Animearkisto: Love Live! School Idol Project

LL8

Mikä: Love Live! School Idol Project

Milloin: Tammikuu 2013 – maaliskuu 2013

Studio: Sunrise

Katsottu: 13/13

Love Live! on tällä hetkellä erityisen suosittu ilmaiseksi kännyköihin ladattavana rytmipelinä, ja yksi jos toinen tuttuni pelaa peliä kartuttaen idolikokoelmaansa ja tuskaillen eventtien kanssa. Minulla ei kuitenkaan älypuhelinta ole, joten en voi Love Live!:ä pelata. Tämä on harmittanut minua suuresti, mutta konseptista kiinnostuneena päätin sen sijaan aloittaa Love Live! -animen katsomisen osallistuakseni hypeen edes jollakin tavalla. Ja niin tuli parissa päivässä katsottua kyseisen animen ensimmäinen tuotantokausi.

LL1

Love Live! School Idol Projectin päähenkilö on lukion toista luokkaa käyvä Honoka Kousaka, joka saa kuulla järkyttävän uutisen: matalasta syntyvydestä johtuvan oppilasmäärän laskun takia Honokan koulu, Otonokizaka Academy on joutunut sulku-uhan alle. Tästä järkyttyneenä Honoka alkaa yhdessä ystäviensä Kotori Minamin ja Umi Sonodan kanssa miettiä keinoja koulun pelastamiseksi. Honokan ja kumppaneiden onneksi erilaiset kouluidolit ovat juuri suosionsa huipulla, ja Honoka päättää perustaa oman idoliryhmän kouluun oppilasmäärän kasvattamiseksi. Alku on kankea, ja oppilaskunnan puheenjohtaja Eri Ayase on vahvasti Honokan ideaa vastaan. Vaikeuksista huolimatta ryhmä, jonka nimeksi valikoituu ehdotuksen jälkeen Muse, saa hankittua kolme uutta jäsentä ensimmäiseltä luokalta: Maki Nishikinon, Hanayo Koizumin ja Rin Hoshizoran. Kun mukaan saadaan vielä ex-kouluidoli Nico Yazawa sekä oppilaskunnan Eri ja Nozomi Toujou, on Muse todellisessa kokoonpanossaan ja voi todella tähdätä koulun pelastamisen lisäksi Love Live! -festivaalille kilpailemaan toisten kouluidoliryhmien kanssa!

LL6

Love Live!:n juoni on aika simppeli, mutta sarja erottuu muista idolianimeista kouluun sijoittuvalla asetelmallaan. Totta, esimerkiksi Uta no Prince-sama sijoittui myös kouluympäristöön, mutta Love Live! on vielä enemmän sidoksissa kouluun, ja koulu ja sen sulkemisuhka ovat varsinkin sarjan alkupuolella vahvasti sarjan keskiössä. Loppupuolella Love Live! alkaa keskittyä enemmän Love Live! -festivaaliin ja siihen tähtäämiseen, kun koulukin on jo siihen mennessä saatu pelastettua. Minusta olisi ollut parempi, jos sarjassa olisi ollut vain yksi suuri fokus, sillä nämä kaksi päätavoitetta alkavat mennä sarjan lopussa päällekäin ja sarjan tapahtumat muuttuvat tämän vuoksi epämääräisemmiksi. Vaikka vain yhden päätavoitteen saavuttaminen voi tuntua tylsältä, olisin mieluummin nähnyt tällä kaudella koulun pelastamisen ykkösprioriteettina ja koko Love Live! -festivaalille pyrkimisen olisi voinut jättää seuraavaan kauteen. Toisaalta, tällä kaudella koettu pettymys jättää enemmän nälkää kakkoskautta ajatellen. Tämän lisäksi sarjan alkupuoli keskittyy uusien ryhmän jäsenten haalimiseen ryhmään. Katsojalle on tietysti jo alusta asti selvää, ketkä kaikki tytöt ryhmään tulevat lopulta liittymään, joten jännitettäväksi jää lähinnä tapa, jolla se tapahtuu. Vähemmän yllättävästi suurin osa on vastahakoisia ryhtymään kouluidoleiksi, mutta luonnollisesti tytöt saavat aina houkuteltua uudet jäsenet mukaan ryhmään. Ennalta-arvattavaa ja jokseekin kliseistä, mutta toimivaa. Jatkuvat konfliktit hahmojen välillä tekevät sarjan seuraamisesta mielenkiintoisempaa.

