Tracon 8-10.9.2017

Varhain perjantaiaamuna otin suunnan kohti Tamperetta ja lähdin nyt jo peräti kahdennettatoista kertaa järjestettyyn Traconiin. Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Tampere-talolla 8-10.9. Ensimmäisenä päivänä, peliperjantaina, oli tarjolla kaikille ilmaista peleihin liittyvää ohjelmaa. Varsinainen tapahtuma oli lauantaina ja sunnuntaina, ja ohjelmaa ja muuta tekemistä oli tarjolla taas yllin kyllin. Olin itsekin tapahtumassa ohjelmanpitäjänä, ja tapahtuma oli minulle ensimmäinen Tracon ja myös ensimmäinen isompi con sitten vuoden 2011 Desuconin. Näin ollen en osaa tässä kirjoituksessa arvioida tapahtuman onnistumista verrattuna aikaisempiin tapahtumiin tai muihin suuriin suomalaisiin coneihin, koska en ylipäätään käy coneissa. Se syy, miksi päätin tulla Traconiin, oli se, että siskoni asuu hyvin lähellä tapahtumapaikkaa ja näin minulle järjestyi kätevästi korkealaatuinen, ilmainen majoitus koko viikonlopun ajaksi.

Ihmispaljoutta aula-alueella

Peliperjantaihin en osallistunut oikeastaan ollenkaan, sillä olin sairastunut torstaina flunssaan ja oloni oli melkoisen hirveä useamman tunnin syömättömyyden, niistämisen ja bussissa istumisen takia. Sen verran kuitenkin pyörähdin Tampere-talolla, että kävin hakemassa ohjelmanjärjestäjän badgeni sekä tapahtuman ohjelmalehden. Jo perjantaina paikalla pyöri kuitenkin työvoiman ohella melko mukavasti kävijöitä jopa cosplay-asuissaan. Kuitenkin jo perjantaina oli havaittavissa yksi viikonlopun huonoimmista puolista eli kylmä, kostea ja sateinen sää, joka onneksi ei lopulta ollutkaan ihan niin hirveä kuin sääennustuksissa aluksi lupailtiin ja joka kirkastui sunnuntaina iltapäivällä mukavaksi auringonpaisteeksi. Huonosta säästä huolimatta ihmiset vaikuttivat viihtyvän myös ulkona puistossa melko hyvin, mutta sisällä oli välillä todella paljon ihmisiä ja kauhean kuuma. Kuumuus ja ihmispaljous eivät tehneet hyvää flunssalleni, ja jouduinkin viettämään välillä aikaa green roomissa teetä juoden ja akkuja lataillen. Sunnuntaina oloni oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, mutta lauantai meni välillä melkoisessa sumussa.

Lauantaiaamuna saavuin hyvissä ajoin tapahtumapaikalle ja ehdin mukavasti katsomaan avajaiset. Avajaiset eivät olleet kovinkaan pitkät, mutta ne olivat varsin viihdyttävät ja niissä esiteltiin ihan hauskalla tavalla conin ohjelmaa, mm. meidokahvilaa sekä Game of Traconia. Traconin pelililliseen puoleen en viikonlopun aikana osallistunut tai juuri muutenkaan tutustunut ollenkaan, vaikka minua kyllä yritettiin houkutella pelaamaan roolipelejä. En sellaista valitettavasti harrasta enkä ole asiasta kiinnostunut, joten Tracon oli minun osaltani melko pitkälti puheohjelmissa istumista sekä yleistä conialueella hengailua. Siispä avajaisten jälkeen siirryin huilaamaan green roomiin ja kiertelin tapahtuma-alueella ennen osallistumista ensimmäiselle luennolle, joka oli nimeltään Saako aikuinen fanittaa?

