Animearkisto: Free! – Iwatobi Swim Club

FREE1

Mikä: Free! – Iwatobi Swim Club

Milloin: Heinäkuu 2013 – syyskuu 2013

StudioKyoto Animation

Katsottu: 12/12

Free! oli yksi viime vuoden hittejä – ainakin fanien innokkuudella mitattuna. Kouji Ojin kevytromaaniin perustuva animesarja niitti alun perin suosiota puolen minuutin mittaisena mainoksena, josta tuli nopeasti suosittu nettimeemi, ”Swimming Anime”. Sarja todella animoitiin myöhemmin, ja lopputuloksena oli tänä kesänä toiselle kaudelleen pyörähtänyt Free!.

Eikö tämä vesielementissä viihtyvä pahiksenkaltainen ollutkaan Magista?

Eikö tämä vesielementissä viihtyvä pahiksenkaltainen ollutkaan Magista?

Kuulin itse Free!:stä ensi kertaa Tumblirissä viihtyvältä ystävältäni Swimming Anime -meemin ollessa huipussaan, mutta en ollut erityisen innostunut aiheesta. Sarjan alkaessa en ollut edelleenkään kiinnostunut, sillä kuvittelin sarjan olevan jonkinlainen höpsö huumorisarja, jossa pääpaino olisi yaoi-henkisellä fanipalvelulla ja juonta ei olisi nimeksikään. Perustin käsitykseni sarjasta luultavimmin sivusta kuulemiini keskusteluihin sekä joillakin foorumeilla levitettyihin gifeihin, joilla näkyi lähinnä paljasta pintaa. Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut, että animea voisi näin kesällä katsella enemmänkin, ja Free! valikoitui lyhyytensä perusteella sekä siksi, että sarja on ollut hyvin suosittu, ja halusin itsekin katsoa, mistä siinä on kysymys. Ja ennen kuin joku ehtii ihmetellä, miten yllä olevan kuvan kuvateksti liittyy mihinkään: olin nähnyt jollain foorumilla gifejä animen loppumusiikista, jossa on itämaishenkinen teema. Tietämättä, että gifit olivat Free!:stä, kuvittelin niiden olevan Magista. Ja kun nyt olen tässä viime aikoina lueskellut Magia, minä ihan tosissani ihmettelin, miksi näissä gifeissä esiintyneitä hahmoja ei ole näkynyt sarjassa ja yritin jopa etsiskellä näitä kuvia Googlen kuvahaun suosiollisella avustuksella. Ja sitten totuus paljastui…

Mainita voisi myös senkin faktan, että animen ensimmäisten minuuttien perusteella hämmennyin totaalisesti flashbackista, kun hahmot olivatkin siinä lapsia eivätkä kuvittelemiani lukiolaisteinejä.

"Ai olivatko nämä NÄIN nuoria?"

”Ai olivatko nämä NÄIN nuoria?”

Free! kertoo entisistä Iwatobin uimaseuran jäsenistä, jotka päättävät perustaa seuransa lukiossa uudelleen. Koko sakki ei kuitenkaan ole enää kasassa, sillä nelikossa uinut Rin Matsuoka on lähtenyt Australiaan opiskelemaan, ja Japaniin palattuaan on siirtynyt eri kouluun ja käytännössä lopettanut uimisen. Rin tuntuu muutenkin muuttuneen paljon, mikä hämmentää muita entisiä Iwatobin jäseniä – Haruka Nanasea, Makoto Tachibanaa sekä Nagisa Hazukia. Harukaa ei kiinnosta mikään muu kuin uiminen, mutta hän ei ole kovin innoissaan kerhon perustamisesta. Iwatobi Swim Club saadaan kuitenkin kasaan, ja kolmikko saa managerikseen Rinin pikkusiskon Goun. Kun entinen yleisurheilija Rei Ryugazaki vielä liittyy kerhoon, on Iwatobin ykkösnyrkki iskussa ja valmiina ottamaan osaa kilpailuihin. Matkaan mahtuu kuitenkin vielä monta mutkaa, kuten uimareiden piiskaaminen kisakuntoon, rahoituksen hankkiminen uudelle kerholle ja uimataidottoman Rein opettaminen. Lisäksi menneisyyden tapahtumat hiertävät kerholaisten ja Rinin välillä, ja entisten lapsuuden ystävyyssuhteiden palauttaminen entiselleen tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Uimaseura kohtaa odottamattomia ongelmia