LL2

Koulun säilyttämisen ja Love Live! -festivaaleille pyrkimisen ohella hahmot tietysti harjoittelevat ahkerasti idolina oloa, ja sarjassa nähdään perinteiset kesälomavierailut huvilalla bikinikohtauksineen, ukaasit loppukokeiden läpäisystä ja vaikeudet kirjoittaa uusia lauluja – varsin tuttuja juttuja siis. Love Live! kierrättääkin moneen kertaan nähtyjä juoniaineksia, eikä mitenkään erityisen omaperäisellä tavalla. Musen idoliharjoituksia on sarjan aikana paljon, ja niistä tulee kyllä katsojille ihan hyvä käsitys, mutta itse harjoittelua näytetään varsinaisesti sarjassa vähän, ja pääosa toiminnasta tapahtuu yleensä hahmojen välisessä dialogissa. Tyttöjen esittämien laulujen aikana näytetään kyllä takaumia esimerkiksi harjoituksista ja muusta valmistumisesta konsertteihin. Itse olisin ollut kiinnostunut näkemään enemmän sitä, miten tytöt esimerkiksi keksivät lauluja ja niiden sanoituksia tai suunnittelevat ryhmän asut. Toisaalta kun mitään tällaista ei näytetä, hahmojen sarjassa esittämät laulut tulevat katsojalle kivana yllätyksenä pukuineen ja koreografioineen. Lisäksi sarjassa ei oikein koskaan kunnolla selitetä, mistä kouluidolit ovat tulleet ja mitä tarkoitusta he alun perin palvelevat. Idolit Otonokizakassa ovat yksi koulun kerhoista, jonka tavoitteena on estää koulun sulkeminen houkuttelemalla paikalle uusia oppilaita, mutta idoleiden asemaa toisissa kouluissa tai ylipäätään ei selvennetä yhtään mitenkään. Kyse on kuitenkin amatööritoiminnasta koulun sisällä, ja itse ehkä vertaisin kouluidoleita Princess Princess -sarjan poikiin, jotka esiintyivät koulussa tyttöinä kohottaakseen koulun yhteishenkeä.

LL13

Pitäisin Love Live!:ä enemmän hahmovetoisena sarjana, koska juoni on tuttua kauraa kliseisine elementteineen, eikä siinä ole juuri mitään yllättävää – lähinnä sarjan lähtökohta on mielenkiintoinen. Valitettavasti hahmot ja hahmonkehitys ylipäätään ei ole sarjassa aivan parasta tasoa. Tämä johtuu toki osittain myös siitä, että keskeisiä hahmoja on paljon, kaiken kaikkiaan yhdeksän, eikä kaikille tietenkään voi antaa yhtä paljon aikaa ja merkityksellisiä kohtauksia. Eniten keskiössä ovat luonnollisesti Honoka, Umi ja Kotori, jotka ovat Musen liikkeelle paneva voima. Myös oppilaskunnan presidentti Eri saa paljon ruutuaikaa, ja hänen hahmoonsa keskitytään enemmän sarjan keskivaiheilla. Suurin osa muista jääkin sitten huomattavasti pinnallisemmiksi hahmoiksi. Sarjan pääkonflikti on aluksi Erin ja Musen välillä, ja lopussa Honokan ja muun ryhmän, erityisesti Kotorin välillä. Sarjan lopussa nähtävä Kotorin aie opiskella ulkomailla ja siitä aiheutuva riita tuntuu auttamattoman teennäiseltä, eikä se syvennä kenenkään hahmoa mitenkään – kaikkein vähiten Kotorin. Todetaan, että hahmot ovat hyviä sellaisinaan, eikä mitään kehitystä tapahdu. Ainoastaan Erin hahmo oli ainut, jossa tapahtui enemmän hahmonkehitystä, ja hahmo muuttuikin ryhmään liittymisensä jälkeen lähes kokonaan toisenlaiseksi. En osaa sanoa, onko tämä muutos parempaan vai huonompaan suuntaan. Lisäksi lähes kaikkien hahmojen luonteet ovat yksiulotteisia, yhdellä sanalla kuvailtavia, ja osa hahmoista tuntuu jopa melkoisilta rip-offeilta toisista sarjoista. Sarjassa ei myöskään ole yhtä ainoaa miespuolista hahmoa, ellei lasketa Honokan isää, jota näytetään sarjassa kaksi kertaa ja naamaa ei kertaakaan.

