Animearkisto: Uta no☆Prince-sama♪ maji LOVE 1000%

UtaPuri10

Mikä: Uta no☆Prince-sama♪ maji LOVE 1000%

Milloin: Heinäkuu 2011 – syyskuu 2011

Studio: A-1 Pictures

Katsottu: 13/13

Tänä vuonna minäkin tein uudenvuodenlupauksia. Päätin pitää lupaukset helppoina, joten lupasin valmistua kandiksi (check!), suorittaa kieliharjoittelun (tulossa, toivottavasti…), syödä vähemmän suklaata ja muita herkkuja (olen onnistunut vähentämään!) ja katsoa enemmän animea. Katson normaalisti aivan hävettävän vähän animea – ainakin siihen nähden, että pidän kuitenkin animea ja mangaa harrastuksenani. Tämän blogin aloittaminen on kuitenkin jo osaltaan auttanut asiaa, ja katsoin viime vuonna enemmän sarjoja kuin mitä olin katsonut yhteensä parina-kolmena vuonna ennen sitä. Tänä vuonna päätin jatkaa samalla linjalla, ja vuoden ensimmäinen kokonaan katsottu sarja tuli juuri päätökseensä. Ja miksi sitten Uta no☆Prince-sama♪ maji LOVE 1000% (jolla on ihan liian pitkä ja monimutkainen nimi – tästä lähtien olkoon pelkkä Uta no Prince-sama)? No, tykkään hömppäanimeista, joita katsoessa ei tarvitse liiemmin ajatella, enkä ole koskaan katsonut idolianimeita – ainakin jos Love GetChu! :a ei lasketa, ja siinäkin oli enemmän kysymys ääninäyttelijöistä kuin varsinaisista laulavista idoleista. Käänteishaaremi, komeita poikia ja idolibisnestä – täydelliset ainekset kevyeen hömppäanimeen!

UtaPuri11

Uta no Prince-sama perustuu samannimiseen otome-pelisarjaan, jota on julkaistu viime vuosina säännöllisesti PSP-konsolille. Sarjan päähenkilönä on Haruka Nanami, joka onnistuu pääsemään sisään arvostettuun Saotome Academy -kouluun, jossa koulutetaan teini-ikäisistä pojista ja tytöistä idoleita sekä säveltäjiä idoliteollisuuden tarpeisiin. Vaikka koulu on täynnä hyvännäköisiä nuoria miehiä ja naisia, rakkaussuhteet ovat silti ehdottomasti kiellettyjä. Haruka tavoittelee suurta unelmaansa kirjoittaa lauluja idolilleen HAYATO:lle, jonka identtinen kaksoisveli Tokiya Ichinose käy myös Saotome Academyä. Harukan ura koulussa ei kuitenkaan ala kovin lupaavasti, sillä lahjakkuudestaan huolimatta Harukalla on vielä todella paljon opittavaa musiikista ja säveltämisestä. Harukaa kuitenkin auttavat Tokiyan lisäksi Otoya Ittoki, Masato Hijirikawa, Natsuki Shinomiya, Syo Kurusu sekä Ren Jinguji, jotka kaikki ihastuvat Harukan kirjoittamiin lauluihin. Harukan tulee kuitenkin valita vain yksi henkilö kanssaan suureen valmistujaiskonserttiin, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta debytoida. Kenet Haruka valitsee, vai keksivätkö sankarimme jonkun keinon selvitä tästä polttavasta dilemmasta?