Uimaseura kohtaa odottamattomia ongelmia

Free!:n juoni ei vastannut lainkaan etukäteisoletuksiani, ja sarja osoittautui kaikkiaan aivan erilaiseksi kuin olin kuvitellut. Humoristisen slice of lifen sijaan käteen jäi suhteellisen vakavahenkinen urheiluanime, jossa kuitenkin riitti naisille suunnattua fanipalvelua. Fanipalvelu kuitenkin rajoittuu lähinnä uimaripoikien vartalon ja lihasten esittelyyn, ja innokas katsoja voi varmasti halutessaan samastua kerhon managerin Goun asemaan, sillä hän ihailee poikien timmejä vartaloita joka käänteessä. Muunlaista fanipalvelua sarja ei juuri sisällä, mutta tarkkaavainen katsoja saa kyllä vedeltyä haluamiaan lankoja yhteen uimaripoikien välisistä suhteista. Erityisesti Harun ja Rinin välisessä suhteessa tuntuu olevan jotain suorastaan pakkomielteistä vetovoimaa, joka sarjan kontekstissa toki liittyy pelkästään uimiseen, mutta katsoja saa kyllä helposti kuviteltua hahmojen välille jos jonkinlaista draamaa, vaikka tämän tyylistä yaoi-fanipalvelua on loppujen lopuksi todella vähän. Jatkuva lihasten esittely häiritsee aluksi, mutta siihen tottuu hyvin nopeasti, eikä pian edes enää huomaa, että päähenkilöt esiintyvät sarjassa suurimman osan ajasta ilman paitaa tiukoissa uimahousuissa. Kaikkeen ilmeisesti turtuu, ja itse en kyllä saanut mitään erityistä irti jatkuvasta lihasten esittelystä. Miesvartalo on lähtökohtaisesti huomattavasti visuaalisesti mielenkiinnottomampi kuin naisen, ja en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut lihaksista. Urheilullisista miehistä pitävä saa kyllä varmasti kaiken ilon irti uimaripoikien leveistä harteista ja lihaksikkaista selistä.

Haru osaa sanoa muutakin kuin "I only swim free".

Haru osaa sanoa muutakin kuin ”I only swim free”.

Sarjan juoni on kauttaaltaan melko vakavahenkinen, mutta huumorin ja draaman painotus toimii melko hyvin. Urheiluanimeille tyypillisesti (ainakin oman käsitykseni mukaan – urheiluanimet eivät ole ominta osa-aluettani) uiminen on Vakava Asia, jonka ympärillä sarja täydellisesti pyörii. Hahmot eivät puhu mistään muusta kuin uimisesta tai seuraansa liittyvistä asioista, ja näin ollen hahmonkehitys muualla kuin altaassa jää aika vähäiseksi. Sarjan keskeisimmät konfliktiin ajautuvat ihmissuhteet ratkaisuineen ovat niin ikään kiinni uinnissa. Ahkerasti urheilua seuraava ja varsinkin uintia harrastava löytää sarjasta kuitenkin todennäköisesti monta ärsyttävää ja epäloogista asiaa, jotka ainakin jäivät häiritsemään itseäni sarjan edetessä. Esimerkkejä? Uimalasit puetaan lakin alle, ei päälle, sillä muuten ne tippuvat uidessa. Tätä ei tietysti voitu toteuttaa siksi, että muutoin Rinin tyypillinen lasien nauhan paukautusmaneeri olisi jäänyt pois sarjasta. Uimataidoton ei voi mitenkään oppia uimaan perhosta yhdessä päivässä, sillä kyseessä on uinnin rankin, vaikein ja teknisin laji. Kyseessä on toki fiktiivinen sarja, ja urheiluanimeissa kai kuuluukin olla draamaa ja näyttävyyttä, mutta itseäni tämän kaltaiset pikkuseikat häiritsivät jostain syystä melkeinpä luvattoman paljon. Sarjaa seuraamalla ei myöskään opi kilpauinnista oikeastaan mitään, sillä lajia ei pahemmin sarjassa esitellä ja myös kerhon harjoittelua näytetään varsin säästeliäästi ja lähinnä silloin, kun se palvelee jotain suurempaa juonellista tarkoitusta. Itse olisin urheilufriikkinä ollut kiinnostunut tämän kaltaisista seikoista, mutta valitettavasti ne jäivät sarjassa hyvin vähälle huomiolle.

