Animearkisto: Sound! Euphonium

Sound13

Alkuperäinen nimi: Hibike! Yūfoniamu: Kitauji Kōkō Suisōgaku-bu e Yōkoso

Esitetty: Huhtikuu 2015 – kesäkuu 2015

Studio: Kyoto Animation

Katsottu: 13/13

Baby Stepsin jälkeen minun teki kauheasti mieli aloittaa heti uusi animesarja, vaikka edellinen oli hädin tuskin laitettu pakettiin. Olin lukenut paljon hyvää KyoAnin viime kevätkauden uutuudesta Sound! Euphoniumista ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Minulla ei ollut mitään odotuksia sarjan suhteen, enkä edes tiennyt siitä paljon mitään ennen katselun aloittamista – paitsi että pääosassa on torvia soittavia tyttöjä. Mutta millainen katselukokemus Sound! Euphonium sitten olikaan?

Sound3

Sound! Euphoniumin päähenkilö Kumiko Oumae aloittaa uudessa lukiossa. Hän haluaa aloittaa kaiken alusta ja sanoutua irti yläasteajoista, jolloin hän riitaantui samassa puhallinorkesterissa soittaneen Reina Kousakan kanssa orkesterin hävittyä paikan kansallisissa kilpailuissa toiselle koululle. Kumiko ei halua enää jatkaa soittamista, mutta päätyy jälleen kerran puhallinorkesteriin uusien ystäviensä Hazuki Katoun ja Sapphire ”Midori” Kawashiman vanavedessä. Lisäksi hän päätyy taas kerran soittamaan vanhaa tuttua euphoniumia (toim.huom. periaatteessa sama soitin kuin baritonitorvi, erot kahden soittimen välillä ovat lähinnä kosmeettisia ja eron voi kuulla lähinnä äänestä. Itselleni jäi ainakin epäselväksi, oliko Kumikon soitin sarjassa todella eufonium vai baritonitorvi) ja kaiken lisäksi hän huomaa Reinan olevan samassa koulussa ja samassa orkesterissa! Koulun puhallinorkesterin taso on matala, mutta olot muuttuvat, kun kerho saa uuden ohjaajan nuoresta Noburu Takista. Orkesteri päättää tähdätä kansallisiin kilpailuihin, mutta tähtäimen saavuttamiseksi orkesterin on tehtävä suuria muutoksia toimintatapoihinsa. Kerhon muuttuessa myös Kumiko alkaa pikku hiljaa muuttua ja saavuttaa taas yhteyttä Reinan kanssa.

Sound2

Sound! Euphonium kertoo mielestäni realistisesti siitä, millaista on soittaa orkesterissa ja sarjassa myös käsitellään useita siihen liittyviä ongelmia. Soitin itse aiemmin viulua lähes 10 vuoden ajan, ja tuosta ajasta suuren osan soitin myös musiikkioppilaitokseni oppilasorkesterissa. Näin ollen monet sarjan teemoista olivat itselleni tuttuja. Mielestäni Kitaujin koulun oppilasorkesteri kuitenkin soittaa aivan liian hyvin ja todella vaikeaa ohjelmistoa, kun ottaa huomioon, että kyse on täysistä amatööreistä kasattu koulun oppilasorkesteri. Toisaalta siinä missä keskiverto musiikin harrastaja käy orkesterissa ehkä tunnin -parin ajan kerran tai pari viikossa, harjoittelee puhallinorkesteri koululla useita tunteja päivässä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että iso osa oppilaista on lähtenyt täysin nollatasolta liikkeelle, kun taas musiikkioppilaitoksissa oppilailla on jo hyvä lähtötaso kun he tulevat orkesteriin soittamaan. Tällöin opitaan lähinnä soittamaan yhdessä, kun taas Kitaujin koulussa täytyy oppia sekä soittamaan soitinta että soittamaan sitä yhdessä muiden kanssa. Näin ollen pidin epäuskottavana sitä, että orkesteri oli niinkin hyvä kuin mitä se oli. Orkesterin kehittyminen todella lyhyessä ajassa ö-tason soittokunnasta parhaan palkinnon voittajaksi oli myös hitusen epäuskottavaa, vaikka orkesterissa tehtiinkin kovasti töitä sen eteen. Lisäksi ihmettelin sitä, että sarjassa ei näytetty ollenkaan, miten täysin nollatasolta lähtenyt Hazuki oppi soittamaan tuubaa ja ennen kaikkea lukemaan nuotteja. Nuottien lukemista ei opeteta kunnolla missään koulussa, ja sitä ei opi ihan hetkessä. Tällaiset pienet asiat jäivät hieman häiritsemään katselun aikana. Toisaalta, jos musiikista ei tiedä mitään eikä esimerkiksi ole itse koskaan soittanut orkesterissa, nämä asiat tuskin haittaavat niin paljon. Lisäksi on pakko ihmetellä, kuinka iso ja rikas Kitaujin koulu oikeasti on, kun sillä on varaa soitintaa täysmittainen puhallinorkesteri ja sen lisäksi soittimia jäi vielä ylikin. Puhaltimet ovat nimittäin todella kalliita, ja esimerkiksi fagotti maksaa uutena noin 15 000 euroa. Tämä ei ikinä onnistuisi missään Suomen koulussa!

