Puella Magi Madoka Magica ja miksi oikeasti pidin siitä

Madoka-3

Mikä: Puella Magi Madoka Magica

Milloin: 2011, suomenkielinen julkaisu 2014

Tekijät: Magica Quartet (alkuperäisteos), Gen Urobuchi (käsikirjoitus), Hanokage (kuvitus)

Julkaisija: Ivrea (englanninkielinen julkaisu Yen Press)

Luettu: 3/3

Kukapa animeharrastaja ei olisi katsonut Puella Magi Madoka Magicaa, vuoden 2011 animetapausta, jonka järjetön suitsutus ja vieläkin laajempi suosio näkyvät edelleen vahvasti animeskenessä. Shaft- ja Aniplex -studioiden tuottama animesarja on sittemmin saanut uusia olomuotoja ja jatko-osia erilaisia mangasovituksina, peleinä ja elokuvina. Animeharrastajien arvostuksen lisäksi Madoka Magica on niittänyt menestystä myös kaupallisesti ja arvostelullisesti. Animena sarja on siis erittäinkin tuttu lähes kaikille harrastajille, mutta nyt arvostelun alla on animessakin nähtyyn tarinaan pohjautuva kolmiosainen, samanniminen, Ivrean kesällä 2014 julkaisema mangasarja.

Genrenä Madoka Magica edustaa vanhemmille (mies)katsojille suunnattua taikatyttöilyäNyt ollaan niin juonellisesti kuin toteutuksellisestikin hyvin kaukana Sailor Moonin ja Pretty Curen tapaisten taikatyttöilmiöiden maailmasta, vaan Madoka Magican tarina käsittelee lähinnä taikatyttöyden syvintä olemusta. Tarinan pääosassa on teini-ikäinen Madoka Kaname, jonka luokalle tulee uusi oppilas, kaunis mutta pelottavan oloinen Homura Akemi, joka tuntuu tuntevan Madokan jo entuudestaan. Tämä ei ole ainut uusi käänne Madokan elämässä, sillä ystävänsä Sayaka Mikin kanssa hän tapaa samaa Mitakiharan koulua käyvän Mami Tomoen, joka paljastuu taikatytöksi. Mamia seuraileva Kyubey haluaisi tehdä Sayakasta ja Madokastakin taikatytöt, joiden tavoitteena on päihittää kaupungissa terrorisoivia noitia. Vastineeksi Kyubey lupaa toteuttaa minkä tahansa toivomuksen. Madoka ja Sayaka saavat kuitenkin pian kokea noitajahdin kääntöpuolen, kun Mami kuolee. Sayakasta tulee pian uusi taikatyttö, ja hän saa kovan vastuksen kaupunkiin saapuvasta Kyouko Sakurasta. Mutta miksi Homura ei missään nimessä haluaisi Madokankin ryhtyvän taikatytöksi? Entä onko Kyubeyllakaan aivan puhtaat jauhot pussissaan?

sayaka

Kuten useimmat, minäkin pidin todella paljon Madoka Magican animeversiosta. Epäröin kuitenkin mangan hankkimista, sillä pikaselattuni pokkarin kaupassa, en pitänyt ollenkaan näkemästäni. Piirrostyyli oli mielestäni hirveää, ja en koskaan uskonut mangan voivan päästä animen tasolle. Kelkka kuitenkin kääntyi jossain vaiheessa, ja päädyin hankkimaan mangat hyllyyni lähinnä puhtaasta mielenkiinnosta. Tuomio? Piirrostyyli ei ollut mitään päätähuimaavaa, mutta Madoka Magican huikea juoni toimi mangassa(kin) erinomaisesti. Pureskelun voisi tällä kertaa aloittaa piirrostyylistä. Joiltakin osin piirrostyyli pystyy saavuttamaan animen persoonallisen taidetyylin, ja varsinkin hahmot ovat hyvinkin samannäköisiä kuin animevastineensa. Vastaavasti noitiin ei ole saatu ladattua samanlaista persoonallisen sekopäistä uhkaavuutta kuin animessa. Mangan piirrostyyli itsenäisenä toimii kuitenkin hyvin, ja kyseessähän ei ole animen mangaversio, vaan mangaversio samasta tarinasta, jonka pohjalta animekin on tehty. Taistelukohtaukset ovat jokseenkin sekavia, eivätkä toimi läheskään yhtä hyvin kuin animessa. Tyyliä itsessään leimaa harmaavalkoisuus, eli rasteria on melko paljon ja taustoja vähän. Sivujen yleisilme on pääosin hyvin valkoinen, mutta synkemmissä, välillä pitkissäkin kohtauksissa mustaa ei ole säästelty. Värikuvat ovat varsin hienoja ja on kiva, että jokaisen pokkarin alussa on pari värisivua. Visuaalisten ratkaisujen eroavaisuutta animeen on selitelty erillisillä palstoilla, mutta nämä ratkaisut toimivat mangassa hyvin eikä piirrostyyli loppujen lopuksi ollut niin hirveää kuin etukäteen pelkäsin. Madoka Magican animeversion persoonallinen visuaalinen ilme oli kuitenkin kivempaa katseltavaa kuin mangan hieman tusinamainen taidetyyli.