UtaPuri7

Aivan aluksi minun on sanottava, että kun aloin katsoa Uta No Prince-samaa, päähenkilö Harukan silmät häiritsivät minua todella paljon. Yllä oleva kuva selventänee asiaa: vaaleankeltaiset silmät vaaleanvihreillä pupilleilla saavat hahmon näyttämään sokealta, eikä hän useinkaan tunnu kohdistavaan katsettaan oikein mihinkään. En tiedä, miksi hahmolla on tällainen look – ehkä tarkoituksena on, että hahmon naama jää mieleen, tai sitten kyse on siitä, että suhteellisen tavallisen näköisen ja noilla ilmeettömillä silmillä varustetun Harukan tilalle on helpompi kuvitella itsensä, kuten otome-peleissä ja haaremipeleissä yleensäkin on tapana. Onneksi sarjan edetessä Harukan silmät muuttuivat vähemmän häiritseväksi elementiksi, ja sarjaa pystyi loppupuolella katsomaan kiinnittämättä oikeastaan juuri lainkaan huomiota asiaan. Ihan tosissani mietin jossain vaiheessa sarjan droppaamista tämän takia, mutta onneksi en lopettanut vaan kestin ja totuin asiaan.

Sitten vähän syvällisempiin huomioihin. Koska Uta no Prince-sama perustuu todellakin otome-peleihin, on sen juoni tai ehkä oikeammin tapahtumat melko ennalta arvattavia ja hahmotkin melkoisia stereotyyppejä, jotka löytyvät järjestään lähes jokaisesta otome-pelistä. Sarjassa on onneksi paljon hyviä elementtejä, jotka nostavat sen pisteitä omassa kategoriassaan. Ensinnäkin, lähtöasetelma idolikouluineen on aika mielenkiintoinen, vaikkei ehkä kovin realistinen ja toisaalta idolianimeitakin on viime vuosina tullut useita. Ja koska kyse on tulevista idoleista, sarjassa lauletaan paljon. Suhtauduin aluksi epäröiden siihen, miten jaksaisin kuunnella joka jaksoon ahdettuja idolikappaleita, mutta kappaleet tulevat jaksoissa hyvissä väleissä ja todella sopivat animen rytmitykseen hyvin. Jokainen laulaa suht samanlaisia kappaleita, mutta kaikilla pojilla on erilaiset äänet ja itse todella pidin jokajaksoisista kappaleista. Oma suosikkini oli parikin kertaa sarjassa kuultu HAYATO:n esittämä Nanairo no COMPASS, joka on myös hyvin merkityksellinen Harukan hahmon kannalta. Useimmat kappaleista eivät tosin ole erityisen mieleenpainuvia. Enkä voinut olla nauramatta sille, että hahmot kehuvat vuolaasti toistensa kirjoittamia lyriikoita, jotka ovat kaikki samaa älytöntä idolihömppää. Syvällistä! Ihmettelin myös sitä, miten Haruka on ylipäätään voinut päästä kouluun sisään, sillä sarjan edetessä paljastuu, ettei hän osaa ollenkaan musiikin teoriaa ja esimerkiksi lukea nuotteja. Millaisia pääsykokeita Saotome Acadmy oikein järjestää?

UtaPuri1

Sarjan juoni etenee aluksi hieman silputtain, sillä alkupuolen jaksoista jokainen keskittyy Harukaan ja yhteen sarjan kuudesta pojasta. Puolivälin paikkeilla, kun kaikkien jaksot on käyty läpi, aletaan keskittyä valmistujaiskonserttiin ja siihen liittyvään parinvalintaan. Aluksi en oikein hahmottanut, miten sarja lopulta etenee siihen pisteeseen, että sarjan pojista saadaan muodostettua idoliryhmä, mutta viimeisen kolmanneksen aikana tämänkin juonikuvio alkoi hahmottua ja loppuaika keskitytäänkin sitten idoliryhmään ja Tokiyaan liittyvään juonikuvioon. Sarja on jaksojen osalta melko hyvin rytmitetty, ja jaksoissa vuorottelevat hauskasti neutraalit kohtaukset, humoristiset kohtaukset sekä melodramaattiset ja vakavat kohtaukset, joita yleensä pohjustetaan jollain laululla. Vaikka sarjan rakenne ja jo alussa selville tuleva päämäärä vaikuttavat aluksi epämääräisiltä ja sarjan seuraaminen voi tämän takia tuntua vähän turhauttavalta, se saa kuitenkin solmittua kaikki langanpäät nätisti yhteen ja sarja sisältää pari aika hyvää juonenkäännettä, jotka pitävät katsojan mielenkiintoa yllä. Kaikkea ei kuitenkaan selvitetä vielä tällä ensimmäisellä kaudella, ja varsinkin Natsukin hahmoon liittyvä mielenkiintoinen sivupersoonajuonne jää vielä tässä vaiheessa aika avonaiseksi.