Sound4

Orkesteri on kuitenkin loppujen lopuksi sarjassa hieman sivuosassa, sillä Sound! Euphonium on ennen kaikkea päähenkilönsä kasvutarina. Sen lisäksi, että katsoja saa seurata Kumikon aikuistumista ja muuttumista ihmisenä, tarjoaa sarja runsaasti draamaa, huumoria ja romantiikkaa. Draamaa ja romantiikkaa on paljon sarjan hahmojen välillä, ja koska hahmoista on saatu realistisen tuntuisia, heidän edesottamuksistaan jaksaa jopa välittää. Itse suorastaan pidätin hengitystä esimerkiksi sarjan loppupuolella olleen trumpetin soolo-osan koesoiton aikana, ja elin romanttisisssa kohtauksissa voimakkaasti mukana. Sarjan romanssijuonet olivat uskottavia ja realistisia, mikäli ei oteta huomioon Kumikon ja Reinan kummallista, jännitteistä ja omituisen liljaista ystävyyssuhdetta. Nämä kaksi olivat enemmän kuin ystäviä, mutta eivät kuitenkaan rakastavaisia, sillä molemmilla on selkeästi omat mielenkiinnon kohteensa sillä saralla. Orkesterin sisällä on myös paljon muuta ihmissuhdedraamaa, ja jo hahmojen luonteet saavat aikaiseksi jännitteitä ryhmän sisällä. Sarjassa on paljon hahmoja, ja pidin siitä, että lukuisat sivuhahmot saivat myös paljon ruutuaikaa ja heihinkin ehti mukavasti tutustumaan sarjan aikana. Tämä edesauttoi sitä, että kaikista hahmoista – jopa niistä ärsyttävimmistä – jaksoi oikeasti välittää. Katsoja tavallaan kasvaa kiinni orkesteriin, on tavallaan se 61. soittaja ja elää ja tuntee tapahtumia yhdessä orkesterin kanssa. Itse olin itkun partaalla koko viimeisen jakson ajan ja hermoilin todella paljon sitä, kuinka orkesteri tulee menestymään suuressa kilpailussa.