Luento oli tarkoitettu jonkinlaiseksi ”terapiasessioksi” ihmisille, jotka olivat negatiivisten kommenttien ”traumauttamia”. Luennoitsia, Mewstor, kertoili enimmäkseen omista kokemuksistaan aikuisena Pokémon-fanina ja -harrastajana, esitteli jonkin verran aikuisten fanittamisesta teettämänsä kyselyn tuloksia ja lopuksi yleisö sai kertoa omista kokemuksistaan. Sekä luennoitsijalla että yleisöllä oli kerrottavanaan enimmäkseen negatiivisia kokemuksia siitä, miten muut aikuiset eivät ymmärrä esim. anime-, cosplay- tai roolipeliharrastusta, valittavat rahankäytöstä ja pitävät sitä lapsellisena. Varsinaista asia-asiaa luennolla oli aika vähän, vaan painopiste oli henkilökohtaisissa kokemuksissa. Luento oli ihan viihdyttävä, mutta minua jäi kiusaamaan se, että luennolla vaikutettiin suhtautuvan todella negatiiviseen sävyyn ”normoihin” eli tavallisiin, vähemmän erikoisia asioita harrastaviin ihmisiin, suorastaan tuomittiin heidät tylsiksi ja tunnuttiin luovan voimakkaita jakolinjoja nörtti-aikuisten ja muiden välille. Minusta tämä on omituista ja suorastaan haitallista, koska esimerkiksi minä aikuisena fanina ja harrastajana en määrittäydy ihmisenä pelkästään nörttiharrastukseni kautta, vaan harrastan ”normaaleja” juttujakin kuten vaikkapa penkkiurheilua ja elokuvien katsomista. Ymmärrän, että aikuisten on ehkä vaikeampi hyväksyä erikoisempia asioita harrastavia kanssaihmisiä, sillä erilaisuutta yhteiskunnassa ei yleensä pidetä minään suosituksena. Kuitenkin en ole itse enää vuosiin jaksanut varsinaisesti peitellä harrastuksiani, vaan vastaan kysyttäessä harrastavani pelejä ja animea. En tietenkään huutele koko kansalle kaikista yksityiskohdista, kuten vaikkapa lempiparituksistani, mutta en näe esimerkiksi animeharratuksessa mitään hävettävää enkä pidä sitä huonona enkä parempana harrastuksena kuin esimerkiksi jääkiekkopeleissä käymistä. Tärkeintä on varmaan se, että ihmisellä on mielekästä tekemistä – toisten haukkuminen ja arvostelu harrastusten perusteella on toki väärin, ellei harrastus ole rikollinen tai toisille haitallinen. En siis ehkä ollut luennon kohderyhmää, koska olen jo vuosia ollut sinut kiinnostuksen kohteideni kanssa enkä jaksa enää välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tämän luennon jälkeen lähdin käymään hartsinukkefoorumi Hartsilasten Tracon-miitissä, joka pidettiin ulkona miittiteltassa. Vaikka sää oli tässä vaiheessa aika hirveä, tunnelma teltassa oli hyvä ja harrastajiakin oli paikalla useampia. Valitettavasti en voinut itse olla miitissä kovinkaan kauan, mikä jäi harmittamaan, koska ihmiset vaikuttivat mukavilta ja olisin halunnut mieluusti jutella pidempäänkin. Halusin kuitenkin lähteä seuraamaan seuraavaa mielenkiintoista ohjelmaa, joka oli nimeltään Rankat rakastajat – yaoimangavinkkaus.

Uutta luettavaa on aina kiva löytää, ja luennoitsija, mangavinkkari Siina Vieri osasikin suositella varsin mielenkiintoisia sarjoja, joihin tutustua. Vinkkauksen teemana oli yakuza- ja muut rikollisuusteemaiset, lyhyet kuin pidemmätkin yaoi-mangasarjat. Innostunutta yleisöä oli paikalla melkoisen paljon, ja koska kaikki luennolla läpikäydyt 10 sarjaa referoitiin ja esiteltiin hyvin hauskaan, asialliseen mutta silti viihteelliseen tyyliin, oli yleisöllä paikoitellen hyvinkin hauskaa. Esitellyissä sarjoissa oli mukana sekä aivan uusia sarjoja sekä tunnistettavampia teoksia, englanniksi käännettyä ja vain japaniksi saatavilla olevaa mangaa. Sarjoja yhdisti synkempien teemojen ja yaoin lisäksi se, että useimmat niistä olivat sisällöltään kohtalaisen häiriintyneitä, mutta toisaalta, mitä muuta voisi odottaa kun luennon nimikin oli rankat rakastajat!