35cbcb08

Madoka Magicassa loppujen lopuksi taide ei ole kovin olennainen osa viehätystä. Pääosa on otteessaan pitävällä, useita juonenkäänteitä sisältävällä, paikoitellen monimutkaisellakin tarinalla, joka ei hevin unohdu. Kaiken keskiössä on periaatteessa se, mitä on olla taikatyttö ja millaisia uhrauksia se pohjimmiltaan vaatii. Koska taikatytöksi ”pääsemisen” ehtona on minkä tahansa toiveen toteuttaminen, käsitellään sarjassa periaatteessa myös sitä, mitä varomattomat toiveet voivat pahimmillaan saada aikaiseksi. Jälleen kerran täytyy siis varoa, mitä toivoo, koska se saattaa toteutua – joskaan ei aivan sillä tavalla, mikä alun perin oli suunnitelmissa. Nyt ollaan todella kaukana taikatyttösarjojen perinteisestä naivistisesta tyylistä ja päivän pahis -mentaliteetista. Taikatyttösarjoissa ei yleensä juurikaan käsitellä sitä, mitä taikatyttönä oleminen tarkoittaa tai miksi taikatytöksi oikeastaan on ryhdytty. Monessa tapauksessa taikavoimat saadaan joko sattuman tai ennalta määrätyn kohtalon seurauksena, ne otetaan melko mukisematta vastaan ja tämän lähdetään yleensä pelastamaan tai turvaamaan jotain ylempää tavoitetta ja – noh, hakkamaan päivän pahiksia matkalla kohti suurinta pääpahista. Tämä kaikki näyttävien muodonmuutosten ja tyylikkäiden hyökkäyskuvioiden ryydittämänä, eikä söpöjä maskottejakaan sovi unohtaa. Madoka Magicassa ei ole pelastettavia prinsessoja, salaisia identiteettejä, söpöjä maskotteja eikä oikeastaan näyttäviä muodonmuutoksiakaan. Päivän pahiksissa voi kieltämättä havaita samoja piirteitä kuin taikatyttösarjoissa yleensä, ja pääpahiskin on periaatteessa olemassa. Sarjassa mitkään näistä asioista eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia, ja monesti pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä sarjan juonen etenemisessä.

Taikatyttöily on aivan ensimmäisen pokkarin alun perusteella hyvinkin stereotyyppistä touhua: muodonmuutoksia taikaesineen avulla, noitien päihittämistä, ohjeita virkaatekevältä maskotilta eli Kyubeyltä. Tähän tulee kuitenkin suuria muutoksia, ja taikatyttösarjojen perusnormeja rikotaan urakalla. Mentorihahmot ovat perinteisestikin olleet heikohkommissa kannattimissa ja monesti juuri heille sattuu jotakin ikävää. Tässä tapauksessa tyttöjen mentori Mami ehtii kuolla ennen kuin Madokasta ja Sayakasta edes ehtii tulla taikatyttöjä. Tämän jälkeen todistetaan verisiä kamppailuja lähinnä Kyoukon, Sayakan ja Homuran välillä ja opitaan, että taikatytöksi ryhtyminen tarkoittaa käytännössä zombiksi muuttumista ja että taikatyttöjen pääviholliset noidat ovat kaikki entisiä taikatyttöjä. Kehityskulku alun melko viattomasta härdellistä kohti entistä kaoottisempia ja väkivaltaisempia juonenkäänteitä on siis varsin tyrmistyttävää, ja nämä juonenkäänteet todella onnistuvat hämmästyttämään lukijaa kerta toisensa jälkeen. Taikatyttönä oleminen ei koskaan ole ollut erityisen kivaa ja helppoa, mutta tässä sarjassa se on todella veristä ja raakaa touhua, josta kukaan ei loppujen lopuksi selviä hengissä. Tämän kaltainen aiheen käsittely luo mielenkiintoisen kontrastin periaatteessa nuorille tytöille suunnatun aihepiirin ja aikuisemmille lukijoille suunnatun mangan kaltaisten juonielementtien välille. Ja mikä parasta, Madoka Magica todella onnistuu näiden kahden toisistaan jokseenkin kaukana olevan aihepiirin yhdistämisessä, mikä tekee sarjasta todella mielenkiintoisen ja tavallisesta poikkeavan lukukokemuksen.

