Ensivaikutelmia: Kitchen Princess, At Laz Meridian, The Sacred Blacksmith

Kitchen_Princess_vol01

Kitchen Princess

Kitchen Princess on shoujo-sarjoistaan suomessakin hyvin tunnetun Natsumi Andon kuvittama ja Miyuki Kobayashin käsinkirjoittama alunperin vuosina 2004-2008 ilmestynyt kymmenosainen shoujomanga. Sarjan pääosassa on 13-vuotias orpotyttö Najika Kazami, joka muuttaa lastenkodista Hokkaidolta Tokioon käydäkseen koulua Seika-akatemiassa. Najika on nimittäin onnistunut selvittämään, että lusikka, jonka sai lapsuudessaan hänet  hukkumiselta pelastaneelta pojalta, on peräisin kyseisestä koulusta. Najika suuntaa siis innokkaana kohti Tokiota, mutta varsin pian paljastuu, että kaikki muut oppilaat hänen luokallaan ovat erityisen hyviä jossain tietyssä asiassa, kuten urheilussa tai taiteissa. Najikalla ei tunnu olevan mitään erityiskykyä loistavan ruuanlaittotaidon lisäksi, ja hän joutuu muiden oppilaiden, erityisesti mallityttö Akane Kishidan, silmätikuksi. Najika kuitenkin tutustuu myös Sora ja Daichi Kitazawaan, koulun johtajan poikiin, joista molemmat ovat hänelle ystävällisiä.Voisiko jompikumpi heistä ehkä olla hänen ”vanukasprinssinsä”? Kouludraaman ohessa Najika loihtii herkullisia luomuksia osa-aikatyössään Ruokala Fujitassa.

Vaikka olenkin shoujo-sarjojen ystävä, tähän mangaan en ollut koskaan vaivautunut tutustumaan, sillä se tuntui juonensa perusteella turhankin kliseiseltä ja lapselliselta makuuni. Onnistuin kuitenkin löytämään sarjan ensimmäisen osan kirjastosta, ja päätin tutustua siihen, sillä mielessäni oli käynyt mangan uuden ja tyylikkään englanninkielisen omnibus-painoksen ostaminen. Rahat taitavat tosin tällä(kin) kertaa jäädä säästöön, sillä Kitchen Princess tosiaan on ensimmäisen osan perusteella juurikin kliseinen ja lapsellinen, aivan kuten olin etukäteen ajatellut. No, en kyllä kuulu enää mangan otollisimpaan kohderyhmään, ja voisinkin kuvitella juuri niiden 10-15 -vuotiaiden tyttöjen pitävän sarjasta kovastikin. Erityisen hauskoja sarjassa ovat Najikan valmistamat ruuat, jotka ovat ihan oikeita ruokia, ja niiden reseptit löytyvät mangan loppupäästä. En ole itse mikään kovin innokas ruuanlaittaja, ja reseptit tuntuivat vähän vaikeilta ja hankalilta valmistaa Suomen ruuanlaitto-olosuhteissa, mutta ne houkuttavat varmasti jonkun reippaan lukijan kokeilemaan ja ehkä jopa innostumaan ruuanlaitosta. Najika on tyypillinen pirteä ja iloinen, mutta kovia kokenut päähenkilötyttö, eikä orpous ole mikään erityinen piirre shoujo-sarjoissa. Sora ja Daichi edustavat myös hyvin yleisiä hahmoluokkia: kohtelias herrasmies-prinssi ja äyskivä, mutta silti reilu kaveripoika. Hahmot eivät siis ole erityisen persoonallisia, eikä juonestakaan voi sanoa samaa. Vaikka Najika kohtaa vaikeuksia ja häntä kiusataan koulussa, hän selviää silti vaikeuksista – pääasiassa kokkauksiensa avulla. Lisäksi hänellä on romanttiseksi luokiteltavia kohtauksia sekä Soran että Daichin kanssa, ja lukija voikin pyöritellä mielessään sitä, mihin suuntaan kolmiodraama lähtee kehittymään. Ja entäpä se mystinen vanukasprinssi? Näiden toistaiseksi avoimien juonilankojen takia minun toisaalta tekisi mieli lukea sarjaa enemmänkin, mutta itselle en ehkä kehtaisi tällaista esiteini-ikäisten sokerisohjoa enää ostaa. Eipä silti – jos olisin 12, sarja olisi minusta varmaan parasta ikinä. Piirrostyyli on aika perusshoujoa: isoja silmiä, poseerausasentoja, rastereita ja söpöjä asuja. Tyyli muistuttaa hyvin paljon Arina Tanemuran tyyliä, mutta Tanemura piirtää mielestäni paljon paremmin. Oma suosikkihahmoni sarjassa oli muuten Ruokala Fujitan enemmän tai vähemmän epämääräinen kokkimies, joka toivon mukaan näkyy seuraavissa osissa paljon enemmän!

