Kawacon 1.-2.7.2017

Ai, minulla on animeblogi?

Joo eli ei ole tämän blogin päivittäminen oikein ole inspiroinut lähes vuoteen. Minulla oli aika kiireinen vuosi opiskeluissa, ja vaikka animea on tullut katsottua ja pelejäkin pelattua, en ole niistä jaksanut yhtään sanaa tänne blogin puolelle saattaa. Valitettavasti. Tykkään kyllä kirjoittamisesta ja ideoitakin on, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi postata tänne juuri mitään. Ehkä tilanne vielä korjautuu, ehkä ei. Nyt saatte kuitenkin nauttia harvinaisesta spesiaalitapauksesta eli postauksesta. Aiheena tämän vuoden Kawacon, joka järjestettiin Joensuusa 1-2. heinäkuuta. Olkaa hyvät!

Vuoden 2017 Kawacon järjestettiin uudessa paikassa, Joensuun normaalikoululla aikaisemman ammattiopisto Peltolan sijaan. Olin hieman skeptinen jo niin tutuksi tullun harjoittelukoulun soveltuvuudesta con-paikaksi, mutta ratkaisu toimi yllättävän hyvin. Tilat Kawaconin kokoiselle tapahtumalle olivat todella hyvät. Istumapaikkoja oli paljon sisällä ja sopivasti ulkona, käytössä olevia rakennuksia oli vain kaksi aikaisemman neljän toisistaan kaukana sijaitsevan sijaan ja koulun sokkeloisia tiloja oli hyödynnetty järkevästi. Pääsy kielletty -kyltit ja tukitut portaikot tekivät con-alueesta selkeän ja tapahtumapaikka oli myös melko korkeasta ulkolämpötilasta huolimatta kohtalaisen viileä. Pientä noottia voisi antaa tapahtuman vesipisteestä, joita oli ilmeisesti vain yksi (toista emme ainakaan löytäneet), mutta jossa vesi riitti ja se oli viileää. Lisäksi auditorion valo- ja kosketushäiriöongelmat häiritsivät joitakin ohjelmia. Esimerkiksi oman esitykseni sain pitää pimeässä mediavalaistuksessa, jossa yksi kirkas lamppu paistoi suoraan silmiini koko esityksen ajan ja cosplay-kisassa ongelmat olivat ilmeisesti isompia.

Olin ilmoittautunut conin ohjelmanpitäjäksi jo hyvissä ajoin keväällä, mutta ohjelmavastaavan toiminnassa havaitsin parannettavaa. Kun olin ilmoittanut ohjelmastani, sain vastaukseksi ”kiitos ilmoituksesta, katsellaan mahtuuko” -tyylisen viestin, ja olin tietääkseni ensimmäinen, joka ohjelmastaan ilmoitti. Jäin siis totaaliseen epävarmuuden tilaan siitä, saisinko edes ohjelmaani pitää. Kuukausi – pari myöhemmin selvitin asiaa erään toisen conin järjestäjiin kuuluneen kanssa, ja vasta häneltä sain tiedon, että ohjelmani on hyväksytty. Tämä järjestäjä lupasi, että ohjelmavastaava ottaa yhteyttä ja ilmoittaa kaikille selkeästi, että ohjelmanne on hyväksytty tapahtumaan. Kuitenkaan en koskaan saanut mitään viestiä, ja jouduin vielä uudemman kerran jonkin verran ennen conia varmistamaan, onko ohjelmani nyt ihan 100% varmasti mukana tapahtumassa. Onneksi oli, ja pian tämän jälkeen ohjelmavastaavaltakin alkoi tulla sähköposteja ja ohjeistusta käytännöistä. Toivoisin siis jatkossa parempaa yhteydenpitoa ohjelmavastaavan suunnalta. Toisaalta ohjelmavastaavana oli tänä vuonna ilmeisesti joku uusi henkilö, joten on ihan ymmärrettävää, että alku saattaa vähän takkuilla. Ohjelmanjärjestäjän näkökulmasta tällainen löysässä hirressä roikuttaminen ohjelman hyväksymisen suhteen on kuitenkin todella stressaavaa ja rasittavaa. Kun ilmoittauduin Traconin ohjelmanpitäjäksi, sain hyväksynnän noin viikon sisällä ohjelmapyynnön jätöstä ja saatoin alkaa jo suunnitella ohjelmaa vasta syyskuussa pidettävään tapahtumaan rauhallisin mielin.

