Arvostelu: Pokémon 15: Kyurem VS Oikeuden miekka

Koska alkuperäinen lyhyeksi tarkoitettu arvosteluartikkeli alkoikin paisua kuin pullataikina, saattekin kaksi erillistä arvostelua. Tänään julkaisen alkutekstin ja arvostelun Pokémon 15 -elokuvasta, ja huomenna on Pokémon 16 -elokuvan vuoro.

 

Alkajaisiksi…

Näin joulun ja muiden loppuvuoden pyhien aikaan televisiossa näytetään paljon elokuvia, myös lapsille sopivia filmejä. Tänä viikonloppuna (27-28.12.) Pokémon-animaatiosarjan ystävät saattoivat herätä lomahorroksestaan TV:n ääreen seuraamaan sarjan elokuvia Pokémon 15: Kyurem  VS Oikeuden miekka sekä Pokémon 16: Genesect ja legenda herää. Itse olin täysin sattumalta TV:n ääressä ensimmäisen elokuvan alkaessa pyöriä ruudussa, ja unohduin sitä sitten paremman tekemisen puutteessa katsomaan. Tästä insipiroituneena päätin katsastaa myös seuraavan elokuvan, sillä sain päähäni, että voisin kirjoittaa näistä kahdesta elokuvasta blogiin. Vaikka pelaankin Pokémon-pelejä innokkaasti, animea en ole oikein jaksanut enää seurata. Best Wishes -saagaa tuli kuitenkin eräänä syksynä katsottua Suomen tahtiin joka viikonloppu, joten sen myötä uusien Pokémon-animejaksojen tyyli ja hahmot ovat jokseenkin tuttuja. En ole muutenkaan pitänyt Pokémon-animea minulle nostalgisimpana harrastuksen osa-alueena ja osaan suhtautua näkemääni kriittisesti, joten mitään nostalgian sävyttämää fanityttötrippailua eivät nämä elokuvat minulle olleet, vaan ihan puhdasta ajavietettä rakastamani tuoteperheen seurassa.

 

pokemon-movie-15

 

 

 

Pokémon 15: Kyurem VS Oikeuden miekka

 

Alkuperäinen nimi: Gekijōban Poketto Monsutā Besuto Uisshu Kyuremu tai Seikenshi Kerudio

Ohjaaja: Kunihiko Yuyama

Japanin ensi-ilta: 14.7.2012

Kesto: 99 minuuttia

Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=Zmd_uEHxO0Q_

 

Järjestyksessä viidennentoista Pokémon-elokuvan alussa tutustumme neljään legendaariseen Pokémoniin: Cobalioniin, Terrakioniin ja Virizioniin sekä Keldeoon, kolmen edellisen oppilaaseen, joka harjoittelee kovasti tullakseen ”oikeuden miekaksi”, eräänlaiseksi Pokémon-sankariksi. Keldeo on itsevarma kehityksestään ja lähtee haastamaan Kyuremia, jonka sanotaan olevan maailman vahvin Pokémon. Taistelu ei kuitenkaan suju toivotulla tavalla, ja sen seurauksena Kyurem syväjäädyttää oikeat oikeuden miekat. Loukkaantunut Keldeo pakenee, mutta Kyurem lähtee seuraamaan. Sattumalta Keldeo törmää Ashiin, Irikseen ja Cilaniin, ja kolmikon avustuksella Keldeo lähtee pelastamaan ystäviään Kyuremin armoilta.