atlaz_kansi

 

At Laz Meridian

At Laz Meridian on Satoru Yuigan kuusiosainen, parisen vuotta sitten suomeksi ilmestynyt shoujo-manga. Sarjaa ei tietääkseni ole julkaistu englanniksi ollenkaan, joten kyseessä on hieman harvinaisempi tapaus Suomen mangamarkkinoilla. Kuningas Arthur -myytteihin löyhästi liittyvä sarja seuraa lukioikäisen Mana Aiziron elämää, joka mullistuu toden teolla, kun hänen kiusaajansa, Chichiro Takei, muttaa 10 vuoden jälkeen takaisin Manan naapuriin ja lahjoittaa hänelle salaperäisen sormuksen. Chichiron itsensäkin tietämättä sormus toimii linkkinä Avaloniin, ”kirottuun maahan”, jonne Mana päätyy ja jossa hän tapaa ritari Lancelotin. Manalle selviää, että Lancelot on kutsunut hänet Avaloniin, koska ei itse pääse sieltä pois ja haluaa Manan auttavan häntä tässä akuutissa ongelmassa. Mana joutuu nyt jakamaan aikansa Lancelotin ja normaalin elämänsä välillä, ja jälkimmäinenkin on täynnä ongelmia – eikä pelkästään hankalan Chichiron takia. Kummassakin maailmassa Mana auttaa ihmisiä ja ystäviään, ja yrittää siinä sivussa selvitä Chichiron uhasta ja auttaa Lancelotia niin poispääsyssä kuin muissa ongelmissakin.

Tämä manga on jälleen sellainen, jota ei tullut ostettua silloin, kun se suomeksi ilmestyi, mutta ensimmäisen osan taas kirjastosta löydettyäni päätin tutustua sarjaan. Arthur-legendat sinänsä eivät ole minulle sisällöllisesti tuttuja, mutta niitä ei tarvitse tuntea etukäteen, sillä niistä on lainattu ensimmäisen osan perusteella lähinnä hahmojen ja paikkojen nimet sekä jonkin verran taustatarinoita. Ensimmäisessä osassa esiintyvät itse Arthur, Lancelot, Gawaine ja Guinevere, mutta joitakin muitakin hahmoja on tiedossa seuraavissa osassa – ehkä pääsemme näkemään myös Merlinin? Itse juonesta on ensimmäisen osan perusteella hyvin hankala sanoa mitään syvällistä. Missiona on toki saada Lancelot pois Avalonista, mutta muutoin juonen eteneminen ja hahmojen väliset suhteet odottavat vielä kehittymistään. Juonen seuraaminen itsessään on myös vähän vaikeaa, sillä dialogia on vaikea seurata ja välillä en pysynyt yhtään kärryillä siitä, kuka missäkin tilanteessa sanoo tai ajattelee jotakin. Varsinkin hahmojen ajatus- ja puhekuplat menevät helposti sekaisin, ja mangan lukeminen vaatii hieman tarkkuutta. Piirrostyyli on erikoisemman puoleista, eikä ollenkaan tavallista perussohjoa. Kuvat ovat hyvin valkoisia ja paikoitellen jopa luonnosmaisia. Viiva on aika raskasta ja paksua, eikä rastereissa ole säästelty. Sivupalstojen perusteella sarjan tekijä Yuiga ei ole aikaisemmin tehnyt shoujoa, mikä kieltämättä näkyy sarjan tyylissä yleisesti. Hahmoista mielenkiintoisimpia ovat Chichiro ja Manan ystävä Naga, ja heistä varsinkin jälkimmäinen oli suorastaan herkullinen henkilöhahmo. Chichiron kehittyminen hahmona Manan aikaisempien kuvausten perusteella on myös melko mielenkiintoista ja näiden kahden suhteen mahdollinen kehittyminen vaikuttaa hyvältä juonikoukulta. Mana hahmona oli puolestaan melko tylsä, sillä hän profiloituu lähinnä peruspirteän olemuksensa ja jokseenkin huvittavan Chichiro-pelkonsa kautta. Lancelot on varsin vakavamielinen, ja murehtii lähinnä menetettyä rakkauttaan. Lancelotin ja Arthurin välinen suhde vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuntuu siltä, että ihan kaikkea Lancelotin menneisyydestä ei ole vielä paljastettu. Lopussa mukaan tullut uusi hahmo Raven vaikutti myös mielenkiintoiselta, ja itse pidin myös siitä seikasta, että Avalon ja oikea maailma sekoittuvat suloisesti keskenään. Ehkä tällä yksityiskohdalla on vielä enemmän merkitystä jatkossa. At Laz Meridian oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus, joskin hieman raskaslukuinen ja vaikeasti seurattava, mutta kuitenkin ihan kiva sarja, jonka voisin helposti lukea loppuunkin kun osiakin on vain kuusi.