Uta no Prince-samassa on myös huumoria, joka oli minusta oikeasti aika hauskaa ja monesti nauroin ääneen varsinkin Natsukin sekoiluille. Hahmo tuntui aluksi pelkältä comic reliefiltä, mutta onneksi näin ei lopulta ollut. Sarjan pari viimeistä jaksoa ovat sen sijaan todella melodramaattisia ja niissä itkettiin suunnilleen koko animen tarpeiksi. Draamaa oli ahdettu näihin pariin jaksoon niin paljon, että se jo ihan hengästytti. Onneksi sarja kuitenkin loppuu pirteissä merkeissä, ja angsti-itkeskelyt voi tässä kehyksessä jopa antaa lähes anteeksi. Sen sijaan en oikein voi antaa anteeksi puolenvälin tienoilla tapahtunutta täysin älytöntä ja puskista vedettyä juonenkäännettä, jossa Harukan luo koulun retkellä ilmestyy täysin random prinssi kaukaisesta maasta, joka (ilmeisesti) esiintyi sarjassa aiemmin mustan kissan hahmossa. Siis mitä? Tämän juonenkäänne oli niin hämmentävä muuten suht realistisessa (miten sen nyt ottaa…) sarjassa, että en oikein käsittänyt sen ideaa. Lisää tästä hahmosta on oletettavasti tulossa toisella kaudella, mutta näin esiteltynä tämä juonikuvio oli erittäin hämmentävä ja jotenkin sarjaan sopimaton.

UtaPuri6

Uta no Prince-saman animaatio on kivannäköistä, ja ainakin minä pidin sen katselemisesta. Hahmoilla on kirkkaanväriset vaatteet, hiukset ja silmät ja heidät on helppo erottaa toisistaan. Sarjan poikiin on saatu kivasti eroja erilaisilla hiustyylillä, hahmojen pituuksilla, silmien muodolla ja muilla yksityiskohdilla, eivätkä he todellakaan vaikuta miltään samanlaiselta massalta, mikä on hyvä. Ainoa miinus tosin tulee siitä, että kuudesta pojasta kolmella on lähes samanväriset blondit hiukset. Harukakin erottuu edukseen erikoisten silmiensä takia, eikä hahmo ole ulkonäöltään mikään erityisen helposti unohdettava haaremipäähenkilö, kuten perinteisissä haaremisarjoissa yleensä tuppaa olemaan. Sarjassa on myös kivannäköisiä taustoja ja tehosteita varsinkin musiikkinumeroiden aikana, ja hahmojen tunne-elämää kuvastetaan yleensä säätilojen kautta, mikä on toki kliseistä mutta toimivaa. Vakavissa kohtauksissa värit ovat tummia ja yleensä sataa vielä vettä. Sarjan lopussa oleva Harukan kotiinpaluu puolestaan tapahtuu kirkkaissa väreissä kesäisten peltojen keskellä, mikä toisaalta luo mukavan kontrastin hahmon sisäisten tunteiden ja ympäröivän maailman välille.