Sound6

Avainsana Sound! Euphoniumissa on ehkä tasapainoisuus. Sarjassa tapahtuu tasaisesti koko ajan jotakin, eikä yksikään jakso ole tylsä. Edellä mainitut draama, huumori ja romantiikka, varsinkin kaksi ensimmäistä, painottuvat koko ajan tasapainoisesti, eikä sarja juurikaan sorru yli- tai melodramaattisuuteen eikä päättömään kohellukseen, vaan nämä elementit kulkevat tasaisesti rinnakkain. Mielenkiintoista oli myös se, että varsinaista orkesterin soittamista näytettiin sarjassa loppujen lopuksi todella vähän toiminnan keskittyessä harjoitusten ulkopuolisiin tapahtumiin. Dialogia on paljon, mutta hiljaisten kohtausten merkityksellisyys korostuu sekin. Lisäksi satunnaisesti kuullaan Kumikon kertojanääntä, joka yleensä ilmestyy mukaan jaksoon kun Kumikon hahmon kohdalla tapahtuu jotakin merkittävää. Katsojan on siis helppo pysytellä mukana juonessa ja keskeisissä juonenkäänteissä, sillä juonen kulku korostaa niitä sekä animaation että varsinaisen tarinankerronnan avulla. Sarja on rakenteeltaan todella tasapainoinen, ja sekä animaatio, juoni että musiikki tukevat hyvin toisiaan. Täydellisiä sarjoja tuskin on olemassakaan, mutta Sound! Euphonium on ehkä paras näkemäni sarja sen suhteen, kuinka hyvin kokonaisuus oikeasti toimii. Tässä sarjassa se on todella saumaton ja sarjan katsominen on todella nautinnollista.

Sound1

Sound! Euphoniumin animaatio on taattua KyoAni -laatua, eli komeaa katseltavaa. Itse olen nähnyt studion sarjoista aikaisemmin vain Free!:n ykköskauden sekä satunnaisia jaksoja K-ON!:sta ja Lucky Starista, ja näiden sarjojen kohdalla animaatio ei jäänyt mitenkään erikoisesti mieleen. Sound! Euphoniumissa animaatio on todella hienoa. Soittimet näyttävät juuri siltä kuin pitääkin, ja hahmodesignit ovat onnistuneita. Joitakin samannäköisiä naamoja toki mahtuu mukaan, kun hahmoja on niin paljon, mutta pääosin hahmot erottaa toisistaan ja kaikki ovat realistisen näköisiä. Mieshahmot ovat hyvin samannäköisiä kuin Free!:ssä, ja varsinkin Kumikon lapsuudenystävä Shuichi Takamoto oli mielestäni täysin samannäköinen kuin Free!:n Makoto Tachibana. Taustat ovat todella hienoja, ja upeita maisemia ihastelee mielellään. Mielenkiintoisena elementtinä pidin sitä, että hahmot puhuivat paljon jaloillaan. Hahmojen keskustellessa näytettiin nimittäin usein pelkkiä jalkoja yleensä polvesta alaspäin, ja oli mielenkiintoista kuinka paljon elekieltä voi käyttää pelkästään jalkoja näyttämällä. Tätä pidin hyvänä kerronnallisena ratkaisuna. Lisäksi on mainittava alkumusiikin upea pyörivä kamera-ajo läpi ison puhallinorkesterin, joka lopulta kohdistuu Kumikon kasvoihin. Animaatiosta voi todella nauttia sarjan aikana, ja se on myös oleellinen osa tarinankerrontaa useissa kohtauksissa. Visuaaliset ratkaisut ovat paikoiten hyvinkin mielenkiintoisia ja kaikin puolin animaatio on sulavaa ja kaunista katseltavaa.

Sound10

Sound! Euphonium on ennen kaikkea päähenkilönsä kasvutarina. Kumiko on vähän erikoinen persoona, ja monet hahmot sarjassa kommentoivatkin, että hänellä on kamala luonne. Kumikon hahmossa näkyy erinomaisesti se, millaisia rooleja ihmisillä on erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Koulussa Kumiko on aika tavallinen lukiolaistyttö, joka viettää aikaa ystäviensä kanssa, opiskelee ja harjoittelee ahkerasti soittamista. Kotona Kumiko on mietteliäs, puhuu itsekseen ja riitelee isosiskonsa kanssa. Shuichin kanssa kaikki muodollisuudet on unohdettu, ja kaksikko suorastaan vittuilee toisilleen joka välissä. Reinan kanssa Kumiko näyttää ehkä eniten todellista luonnettaan, ja pystyy kertomaan suoraan, mitä hänen päässään liikkuu. Näin monipuolista ihmisen erilaisten roolien esittämistä en muista ihan jokaisessa sarjassa nähneeni. Kumiko on myös ihminen, johon toisten ihmisten kommentit vaikuttavat paljon, ja hän esimerkiksi suree puolet sarjasta sitä, onko Reina yhä suuttunut häneen yläasteen tapahtumien jälkeen. Lisäksi on hauska huomata dramaattinen käänne Kumikon ja Shuichin väleissä, kun edellinen saa tietää jälkimmäisen olevan ihastunut häneen. Kaikki aikaisempi rentous katoaa, eikä Kumiko enää pysty suhtautumaan Shuichiin samalla tavalla.