Free! sinänsä ei ole mikään erityisen hauska tai humoristinen sarja, mutta sarjassa on monia hauskoja kohtauksia tasapainottamassa vakavampaa sisältöä. Erityisen hauskana pidin jaksoa, jossa Haru, Nagisa ja Makoto yrittävät opettaa Reitä uimaan todella huonolla menestyksellä. Uimataidottomuus sinänsä on aika vakava asia, mutta Rein kerta kaikkinen osaamattomuus ja mielikuvitukselliset tilanteen ratkaisuyritykset herättivät hilpeyttä. Vakavat kohtaukset sen sijaan keskittyvät lähinnä Rinin tai Harun ympärille, ja hahmojen huolenaiheet liittyvät yksinomaan uimiseen, josta revitäänkin sitten kunnolla draamaa. Oikeammat ongelmat, kuten Rinin ja Goun isän hukkumistapaus jää sarjassa aika viitteelliseksi, eikä sen vaikutusta sisaruksiin pahemmin käsitellä. Traagisempaa on Rinin häviäminen Harulle kaksikon keskenäisessä uimakilpailussa ja tämän tapahtuman vaikutukset ystävyskaksikon nykyisiin väleihin. Rin on sarjassa muutenkin se traagisin hahmo, jota tappion lisäksi kiusaa epäonnistuminen australialaisessa uimapainotteisessa koulussa. Rin toimii sarjassa hyvänä esimerkkinä siitä, mitä ihmiselle tapahtuu unelmien kohdatessa todellisuuden ja kuinka tämän kaltaisesta epäonnistumisesta pääsee eteenpäin. Ystävyyden voima ja paluu kilpakentille ovat tässä(kin) tapauksessa ratkaisun avain.

Uimaripojat vakavammalla naamalla

Uimaripojat vakavammalla naamalla

Animen uintikilpailukohtauksiin on ladattu mukavasti jännitystä. Jokainen uimaripoika on erikoistunut omaan lajiinsa (Haru vapaauintiin, Makoto selkäuintiin, Nagisa rintauintiin, Rei perhosuintiin ja Rin vapaa- ja perhosuintiin), joten jokaisen taitoja ratkaisevassa sekaviestissä tarvitaan. Yksilölajit eivät ole animessa läheskään yhtä keskeisessä osassa kuin sekaviesti, jossa Iwatobin pojat kilpailevat varsin menestyksekkäästi. Useimmat uimarit myös uivat kaikkia lajeja ja useita eripituisia matkoja, joten tämänkaltainen painotus tuntuu vähän tylsältä, vaikka sekaviesti onkin hyvin tärkeä animen juonielementtien ja hahmonkehityksen kannalta. Kilpailevasta Samezukan koulun uimakerhosta löytyy sentään yksi pidempiin matkoihin erikoistunut uimari, mutta sarjassa olisi mielestäni voinut nostaa paremmin esille kilpauinnin monipuolisuutta. Sarjassa mennään myös vahvasti vapaauinnin ehdoilla, sillä onhan vapaauinti ainoa laji, jota sarjan päähenkilö Haru suostuu harrastamaan. On totta, että vapaauinti on neljästä lajista kaikista suosituin ja onkin ihan loogista, miksi juuri tämä laji on valikoitunut Harun suosikiksi. Olisin myös mielelläni nähnyt joitakin perusteita sille, miksi Haru suostuu uimaan pelkkää vapaauintia. Vapauden tavoite uinnin avulla tuntuu vähän heikolta motiivilta.