LL5

Sarjan päähenkilö Honoka on laiska, huono koulussa ja tykkää syömisestä, mutta on myös todella päättäväinen eikä luovuta ikinä, jos saa jonkun idean päähänsä. Hahmo sekä näyttää ulkoisesti että muistuttaa luonteeltaan todella paljon K-ON! -koulubändisarjan Yui Hirasawaa, eikä hahmossa ollut juuri mitään omaperäistä. Honoka on juuri sellainen hömelö mutta tarpeen tullen koko sarjan veturina toimiva tyttö, jollaisia animesarjat ovat jo entuudestaan pullollaan. Pidin kuitenkin siitä, että Honoka muuttuu sarjan edetessä ehkä vähemmän laiskemmaksi, ja oppii kantapään kautta, että liika on aina liikaa – jopa harjoittelussa. Toinen K-ON! -klooni on Umi Sonoda, joka puolestaan muistuttaa ulkonäöltään ja luonteeltaan erittäin paljon K-ON!:in Mio Akiyamaa, ja jopa kirjoitaa yhtyeen laulut samalla tavalla kuin Mio K-ON!:ssa. Hahmo ei kuitenkaan ole yhtä ujo kuin Mio, mutta muuten hahmot olivat äärimmäisen samanlaisia. Umi oli myös ryhmän orjapiiskuri ja oikeastaan sarjan toinen oikeasti järkevä hahmo Erin ohella. Vaikka Umikaan ei ollut mikään omaperäinen hahmo, tykkäsin hänestä kuitenkin enemmän kuin joistain toisista sarjan hahmoista ja hän taisi olla sarjassa kakkossuosikkini.

LL3

Keskeisen ystävyyskolmikon kolmas hahmo Kotori on äärimmäisen persoonaton, ja minun on hyvin vaikea edes kuvailla hahmon luonnetta. Hahmoa on yritetty syventää kehittelemällä hänen ympärilleen erilaisia juonikuvioita, kuten Kotorin paljastuminen legendaariseksi maid-kahvilan työntekijäksi sekä lopun ulkomaille muuttosuunnitelmat. Nämä eivät kuitenkaan auta syventämään hahmoa juuri ollenkaan, ja hän jääkin hahmoista ehkä kaikkein ohuimmaksi, vaikka hänelle toisaalta tapahtuukin sarjassa eniten. Tapahtumat ehkä vain auttavat huomaamaan sen, miten ohut hahmo Kotori oikeasti on. Sarjan suurin muuttuja, oppilaskunnan puheenjohtaja Eri on alussa tiukka, ärsyttävän oloinen jääkuningatar, joka kuitenkin muuttuu sarjan puolivälissä täydellisesti ryhmän ehkä eniten johtoasemassa olevaksi hahmoksi, joka opettaa Musen jäseniä tanssimaan. Tämä uusi eri on avoimen oloinen ja paljon iloisempi kuin hahmo ennen tätä muutosta, mutta vaikka hahmo tuntuukin tällaisena aidommalta, on hän samalla turhan samanlainen ryhmän muiden jäsenten kanssa. Aikaisempi vakava Eri oli tarpeellinen lähinnä Musen ja oppilaskunnan konfliktien kannalta, ja kun ne oli loppuun käsitelty, saattoi Erikin liittyä ryhmään. Ryhmään liittyminen tapahtui tosin ehkä hieman liian helposti, ja Erin omia tuntemuksia käsiteltiin loppujen lopuksi hyvin lyhyesti ja pinnallisesti.

