja persoonallisuuksia nuket käytöksineen ovat. Esimerkiksi Shinku on todellinen kuningatar, joka pitää niin Junia, Noria kuin muita nukkeja palveluskuntanaan ja käskyttää heitä sen mukaisesti. Ihmishahmoista ensimäisissä osissa esille pääsevät oikeastaan vain Jun ja Nori, sekä Junin luokkakaveri Tomoe, joka paljastuu Hina-Ichigon mestariksi. Ihmishahmoista Jun on ärtyisä hikikomori, Nori vastuuntuntoinen höseltäjä ja Tomoesta on vaikea sanoa mitään. Hahmot eivät ensimmäisissä osissa ole vielä kovin moniulotteisia, mutta toisaalta tätä ei ehkä voi olettaakkaan.

 

"Shinku, oot ruma." "Enkä oo!!!11"

”Shinku, oot ruma.” ”Enkä oo!!!11”

Rozen Maidenin juoni itsessään on melko vakavahenkinen, ja nuket todella taistelevat elämää suuremmista asioista. Junin hikikomoriuskaan ei ole mikään helppo aihe, sillä hikikomorius on Japanissa todella suuri tabu. Juonta ja vakavia aiheita kuitenkin keventävät varsin ansiokkaasti pöhköt huumorikohtaukset, jotka ovat tyypillisiä Peach-Pitin sarjoissa. Kauniisti piirretystä kohtauksesta pompataan äkkiä riiteleviin chibihahmoihin, jotka puhuvat ja tekevät jotain älyttömyyksiä. Nuket esimerkiksi seuraavat suurella mielenkiinnolla television nukkeohjelmia, kuten Salapoliisi Conania parodioivaa Etsivä Kun-Kunia. Shinku on myös joka kerta yhtä hauska, kun hän huitoo ihmisiä mm. hiuksillaan ja hatullaan todeten aina yhtä viileästi ”Don’t touch me.” Hahmojen persoonallisuudet ovat myös hyviä vitsin kohteita, ja esimerkiksi Suiseisekin kaksijakoinen persoona saa aikaan mielenkiintoisia tilanteita. Kaikki nuket eivät olekaan ihan niin söpöjä kuin miltä näyttävät.

Pahiksen viittaa asetellaan sarjan alkuvaiheessa hieman psykoottisen oloisen Suigintoun harteille, mutta Suigintou tuskin on mikään ehdoton ykköspahis enää jatkossa, sillä nukkien Alice Gamessa on kuitenkin kyse toisten Rosa Mysticojen haltuunsaamisesta. Rosa Mysticansa menettänyt nukke ei voi enää koskaan puhua ja liikkua, joten jokainen sisar on samalla toisen vihollinen. Tätä asetelmaa ei vielä kahdessa ensimmäisessä osassa juuri hyödynnetä, ja nuketkin ovat niin erilaisia, että niitä on jopa vaikea mieltää sisaruksiksi. Nukeilla tuntuu kuitenkin olevan jokaisella varsin erilainen suhde toisiinsa, ja näin alkukatsauksen perusteella Shinkun ja Suigintoun välinen suhde vaikuttaa kiinnostavimmilta. Suiseisekin ja Souseisekin välinen harvinaislaatuinen kaksoissuhde saa myös varmasti lisäselvennystä sarjan edetessä. Nyt Souseisekiä ei näytetty juuri lainkaan, ja Suiseisekikin esiintyi vasta toisen osan lopussa. Lisäksi seitsemästä sisaruksesta Kanaria ja Kirakishou eivät ole esiintynyt vielä ollenkaan, joten nukkelauman koko potentiaali on vielä näkemättä. (Hämmentyneille lukijoille tiedoksi: Barasuishou esiintyy vain animessa)