Uimakisakohtauksissa kilpailevat myös uimakerhojen fanijoukot, eivät pelkästään kilpailijat. Iwatobin kerhon kannatusjoukolla on suorastaan ärsyttävän tarttuva kilpailukannustushuuto, kun taas Samezukan koulun uintijoukkueen kannatusryhmällä riittää kokoa ja näköä. Sivuhahmojen joukosta Rinin kanssa Samezukassa opiskeleva, häntä jokseenkin nuorempi Aiichiro Niitori erottuu edukseen suorastaan liiallisuuksiin menevällä, Riniin kohdistuvalla henkilöpalvonnalla. Niitori ihailee Riniä varsin estottomasti, roikkuu jatkuvasti tämän kannoilla yrittäen ystävystyä idolinsa kanssa ja jaksaa aina nähdä jotakin positiivistä Rinin tekemisissä ja sanomisissa. Hän myös suhtautuu hyvin tunteellisesti Rinin kulloisiinkin tunteenpurkauksiin. Mitään muuta roolia Niitorilla ei sarjassa oikeastaan olekaan, mutta minun kävi hahmoa ison osan ajasta suorastaan sääliksi, sillä hän profiloituu lähinnä Rinin hännystelijänä, eikä Rin koskaan vaikuta olevan erityisen kiinnostunut tästä niin sanotusta ystävästään. Rin kuitenkin osoittaa myös välittävänsä Niitorista muutamaan otteeseen. Sarjassa ei oikein selitetä mitenkään, mistä tämä pyytetön ihailu johtuu, sillä Rin ei varsinkaan alussa ole uimarina mitenkään erinomainen. Iwatobin pojilla ei puolestaan ole vastaavankaltaisia faneja, vaikka Gou poikien vartailoita kovasti ihaileekin ja Harun uimataito on tehnyt suuren vaikutuksen Reihin, jonka oma uimataito on lähellä olematonta.

Meikäläisen lempparipoika ♥

Meikäläisen lempparipoika ♥

Free!:n keskeisimmät hahmot ovat neljä Iwatobin uimakerholaista ja Samezukan Rin. Näistä hahmoista Haruka Nanase profiloituu eniten päähenkilönä, vaikka on mielestäni sarjan hahmoista tylsin. Haru on hyvin omituinen hahmo, josta on vaikea saada minkäänlaista otetta. Haru ei puhu paljon mitään ja hänen kasvoillaan on aina sama ilme, eikä hän hymyile koskaan. Haru ei myöskään tunnu ajattelevan mitään muuta kuin uimista ja porskuttaa makrillin voimalla. Harulla tosin tuntuu olevan myös taiteellista lahjakkuutta. Tämänkaltainen hahmo ei mielestäni ole missään suhteessa samaistuttava, vaan lähinnä ärsyttävä kaikessa vaikeudessaan ja suoranaisessa mykkyydessään, sekä tiettyihin asioihin kohdistuvassa erinomaisuudessaan. Voidaan jopa kysyä, miksi tällainen suorastaan autistisen oloinen hahmo on valittu sarjan päähenkilöksi, sillä itse ainakin koin varsinkin samaistumisen hahmoon hyvin vaikeaksi. Harun eduksi on tosin todettava se, että silloin harvoin kun hän puhuu, hän puhuu aina asiaa. Harun paras ystävä Makoto onkin ihan toista maata. Makoto on isovelityyppiä (ja onkin isoveli), rauhallinen, rento ja valikoituu Iwatobin uimakerhon kapteeniksi ehkäpä juuri näiden ominaisuuksiensa ansiosta. Makoto ei ole myöskään järin mielenkiintoinen hahmo, mutta jostain syystä pidin tällä kertaa aikuismaisesta isovelityypistä eniten. Ehkä mieltymykseeni vaikutti se, että ympärillä on joko mahdottomasti tulkittavia omissa maailmoissaan elelijöitä (Haru), naurettavuuden asteelle uhkaavasti luisumassa olevia häslääjiä (Nagisa ja Rei) sekä angstaavia traagisia poikia (Rin). Tästä joukosta rauhallinen ja hyvin normaalin oloinen Makoto erottuu edukseen.