LL9

Love Live!:n nuoremmista henkilöhahmoista Maki Nishikino on niin tsundere kuin tsundere vain olla ja voi, eikä hahmolle ole vaivauduttu kehittelemään mitään taustatarinaa tai edes muita luonteenpiirteitä. Tämän lisäksi hänen tehtävänään on olla se rikas tyttö, joka omistaa mökit ja huvilat, joille Muse voi vetäytyä harjoittelemaan ja lomailemaan. Maki on myös ryhmän musikaalisin, ja säveltää Musen laulut. Sarjassa viitataan pari kertaa siihen, että Makin odotetaan jatkavan perheen sairaalayritystä, mutta tyttö itse haluaisi jatkaa laulamista. Tätä konfliktia ei kuitenkaan käsitelty sarjassa mainintaa enempää, mikä on hieman sääli, sillä se olisi ehkä tehnyt Makin hahmosta mielenkiintoisemman. Poikatyttömäinen Rin Hoshizora kuuluu myös sarjan ohuimpiin hahmoihin. Rin on urheilullinen, käyttäytyy jostain syystä välillä kuin kissa ja hän tulee tavallaan vedetyksi mukaan ryhmään ystävänsä Hanayon välityksellä. Rinistä ei oikeastaan edes ole mitään muuta sanottavaa, sillä hahmona hän on todella hyvin ohut ja lisäksi samanlainen laiskuri kuin Honoka. Toivon todella, että Rinin hahmo saisi toisella kaudella syvempiäkin ulottuvuuksia kuin hassut kissaposeeraukset ja meow-ääntelyt.

Rinin paras ystävä, Hanayo Koizumi sen sijaan nousi sarjassa suosikkihahmokseni. Hanayo on tolkuttoman ujo, mutta puheen kääntyessä idoleihin suorastaan fanaattinen ja asialleen omistautunut. Hanayo on myös aika tärkeässä roolissa sarjan alussa, kun hänestä tulee ryhmään ensimmäisenä liittyvä uusi tyttö alkuperäisen kolmikon ohella. Jostain syystä hän myös pitää valkoisesta riisistä. Mielestäni Hanayon hahmo muuttui sarjan edetessä hieman vähemmän ujoksi ja päättäväisemmäksi verrattuna siihen, millainen hän oli sarjan alussa. Itse olin tosin hyvin pettynyt siihen, että sarjan edetessä Hanayo vaihtoi silmälasinsa piilolinsseihin. Kuten olette varmaankin jo huomanneet, meganet ovat heikko kohtani ja mielestäni hahmo oli paljon söpömpi silmälaseilla varustettuna. Olin itse ehkä hieman yllättynyt siitä, että kiinnyin eniten juuri Hanayon kaltaiseen hahmoon, mutta hänessä on toisaalta vähän enemmän tarttumapintaa kuin Makissa ja Rinissä.

LL4

Ekaluokkalaisten jälkeen Museen liittyvä kolmasluokkalainen Nico Yazawa on outo. Millään muulla sanalla tätä hahmoa tuskin voi edes kuvata. Nico on ikäistään todella paljon nuoremman näköinen, ja selvästi ryhmän nuorimmalta ja pikkutyttömäisimmältä näyttävä hahmo saparoineen ja lattarintoineen. Hän on äärimmäisen fanaattinen idolifani, ja sarjassa paljastuu hänen olleen alkuperäinen Otonokizakan kouluidoli. Nico on myös varsin yli-itsevarma kyvyistään idolina, ja usein tämän seurauksena joutuu sarjassa humoristiseen valoon hölmöyksineen. Minusta Nicon hahmo ei tuntunut välillä kovinkaan realistiselta, ja oli hieman sääli, ettei hahmolle annettu juuri muita piirteitä kuin omituisuus ja idolifanaattisuus. Sarjassa ei kovinkaan usein pääse näkemään mitään pehmeitä puolia hahmosta, vaan hän vaikuttaa useimmiten joko vaativalta tai pelkästään naurettavalta. Nicon todellista luonnetta ei juurikaan näkynyt, ja tämänkin hahmon kohdalla odotan kehitystä toisella tuotantokaudella.

Oppilaskunnan kakkostyttö Nozomi Toujou oli puolestaan hahmo, jota vihasin sarjassa eniten. Tämä johtui siitä, että Nozomille oli sälytetty sietämätön tissinpuristelijan rooli. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä hauskaa saati viihdyttävää on näissä yleensä vanhemmissa tyttöhahmoissa, jotka puristelevat toisten tyttöjen rintoja vitsin omaisesti. Minusta tällainen käytös on törkeää seksuaalista häirintää (Nozomin tapauksessa jopa väkivaltaa puristelun voimakkuus huomioon ottaen) enkä näe siinä mitään hauskaa. Tämän vuoksi en näe Nozomin hahmossa mitään positiivista, vaikka hän oli noin muuten lempeähkö isosiskohahmo, joka auttoi ja tasapainotti muita hahmoja. Hänen roolinsa erityisesti ryhmän taustalla oli sarjassa siis tärkeä, mutta edellä mainittun seikan takia en voinut sietää hahmoa millään tasolla.