Rankkojen rakastajien jälkeen vuorossa oli heti perään korttianimeluento Hiiteen juoni, meillä on uusia kortteja!. En itse seuraa mitään korttipelianimeita, mitä nyt Duel Mastersia tuli joskus lapsena katsottua. Päätin kuitenkin mennä luennolle, sillä se vaikutti sisällöltään viihdyttävältä ja on aina hauska tutustua animegenreen, joka ei ole ennestään tuttu. Luento painottui melko voimakkaasti Yu-Gi-Oh!:iin, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska se on genren merkittävin tuotos ja sitä on kopioitu paljon. Luento oli kuitenkin sellainen, että ei-asianharrastajan oli välillä vaikea päästä siihen sisälle ja esiteltyjen sarjojen tuntemusta edellytettiin, jotta kaiken luennolla ymmärsi. Luennolla esimerkiksi puhuttiin korttianimepelien taktiikoista ja korteista välillä aika yksityiskohtaisesti, ja en tosiaankaan ymmärtänyt ihan kaikkea. Lisäksi luennon seuraamisesta hankalaa teki luennoitsijan äärimmäisen epäselvä ulosanti, jonka kuuntelu oli paikoitellen suorastaan tuskallista. Jatkuvat yleisön välikommentoinnit ja -huutelut sekä joidenkin yleisön jäsenten suoranainen keskustelu ja läpänheitto luennoitsijan kanssa eivät parantaneet asiaa, vaan olivat paikoitellen todella häiritseviä. En siis taaskaan ollut luennon kohderyhmää, mutta olisin varmasti viihtynyt paremmin, mikäli nämä muutamat todella häiritsevät asiat olisivat olleet toisella tavalla.

Päivän viimeinen ohjelma, jota menin seuraamaan, oli peräti kaksituntinen luento Otome-pelien animeversiot – toimivatko ne?. Luennoitsijat, joiden kanssa tuli jonkun verran juteltua ennen Rankat rakastajat -luentoa, johon olimme kaikki menossa, olivat tehneet selkeän ja toimivan kokonaisuuden, johon oli helppo päästä sisälle, vaikka ei kaikkia luennolla esiteltyjä pelejä olisi pelannut tai animeita katsonut. Osa esitellyistä peleistä ja sarjoista oli itselleni hyvinkin tuttuja, mutta osa tuntemattomampia ja näin ollen oli tavallaan hauska saada suosituksia uusista jutuista ja samalla kuulla mielipiteitä tutummista sarjoista ja ehkä jopa oppia niistä jotakin uutta. Luennolla esitellyt sarjat ja pelit hyvin tuntevalle luento ei kyllä tarjonnut mitään uutta, paitsi ehkä luennoitsijoiden näkökulman asioihin, mutta tästä huolimatta luento oli varsin viihdyttävä ja informatiivinen ja kaksi tuntia komeiden poikien ja perus otomejuttujen parissa vierähti kuin siivillä.