UtaPuri4

Uta no Prince-saman hahmot eivät ole suoranaisesti mitään suuria persoonallisuuksia, vaan edustavat tiettyjä hahmotyyppejä, jotka löytyvät useimmista otome-peleistä. Jos lonkalta pitäisi heittää, sanoisin, että Otoya on kiva naapurinpoika, Masato vakava samurai/luokan puheenjohtaja -tyyppi, Ren on flirtti, Syo on shota-poika, Natsuki megane ja Tokiya salaperäinen angstaava hahmo, jolla on synkkiä salaisuuksia. Joku muu voi päätyä toisenlaisiin tulkintoihin, mutta itse katsoisin hahmojen toimivan suunnilleen tämän kaltaisissa rooleissa. Päähenkilö Haruka on puolestaan haaremipelin perinteinen hajuton ja mauton päähenkilö, jonka persoonassa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Haruka on perinteiseen tyyliin pääasiassa reipas ja yrittää aina parhaansa. Hänen sanansa ja toimensa vaikuttavat myös muihin hahmoihin ja saavat heidät muuttumaan. Lisäksi Haruka on aika kömpelö ja esimerkiksi eksyy helposti, joten moe-piirteitäkin hahmosta löytyy. Hän on myös lahjakas säveltäjä ja aika herkkä ihminen, sillä hän itkee aika usein. Vaikka Haruka onkin aika stereotyyppinen ja periaatteessa aika tylsä hahmo, ei hän kuitenkaan ollut mielestäni mitenkään vastenmielinen ja vihattava hahmo, vaan oikeastaan ihan sympaattinen ja tykkäsinkin hahmosta jollain tasolla. Harukan hahmossa oli mielestäni hyvää se, että hahmo ei ole ihan täysin avuton vaan pystyi myös auttamaan toisia hahmoja omilla toimillaan ja onnistui myös pääsemään yli joistakin vaikeuksista, joita hänellä oli sarjan aikana. Vaikka Haruka onkin välillä aika vietävissä poikien puolelta, oli hänen hahmossaan kuitenkin myös jonkinasteista omatoimisuutta havaittavissa.

UtaPuri2

Sarjan kuudesta pojasta jokaisella on vähän omat syynsä, miksi jokainen heistä haluaa idoliksi. Kaikki sarjan pojat myös olivat idolilinjalla, ja Haruka on oikeastaan ainut sävellyslinjan oppilas, joka sarjassa esitellään. Olisin ehkä kaivannut vähän tasapainoa tähän asetelmaan, vaikka toisaalta ymmärränkin, että sarja tarvitsee nimenomaan idoleita toimiakseen. Kaikki sarjan pojat ovat myös aika eri tyyppisiä, joten todennäköisesti jatkossa vähän erityyliset idolin urat aukeavat jokaiselle, vaikka he esittäisivätkin kappaleita yhdessä. Kaikista hämmentävin oli mielestäni Renin syy olla idolin uralla: pojan varakas teollisuussuku haluaa tehdä hänestä perheen posteripojan, joka lisäisi perheen tuotteiden myyntiä, ja sehän onnistuu parhaiten sijoittamalla nuorin poika viihdemaailmaan. En ole koskaan kuullut erikoisemmasta markkinointistrategiasta – jopa Roope Ankalla on järkevämmät bisneskuviot kuin Jingujin perheellä.

Hahmoista Otoya on perus naapurinpoika-tyyppiä: ulospäinsuuntautunut, aina hyvällä tuulella, avulias ja lojaali. Yleensä tällaiset hahmot tuntuvat tylsiltä ja tavallaan eräänlaisilta ”pakkovalinnoilta”, mutta itse pidin Otoyan hahmosta sarjassa ehkä eniten. Osa muista pojista on vähän erikoisia tai vaikeatulkintaisia, mutta Otoya on mukavan suoraviivainen ja rehellinen, ja itse ylipäätään pidän tällaisesta ominaisuudesta ihmisessä. Harmikseni Otoyan ja Harukan välisessä suhteessa ei vain ollut ihan samanlaista sähköä kuin Harukan ja joidenkin muiden hahmojen välisessä suhteessa. Masato puolestaan on aika vakava hahmo, joka ei oikeastaan koskaan näytä todellisia tunteitaan. Tällaiset hahmot jättävät yleensä vähän kylmäksi, eikä minusta Masaton hahmo ollut yhtä moniulotteinen tai mieleenpainuva toisin kuin sarjan muut hahmot. Olin vähän yllättynyt siitä, että hahmolla oli kuitenkin aika pehmeä ja korkea lauluääni, vaikka hän puhui yleensä aika matalalla äänellä. Myös esiintyessään ryhmässä hän vaikutti vähän avoimemmalta kuin sarjassa muulloin. Pidin myös Masaton ja Renin välillä olevasta kilpailuasetelmasta, joka toi jännitettä näiden kahden hahmon välille.