 

Lisäksi Kumikoa määrittelee voimakkaasti hänen suhteensa eufoniumiin. Hän päätyi alun perin soittamaan soitinta olosuhteiden pakosta, lopettaa tilapäisesti ja joutuu taas hieman pakosta soittamaan eufoniumia. Kumiko ei vaikuta erityisemmin välittävän soittimestaan, mutta sarjan aikana hän kasvaa siihen kiinni ja oppii rakastamaan sekä eufoniumia että soittamista. Sarjassa vihjataan siihen suuntaan, että lapsena Kumiko oli kiinnostuneempi soittamisesta, mutta joku tai jokin tuhosi tämän innostuksen. Onkin ilahduttavaa nähdä hahmon saavan innostuksensa takaisin. Käännekohta on toiseksi viimeinen jakso, jossa Kumiko lausuu itselleen turhautuneena samat sanat, jotka Reina sanoi yläasteella orkesterin hävitessä kilpailussa. Silloin ympyrä sulkeutuu, ja Kumiko tajuaa, kuinka tärkeää soittamisesta on hänelle tullut. Kumiko on erinomaisesti rakennettu hahmo kaikkine teini-ikäisen ongelmineen ja hän on erittäin uskottava henkilöhahmo.

Sound11

Kumikon ystävistä Hazuki Katou on hyvin tyypillinen urheilijatyttö. Hahmo on pirteä ja puhelias, ja muistuttaa hyvin paljon esimerkiksi K-ON!:in Ritsu Tainakaa. Hazuki ei kuitenkaan vitsaile yhtä paljon ystäviensä kustannuksella kuin tämän tyyliset hahmot yleensä. Hazuki ei ole kovin syvällinen hahmo, vaan ehkä yksi sarjan ohuimpia henkilöitä. Hän on tärkeä sarjan alussa tutustuessaan Kumikoon ja raahatessaan tämän mukanaan koulun puhallinorkesteriin. Hazukin ja Midorin kiinnostus on nimittäin se asia, mikä saa Kumikonkin liittymään orkesteriin. Pidin hieman erikoisena, että Hazuki valitsi soittimekseen tuuban, sillä reippaan urheilijatytön luonteeseen olisi ehkä sopinut joku kevyempi soitin. Toisaalta kontrasti on ihan mielenkiintoinen. Hazukin hahmoa määrittelee paljon ihastuminen Shuichi Takamotoon sarjan keskivaiheilla. Kahdeksas jakso sarjassa on iso käännekohta hahmojen romanttisissa kuvioissa, ja sen tapahtumat määrittelevät koko loppusarjaa. Mielestäni Hazukin romanssi oli kuvattu hyvin ja realistisesti, joskaan sarjasssa ei oikein selvinnyt, miksi Hazuki oli ihastunut juuri Shuichiin. Pidin tärkeänä myös sitä, että Hazuki onnistui melko hyvin pitämään itsensä kasassa rukkastenkin jälkeen.

