Puoliväliraportti: Sailor Moon Crystal

SailorMoon8

Mikä: Pretty Guardian Sailor Moon Crystal

Milloin: Heinäkuu 2014 – jatkuu

Studio: Toei Animation

Katsottu: 13/26 (?)

 

Olin kyllä tietoinen vanhan kunnon Pretty Guardian Sailor Moonin uusintaversiosta, Pretty Guardian Sailor Moon Crystalista (God mikä nimi! Tästä eteenpäin käytän pelkkää Sailor Moon Crystalia) suunnilleen julkaisusta saakka, mutta en ollut jotenkin saanut aikaiseksi alkaa katsoa sarjaa, vaikka Sailor Moon on suosikki -taikatyttötuoteperheitäni. Mangan englanninkielisen uudelleenjulkaisunkin osto on jostain syystä jäänyt puolivälin paikkeille, vaikka olen pitänyt siitä tähän asti. Olen vähän hidas aloittamaan uusia sarjoja tai keräilemään mangasarjoja täyteen, nimimerkillä Ouran High School Host Club vihdoin kasassa kuuden vuoden jälkeen. Nyt joululomalla päätin kuitenkin ryhdistäytyä, ja koska minulla ei lomalla ollut välillä mitään tekemistä, niin mikäpä sen parempi tyhjiön täyttäjä kuin taikatyttöhömppä. Sarjasta on nyt noin puolet takana, joten on hyvä istua alas ja pohtia, miltä ysärin taikatyttöklassikon uudelleenlämmittely juhlavuoden kunniaksi on tähän mennessä vaikuttanut.

Sailor Moon Crystalin juoni noudattelee tarkasti Sailor Moonin mangaversion juonta. 14-vuotias koulutyttö Usagi Tsukino tapaa eräänä päivänä puhuvan kissan, Lunan, jonka avulla hän muuttuu Sailor Mooniksi, legendaariseksi taistelijaksi, jonka tehtävänä on etsiä ja suojella kadonnutta muinaisen kuun valtakunnan prinsessaa. Sitä ennen on kuitenkin etsittävä toiset Sailor-soturit, joita ovat Usagin ikäiset älykäs Ami Mizuno, kaunis papitar Rei Hino, herkkä kovanyrkki Makoto Kino ja itseään prinsessa Serenityksi väittävä Sailor V eli Sailor Venus, Minako Aino. Sailor-soturit saavat vastaansa pimeän valtakunnan, joka yrittää myös löytää tarunhohtoista Legendary Silver Crystalia, kuun valtakunnan aarretta. Samalla asialla tuntuu myös olevan salaperäinen Tuxedo Mask, joka pelastaa Sailor Moonin pinteestä useaan otteeseen. Onko Tuxedo Mask ystävä vai vihollinen, ja miten Usagin tapaama lukiolaispoika Mamoru Chiba liittyy tähän hahmoon?

SailorMoon3

Tunnustan: kun näin ensimmäisen kerran joitakin pätkiä Sailor Moon Crystalista, pidin sen animaatiota rumana, vaikka toki tunnustinkin sen noudattelevan kivasti alkuperäisen mangan taidetyyliä. Nyt itse sarjaa katsoneena paikoitellen hieman kolhoon tyyliin on tottunut, ja hahmojen ulkonäöstä on jopa oppinut pitämään. Animaatio on kuitenkin laadultaan välillä häiritsevän vaihtelevaa, ja varsinkin Rei tuntuu näyttävän joka kohtauksessa eri henkilöltä. Tämä johtuu pelkästään siitä, että hahmon kasvojen animaation laatu vaihtelee niin paljon. Aikaisemmasta animesta tutut muodonmuutosanimaatiot ovat kohdallaan, ja toteutettu nykytaikatyttötyyliin kolmiulotteisella animaatiolla (esimerkki kuvassa), joka on ihan hyvännäköistä, mutta minusta CGI sopii huonohkosti selkeän ysärityyliseen animeen. Animaatio on kuitenkin nätin näköistä, mutta yhdistettynä ysärityyliin ja -naamoihin se näyttää hitusen kummalliselta. Vertailkaa vaikka uusimpien Pretty Cure! -animaatioiden kanssa – vaikutelma on aika erilainen. Hyökkäyksiä ei ole enää animoitu erillisiksi kohtauksikseen, kuten vanhassa Sailor Moonissa, vaan ne tapahtuvat muun toiminnan oheessa ilman erillisen animaation alkamista. Ratkaisu on yllättävän toimiva, mutta olisin itse nähnyt selkeämmin paikallistettuja hyökkäysanimaatioita useammin, sillä ikävä kyllä pidän niistä ja muodonmuutosanimaatioista ihan liikaa!