UtaPuri5

Ren on perinteinen flirtti, jonka perässä seuraa ihailevien tyttöjen lauma ja joka puhuu pehmoisia lähes kenelle tahansa vastakkaisen sukupuolen edustajalle ja esimerkiksi jakelee näille ruusuja. Ren oli kuitenkin yllättäen aika vakava hahmo, joka otti esimerkiksi Tokiyan poissaolon ryhmän harjoituksista kaikkein vakavimmin. Ren oli myös aika avoin tehdessään Harukalle ehdotuksia, mutta hahmolla oli kuitenkin myös pehmeämpi puolensa, josta sai jo jonkinlaista esimakua sarjan aikana. Itseäni huvitti myös eroottinen saksofoniteema, joka soi yleensä kaikkien Renin kohtausten taustalla. Syo puolestaan jää hahmokaartissa Masaton tapaan ehkä vähän paitsioon, eikä tämän hahmon ”perinteistä roolia” ole ihan niin helppo määritellä kuin muiden, mikä oli hyvä asia. Hahmosta ei ylipäätään saada vielä tietää hirveästi ainakaan tämän ensimmäisen kauden aikana. Pidin kuitenkin siitä, että hahmo oli kiukkuinen ja luonteikas, eikä mikään ylipirteä pikkupoikatyyppi niin kuin muita lyhyemmät shota-tyyppiset hahmot yleensä tuppaavat olemaan.

Natsukin hahmo puolestaan kuului sarjan hämmentävimpiin. Hahmo esiintyy aluksi suorastaan eräänlaisena comic reliefinä, jonka kaikki kohtaukset ovat humoristisia ja hahmo itsekin vaikuttaa pelkältä vitsiltä. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, mutta hämmentävät käänteet odottavat: Natsukilla on väkivaltainen ja tyly sivupersoona Satsuki, joka tulee esiin, kun hän ottaa silmälasit pois päästä. Tämä oli mielestäni aika yllättävä käänne noin muuten kiltin ja lempeän hahmon kohdalla. Sivupersoonaa ei ainakaan vielä selitetty oikeastaan mitenkään, mikä vähän hämmensi minua ja toivonkin, että hahmoa syvennetään lisää seuraavalla kaudella. Nyt tämä juonenkäänne jäi vähän irralliseksi ja huonosti pohjustetuksi, mutta ainakin se tuli katsojalle todellisena yllätyksenä!

UtaPuri8

Tokiya Ichinose, joka paljastuui sarjan loppupuolella sittenkin idoli HAYATO:ksi, on aika vaikeatulkintainen hahmo. Hahmo on Masaton tapaan aika vakava, eikä puhu paljoa itsestään eikä oikein mistään muustakaan. Hahmo pysyy aikamoisena mysteerinä sarjan viimeiselle kolmannekselle asti, jolloin hänestä aletaan kertoa enemmän ja hahmo onkin tapahtumien keskiössä sarjan loppupuolen aikana. Vaikka Tokiyan hahmoon on pedattu monia hyviä juonenkäänteitä, jää hahmo itsessään aika yksiulotteiseksi, sillä emme oikeastaan saa tietää hänestä muuta, kuin että hän haluaa panostaa enemmän laulu-uraansa draamojen ja variety-show -ohjelmien sijaan. Olin vähän pettynyt sen suhteen, että Tokiyan hahmo jäi loppupeleissä tosiaan melko ohueksi, sillä mielestäni juuri hänen ja Harukan suhteessa oli eniten kehitysmahollisuuksia. Säpinää oli myös Harukan ja kaukaisesta maasta tulleen prinssin Celilin ainokaiseksi jääneessä kohtauksessa, eikä hahmo esiintynyt sarjassa tämän enempää. Oletan, että tätä juonikuviota ja hahmoa ylipäätään syvennetään toisella kaudella, ja mielestäni Cecil oli ”rooliltaan” ns. piilotettu hahmo ja samalla myös prinssityyppi, jotka ovat myös yleisiä otome-pelien hahmokaarteissa.