Upeita teoksia piirustuspajassa

Con-paikalle lähdimme aamulla jo hyvissä ajoin, sillä luentoni oli ohjelmassa heti avajaisten jälkeen. Päivä oli aika kuuma, mutta lähdin urhoollisesti sotkemaan paikalle pyörällä. Asumme poikaystäväni kanssa noin 4-5 km päässä normaalikoulusta, joten matka ei ollut kohtuuton. Paikalle saavuttuani hain badgeni infopisteeltä ja jäin odottelemaan poikaystävääni, joka toi kirpputorille menevät tavarani paikalle. Kirpputori ja taidekuja olivat samassa luokassa kuten ainakin edellisenä vuonna ja järjestely toimi mielestäni hyvin. Taidekujalla oli mukana todella lahjakkaita artisteja, ja teinkin lähes kaikki viikonlopun hankitani kujalta. Kirpputorilla tavaraa oli varsin mukavasti, ja sain itsekin myytyä muutaman tavaran viikonlopun aikana. Sen sijaan myyntipöytäalue, jolla myös vierailimme ennen avajaisia, oli suuri pettymys siitä syystä, että koko tapahtumassa ei ollut mukana ketään mangaa myyvää tahoa. Myyjinä oli Urumin lisäksi Manga Café ja pari muuta lähinnä krääsää ja pelejä myynyttä kauppiasta, ja salissa kyllä oli kohtalaisen vilkasta viikonlopun aikana. Olin kuitenkin varsin harmissani mangamyyjän puutteesta, sillä olin suunnitellut tuhlaavani rahani tapahtumassa vihdoin uuteen mangaan. Onneksi kirpputorilta löytynyt Salapoliisi Conanin numero 75 hieman lievitti tätä suurta pettymystä.

Avajaiset olivat lyhyehköt ja pääsin niiden jälkeen heti oman ohjelmani kimppuun. Luennoin eräästä tärkeästä harrastuksestani, eli Pullip-nukeista ja nukkeiluharrastuksesta ylipäätään. Olin luennoinut Pullip-nukeista aikaisemmin paikallisen animeseura Joensuun otakujen 10-vuotisjuhla-allnighterissa, joten aihe oli tuttu ja koostin esitelmän aikaisemman esitykseni pohjalta tosin kuvat uusien ja asiaa hieman laajentaen. Olin hieman pettynyt siihen, että kiinnostua yleisöä tuli paikalle vain noin 10 henkeä, mutta mielestäni esitykseni meni varsin kivasti ja sain siitä jopa kehuja jälkeenpäin. Yritin tällä kertaa olla puhuessani johdattelevampi ja selkeämpi niin, että esitys eteni soljuvasti ja mahdollisimman moneen kysymykseen tulisi jo puhuessani vastaus. Ainut huono juttu oli se, että olin unohtanut ottaa astmalääkkeeni aamulla, ja olin puhuessani koko ajan aika hengästynyt pienien hengitysvaikeuksien takia, mutta siitäkin selvittiin ja esityksen loppupuolella pystyin puhumaan jo paremmin.

Lauantain pianokonsertin tunnelmaa

 

Esitykseni jälkeen jäimme poikaystäväni kanssa saliin seuraamaan seuraavaa ohjelmaa, joka oli pianokonsertti. Konsertti oli sisällöltään ja järjestelyiltään valitettavan epämääräinen. Pianistilla oli mukanaan iso pino nuotteja, joista hän tuntui valikoivan ohjelmistoaan aivan satunnaisesti. Hänellä ei ollut käytössään mikrofonia, joten spiikkaukset kappaleista ja niiden nimistä menivät minulta useimmiten aivan ohi, kun en yksinkertaisesti kuullut, mitä soittaja sanoi. Esitystä olisi parantanut huomattavasti ohjelmiston etukäteissuunittelu sekä kuuluvampi spiikkaus. Ohjelmisto olisi voitu esimerkiksi heijastaa seinälle projektorilla, jolloin välispiikkejä ei olisi edes tarvittu, vaan yleisö olisi voinut keskittyä pelkkään musiikin kuunteluun. Itse pianistin soittotaito oli tasoltaan vaihtelevaa ja välillä aika amatöörimäistä, mutta koska kyseessä oli harrastaja eikä soiton ammattilainen, en arvostele hänen soittotaitojaan tämän enempää. Oli kuitenkin mukavaa, että conin ohjelmistossa oli mukana myös elävää musiikkia.

Cosplay-kisan tunnelmaa, bongaa tutut klassikkohahmot!