Free!:ssä ehkä hienoin ja parhaiten kuvattu asia oli mielestäni Harukan ja Makoton välinen ystävyyssuhde. Haru ja Makoto ovat olleet parhaita ystäviä jo hyvin kauan, ja tämänkaltainen erityissuhde oli kuvattu sarjassa todella hyvin sitä liiemmälti alleviivaamatta. Koska Haru ja Makoto tuntevat toisensa niin hyvin, he eivät juuri tarvitse sanoja kommunikoidakseen. Molemmat osaavat valita oikeat sanat sopivissa tilanteissa, ja he vaikuttavat hyvin rentoutuneilta toistensa seurassa. Suhteessa ei ole lähellekään samanlaista pakkomielteistä jännitettä kuin Harun ja Rinin välisessä suhteessa, ja Haru ja Makoto tuntuvat myös huolehtivan toisistaan erilaisissa käänteissä. Tällainen kahden pojan välisen pitkäaikaisen ystävyyssuhteen kuvaus oli mielestäni hyvin luontevaa ja jopa koskettavaa, ja pidin siitä todella paljon.

On Free!:ssä muutakin kuin uimaripoikia

On Free!:ssä muutakin kuin uimaripoikia

Sarjan kolmesta muusta päähahmosta Nagisa on suorastaan pakollinen shota-poika, mutta jonka lapsenomaiset piirteet ulkonäköä myöten jäivät onneksi melko vähäisiksi. Lapsekkaat, mutta aikuisuutta lähentelevät shota– ja loli-hahmot kuuluvat lähes aina inhokkeihini sarjassa kuin sarjassa, mutta onneksi uimakerholaisuus on tuonut Nagisalle lihaksikkaan kropan, mikä saa hänet tuntumaan ikäiseltään. Hahmo tosin käyttäytyy melko usein ylienergisesti ja lapsekkaan rasittavasti, ja kutsuu ystäviään tyttömäisillä hellittelynimillä, jotka saavat vielä omituisempia väännelmiä, kuten ”Rin-chan-san”. Nagisa on nuorempi kuin Haru, Makoto ja Rin, ja olisinkin halunnut saada tietää enemmän siitä, miten nelikko on ystävystynyt keskenään, sillä Nagisan rooli ryhmässä jäi sarjassa vähemmälle selittelylle. Rei 0n niinikään melko pakollinen megane, mutta jonka luonne ei vastaa yhtään tyypillistä megane-hahmoa. Yleensä tälläiset hahmot ovat cooleja, luokan puheenjohtaja-tyyppisiä, rauhallisia langat käsissään pitäviä tyyppejä. Rei on aivan toista maata. Hän rakastaa kaikkea kaunista ja inhoaa kaikkea mielestään rumaa, mikä on syy siihen miksi hän ei aluksi halua liittyä uimakerhoonkaan. Hän on hyvin kunnianhimoinen ja perehtyy asioiden teorioihin suorastaan maanisesti, ja on myös varsin itsevarma ja mahtipontisen oloinen. Mielestäni oli hyvin piristävää nähdä vaihteeksi vähän erilainen rillipää, ja vaikka Rei jäikin vähän sivuosaan vanhan nelikon välisissä kärhämöissä, hänen roolinsa lähes kaikissa keskeisissä juonenkäänteissä oli erittäin tärkeä. Rein kohtaukset Rinin kanssa olivat myös hyvin mielenkiintoisia. Rein järjenjuoksua tosin täytyy ihmetellä hämmästyksiin asti: mikä ihmeen oivallus on lähteä uimataidottomana yksin keskellä yötä ilmoittamatta kenellekään uimaan merelle? HALOO!