Blacksmith-3

The Sacred Blacksmith

The Sacred Blacksmith on Isao Miuran kevytromaanisarjan pohjalta tehty seinenmanga, jonka käsikirjoitusesta vastaa Miura itse, ja kuvituspuolella häärivät Koutaro Yamada (taide) ja Luna (hahmosuunnittelu). Kuvitteelliseen keskiaikaishenkiseen maailmaan sijoittuvan sarjan pääosassa on Cecily Campbell, joka kuuluu Housemanin vapaakaupunkia puolustavaan ritarikaartiin. Campbellin ritarin ura saa kuitenkin heti alkuvaiheessa vakavan takaiskun, kun hänen suvussa kulkenut perintökalleusmiekkansa katkeaa kesken ensimmäisen taistelun. Onneksi hän saa apua seppä Luke Ainsworthilta, joka omistaa erikoisen ja poikkuksellisen hienon miekan, katanan, ja tästä yksityiskohdasta innostuneena Cecily pyytää seppää takomaan hänellekin sellaisen. Luke kieltäytyy, mutta Cecily onnistuu palkkaamaan Luken ja hänen apulaisensa Lisan mukaan jahtaamaan niin sanotun demonisopimuksen tehneitä roistoja. Tiukan taistelun jälkeen Luke suostuu tekemään Cecilylle miekan – jos tämä vain maksaa tuotoksesta. Cecily ei siis saane miekkaansa ihan heti, mutta vaarat ja tiukat tilanteet eivät suinkaan ole ohi, sillä 40 vuotta aikaisemman Valbanillin sodan jäljet demoneineen näkyvät yhä kaupungin varjoisilla kujilla.

The Sacred Blacksmith oli heräteostoksen puolelle luisunut hankinta Kawaconista, ja päädyin ostamaan mangan sen tyylikkään kannen perusteella. Sama tyylikkyys jatkui myös sisällön puolella, mutta ensimmäinen osa on aina ensimmäinen osa, ja tarina toisaankin pääsi vasta alkuun. Ensimmäisessä osassa esiteltiin lähinnä hahmoja ja miljöötä, sekä sarjan juonen osalta olennaisia elementtejä, kuten Luken erikoislaatuista miekantaontaa sekä demoneita. Seinen ei ole itselleni se tutuin genre, enkä oikein kuulu seinensarjojen kohderyhmäänkään, mutta mangaa oli kuitenkin kiva lukea ja se toi mieleeni toisen keskiaikaiseen miljööseen sijoittuvan sarjan, Spice and Wolfin, josta pidän paljon. Fanipalvelua on jonkin verran, ja varsinkin Cecilyn tissit pääsevät melkeinpä pääosaan muutamissa kohtauksissa. Fanipalvelua ei kuitenkaan ole liikaa, ja sitä käytetään lähinnä humoristisissa kohtauksissa, joita löytyy jonkin verran. Piirrostyyli on simppeliä ja varsin animehenkistä, mutta vaikka hahmot ovatkin yleisilmeeltään jokseenkin yksinkertaista, löytyy demoneista rujoa tyylikkyyttä ja raakoja yksityiskohtia. Nämä kaksi ääripäätä tekevät sarjan piirrostyylistä varsin mielenkiintoisen. Taistelukohtaukset ovat jokseenkin sekavia ja niitä on sarjassa paljon, ja ensimmäinen osa koostuukin lähinnä miekkataisteluista. Nämä ovat kuitenkin rajumman puoleisia ja vertakin lentää ihan riittävästi. Mitään kauheaa K-18 -tavaraa The Sacred Blacksmith ei kuitenkaan ole. Hahmot ovat ensimmäisessä osassa vielä varsin pintapuolisia, ja varsinaisia päähahmoja ei ole kovin montaa. Näistä Cecily on vastuuntuntoinen, Luke vetäytyvä ja Lisa pirteä. Näistä kolmesta keskeisestä hahmosta salaperäisen oloinen Luke oli lukemani perusteella mielenkiintoisin, ja hänen ja Cecilyn välisen suhteen voisi olettaa kehittyvän jatkossa. Ensimmäisen osan perusteella on kuitenkin vielä vähän vaikea sanoa, mihin suuntaan juoni lähtee kehittymään. Manga oli kuitenkin mielestäni aika mielenkiintoinen ja koska pidin jo Spice and Wolfista, tässäkin oli jotakin sellaista, mikä viehätti. Aion hankkia mangan seuraavatkin osat ja katsoa, miten Luken, Lisan ja Cecilyn seikkailut tästä jatkuvat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s