Madoka-Manga-Screenshots-SPOILERS-puella-magi-madoka-magica-33547011-790-652

Madoka Magica on hyvin synkkä sarja, jossa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään onnellista, ja mikäli tapahtuu, näilläkin asioilla on aina synkkä kääntöpuolensa. Entropia on ehkäpä sarjan kaikkein keskeisin asia, ja samalla äärimmäisen hankalasti selitettävä käsite. Pääpointtina entropiassa on kuitenkin periaatteessa se, että kaikki suistuu vääjäämättä kohti kaaosta, ja tästä kehityskulusta Madoka Magicassakin on pohjimmiltaan kysymys. Loppujen lopuksi millään, mitä sarjassa tapahtuu, ei ole mitään väliä, sillä lopullinen ratkaisu on väistämättä tulossa. Ainoastaan päähenkilö Madokan uhrautuminen toisten hyväksi varsin perijapanilaiseen tyyliin voi pelastaan tilanteen. Tätä kaikkea pohjustaa sarjan loppupuolen trillerimäinen aikaluuppikäänne, joka kiskaisee maton lukijan jalkojen alta jännärileffa Epäiltyjen tyyliin. Monesti tämänkaltainen juonenkäänne aiheuttaa sen, että sarjaa ei välttämättä tee enää mieli lukea uudelleen, kun parhaat juonenkäänteet ovat jo tiedossa. Siinä missä Epäillyt on kiehtova, järjetön arvoitus, johon haluaa palata yhä uudelleen ja uudelleen, onnistuu Madokakin koukuttamaan siihen malliin, että sarjan voi lukea useampia kertoja siihen kyllästymättä. Sarjassa on kohtalaisen paljon irrallisia juonilankoja, ja aikaluuppikäänteen rinnakkaistodellisuuksien tapahtumien peilaaminen nykytilanteeseen on kiinnostavaa.

Madoka-Manga-Screenshots-SPOILERS-puella-magi-madoka-magica-33546979-787-539

Sarjan hahmot eivät periaatteessa olen kovin syvällisiä, mutta onneksi sitäkin mielenkiintoisempia. Varsinaisesta hahmonkehityksestä on todella vaikea sanoa mitään, sillä sarjan edetessä huomataan, että jokaisessa rinnakkaistodellisuudessa jokainen sarjan hahmoista käyttäytyy hieman eri tavalla. Ensimmäisen todellisuuden Madoka on reipas, naiivi ja oma-aloitteinen, kun taas nykytodellisuuden Madokaa voisi luonnehtia epävarmaksi, mutta silti vahvaluonteiseksi. Ainoa hahmo, joka sarjassa varsinaisesti kehittyy, on Homura, ja hänen kohdallaan kehityskulku meneekin todella mielenkiintoiseen suuntaan. Ystäviään varjeleva ujo ja heikko nörttityttö kovettuu päällisin puolin kylmäveriseksi ja vähäsanaiseksi antisankariksi, jonka elämässä ei oikeastaan ole enää mitään muuta sisältöä kuin yrittää pysäyttää väistämättä edessä oleva kaaos. Homura ei ole todellakaan kovin yksinkertainen hahmo, vaan hänen henkilönsä on todella monikerroksinen ja mielenkiintoisesti rakennettu, ja hänestä paljastuu tarinan edetessä yhä uusia ja uusia puolia. Homura on kuitenkin luotu myös todella ristiriitaiseksi hahmoksi, mutta hänen käyttäytymistään ja toimintatapojaan perustellaan sarjassa laajahkosti. Lopputulos on jotakin ensimmäisen ja viimeisen Homuran väliltä, ja loppuviimeiksi Homura nousee sarjan todelliseksi päähenkilöksi.

Muista hahmoista Madoka jää melko yksiulotteiseksi hahmoksi, jonka päätehtävä sarjassa on tehdä täysin järjenvastainen uhraus pelastaakseen kaikki toiset taikatytöt. Tämä altruismi on koko Madokan hahmon peruskivi, ja vaikka tarinaa seuraillaan varsinkin alussa vahvasti Madokan hahmon kautta, on Madoka enemminkin eräänlainen juonielementti kuin varsinainen hahmo. Sayakan ja Kyoukon hahmot kuvastavat mielestäni todella hyvin inhimillistä heikkoutta, ja tältä näkökannalta varsinkin Sayaka on erittäin samaistuttava hahmo. Sanavalmiin ja toimeliaan koulutytön kehityskulku (teini)rakkaudessa pettyväksi ja epätoivoisiin tekoihin sortuvaksi hahmoksi on kamala ja samalla katkeran hieno. Vaikka Sayaka ja ajattelemattomuudestaan johtuvia virheitä menneisyydessään tehnyt väkivaltainen Kyouko jäävät sarjassa ehkä hieman vähämerkityksellisemmiksi hahmoiksi, ovat he silti todella mielenkiintoisia ja heidän välistään intensiivistä taistelun ja epämääräisen ystävyyden värittämää suhdettaan on todella mielenkiintoista seurata. Sen sijaan mentorihahmo Mami jää pakostikin muita hieman yksiulotteisemmaksi ja tylsemmäksi, sillä hän esiintyy sarjassa vain alussa ja hänen tehtävänään on lähinnä esitellä noitien metsästystä ja taikatyttöilyä niin Sayakalle ja Madokalle kuin lukijallekin. Tämä ei silti poista Mamin hahmosta viehätystä, ja jostain syystä pidin itse eniten juuri Mamin hahmosta, vaikka hänessä ei sinänsä mitään erikoista olekaan.