Viides lenkki, Rin, keskittyy lähinnä angstaamiseen ja Harun voittamiseen. Rinin motiiveista kirjoitin jo aikaisemmin, mutta on kuitenkin hyvä nähdä, kuinka murjottava, masentunut, huonoitsetuntoinen ja vihainen Rin muuttuu pikku hiljaa takaisin leikkiä laskevaksi, hymyileväksi entiseksi itsekseen. Rinin hahmossa mielenkiintoista ovat myös eläimelliset, terävät hampaat, jotka ilmeisesti viittaavat hänen koulunsa Samezukan haiaiheiseen logoon ja tekevät hahmosta jollain tapaa petomaisen. Sarjan muista hahmoista Rinin pikkusisko ja Iwatobin uimakerhon manageri Gou profiloituu lähinnä lihaksiin keskittyvänä fanityttönä ja uimaripoikien harjoituspiiskurina. Hänen ja veljensä huonoja välejä ei käsitellä oikeastaan millään tavalla, mikä on sääli, sillä tästä suhteesta olisi varmasti saanut paljon mielenkiintoisia juonielementtejä irti. Goro Sasabe, Iwatobin uimaseuran entinen valmentaja, nykyinen pizzakuski, esiintyy sarjassa hyvin vähän, mutta vähäisissä kohtauksissaan vaikuttaa ankaralta mutta myös kannustavalta valmentajalta ja varsin hauskalta hahmolta. Sivuhahmoista hauskin on kuitenkin Harun ja Makoton luokanvalvoja, höpsö opettajatar Miho Amakata, joka viljelee jatkuvasti varsin korruptoituneita versioita kuuluisista mietelauseista ja peittelee vimmaisesti sitä faktaa, että ennen opettajantointaan työskenteli aktiivisesti uimapukumallina. Tällaiset hölmöt opettajahahmot ovat hyvin tyypillisiä varsinkin koulukomedioissa, joten hahmo sinänsä ei ole mitenkään originaali, mutta väärinkäsitykset hänen uimapuku-urastaan ja siitä aiheutuvat kohtaukset ovat varsin hauskaa katsottavaa.

Ympyrä sulkeutuu

Ympyrä sulkeutuu

Free!:n animointi onvarsin sulavaa, ei mitenkään spektaakkelimaisen hienoa mutta ihan hyvännäköistä, ja varsinkin vesi oli mielestäni hyvin animoitu verrattuna moniin muihin näkemiini suurisuuntaisiin vesianimaatioihin. Hahmot on helppo erottaa toisistaan, ja hiuksien ja silmien väreissä on suosittu välillä mielikuvituksellisiakin animepastelleja. Nagisa esimerkiksi on pinkkisilmäinen blondi, ja Rinillä ja Goulla on punaisten hiusten lisäksi punaiset silmät. Rein silmälasitkin olivat kirkkaan punaiset tavallisen tylsän mustan tai harmaan sijaan. Ääninäyttely on ihan hyvää, ja pidin erityisesti Harun ääninäyttelijän Nobunaga Shimazakin suorituksesta. Nagisan ääni (seiyuuna Tsubasa Yonaga) sen sijaan oli mielestäni hahmolle sopimaton ja aika ärsyttävä, mutta siihenkin onneksi tottui jotenkin sarjan edetessä. Animen opening oli suoraan sanottuna hirveä, mutta toisaalta katsoin sen silti joka kerta. Loppumusiikista sen sijaan pidin, ja se on päähenkilöiden ääninäyttelijöiden laulama. Loppumusiikin disco- ja aavikkoteemat olivat mielestäni hauskoja, ja alkumusiikissa pidin erityisesti kohtauksesta, jossa Rin ”hukuttaa” Harun.

Nähdään ensi kesänä - eikun...

Nähdään ensi kesänä – eikun…

Kaiken kaikkiaan Free! oli ihan viihdyttävä, mutta ei mitenkään erityisen mieleenjäävä animen katselukokemus. Vaikka hahmot olivat hauskoja ja juoni tasapainotti hyvin huumorin ja draaman, sarjassa oli varsin vähänlaisesti hahmonkehitystä ja sarjan kaikki tapahtumat liittyivät jollakin tavalla uimiseen. Monia mielenkiintoisen oloisia juonielementtejä jätettiin hyödyntämättä, ja sarjassa olisi voitu käsitellä enemmän varsinaista uintiharrastusta. Hahmojen väliset suhteet olivat kuitenkin toimivia, ja teknisellä puolellakin anime toimi varsin hyvin. Free! on mielestäni parhaimmillaan juuri kepeänä kesäkauden animena, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti, ja jonka parissa kuitenkin viihtyy vähintäänkin kohtalaisesti sarjan ärsyttävyyksistä huolimatta. Sarjaa voi myös suositella miesfanipalvelun ystäville, ja se onkin mielestäni selkeästi suunnattu enemmän naispuolisille katsojille. Free!:stä pyörähti tänä kesänä käyntiin toinen kausi, Eternal Summer, jossa uimaripoikien seikkailut jatkuvat. Nähtäväksi jää, päädynkö katsomaan jatko-osankin tämän ensimmäisen jatkoksi, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaksitoista osaa uimaripoikien seikkailuja riittää ainakin vähäksi aikaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s