LL12

Love Live!:ssä on erittäin vähän sivuhahmoja. Tämä toki selittyy jo sillä, että päähenkilöitä on niin monta, eikä sarjassa voida mitenkään keskittyä näiden lisäksi vielä lukuisiin sivuhahmoihin. Ainoat sivuhahmot, joita sarjassa nähdään, ovat joidenkin päähenkilöiden vanhemmat ja perheenjäsenet, muutama muu Otonokizakan oppilas sekä kilpaileva idoliryhmä A-RISE, jota tosin nähdään lähinnä tietokoneen tai TV:n ruudulta eivätkä hahmot muuten esiinny sarjassa. Ainoat sivuhahmot, joilla on sarjassa edes jotakin tähdellisempää merkitystä, ovat Kotorin äiti, joka on Otonokizakan rehtorina, Erin pikkusisko sekä kolme muistaakseni nimetöntä koulun oppilasta, jotka auttavat Musen konserteissa ja tukevat ryhmää alusta asti. Erin pikkusisko on tärkeä lähinnä siksi, että hän fanittaa Musea ja saa tätä kautta Erin päätä käännettyä ryhmää tukevaan suuntaan. Kotorin äiti puolestaan esiintyy Muselle myönteisenä mutta myös koulua uhkaavana hahmona, sillä hänelle kuuluu pääosin päätös koulun lakkauttamisesta. Ilmeisesti tätä korostaakseen hahmo myös pukeutuu useimmiten tummiin vaatteisiin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, sarjassa ei ole ensimmäistäkään mieshahmoa, ja edes Honokan isän kasvoja ei näytetä kertaakaan. Otonokizaka on vieläpä tyttökoulu, joten koulussakaan ei näy miespuoleisia oppilaita. Muutenkin sarjan fokus on erittäin voimakkaasti päähenkilöissä, ja sivuhahmot toimivat sarjassa lähinnä välineinä tai juonen tai hahmonkehityksen edistäjinä.

LL10

Love Live!:n animaatio oli mukavaa katseltavaa. Sarja on yleisilmeeltään hyvin värikäs, ja hahmoilla on kivoja väriyhdistelmiä silmissä ja hiuksissa sekä mielenkiintoisia kampauksia. Idoliasut ovat paikoitellen jopa räikeitä ja hieman hassun näköisiä, mutta tämä luonnollisesti kuuluu idolikulttuuriin, joten ei siitä sen enempää. Pidin erityisesti siitä, miten hahmojen silmät oli toteutettu. Ne olivat persoonallisia, kiiltäviä ja jotenkin mukavia katsella. Sarjan päähahmot ovat toki yleisilmeiltään räikeitä vähäisiin sivuhahmoihin verrattuna, mutta ainakin he erottuvat joukosta. Tyttöjen vanhemmat ja sisarukset muistuttavat myös hyvin paljon heitä itseään – liekö laiskaa suunnittelua vai yritys erottaa hahmot muiden mitättömien sivuhenkilöiden joukosta vanhemmiksi. Iso ja pitkä miinus sarjalle tulee kuitenkin ruman 3D-animaation käytössä tanssikohtauksissa. Sen verran on tosin sanottava, että välillä 3D:tä ei juuri edes huomannut katsovansa, mutta välillä se oli juuri niin rumaa ja tönkköä kuin 3D-animaatio yleensä onkin. Itse olisin halunnut katsoa koko sarjan pelkkänä tavallisena animaationa, myös tanssikohtauksissa. Erityisesti 3D-animaation rumuus ja jäykkyys korostuu, kun tanssikohtauksissa normaali ja 3D-animaatio vuorottelevat. En tiedä, miksi tällaiseen halpaan ja muoviseen ratkaisuun on sarjaa tehdessä päädytty, mutta paremmaksi se ei Love Live!:ä missään nimessä tee. Tavallinen animaatio on kuitenkin tarkkaa, ja jopa taustalla pönöttävät hahmot näyttävät hyvältä, eivätkä pelkältä ihmismössöltä, mitä joissakin animesarjoissa valitettavasti näkee.