Olin nähnyt tästä elokuvasta aikaisemmin alun suunnileen alkulauluun saakka Kawaconin Pokémon-huoneessa, joten tiesin etukäteen, mistä elokuvassa suunnilleen on kysymys. Ja tässä Pokémon-elokuvassa juoni on suorastaan naurettavan simppeli: Keldeo haastaa Kyuremin ja joutuu kärsimään sen seuraukset. Keldeon epäonnistuneen haasteen Kyurem lähtee jahtaamaan tätä, ja loppuelokuvan ajan saammekin lähinnä seurata sankareidemme ryntäystä takaisin paikkaan, jossa Keldeo aivan alussa kohtasi Kyuremin. Elokuva ei oikeastaan tunnu edes elokuvalta, vaan ylipitkältä Pokémon-animen tavalliselta jaksolta. Jopa aikaisemmin näkemäni animesarjan Tornadus – Thundurus – Landorus -jaksot olivat käsikirjoitukseltaan ja hahmonkäsittelyltään huomattavasti syvällisempiä kuin tämä elokuva. Animointi on kyllä (Pokémon-animaatioksi) tyylikästä, ja Kyuremin seurassa pyörivät Cryogonal – Pokémonit tuovat kuviin aivan omanlaisensa säväyksen. Tältä osin ei siis ole valittamista. Juoni vain on todella ennalta-arvattava ja yksinkertainen, eikä sisällä mitään syvällistä tarttumapintaa. Keldeon pitää oppia voittamaan pelkonsa ja löytämään rohkeutensa ystävien suojelusta – nämä peruselementit ovat tässäkin tapauksessa avain onneen, tai tässä tapauksessa oikeuden miekaksi tulemiseen. Olinko muuten ainut, joka näki miekkateemassa ja Keldeon sarven katkeamisessa ja edelleen uudelleenkasvussa suorastaan kiusallista fallossymboliikkaa?

Keldeo on elokuvan päähenkilö, ja Ash ja muut jäävät tässä aika sivuosiin, eikä animessa useammin esiintyvää Rakettiryhmää kuin näytetä ohimennen parissa kolmessa kohtauksessa, mikä on toisaalta ihan hyvää vaihtelua kolmikon jatkuville ja usein kohtalaisen turhille elokuvaesiintymisille. Itse olisin halunnut nähdä elokuvassa enemmän Ashin ja muidenkin Pokémoneja tositoimissa. Nyt keskiössä on Kyuremin ja Keldeon taistelu, eikä elokuvassa juuri esiinny muita Pokémoneja. Keldeo on päähenkilönä aika tyypillinen nuori sankari, innokas ja vähän liian itsevarma nuorukainen, joka saa pahasti turpiinsa ja joutuu tämän jälkeen kehittymään hahmona voittaakseen… no, tässä elokuvassa ei ole pahiksia, joten sanokaamme vain vastuksen. Elokuvan antagonistiksi laskettava Kyurem ei missään vaiheessa esitä minkäänlaisia pahansuopia aiheita, vaan hän lähinnä haluaa saattaa loppuun taistelun, jonka Keldeo aloitti ja keskeytti. Kyurem ei elokuvassa puhu paljon (mörisee ja örisee tosin senkin edestä), ja jää hahmona aika epämääräiseksi. Minkä takia Kyuremin haastaminen kuuluu oikeuden miekan koetuksiin? Tätä ei selitetä elokuvissa mitenkään. Kyuremin selitetään myös olevan maailman voimakkain Pokémon, koska se liittyy Reshiramiin ja Zekromiin ja pystyy käyttämään näiden voimia, eli muuttumaan Black ja White Kyuremiksi. Me vitosgeneraatiota pelanneet tiedämme, ettei se ihan noinkaan mene, mutta mielestäni selitys näihin kahteen muodonmuutokseen oli elokuvassa tyydyttävä ja olin ainakin itse ilahtunut nähdessäni nämä Kyuremin muodonmuutokset elokuvassa, vaikka Reshiramia ja Zekromia ei näkynytkään mailla eikä halmeilla.