SailorMoon7

Sailor Moon Crystal noudattaa samaa juonta, kuin manga, ja sarjan ensimmäisellä puoliskolla käsitellään Dark Kingdom -tarinakaarta. Juoni etenee alussa aika hitaasti: pahikset keksivät uusia ideoita ihmisten energian varastamiseksi ja samalla Sailor Moon keräilee toisia Sailor-sotureita kasaan. Tätä on noin puolet ensimmäisestä puolikkaasta, ja sen jälkeen keskitytäänkin jo pahisten pidemmälle meneviin juoniin ja lopputaisteluun, joka käydään Sailor-sotureiden ja pahan Queen Metalian välillä. Sarjan juoni saattaa alussa tuntua kliseiseltä ”päivän monsteri” -tasolta ja siten jokseenkin hitaasti etenevältä, mutta noin kahdeksan jakson jälkeen keskitytään päivän monstereiden sijasta pääpahiksiin ja Sailor-sotureiden taustalla olevaa menneisyyttä Moon Kingdomissa aletaan käydä läpi. Paljon ruutuaikaa uhrataan myös Usagin ja Mamorun väliselle suhteelle. Vaikka sarjassa ei sinänsä tapahdu paljon, taistelut vievät paljon aikaa ja ne yhdessä menneisyysselvittelyiden ja Mamorun aivopesun kanssa koostavat sarjan jälkipuolen tapahtumat lähes täydellisesti. Hahmonkehitys unohtuu tässä rytäkässä lähes täysin, ja jossain vaiheessa katsoja havahtuu siihen, että ei tiedä hahmoista oikeastaan sen enempää, kuin mitä heistä ”esittelyjaksoissaan” kerrottiin. Minusta tuntui myös siltä, että tytöt tuntuivat muinaiset menneisyytensä muistettuaan unohtavan täysin oman itsensä ja maalliset persoonansa, mikä voi tosin johtua siitä, että viimeisimmissä jaksoissa ei ole maan kamaralla siviilivarusteissa juuri viihdytty.

SailorMoon1

Sarjan juoni itsessään on jokseenkin kliseinen, mutta täytyy toisaalta muistaa sekä Sailor Moonin kohderyhmä että sarjan asema eräänlaisena tämän tyylisen taikatyttöhömpötyksen pioneerina. On muistinsa menettämistä, komea miessankari (vai sittenkin vihollinen?!), bishounen-pahiksia ja paha valtakunta kaiken takana. Mielestäni Moon Kingdom on periaatteessa ideana mielenkiintoinen, mutta lähtökohtaisesti taas aika järjetön. Mihin menneeseen aikaan koko valtakunta edes sijoittuu? Hahmojen ja valtakunnan historiaa onneksi selvitetään sarjassa moneen otteeseen ja sen verran kursiivisesti, että katsojan ei oikeastaan tarvitse kiinnittää huomiota tämänkaltaisiin pikkuseikkoihin. Pahikset puolestaan ovat hitusen epämääräisiä. Neljän bishounenin ja yhden naisen taustalla häärii varsin epämääräinen pääpahis, jolla ei vaikuta olevan edes omaa ruumista ja jonka identiteetti on aika epäselvä. Myös pahisten tavoitteet ovat jokseenkin epäselviä. Bishounenit on lähinnä vain aivopesty mukaan suunnitelmiin, ja eivät tunnu olevan niistä kunnolla perillä oikeastaan missään vaiheessa. Queen Beryl uneksii maailmanvalloituksesta ja prinssi Endymionista, mutta Queen Metalia, tarinakaaren pääpahis, haluaa hukuttaa maailmankaikkeuden pimeyteen. Miksi, sitä ei selitetä. Pahikset myös haluavat Legendary Silver Crystalin saadakseen siitä lisää voimaa, ja vastapuolella on toki sama tavoite. Legendary Silver Crystalin taustoihin ei kuitenkaan mennä sarjassa kovin syvällisesti, ja itselleni koko esine jäi vähän epämääräiseksi. Sarjassa ei myöskään selitetä, mistä Queen Metalia tuli, mutta selvää on kuitenkin se, että hän oli jo Moon Kingdomin tuhon taustalla. Itse en pidä tällaisista motiiveiltaan ja jopa hahmoiltaan epämääräisistä pahiksista, ja valitettavasti koko Sailor Moon sisältää vastaavia lähes jokaisessa tarinakaaressaan.