Tämän luennon jälkeen päätin alkaa jo tehdä kotiin lähtöä, jotta saisin illalla toivuttua conipäivän rasituksista seuraavana aamuna ollutta omaa luentoani ajatellen. Päädyin kuitenkin vielä seikkailemaan myyntipöytäalueelle sekä kirpputorille, joilla olikin nyt mukava asioida, kun porukkaa oli paikalla vähemmän. Kirpputorille oli aikaisemmin päivällä aivan käsittämätön jono sekä tavaroita myyntiin tuovien että niitä ostamaan halajavien puolella. Illalla paikalla oli suorastaan hiljaista, ja sainkin hankittua sieltä pienen kasan mangaa oikein mukavaan hintaan. Illalla alkoivat myös paljastua conin varjopuolet: ihmisten vähentyessä huomio kiinnittyi roskan paljouteen sekä yleiseen epäjärjestykseen, kuten jo coneista hävinneeksi luulleeseeni lattioilla kielaroimisaktiviteetteihin. Varsinkin roskaaminen tapahtumassa oli välillä jotain aivan käsittämätöntä, varsinkin kun otti huomioon, että roskakoreja tapahtumassa oli paljon eivätkä ne koskaan olleet edes täynnä! Conikävijöiden huonosta käytöksestä oli pelkästään kyse tässäkin tapauksessa. Conissa havaittiin myös muita ikävämpiä lieveilmiöitä, kuten usein tyhjät vesipisteet (plussaa tarjolla olleista mukeista!) sekä pitkät jonotusajat ulkona sateessa sekä pääsylipun vaihtoon että sunnuntain cosplaykisan lippujen hankkimiseen. Myös Yukiconin lippujen myyntipisteellä oli välillä todella pitkät jonot ja ilmeisesti tapahtuman Traconin myyntiin varatut liput saatiinkin myytyä loppuun tapahtuman aikana.

Hartsinukkemiitissä päästiin nauttimaan ihanasta nukkekauneudesta (omistaja: @kuumato)

Todella huonosti nukutun yön jälkeen koitti sunnuntai ja oma luentoni! Heräsin aikaisin ja olikin conipaikalla hyvissä ajoin ennen omaa luentoani. Ja onneksi olinkin, sillä luentosalissani oli heti teknisiä ongelmia, jotka onneksi saatiin työvoiman avulla ratkottua ennen kuin esitykseni pääsi alkamaan. Valitettavasti en päässyt käyttämään kädessä pidettävää mikrofonia, mutta onneksi flunssainen ääneni kuului salin perukoille myös pöytämikrofonin kautta. Olin suunnitellut esitystäni, Pokémon-pahikset: taustat, tavoitteet ja tunaroinnit jo pitkään ja jopa harjoitellut esitystä ennen sen pitämistä, ja mielestäni esitykseni meni todella hyvin. Vältyin välihuudoilta ja yleisön kommentoinnilta ilmoittamalla, etten reagoin mihinkään kesken esityksen, mutta lopussa sai toki esittää kysymyksiä ja meillä olikin mielestäni varsin hyvää keskustelua yleisön kanssa. Monet tulivat erikseen kiittelemään luennostani ja keskustelemaan aiheesta, mikä oli todella mukavaa! Kokemus oli siis todella positiivinen ja voisin hyvin kuvitella pitäväni luentoja jatkossakin vähän isommissakin tapahtumissa. Minulla itse asiassa onkin ohjelmaideoita jo mietittynä, joten ehkä pääsen joskus myös toteuttamaan niitä!

Luennon jälkeen suuntasin green roomiin teetauolle ja pyörin alueella, kunnes oli aika lähteä seuraavalle luennolle, jonka aiheena oli Videopelien naurettavat pahikset. Luennoitsijakolmikko esiteli ja kommentoi hyvin kevyeen ja humoristiseen tyyliin älyttömimpiä pahiksia niin länsimaisista kuin japanilaisista peleistä. Esitys oli tyyliltään hauska ja viihteellinen, ja yleisön huutelut ja välikommentit oikeastaan jopa sopivat esityksen tyyliin. Useimmat esitellyistä pahiksista olivat itselleni jo tuttuja, mutta uusiakin outouksia mahtui mukaan. Viihdyin luennolla todella hyvin, mutta en jäänyt ”asia”osuuden loputtua kuuntelemaan luennoitsijoille esitettyjä kysymyksiä ja keskustelua yleisön kanssa, sillä olin saanut hommattua itselleni lipun sunnuntain cosplay-kisaan, ja oli aika suunnistaa suoraan seuraamaan pukuloistoa ja esitysviihdettä!