Sapphire ”Midori” Kawashima on toinen Kumikon keskeisistä ystävistä. Kyseinen hahmo on sarjan lolihahmo, söpö ja hajamielinen tyttö, joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja antaa hassuja lempinimiä soittimille. Hänen soittimensa sarjassa oli kontrabasso. Pienikokoinen tyttö soittamassa isoa kontrabassoa oli sekin hauska kontrasti. Ihmettelin tosin hieman sitä, että Midori ylipäätään pääsi orkesteriin kontrabasistiksi, sillä sinfoniseen puhallinorkesteriin ei kuulu kontrabassoa. En tiedä, miksi tekijät päättivät ottaa tällaisen vapauden hahmon kohdalla. Midori oli hahmona lähes yhtä stereotyyppinen kuin Hazuki, ja jäi luultavasti sarjan kaikkein ohuimmaksi hahmoksi. Siinä missä Hazukin sisään pääsi hieman kurkistamaan romanssijuonen myötä, ei Midorille annettu edes tällaista mahdollisuutta.

Sound5

Reina Kousaka on erittäin tärkeä Kumikon hahmonkehityksen kannalta. Reina ja Kumiko olivat samalla yläasteella, jossa heidän välinsä hieman jäätyivät orkesterikilpailun jälkeen osittain Kumikon suorapuheisuuden takia. Reina on kunnianhimoinen trumpetisti henkilö, joka sanoo suoraan mitä ajattelee mutta viihtyy mieluiten omissa oloissaan. Reinan ja Kumikon välit olivat äärimmäisen sähköiset koko sarjan ajan, eikä heidän välillään ole vaikea nähdä tyttöjen välistä romanssia. Kuitenkin Reina kertoo sarjassa olevansa rakastunut orkesterin johtajaan, Taki-senseihin ja jopa kieltäytynyt kuuluisan lukion kutsusta päästäkseen samaan kouluun opettajan kanssa. Reina on hyvin päämäärätietoinen henkilö, joka haluaa tulla erilaiseksi ja paremmaksi kuin kaikki muut. Hänessä oli siis nähtävissä joillekin teineille tyypillistä nk. ”uniikki lumihiutale” -ajattelua, mikä teki hahmosta minusta hieman ylimielisen oloisen. Kumiko oli sarjassa ainoa, joka tuntui ymmärtävän täysin Reinan ajattelua, ja tytöt ystävystyivät sarjan aikana uudestaan alun kankeuksien jälkeen. Reinalla oli myös hauskoja kohtauksia, kuten hänen omat raivonpurkauksensa salassa jonkun konfliktin jälkeen. Reina oli hieman sellainen hahmo, josta katsoja ei tiedä, mitä hänen päässään oikein liikkuu. Reina kuitenkin myös kehittyi hahmona sarjan aikana, ja hän esimerkiksi ystävystyi paremmin toisten trumpetistien kanssa. Suhde opettajan kanssa jäi kuitenkin lähes täysin pimentoon. Sarjassa kuitenkin viitattiin siihen, että opettajakin olisi ehkä ihastunut Reinaan, sillä ennen päätöskonserttia Takin voi nähdä silittämässä Reinan kuvaa muistikirjassa. En oikein tiennyt, mitä tästä pitäisi ajatella, mutta toisaalta Reina ja Taki voisivat muodostaa ihan mielenkiintoisen parin. Sivumennen sanottuna, en tukenut Reinan ja Kumikon suhdetta vaan kannatin Shuichia ja Kumikoa romanttisena parina ja olin iloinen, kun näiden kahden välit korjaantuivat taas sarjan lopussa.