Muun muassa tällainen ysäribishy toimii pahiksen virassa.

Muun muassa tällainen ysäribishy toimii pahiksen virassa

Sailor Moon Crystalin hahmoista päähenkilö Usagi Tsukino on – noh, Usagi. Useimmat meistä tuntevat hahmon ja näin ollen tietävät, että Usagi on laiska ja myöhästelevä itkupilli, joka saa helposti ystäviä ja joka jostain käsittämättömästä syystä saa ihmisistä esiin heidän parhaat puolensa. Lähes kaikkien vastaavanlaisten taikatyttösarjojen päähenkilöt tuntuvat nykyisin olevan Usagin kaltaisia, joten ei ole ihme, että hahmo tuntuu nyt katsottuna kovin stereotyyppiseltä. Sailor Mooninakin Usagi itkeä pillittää, mutta tuolloin hän on myös päättäväisempi ja aikuisempi kuin Usagi Tsukinona ollessaan. Usagin hahmoa määrittelee aika paljon myös hahmon rakkaussuhde Mamoru Chibaan eli Tuxedo Maskiin. Mamorukin on jokseenkin stereotyyppinen taikatyttösarjan poikahahmo: vähän vanhempi, omistaa myös salaisen identiteetin, on menettänyt muistinsa ja on todellisuudessa jotain ihan muuta kuin miltä näyttää. Usagin ja Mamorun välinen rakkaussuhde on myös mielestäni vähän hämmentävä. Usagi ja Mamoru tuntuvat olevan lemmenpari vain siksi, koska niin nyt sattuu olemaan kirjoitettu. Hahmot tapaavat pari kertaa, keskustelevat lyhyesti ja ovat jo sen jälkeen ihan rakastuneita toisiinsa. Toki hahmojen taustalla on heidän menneisyyden hahmojensa, Princess Serenityn ja prinssi Endymionin välinen traaginen rakkaustarina, mutta tästäkin huolimatta Usagin ja Mamorun rakkaussuhde on nopeudessaan ja syvällisyydessään jokseenkin epäuskottava. Hahmoilla ei tunnu olevan oikeastaan mitään yhteistä ja he ovat luonteiltaan aivan erilaisia, mutta käyttäytyvät toistensa seurassa ihan eri tavalla kuin koskaan muulloin. Näiden asioiden valossa on vähän vaikea ymmärtää, miten nämä kaksi hahmoa ylipäätään voivat olla pari. Traagiset Romeo & Julia -tyyppiset käänteet, joita tapahtuu enemmän ensimmäisen puoliskon lopulla, olivat silti varsin dramaattisia ja vaikuttavia.

SailorMoon6

Sarjan muista hahmoista katsoja ei oikeastaan saa tietää sen enempää, kuin mitä heistä ensiesiintymisen yhteydessä kerrotaan. Opimme, että Ami on varsinainen teininero, mutta samalla myös ujo. Rei on kaunis papitar. Makoto on kova tappelemaan, mutta samalla myös todella herkkä ja tyttömäinen. Minakosta emme saa tietää tätäkään vähää, sillä hän tulee mukaan sarjaan Sailor Venuksen hahmossa, eikä hahmon luonteesta tai mistään muustakaan ole selvinnyt vielä oikeastaan mitään. Tästä huolimatta juuri Sailor Venus tuntuu saavan Sailor-sotureista eniten ruutuaikaa, vaikka hänen hahmonsa on sarjassa kaiken ohuimmalla pohjalla. Häntä määrittelee lähinnä rooli Sailor V:nä/Sailor Venuksena, ja halu voittaa pahikset. Minakon ohella myös Rein hahmo jää varsin ohueksi, sillä hänen jaksossaan kehitytää lähinnä aavebussi-juonen selvittelyyn hahmoon tutustumisen sijaan. Juonen nopea eteneminen ja keskittyminen tarinan kuljetukseen ei vain anna toisille Sailor-sotureille tilaa kasvaa saati kehittyä hahmoina, mikä on sääli, sillä minusta varsinkin Makoto on kerrassaan erinomainen hahmo kaikkine tyttömäisine hömpötyksineen.