Madoka Magican hahmodesignit ovat hyvin toimivia, ja lisäävät hahmojen viehätystä. Jokaisella on oma, varsin yksilöllinen asustuksensa ja asevalikoimansa, ja hahmot erottaa helposti toisistaan yksilöllisten hiustyylien ja värimaailmojen ansiosta. Tunteettomaan avaruushahmo Kyubeyhyn on saatu yhdisteltyä sekä söpöyttä että uhkaavuutta, ja vaikka Kyubey onkin ehkä sarjan kaikista pahin pahis, on hänessäkin jotakin sympaattisuutta, eikä hahmoa pysty pelkästään inhoamaan. Koska Kuybeylla ei ole mitään tunteita, hänen tekonsa, ajatuksensa ja päämääränsä on tämän kautta helposti ymmärrettävissä ja selitettävissä, vaikka niistä ei pitäisikään. Kyubeyn ”paljastumisen” aikoihin tapahtuva pieni visuaalinen muodonmuutos tukee hyvin hahmon todellisen tavoitteen paljastumista.

tumblr_lzu16zdOgA1qiw26m

Voisin jaaritella Madoka Magicasta vaikka loputtomiin ja jatkaa sen analysointia ja vertailua muuhun taikatyttögenreen, mutta pidättäydyn tekemästä niin, sillä tuntuu jo vähän siltä, että sarjasta on jotakuinkin sanottu jo kaikki sanomisen arvoinen. Voin kuitenkin kertoa sen, mikä Madoka Magicassa lopulta oli se ”juttu”, jonka vuoksi minä pidin ja pidän sarjasta ja pidän sitä todella hyvänä teoksena. Se ”juttu” tässä tapauksessa on todella hyvät juonenkäänteet, cliffhangerit ja plot twistit, jotka pitivät mielenkiintoani yllä koko lukukokemuksen (ja myös katselukokemuksen) ajan. Mattoa vedettiin alta kuin Mementossa konsanaan, ja sarjan jokseenkin alakuloinen ja masentava, mutta jännittävä ja trillerimäinen rakenne toivat mieleeni parhaat näkemäni trillerielokuvat. Pidän todella trillereistä ja noir-tyylisistä jännäreistä, joissa mikään ei ole mitään miltä näyttää ja ällistyttäviä juonenkäänteitä heitellään katsojan pureksittaviksi hyvin valikoiduissa kohdissa. Nämä kaikki elementit löytyivät myös Madoka Magicasta, ja tämä animessa ehkä jokseenkin poikkeuksellinen juonenkäsittely yhdistettynä lempiaiheeseeni, taikatyttöihin, olivat lopulta se, minkä vuoksi pidin sarjasta niin paljon. Onnellinen loppuratkaisu (ainakin joillakin mittareilla mitattuna) oli myös oiva kirsikka kakun päälle, sillä varsinkin noir-elokuvilla on tapana päättyä joko ratkaisemattomasti, huonosti tai huonoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Madoka Magica loppuu ehkäpä kaikkein parhaaseen vaihtoehtoon, mutta eri asia on, kenen kannalta tarkasteltuna loppuratkaisu on hyvä ja onnellinen.

Loppujen lopuksi sanoisin, että Madoka Magican animeversio on tätä mangaversiota parempi, ja suosittelen ehdottomasti sen katsomista. Mangakaan ei kuitenkaan ole millään tasolla huono, vaan pikemminkin erittäin hyvin toteutettu ja koukuttava, ja suosittelen lämpimästi siihenkin tutustumista. Vaikka taidepuoli ei mangassa ehkä olekaan samalla tasolla, loistava tarina erinomaisine juonenkäänteineen toimii erinomaisesti ja sarja todella pitää otteessaan. Tämän mangaversion lukeminen sai minut myös kiinnostumaan muista Puella Magin mangasovituksista, ja saattaakin olla, että tartun tulevaisuudessa johonkin toiseen saman idean ympärille rakennettuun tarinakokonaisuuteen.

Loppuun vielä yksi Mami, koska Mami on paras.

Loppuun vielä yksi Mami, koska Mami on paras.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s