Sound12

Sound! Euphoniumissa on paljon sivuhenkilöitä, jotka eivät suinkaan ole pelkkää turhaa ruuduntäytettä, vaan tärkeitä sekä juonen että hahmonkehityksen kannalta. Parasta on se, että jopa sivuhahmojen parissa on havaittavissa hahmonkehitystä, erityisesti enemmän esiintyvien hahmojen kohdalla. Sivuhahmot kehittyvät myös orkesterin kautta, kun alunperin laiskat soittajat ottavat itseään niskasta kiinni ja koko joukko puhaltaa yhteen hiileen nostaakseen orkesterin tasoa ja menestyäkseen kansallisissa kilpailuissa. Sivhahmojen joukkoon myös mahtuu monta erilaista persoonaa, ja monet erilaiset hahmot ovat mukana tekemässä sarjasta mukavan monipuolista. Suurin osa sarjan hahmoista on tyttöjä, mutta muutama poikakin on saatu mukaan orkesterin soittajistoon. Tärkein miespuolinen sivuhenkilö on tietysti orkesterin johtaja Noburu Taki, jolle työ orkesterin johtajana on ensimmäinen. Opettaja on hyvin stoalainen ja rauhallinen, eikä juurikaan näytä tunteitaan. Tästä huolimatta hänellä on erittäin voimakas vaikutus orkesterin soittajiin, ja oppilaat todella kuuntelevat mitä hänellä on sanottavanaan. Taki-sensei motivoi orkesteria erittäin tehokkaasti, ja vaikka joidenkin mielestä hän ehkä oli julma tai epäoikeudenmukainen, olen itse sitä mieltä, että Taki oli aika tyypillinen esitys orkesterin kapellimestarista. Hahmo oli mielenkiintoinen, koska hänen sisäistä maailmaansa ei päässyt näkemään kuin välähdyksenomaisesti. Lisäksi olen tunnetusti heikkona mustatukkaisiin ja silmälasipäisiin mieshahmoihin, joten ei ole yllättävää, että pidin Takista hahmona kovastikin.

Sound9

Sarjan muista sivuhahmoista basso-osaston johtaja Asuka Tanaka on vähän omituinen, käyttää puheessaan vieraskielisiä fraaseja ja tuntuu välttelevän vastuunkantoa. Hän on kuitenkin asialleen erittäin omistautunut ja taitava soittaja, mitä ei hahmosta heti huomaisi. Hän on tavallaan orkesterin sielu sen johtajan, Haruka Ogasawaran takana. Haruka on alussa hyvin epävarma kerhonjohtaja, joka epäilee jatkuvasti itseään ja kykyjään, mutta hänenkin hahmonsa kehittyy ja muuttuu vahvemmaksi sarjan aikana. Kaori Nakaseko on ahkera trumpetisti, joka joutuu hieman tahtomattaan kilpailemaan solistin roolista Reina Kousakan kanssa. Kaoria hännystelee jatkuvasti toinen trumpetisti Yuko Yoshikawa, joka yrittää epätoivoisesti kiinnittää sempainsa huomion erilaisilla tavoilla ja aiheuttaa suorapuheisuudellaan ja kiintymyksellään Kaoriin konflikteja orkesterin sisällä. Hän ei tule yhtään toimeen orkesterin kolmannen eufoniumistin, Natsuki Nakagawan kanssa. Tämä puolestaan kasvaa laiskasta ja välinpitämättömästä hahmosta luotettavaksi sempaiksi ja innostuu soittamisesta tosissaan. Kaikille orkesterikerhoon kuuluminen ei ole aivan ongelmatonta, ja tämän osoittaa Aoi Saito, joka hylkää orkesterin ja jota ei tämän jälkeen enää juurikaan nähdä sarjassa. Nämä kaikki sivuhahmot ja monet muut sarjassa esiintyneet henkilöt olivat kaikki mielenkiintoisia, ja he saivat toisinaan paljonkin ruutuaikaa. Monet näistä henkilöhahmoista tukivat toisten hahmojen kehitystä, ja useimpien kohdalla tapahtui paljonkin hahmonkehitystä. Toiset hahmot taas jäivät pinnallisemmiksi, kuten esimerkiksi Shuichi Tsukamoto, jonka pääasiallinen tehtävä sarjassa oli olla tiettyjen hahmojen kiinnostuksen kohteena. Yhtä kaikki, Sound! Euphoniumin hahmokaarti on rikas ja laaja, ja jokaisen on helppo löytää oma suosikkinsa lukuisten hahmojen joukosta.