Konsertin jälkeen kulutimme poikaystäväni kanssa aikaa con-alueella pyörimällä myyntialueilla, piirtopajassa ja karaokessa sekä syömällä eväitä ja istuskelemalla pihalla. Pian olikin aika suunnata seuraavaan ohjelmaan, joka oli kauan odotettu cosplay-kilpailu. Eräs tuttuni oli mukana kilpailemassa, joten täytyihän sitä olla paikalla kannustamassa kaveria. Sali täyttyikin mukavasti ja ohjelmakin pääsi alkamaan ajallaan. Ohjelmassa oli aluksi vuorossa varsinaiseen kisaan ilmoittautuneiden esittäytymiset. Puvut kisassa olivat pääsääntöisesti erittäin korkeatasoisia ja oli mukava nähdä osallistujissa laaja kategoria hahmoja sekä enemmän että vähemmän tunnetuista anime-, peli- ja länkkärisarjoista. Myös Hall Cosplay -kilpailu oli varsin korkeatasoinen ja cosplay-vastaavat olivat onnistuneet poimimaan kisaan mukaan todella hienoja pukuja. Hall Cosplay -osallistujia sai äänestää conin infopisteellä, ja voittaja julistettiin myöhemmin päättäjäisissä. Kisan tuomaristo oli asiantuntevaa ja palkinnot jaettiin mielestäni aivan oikein. Tuomarit olivat ensikertalaisia, mutta se ei heidän työskentelyssään näkynyt mitenkään, vaan he hoitivat hommansa todella hyvin. Hieman ihmetystä kilpailussa herätti hieman kummallinen juontaja, joka muistutti TV-toimittajan ja Marco Bjuströmin yhdistelmää huonoine vitseineen ja jolla oli suuria vaikeuksia saada luettua kilpailijoiden saati hahmojen nimiä oikein. Lisäksi hän huusi välillä mikrofoniin, joka sai tärykalvoni kiristymään kivusta. Jopa kilpailijat vaikuttivat olevan välillä varsin hämmentyneitä juontajan jutuista ja maneereista.

Sedät arvioivat kriittisesti scifianimua

Kilpailun jälkeen tapoimme taas aikaa alueella ennen siirtymistä illan viimeisen ohjelman, Scifianimeiden voimanlähteiden realistisuuden arviointipaneelin pariin. Panelistien joukossa oli luonnontieteiden ja scifi-kirjallisuuden alueilla meritoituneita miehiä, ja koska 2/3 panelisteista oli itselle tuttuja, halusin päästä näkemään millaisen ohjelman he vetäisivät vaikka scifi aiheena ei itseäni juuri kiinnostakaan. Ohjelmassa nähtiin pätkiä muutamista scifianimeista, joita paneeli puheenjohtajan johdatuksella arvioi. Ohjelma oli aika kiinnostava, mutta koska itse en ymmärrä esimerkiksi fysiikasta mitään, meni suurin osa asiantuntijoiden arvioista itselläni aivan ohi ja jouduinkin kyselemään poikaystävältäni koko esityksen ajan typeriä kysymyksiä, kuten mikä on G-voima. Ohjelma ei myöskään keskittynyt niinkään otsikossa mainitun asian arviointiin, vaan sillä pohdittiin monia muitakin scifi-animeiden realistisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ohjelma oli siis aika hyvä, mutta koska en ole aihepiirin ystävä saati tuntija, en itse valitettavasti saanut siitä paljonkaan irti. Tämän ohjelman jälkeen olikin aika suunnata kohti keskustan Hesburgeria päivän ensimmäiselle lämpimälle aterialle – iltabileet jätimme vanhoina ja raihnaisina suosiolla väliin.

Järjestöpöydilläkin tuli vierailtua

Sunnuntai alkoi yhtä aurinkoisena kuin lauantai, ja saavuimme conipaikalle hieman myöhemmin kuin lauantaina. Aluksi kävimme etsiskelemässä vielä ostettavaa, ja sitten siirryimme joksikin aikaa piirtopajaan, jossa seurasimme piirrellessämme luokkaan striimattua FFFightia. Se oli sisällöltään varsin hauska, vaikkemme ihan kaikkea ohjelmasta striimin välityksellä kuulleetkaan. Ohjelmien striimaus auditoriosta muualle coniin oli kuitenkin hyvä ajatus ja oli mukava seurata ohjelmia muuta tehdessään. Piirtelemästä siirryimmekin seuraamaan puolenpäivän aikaan luentoa Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikki, hahmot rikki. Vaikka en itse mikään Muumi-fani olekaan, ohjelma kuulosti viihdyttävältä ja siksi päätimme lähteä sitä seuraamaan. Ohjelma oli uusinta edellisen vuoden Animeconista, mutta koska emme siellä olleet olleet, ei se meitä haitannut. Ohjelma keräsi aika mukavasti yleisöä, joten muumit selvästi kiinnostivat ihmisiä.