Usagin luokkakavereista ovat mukana muun muassa Naru ja Umino, jotka esiintyvät niin mangassa kuin myös alkuperäisessä animessa. Näistä koulukaveri-sivuhahmoista, kuten myös Usagin perheestä ja Game Crown -liikkeen työntekijöistä sarjassa ei vaivauduta kertomaan sitäkään vähää, mitä Sailor-sotureista, ja he jäävät vieläkin selvemmin vain taustalla hääräileviksi sivuhahmoiksi. Olen aina pitänyt erityisesti vähän omituisen Uminon hahmosta, ja minusta olisi hauskaa, jos Uminosta ja Narusta tulisi pariskunta kuten alkuperäisessäkin sarjassa. Sailor Moonin äidin, Queen Serenityn palvelijoina toimivat kissat Luna ja Artemis (jonka nimeä olen aina ihmetellyt, sillä Artemis on naispuoleinen jumala kreikkalaisessa tarustossa mutta Artemis on kuitenkin mies! Ilmeisesti Artemis nimenä on miehen nimi, vaikka Artemis-jumala onkin nainen) ovat lähinnä neuvonantajien roolissa, eikä heidän luonteisiinsa tai mihinkään muuhunkaan mennä kovinkaan syvällisesti. Sailor Moon Crystalissa on siis paljon ihan hyviä ja hauskojakin hahmoa, mutta juonen keskittyminen pahisten voittamiseen ja muihin velvollisuuksiin aiheuttaa valitettavasti sen, että osa hahmoista saa vain vähän ruutuaikaa ja hahmoja ei ehditä missään vaiheessa juuri syventämään kunnolla.

Sanokaa mitä sanotte, mutta nämä välikuvat ovat upeita

Sanokaa mitä sanotte, mutta nämä välikuvat ovat upeita

Sailor Moon Crystalia voisi kiitellä siitä, että sarja ei ole samanlaista fillerien täyttämää hömppää, kuin alkuperäinen Sailor Moon -anime. Fillereitä ei tähän tykitykseen mahdu ollenkaan, sillä jo mangassa nopeatempoista juonta tarvotaan eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla eikä sellaisille asioille kuten hahmonkehitykselle jää juuri tilaa. Oikeastaan ainoaa sarjassa tapahtuvaa hahmonkehitystä ovat hahmojen saamat uudet roolit, aluksi Sailor-sotureina (tai Mamorun tapauksessa Tuxedo Maskina) ja sitten menneisyytensä muistettuaan, no, Sailor-sotureina, mutta vähän syvällisemmin. Sarjassa on huumoria, mutta sitä ei ole mitenkään hirveästi ja hauskat kohtaukset sisältävät lähinnä Usagin törttöilyä tai Usagin luokkakaverin Uminon outoja selityksiä milloin mistäkin aiheesta. Sen sijaan Usagin ja Mamorun väliselle melko melodramaattiselle rakkaustarinalle omistetaan useita kohtauksia ja siihen liittyviä flashbackeja näytetään useasti.

Sailor Moon Crystal ei ole omassa tyylilajissaan varsinaisesti huono sarja, mutta tähän mennessä se on edennyt ehkä hieman liiankin nopeasti, mutta toisaalta vanhaan animeen verrattuna tämä muutos on suorastaan tervetullut. Juoni tuntuu nyt tarkasteltuna kliseiseltä, ja hahmot ohuilta. Sailor Moonilla ylipäätään on kuitenkin kiistaton asema siinä, että anime ylipäätään löi läpi länsimarkkinoilla ja varsinkin Yhdysvalloissa. Sitä paitsi vanhan animen ollesa välillä vähän mitä oli, on todella kiva saada uusi, mangalle uskollinen tulkinta Moon Kingdomin prinsessan taisteluista mitä värikkäämpiä vastuksia vastaan. Nähtävästi sarjassa on tulossa seuraavaksi Dark Kingdom -tarinakaaren päätyttyä seuraava tarinakaari, joka käsittelee Black Moon Kingdomia ja tulevaisuudesta tulleen Chibi-Usan tarinaa. Itse olen nähnyt juuri tämän vanhan animen R&R -kauden, jossa oli filleripuoliskon lisäksi Black Moon Kingdom -tarinakaari, joten odotan mielenkiinnolla tulevia jaksoja ja sitä, miten tämä edellistä ehkä hieman parempitarinakaari on saatu toteutettuna uudessa animessa.

SailorMoon5

Sailor Moon Crystalia voi katsoa joka kuun ensimmäinen ja kolmas lauantai ilmaiseksi streamina Crunchyrollista, eikä sarjaa edes näytetä tällä hetkellä muuten kuin Internetin välityksellä, eli katsominen on helppoa, mikäli sarja yhtään kiinnostaa. Tähän asti nähdyn perusteella voin kuitenkin suositella sarjaa taikatyttösarjojen ystäville ja Sailor Moonin faneille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s