Sarjaa katsoessa aloin myös miettiä sitä, viedäänkö se koskaan siihen pisteeseen asti, että Harukalle muodostuu oikeasti suhde jonkun sarjan pojan kanssa. Nyt annetaan lähinnä ymmärtää, että joillain pojilla on ehkä mahdollisesti tunteita Harukaa kohtaan, mutta mitään suoranaista toimintaa tunteiden ilmaisuun tai muuhun vastaavaan ei sarjassa tapahdu. En ole hirveästi katsonut tällaisia haaremisarjoja, mutta yleensä käytäntönä tuntuu olevan se, että päähenkilö päätyy lopussa yhteen jonkun vaihtoehdon kanssa. Uta no Prince-saman tapauksessa järkeviä vaihtoehtoja on mielestäni vain kaksi, eli joko Otoya tai Tokiya. Loppunelikosta voi mielestäni muodostaa mainiot yaoi-parit keskenään (Ren x Masato ja Natsuki x Syo) ja näiden hahmojen ja Harukan välillä ei mielestäni ollut ihan samanlaista tunnetta kuin Otoyan ja Tokiyan tapauksessa. Ainakin tällä ensimmäisellä kaudella sarjassa paritetaan mielestäni eniten Harukaa juuri Tokiyan kanssa, mutta tulevat kaudet näyttävät, millaiseen loppuratkaisuun sarjassa lopulta päädytään – jos päädytään.

UtaPuri3

Uta no Prince-samassa on Harukan ja päähenkilöpoikien lisäksi joitakin sivuhahmoja, joista osa todella erottuu sarjassa edukseen. Harukan huonetoveri Tomochika on aika mitäänsanomaton päähenkilön paras ystävä -hahmo, joka kuitenkin esiintyy melkein kaikissa jaksoissa ja on myös hyvää pataa sarjan päähenkilöpoikien kanssa. Enemmän ulospäinsuuntautunut Tomo-chan sopii kuitenkin mielestäni hyvin Harukan parhaaksi ystäväksi. Koulun rehtorina puolestaan häärii Shining Saotome. joka on perustanut koulun ainokaisen hittinsä tuottamilla miljoonatuloilla. Rehtori onkin sarjan erikoisin hahmo: hän ilmestyy tyhjästä milloin minnekin tunnusomaisen naurun säestämänä, järjestää outoja tempauksia ja koettelee oppilaitaan. Lisäksi hän puhuu aika oudosti ja käyttää paljon englanninkielisiä sanoja ja fraaseja puheessaan. Rehtori on hauska hahmo, mutta itseäni rehtorin outo puhetyyli alkoi ärsyttää niissä jaksoissa, joissa hän esiintyi enemmän.

Koulun opettajien joukosta löytyy myös pinkkitukkainen, aivan naisen näköinen Ringo Tsukimiya ja maskuliininen toimintaelokuvien tähti Ryugya Hyuga. Nöistä kahdesta Ringo oli mieleenpainuvampi lähinnä hämäävän ulkonäkönsä takia, ja on ylipäätään aika vaikea uskoa, että hahmo on oikeasti mies. Hyuga ei sarjassa yhtä paljon esiintynyt, mutta sarjan muista hahmoista Syo ihailee häntä paljon, ja haaveilee yhteistyöstä Hyugan kanssa. Nämä opettajat olivat kuitenkin ihan järkevän oloisia Shining Saotomeen verrattuna, vaikkeivät olleetkaan mitään kaikkien moniulotteisimpia hahmoja sarjassa. Uta no Prince-samassa on myös joitakin muitakin sivuhahmoja, kuten HAYATO:n agenttitoimiston porukat sekä Harukan isoäiti, mutta nämä hahmot esiintyvät sarjassa todella vähän. Hekin olivat kuitenkin esiintymisensä perusteella ihan mukiinmeneviä hahmoja, vaikkeivät joidenkin muiden sivuhahmojen tapaan mitään suuria persoonallisuuksia olleetkaan.