Tunnelmaa salissa ennen cosplay-kisan alkua

Lauantain arvokisa taisi olla täydelle salille, mutta sunnuntain esitys-, Hall Cosplay- ja pukusuunnittelukisassa salissa oli runsaasti tyhjiä paikkoja jäljellä, mikä oli vähän sääli, sillä kilpailu oli kyllä näkemisen arvoinen! Kilpailu oli juonnettu sekä suomeksi että englanniksi, ja juontajat olivat osaavia ja asiallisia. Tekniikka ilmeisesti takkuili välillä, ja koska istuin suoraan tekniikkarivin edessä, kuulin tekniikkaihmisten puheita koko ajan omalle paikalleni. Koska en ole ollut kuin kerran aiemmin katsomassa isoa cosplay-kisaa, en osaa kommentoida järjestelyjen onnistuneisuutta sen kummemmin. Esityskisassa oli mukana esityksiä sekä animesarjoista että länsimaisista tuotteista ja peleistä, ja kaikki esitykset olivat mielestäni hyvin viihdyttäviä. Kaikkia sarjoja, joista esityksiä oli tehty, en oikein tuntenut, joten osa tapahtumista meni vähän ohi, mutta joka tapauksessa esityksiä oli todella hauska seurata. Hall Cosplay -kilpailuun oli valittu monipuolisesti osallistujia ja puvut olivat siinäkin todella hienoja. Pukusuunnitelukisassa oli esillä esimerkiksi kilpailijoiden omakeksimiä hahmoja sekä fan art -taiteen inspiroimia pukuja, ja näiden katselu ja ihastelu oli todella mielenkiintoista! On ihanaa nähdä, miten paljon vaivaa ihmiset jaksavat nähdä tällaisten täysin omien projektien eteen. Omistautuneisuus omalle hahmolle on ihailtavaa.

Väliaikashow’na nähtiin Rintamasuunnan, Projekti Frederickin ja Luman Haikyuu! -show, joka oli aivan mahtava ja todella upeaa katseltavaa. Yleisö tykkäsi show’sta todella paljon ja itsekin olin aivan haltioissani, vaikka en Haikyuu!:sta itse edes tykkää! 😀 Esitys oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut ja hieno! Väliaikashow’n jälkeen oli vuorossa palkintojenjako, ja voittajille oli mitaleiden ja pystien lisäksi tiedossa worblaa, mikä oli mielestäni hyvä idea, koska ymmärtääkseni sitä käytetään cosplay-asujen tekoon todella yleisesti. Esityskisassa palkinnot menivät mielestäni aivan oikein, ja parhaat todella tuli palkittua. Hall Cosplayn voittajien valintaa en osaa yhtä hyvin kommentoida, koska en tiedä paljon mitään cosplaysta, mutta hienot asut tuli siinäkin palkittua. Pukusuunnittelukisan voittajasta yleisö sai äänestää ja ääniä tulikin aika mukavasti.

Kuvia esillä Game of Tracon -alueella

Palkintojenjaon jälkeen salista päästiin poistumaan sujuvasti ja conitusaikaa oli vielä ihan mukavasti jäljellä. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan FoxJonesin ohjelmaa päivän viimeisenä aktiviteettina, mutta muistin luennon alkamisajan väärin ja en kehdannut mennä saliin enää kesken ohjelman. Tämä luento jäi siis nyt näkemättä, mikä vähän harmitti, mutta onneksi ehdin nähdä monta muuta mukavaa ohjelmaa viikonlopun aikana. Lisäksi olin suunnitellut meneväni katsomaan akateemisen puhallinorkesterin esitystä, mutta unohdin tämän konsertin olemassa olon ihan kokonaan! Syytän Tracon-sunnuntain loppupuolen törttöilyjä itseni osalta erittäin huonosti nukutulla yöllä ja flunssalla, joskin minulla oli sunnuntaina jo parempi olo kuin edeltävinä päivinä. Mitä nyt olin saanut pahenevan yskän uudeksi oireeksi ja oli aivan kamalaa yskiä ja niistää kaikissa ohjelmissa, mihin osallistuin. Olen todella pahoillani! Joka tapauksessa, loppuajan lähinnä kiertelin alueella ja otin vielä kuvia bongaamistani hienoista cossaajista asuineen, ennen kuin neljän aikaan totesin conittamisen osaltani riittävän tälle viikonlopulle ja lähdin kohti siskoni asuntoa syömään päivän ensimmäistä lämmintä ruokaa, aina yhtä herkullista pakastepizzaa!