Kolmesta nk. muskedeersistä (Musketers [muskettisoturit] + deer [hirvet] = muskedeers, fanien antama liikanimitys näille legendaarisille Pokémoneille) on hauska huomata, kuinka hahmot on oikeasti aika hyvin perustettu Kolme muskettisoturia -romaanin kolmeen muskettisoturiin eli Athokseen, Porthokseen ja Aramsiiin kuten ”kuuluukin”. Tätä taustaa vasten oli vähän hämmentävää, että Virizion, eli ”Aramis”, oli nainen, mutta toisaalta Aramis esitetään kolmesta muskettisoturista feminiinisimpänä. Onnistunein alkuperäisiin hahmoihin verrattuna oli ”Porthoksen” eli Terrakionin hahmon toteutus, ja Terrakion todella on elokuvassa juuri sellainen kuin Porthos kirjoissa: vahva ja hyvä tappelemaan, mutta myös huumorintajuinen ja kolmikosta ehkä kaikkein yksinkertaisin hahmona. Keldeo sen sijaan ei ollut juurikaan niin kuin d’Artagnan, mutta se ei tässä kontekstissa toisaalta haittaa, vaan Keldeon hahmon luonne on olennainen juonen kehittelyn kannalta. Sankarina Keldeo tosin oli tässä elokuvassa mielestäni vähän vajavainen, sillä hän ei ollut hahmona oikeastaan yhtään kiinnostava tai persoonallinen. Keldeon ehkä muihin sankareihin verrattuna voimakkaammasta pelontunteesta pidin kuitenkin, sillä se korosti entisestään hahmon tärkeää tavoitetta voittaa omat pelkonsa. Vertailua näiden otusten tapauksessa voisi tehdä vaikkapa muihin Kolme muskettisoturia -filmatisointeihin ja niiden hahmoihin. Ja veikkaanpa, että kaikki ne eivät edes välttämättä pärjäisi elokuvallisissa ansioissa tälle Pokémon-elokuvalle!

Suomalainen jälkiäänitys on poikkeuksellisen hyvää, kuten olemme viime vuosina tottuneet Pokémon-animessa kuulemaan. Ääninäyttelijät ovat luultavasti useimmille tuttuja monista muista suomeksi dubatuista piirretyistä, ja kaikki suoriutuvat mielestäni roolistaan hyvin. Elokuvan alku- ja loppulaulut on myös toteutettu ammattimaisesti, eikä tämän elokuvan ääninäyttelyä todellakaan tarvitse hävetä, toisin kuin joidenkin aikaisempien Pokémon-elokuvien, joiden jälkiäänityksessä televisiosarjassa tuolloin esiintyneet näyttelijät eivät olleet mukana. On tosi kiva kuulla, kuinka Ashilla ja kumppaneilla on samat äänet kuin ohjelmassakin.

Joistakin hyvistä puolistaan huolimatta elokuva oli mitäänsanomaton, mutta ei varsinaisesti tylsä. Elokuvassa on hyviä kamera-ajoja ja vauhdikkaita kohtauksia, jotka sinänsä pitävät mielenkiinnon korkealla, mutta mitään varsinaisia suuria juonenkäänteitä elokuvassa ei liiemmin ole loppupuolen uusintaottelua ja Keldeon muodonmuutosta Resolution-muotoonsa lukuun ottamatta. Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt siitä, että Keldeo ei lopussa muodonmuutoksestaan huolimatta voita Kyuremia, vaan häviää ottelun kovasta yrityksestä huolimatta ja Kyurem palaa kaivoksen sisään odottamaan mahdollisia tulevia haasteita. Kaikki elokuvan loppupuolella viittaa siihen, että Keldeon ura oikeuden miekkana on vasta alussa, ja nuorella Pokémonillamme on vielä paljon opittavaa. Mitään mustavalkoista hyvä-paha -asettelua elokuva ei siis sisällä, mutta mitään suurempia moraalipohdintojakaan ei jouduta kohtaamaan. Elokuva on ihan kivasti animoitu, vauhdikas ja nuorimpien katsojien mielestä luultavasti jännittävä, mutta juonellisesti varsin heikko eikä siis nouse millään parhaiden Pokémon-elokuvien kastiin. Elokuva on kuitenkin sen verran lyhyt, että voin suositella sitä varsinkin siinä esiintyvien legendaaristen Pokémonien ystäville. Ei elokuvaa katsoessaan mitään menetä, mutta ei se kovin paljon annakaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s