LL14

Koska Love Live! on idolianime, kuullaan sarjassa luonnollisesti paljon musiikkia. Sarjan musiikki ei ole mitenkään erityisen ihmeellistä, perus idolipoppia, joka kuitenkin on tarttuvaa ja jää helposti päähän soimaan pitkäksi aikaa. Oma suosikkini sarjassa kuulluista lauluista oli sekä ensimmäisen että viimeisen konsertin yhteydessä kuultu Start:Dash, joka oli hyvin tarttuva ja muutenkin kiva ja pirteä biisi. Itse asiassa sarjan muista poppikappaleista minulle ei ole edes jäänyt mitään mielikuvaa, mutta laulut olivat kivoja piristysruiskeita jaksojen keskellä hömppäisine sanoituksineen ja tanssikoreografioineen. Lukuun ottamatta rumaa 3D-grafiikkaa koreografiatkin olivat ihan kivaa katseltavaa ja esiintymisissä käytetyt asut vaihtelivat tyyliltään yliampuvasta söpöön. Love Live!:n alkumusiikiksi valitusta Bokura wa Ima no Naka de:stä pidin melko paljon, ja minusta oli mukavaa, ettei tämä laulu ja esitys esiintynyt sellaisenaan sarjan sisällä, vaan sillä oli paikkansa ainoastaan sarjan alkumusiikkina. Loppumusiikki Kitto Seishun ga Kikoeru oli huomattavasti mitäänsanomattomampi enkä kuunnellut sitä kuin pariin otteeseen. Erikoista oli myös se, että sarjassa ei ollut ääninäyttelijöiden selostamia ”mitä ensi viikolla tapahtuu” -pätkiä, vaan ääninäyttelijät esittelivät aina jakson alussa edellisen episodin tapahtumia. Hauskaa vaihtelua tämäkin.

Sarjan ääninäyttelijät ovat suhteellisen tuntemattomia, ja oikeastaan vain Umi Sonodaa esittävä Suzuko Mimori on hieman isompi ja tunnetumpi nimi. Tämä ei kuitenkaan haittaa millään tavalla, ja on vain mukava kuulla vaihteeksi hieman vähemmän tunnettuja ääninäyttelijöitä tuttujen ja turvallisten sijaan. Monilla päähenkilöiden ääninäyttelijöistä on muuten taustaa Tantei Opera Milky Holmes -animesta. Osa ääninäyttelijöistä laulaa paremmin ja osa huonommin, mutta pääosin äänet sopivat hahmoille hyvin, eikä kenekään ääni erityisemmin ärsyttänyt, vaikka välillä erityisesti Kotorin kimitystä ja huutoa oli raivostuttavaa kuunnella. Ehkä eniten pidin Maki Nishikinon ääninäyttelijän Pilen aikuismaisesta ja rauhallisesta suorituksesta hahmon äänenä.

LL7

Love Live! ei ollut katselukokemuksena mitenkään erityinen. Sarja oli kliseinen, ja kulki juoneltaan melko tuttuja latuja. Sarjassa oltaisiin voitu keskittyä pelkästään yhteen asiaan, sillä nyt sarjan loppupuoli oli tavoitteiltaan ja fokukseltaan hieman epämääräinen. Vaikka Love Live!:n päähenkilökaarti on laaja, suurin osa hahmoista jäi hyvin ohuiksi eikä hahmonkehitystä tapahtunut kuin parin hahmon kohdalla. Odotan kuitenkin, että nämä hieman vähemmälle huomiolle jääneet hahmot saisivat hieman lisää syvyyttä sarjan toisella kaudella. Nyt erityisesti Rin Hoshizora ja Kotori Minami jäivät hahmona hyvin ohuiksi, vaikka jälkimmäisen hahmoa oli yritetty tehdä mielenkiintoisemmaksi lisäämällä hänen ympärilleen erilaisia juonikuvioita. Animaatio oli värikästä ja tarkkaa, mutta 3D-animaatiosta en pidä ja se hieman häiritsi katsomista. Kappaleet olivat hyviä, mutta eivät mitenkään erityisen mieleenpainuvia. Karikoista ja kliseisyydestään huolimatta Love Live! oli kuitenkin ihan hyvä idolianime – ei mitään järin yllätyksellistä saati ihmeellistä, mutta kivaa purkkaviihdettä esimerkiksi kesälomalla katsottavaksi. Sarja pysyi kuitenkin koko ajan mielenkiintoisena uusine hahmoineen ja juonenkäänteineen, mikä oli minusta positiivista. Suosittelen sarjaa erityisesti Love Live! -pelin ja idolimaailman ystäville.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s