Sound8

Sound! Euphoniumin äänimaailma on hieno. Taustamusiikkeja on kiva kuunnella, ja erityisesti orkesteriin liittyvät äänet on toteutettu todella hyvin. Soitinten ja orkesterin äänistä vastuussa on tiettävästi Senzokun musiikkicollegen  Freshman Wind Ensemble, ja omaan korvaani soitto kuulosti juuri siltä kuin miltä pitikin. Niissä kohtauksissa, joissa orkesteri soitti todella huonosti, orkesteri olisi voinut soittaa huonomminkin, sillä nyt huonoutta on vaikea havaita, mikäli ei ole tottunut kuuntelemaan puhallinmusiikkia. Orkesterin soittamat kappaleet olivat hyviä, ja oma suosikkini oli ehdottomasti koulujen välisissä kilpailuissa esitetty Crescent Moon Dance. Pidin myös sarjan alkumusiikista, Truen esittämästä Dream Solisterista, johon oli hauskasti sisällytetty puhallinsoitinmusiikkia. Sarjan loppumusiikki, neljän päähenkilön ääninäyttelijöiden esittämä Tutti! oli sekin ihan hauska, mutta itse kuuntelin loppumusiikin ehkä kerran sarjan aikana. Musiikin lisäksi myös ääninäyttely oli hyvää. Suhteellisen tuntematon Tomoyo Kurosawa onnistuu erinomaisesti Kumiko Oumaen suhteellisen vaativassa roolissa ja onnistuu hyvin esittämään hahmon erilaiset tunnetilat aina monotonisesta kyllästymisestä itseinhoon ja nolostumiseen. Paikallaan on myös esimerkiksi K-ON! -sarjasta tuttu Minako Kotobuki Asuka Tanakan äänenä ja Takahiro Sakurai Taki-sensein ääninäyttelijänä. Ylipäätään kaikki ääninäyttelijät suoriutuivat mielestäni rooleistaan hyvin, ja kaiken kaikkiaan sarjan äänimaailma oli hyvin nautittava.

Sound7

Sound! Euphonium oli todella hyvä katselukokemus. Se sisälsi monenlaisia juonielementtejä ja esitti orkesterissa soittamisen todella realistisesti. Soittimet ja niiden soittaminen näyttivät aidoilta, ja sarjan äänimaailma on kerrassaan erinomainen. Juonielementit tasapainottuvat sarjassa mukavasti, ja sarjassa on myös paljon hahmonkehitystä. Hahmot ovat uskottavia, kehittyvät ihmisinä ja myös lukuisat sivuhahmot saavat ruutuaikaa. On vaikea sanoa, mikä Sound! Euphoniumista tekee niin hyvän. Useimmat ovat sarjaa kehuneet, ja itsekin voin yhtyä mieluusti kehuihin. Vaikka sarjassa on traagisiakin juonenkäänteitä ja hahmojen puolesta saa tosissaan jännittää, jää sarjaa katsoessa pääasiassa hyvälle tuulelle ja sarja saa myös tyydyttävän loppuratkaisun. Sound! Euphoniumin animaatio on myös todella korkealaatuista, ja sarjaa on mukava katsoa. Voin suositella Sound! Euphoniumia varauksetta kaikille, ja sarja on parasta katsomaani animea pitkiin aikoihin. Toivon kovasti, että tästä tulisi joskus toinen kausi!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Animearkisto: Sound! Euphonium

  1. Olipas mielenkiintoista lukea siitä, miten sarja peilautuu tosielämän orkesterisoittamiseen, itseöllä kun ei ole mitään omaa kokemusta soittamisesta. Omallakin listalla Euphenium nousi suosikiksi, ja ihan yllättäen. En ole perinteisesti ollut ihan oikea vastaanottaja Kyoanin sarjoille, joten en odottanut tältäkään kauheasti, mutta päädyin tykkäämään tosi paljon.

    Itse en kauheasti välittänyt Kumikon ja Shuichin suhteesta, koska mielestäni Kumiko oli ihan tarpeettoman ankea Shuichille aina, kun poika yritti puhua hänelle (kävi sääliksi, koska Shuichi oli minusta ihan hyvä poika). Kumikon ja Reinan välit taas maistuivat tosi muikeasti, kun heidän ystävyytensä rakentui niin hurjan intensiiviseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s