Tracon oli osaltani mielestäni mukava tapahtuma, mutta terveydentilani haittasi conittamista viikonlopun aikana jonkin verran. Se ei onneksi onnistunut vaikuttamaan omaan luentooni, jonka hyvää onnistumista pidän ehdottomasti conin parhaana tapahtumana! Löysin myös budjettiini sopivasti kivaa ostettavaa ja näin paljon upeita cossaajia ihanissa asuissaan! Olen myös todella tyytyväinen siihen, että päätin mennä katsomaan cosplay-kilpailua sunnuntaina, kun kuulin, että siihen oli lippuja vielä reilusti jäljellä, sillä kisa oli mahtava ja pidin siitä todella paljon. Minut oli myös hiljattain valittu paikallisen animeseuran puheenjohtajaksi ja oli hauskaa, että kaikki conissa bongaamani seuran jäsenet onnittelivat minua valinnastani, vaikka todellisuudessa vastaehdokkaita ei ollut 😀

Taidekuja kiinnosti laajoja kansanjoukkoja

Traconin negatiivisiksi puoliksi voisin mainita paikoitellen erittäin huonon sään (asia, jolle ei vaan valitettavasti mahda mitään!), roskaamisen, muutamat mielenkiintoiset mutta valitettavasti peruuntuneet ohjelmat, satunnainen yleinen coniperseily, arvokkaankin tavaran varastelu kirpputorilta, hirveä jonottaminen tiettyihin paikkoihin välillä jopa kauheassa ilmassa ja Tampere-talon ihmispaljoudesta johtuneen kuuman ja huonon sisäilman, joka teki hengittämisen välillä hankalaksi minulle, flunssaiselle astmaatikolle. Lisäksi yleinen conifiilikseni ei ollut maailman parhain siksikään, että olin conissa yksin enkä nähnyt viikonlopun aikana kovinkaan monia tuttujani esimerkiksi Twitteristä. Niitä muutamia, joita tapahtumassa näin, en yleensä viitsinyt jäädä häiritsemään pitkällisemmällä juttelulla, koska kaikki muut olivat tapahtumassa omien kavereidensa kanssa. Kaikille tutuille, joita näin, en edes kertonut kuka olen, vaikka olisimme saattaneet jutella Twitterissä joskus enemmänkin. Tämä on myös se syy, miksi en coneissa paikallistapahtumaa lukuun ottamatta käy. Ykkössyy on opiskelijana ainainen rahanpuute ja siitä johtuva majoituksen lähes mahdoton järjestäminen kun lattiamajoitus ei inspaa, ja toinen on yksin coneissa oleminen. Coneissa on todella vaikea saada aikaa kulumaan yksin ollessa, ellei istu koko ajan ohjelmissa. Onneksi minulle conin kävijänä ohjelmat ovat kaikkein tärkein asia tapahtumassa, ja tässäkin tapahtumassa oli onneksi riittävästi mielenkiintoista ohjelmaa, joiden parissa viihdyin useimmiten erittäin hyvin. Mitään conien vakiokävijää minusta tuskin koskaan tulee, mutta Tracon oli varsin miellyttävä conikokemus ja voisin tulla Traconiin mieluusti uudelleenkin.

Conilootti sisälsi tällä kertaa lähinnä kirpputorilta hankittua mangaa

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Tracon 8-10.9.2017

  1. Olisit ihan hyvin voinut hipsiä luennolleni myöhässäkin, minä en sellaisesta pahastu 🙂
    Tosin et hirveästi menettänyt. Jouduin aloittamaan myöhässä ja oli sen johdosta niin sanotusti pasmat sekaisin niin tuli vedettyä se luento vähän penkin alle. Listan suosittelemistani sarjoista löytänet helposti twitteristä.
    – FoxJones

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s