UtaPuri9

Uta no Prince-samassa on paljon maineikkaita ääninäyttelijöitä, jotka kaikki suoriutuvat roolistaan mielestäni hyvin. Tokiya Ichinosen ääninäyttelijä Mamoru Miyano kuuluu kaartin tunnetuimpiin, ja hän myös esittää animen alkulaulun, Orpheuksen. Itse pidin tästä alkulaulusta todella paljon ja sitä on tullut kuunneltua paljon muutenkin. Animen loppumusiikkina puolestaan toimii kaikkien poikien esittämä debyyttihitti Maji LOVE 1000%, joka puolestaan on perinteisempää idolihömppää pukuineen ja koreografioineen. Minusta on kuitenkin kiva, miten kaikilla hahmoilla on aika erilaiset lauluäänet ja -tyylit, ja heidät on aika helppo erotella jopa tällaisesta ryhmässä laulettavasta kappaleesta. Ja vaikka kaikki pojat tuntuivatkin melko yksilöllisiltä, he toimivat ryhmänä yllättävän hyvin, mikä oli minusta aika hämmästyttävää.

Päähenkilö Harukan ääninäyttelijänä on Miyuki Sawashiro, joka oli itselleni aikaisemmin tuttu esimerkiksi Rozen Maidenin Shinkun roolista. Hän tekee mielestäni tässäkin sarjassa hyvää työtä, ja esittää hyvin Harukan erilaisia tunteita. Myös Mamoru Miyano pystyy samaan, ja hänen tähtihetkensä onkin jaksossa 12 nähtävä Tokiyan monologi hänen paluunsa yhteydessä. Noin yleisesti ottaen pidin kyllä kaikkien hahmojen äänistä ja roolisuorituksista, mutta Otoyan ja Syon äänet kuulostivat välillä korviini vähän häiritseviltä. Yleisesti ottaen ääninäyttely Uta no Prince-samassa on kuitenkin aika korkeatasoista ja kaikki myös laulavat hyvin. Myös Haruka laulaa sarjassa pari kappaletta, ja ne olivatkin kivaa vaihtelua ainaisten miesäänien joukossa.

UtaPuri12

Uta no Prince-sama ei ole varsinaisesti mitään suurta taidetta eikä oikeastaan yritäkään olla sitä. Se on häpeilemätöntä viihdettä komeine poikineen, tarttuvine lauluineen ja yksinkertaisine juonineen ja tietyssä mielessä myös hahmoineen. Sarja on selvästi suunnattu naispuolisille katsojille, ja tietysti myös Uta no Prince-sama -pelisarjan faneille. En osaa sanoa, kuinka uskollinen anime on pelisarjalle, koska en ole sitä pelannut, mutta animen katsomine ei edellytä mitään aikaisempaa taustatietoa. Vakavampien tai juonipainotteisempien animesarjojen ystävät tuskin viihtyvät sarjan parissa, sillä se on juoneltaan simppeli ja kulkee melko tuttuja polkuja. Hömppäviihteen, idoleiden ja komeiden poikien ystävät sen sijaan viihtynevät sarjan parissa mainiosti. Suosittelen pienin varauksin sarjaa kaikille edellä mainittujen elementtien ystäville. Varsinkin idoliteollisuuden ystävät voivat saada sarjasta paljonkin irti, sillä jo laulut itsessään ovat todella hyvä lisä sarjassa. Eihän tämä ole lähimainkaan maailman parasta tai syvällisintä animea, mutta sarja on vaan niin sympaattinen ja viihdyttävä, etten voi olla siitä pitämättä. Kakkoskausi onkin katselulistalla seuraavana!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s