Luennoitsijoina toimi pariskunta, joilla oli mukanaan pieni lapsi. Lapsi oli kyllä söpö, mutta välillä keskittyminen itse ohjelmaan herpaantui, kun lapsi ryömi lavalla ja huusi, mikä kuului todella selkeästi herkkien mikrofonien kautta muualle saliin. Ihmettelin vähän, eikö lapselle saatu kaitsijaa esityksen ajaksi, vaan hänet piti ottaa mukaan lavalle mönkimään. Tästä pienestä häiriötekijästä huolimatta esitys sujui hyvin ja oli sekä hauska että informatiivinen. Esityksessä käytiin läpi Muumilaakson tarinoita -TV-sarjan hahmoja viimeisten jaksojen osalta verrattuna aikaisempiin jaksoihin. Koska itse en tosiaankaan mikään muumifani ole enkä muista mikä jakso missäkin vaiheessa sarjaa esiintyi, en ehkä ollut parasta mahdollista kohdeyleisöä esitykselle, mutta pidin kuitenkin ohjelmasta ja voin suositella kaikille tämän vuoden Animeconiin menijöille samojen ohjelmanpitäjien ohjelmaa, jossa käsitellään pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kaikkia tämän viimeisen muumikauden jaksoja. Luvassa on järkyttäviä paljastuksia, sen voin luvata jo etukäteen!

Myyntipöytäsalissakin riitti kävijöitä

Ohjelman jälkeen kulutimme taas aikaa con-alueella. Lauloin karaokessa monta biisiä poikaystäväni vaihdellessa Pokémoneja Pokémon-huoneessa. Karaoke pätki välillä todella pahasti, kerran myös oman lauluni aikana, mutta tämä oli varsin biisikohtaista ja välillä karaoke jouduttiin käynnistämään uudelleen teknisten vaikeuksien takia. Mitään suurempia ongelmia karaokessa ei onneksi ollut, ja ihmiset kävivätkin kohtalaisen innokkaasti esittämässä lempibiisejään. Ennen iltapäivän luentoja kävimme myös tekemässä viimeiset ostokset, syömässä eväitä sekä hakemassa tavarani pois kirpputorilta. Sitten olikin aika siirtyä päivän viimeisen ohjelman, luennon Toinen maailmansota animen taustalla pariin.

Mitä japanilaislapsille opetetaan koulussa

Tunnen luennoitsija Gorimin, koska opiskelemme samassa koulussa samaa pääainetta ja olin jopa joskus Gorimin tuutorina, kun hän opintojaan aloitteli. Luento liittyikin suoraan opiskelemaamme alaan, ja se oli todella hyvä sekä mielenkiintoinen, kuten luennoitsijalta odottaa saattoikin. Luennolla ei tullut varsinaisesti esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi historianopiskelijana ja asiaa jonkin verran tuntevana jo tiennyt, mutta uskon suurimman osan yleisöstä saaneen luennolla paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Luento oli hyvin rakenneltu ja johdateltu, ja mielestäni siinä päästiin hyvään, relevanttiin lopputulokseen vaikka luennoitsija sitä alussa hieman epäilikin. Luento oli ehdottomasti viikonlopun paras, ja omakohtaisesti oli mukava peilata luennolla käsiteltyjä asioita kevättalvella yliopistolla käymäni samuraiden historiaan liittyvän kurssin aihepiireihin, jotka liittyivätkin mukavasti luennon aiheeseen.

Päättäjäisissä palkittiin parhaat ja kiiteltiin henkilökuntaa

Tämän luennon jälkeen olikin jäljellä enää päättäjäiset, joissa palkittiin kilpailujen voittajia ja julkistettiin conin kävijämäärä, joka oli kaikkien aikojen suurin! Itsestäni tuntui siltä, että conissa oli tavallista vähemmän kävijöitä, joten oli yllättynyt määrästä. Tämä tosin voi johtua uudesta con-alueesta, joka sai kävijämäärän ehkä jossain määrin näyttämään tavallista pienemmältä. Hyvin sujunut tapahtuma ja mukava kävijämäärä kuitenkin toivottavasti takaavat sen, että Kawaconeja järjestetään myös tulevaisuudessa. Itse olen valmis tuottamaan taas ohjelmaa tuleviin tapahtumiin, joten toivon todella, että Kawaconit saavat taas jatkoa! Tapahtumat ovat olleet aina hyvin järjestettyjä ja tänä vuonna uusi, entistä parempi tapahtuma-alue vain paransi tapahtumaa entisestään. Pikku puutteista huolimatta conissa oli todella kivaa, ja Kawacon todella pitää pintansa yhtenä parhaista pienemmistä con-tapahtumista Suomessa. Ehkä nähdään taas ensi vuonna!

Oma con-loottini jäi jälleen varsin pieneksi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s