Shinku puhuu ranskaa

Shinku puhuu ranskaa

Sarjan juoni ensimmäisissä osissa ei ollut mikään päätähuimaava. Asioita tapahtuu, ja tarinasta ei oikein tahdo erottua varsinaisia huippukohtia. Mielestäni varsinkin Shinkun ja Hina-Ichigon välinen yhteenotto toisessa osassa oli toteutettu turhan laimeasti, ja kohtauksen toteutus olisi voinut olla huomattavasti dramaattisempi, sillä kyse oli kuitenkin ihmishengestä. Enemmän dramatiikkaa syntyi Shinkun ja Suigintoun välisissä kohtauksissa, sekä ensimmäisen osan kohtauksessa, jossa Jun päätyi luokkaansa muistuttavaan rinnakkaismaailmaan. Muuten juoni oli hieman tasapaksu, ja draama tosiaan oli hieman laimeaa. Peach-Pit osaa kuitenkin rakentaa tunnelmallisia kohtauksia, joita Rozen Maidenin kahdesta ensimmäisistä osistakin löytyy muutamia. Toisaalta, kyseessä on vasta sarjan alku, joten sen perusteella ei voi vielä tehdä kovin suurisuuntaisia päätelmiä juonen kuljetuksesta. Kovin mukaansatempaava sarja ei ehkä ole, mutta siinä on mielenkiintoinen tunnelma ja monia elementtejä, jotka varmasti kiehtovat lukijaa. Lisäksi Peach-Pit on jälleen kerran luonut hyviä ja mieleenpainuvia hahmodesignejä, jotka jäävät mieleen. Piirrostyyli ei ehkä ole yhtä hyvää kuin vaikkapa Shugo Chara!:ssa, mutta kyllä tätäkin mielellään katselee.

Rozen Maiden on kiehtova sarja, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään huimia juonielementtejä ja käänteitä ainakaan kahdessa ensimmäisessä osassaan. Hahmot ovat mielenkiintoisia, ja piirrostyyli on kaunista. Aion ehdottomasti yrittää kerätä sarjan muutkin osat hyllyyni, mikäli se vain suinkin onnistuu (hyviä tarjouksia otetaan vastaan) ja suosittelen Rozen Maidenia varsinkin Peach-Pitin ystäville. Myös nukkien harrastajat saavat varmasti tästä sarjasta paljon irti, ja sarjan nukkehahmoista onkin julkaistu Pullip-mallisia nukkeja.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Ensivaikutelmia: Rozen Maiden

  1. Rozen Maidenia on tosiaan ihan mahdoton etsiä pokkareina, onnittelut hyvästä löydöstä siis ensinnäkin! Jälkimmäistä mangaa (niitähän on kaksi, ensimmäinen jonka Tokyopop julkaisi silloin joskus ja toinen) ei kaiken lisäksi ole koskaan täällä lännessä julkaistukaan, harmi sinällään kun se on ainakin omasta mielestäni parempi kuin ensimmäinen. :’3

    Tämän ekan mangan juoni on muuten melko tasapaksu koko matkan ajan, eikä vain alussa. Niitä mahdollisia huippukohtia kyllä olisi, mutta kun niitä ei oikein tunnuta käyttävän hyväksi… Jotenkin tapahtumat tuntuvat limittyvän niin paljon, että sitä juonta ei oikeastaan ole vaan tarina vain haahuilee eteenpäin. Siinä tokassa mangassa on sitten ihan oikeastikin joku juoni, ja sen takia onkin aika kurja kun se on sitten se jolla ei ole kuin japaninkielinen julkaisu…

    Toivotaan, että löydät ne loputkin pokkarit vielä, koska meno ei ainakaan tuosta alusta huonone jatkossa, joskaan ei kauheasti välttämättä paranekaan ja kyllä se ihan loppuun asti lukemisen arvoinen sarja on.

    Varsinkin nuorempien Pullip-harrastajien piireissä Rozen Maiden tuntuu kyllä olevan aika suosittu juttu, itse asiassa tuolla Pullip Suomen yleisen pulinan alueella on sille kokonaan oma ketjukin. (joka tosin sisältää aika pahuksesti spoilereita sekä animeen että mangaan, eivätkä lähellekään kaikki ole tajunneet mainita viestiensä alussa mitä osaa sarjasta spoilaavat joten koko helahoitoa tuntemattomalle se ketju on melko hengenvaarallinen spoilerpesä…)

    (jooh, tällaista jälkeä tulee kun yritän kirjoittaa jotain asiallista :’D pitäisi ehkä olla yrittämättä…)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s