Peliarvostelu: Amnesia: Memories

Alkuperäinen nimi: Amnesia: Memories

Alusta: Microsoft Windows

Julkaisija: Idea Factory

Alkuperäinen julkaisu: 19.12.2013

Versio: EU (26.8.2015)

Sain hiljattain uuden tietokoneen vanhan uskollisen ASUNA:ni vihdoin sanouduttua irti useamman vuoden sopimuksestaan. Olin innoissani – en pelkästään uudesta koneesta vaan myös siksi, että pääsisin vihdoin pelaamaan kunnolla monia tietokonepelejä, joita olen jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan. Vanha koneeni ei jaksanut enää yksinkertaisimpiakaan pelejä pyörittää ilman tuskaa ja ahdistusta, mutta uudella niiden kanssa ei ole ongelmia. Sattumoisin eräs tällaisista pidempään mielessä pyörineistä peleistä oli kerran Steamissa pitkästä aikaa vieraillessani roimassa alennuksessa, joten pitihän se heti hankkia pelattavaksi. Tämä peli oli varmasti jo monille tuttu Amnesia: Memories.

Amnesia: Memories alkaa erittäin psykedeelisesti. Toivuttuasi kummallisesta musiikista ja keiju Orionin ilmestymisestä, sinulle – tai oikeammin nimettömälle päähenkilötytölle – selviää, että hän on menettänyt kaikki muistinsa ja muistonsa, koska Orion on törmännyt häneen ja asuttaa nyt tätä tilaa tytön tietoisuudesta. Ainut vaihtoehto tilanteen selvittämiseksi on palata sinne, mistä tulitkin ja yrittää kerätä puuttuvat muistot kasaan kuluvan elokuun aikana. Vaihtoehtoisia maailmoja on kuitenkin useampia, ja nämä maailmat ovat pelin reittejä. Pelin puolisovaihtoehtoja ei siis tarvitse erikseen riiata heidän reiteilleen päästäkseen, vaan simppeli valinta alussa riittää. Maailmat ovat keskenään vaihtoehtoisia rinnakkaistodellisuuksia, ja vaikka aika monet asiat ovat reitellä aina samalla tavalla, erojakin on. Näiden erojen etsiminen ja hahmoihin tutustuminen eri tavalla uudestaan ja uudestaan lisää mielenkiintoa pelata kaikki reitit oikeasti läpi eikä jättää peliä lojumaan koneelle tai konsoliin yhden läpimenon jälkeen. Oman maailmansa valittuaan päähenkilötyttö yrittää hankkia muistojaan takaisin Orionin innokkaalla avustuksella esimerkiksi työskentelemällä, käymällä ehkä tutuissa paikoissa ja ihmisiä tavaten. Sairaalaa ja poliisia täytyy toki vältellä, ja samalla pitäisi yrittää esittää kavereille ja komeille pojille, että kaikki on ihan OK. Päähenkilön lähettyvillä pyörii myös salaperäinen Ukyo, jonka läheisyydessä aina sattuu ja tapahtuu… ja mikäli muistojen kerääminen ei onnistu aikataulun mukaisesti, voi tapahtua jotakin todella ikävää!

Miksi nämä poikaystäväehdokkaat aina näyttävät näissä yhteiskuvissa hirveän antagonistislta? D:

Amnesia: Memories on pelinä hyvin simppeli ja toimii kaikkien perus visual novellien tyyliin: ruudulla kulkee tekstiä ja pelaajana sinun tulee satunnaisesti ilmestyvien dialogivalintojen kautta kuljettaa peliä eteenpäin. Valinnoista riippuen peli voi päätyä joko hyvään, normaaliin tai huonoon loppuratkaisuun, ja yleensä näitä huonoja loppuratkaisuja on joka reitillä saatavilla useampia. Tyypilliseen tapaan parhaaseen vaihtoehtoon päätyminen ei ole ihan yksinkertaista, ja vaikka pelissä on mahdollisuus tarkkailla romanssi- ynnä muita mittareita, ne eivät oikeastaan kerro konkreettisesti mitään ja itse en ainakaan ymmärtänyt koko mittareiden olemassa oloa. Ilman läpipeluuoppaita oikeisiin vaihtoehtoihin päätyminen voikin olla aika hankalaa! Itse luovin kaksi ensimmäistä reittiä läpi aluksi ilman opasta, sitten pelasin ne oppaan kanssa hyvän loppuratkaisun saaden. Muiden reittien kohdalla luovutin ja seikkailin ne läpi oikeat vaihtoehdot varmistaen. Ensimmäisellä pelikerralla päädyin toki loppuratkaisuun, jossa yksi pelin hahmoista, Ukyo, tuli ja tappoi päähenkilön. Hupsista!

Yksi parhaista jutuista Amnesia: Memoriesissa on se, että pelin teksti on isoa ja helppolukuista. Nykytrendi tuntuu olevan se, että videopelien teksti sen kun pienenee pienenemistään ja ilman 60 -tuuman HD -telkkaria et erota enää mistään mitään. Tämän pelin kanssa ei sitä ongelmaa ollut, mistä olen hyvin kiitollinen! Päivät myös etenevät ihan hyvää vauhtia ja reiteillä tapahtuu koko ajan kaikkea, joten peli ei missään vaiheessa tunnu jäävän junnaamaan paikoilleen, vaikka päähenkilön elämä sinänsä onkin aika arkista. Vaikka pelissä on joitakin yliluonnollisia elementtejä, kuten koko Orion-hässäkkä, pääpaino on silti normaalissa elämässä: opiskelussa, työnteossa ja muussa vastaavassa. Se, miten päähenkilö aikaansa viettää, vaihtelee hieman reiteittäin, mutta pääosin päähenkilö työskentelee Meido no Hitsuji -nimisessä kahvilassa ja hengailee pelin poikaystäväehdokkaiden ja sivuhahmojen kanssa. Yksi asia, mitä pelatessa kovasti harmittelin, oli se, etten päässyt Point and Click -tyyppisten pelien tapaan tutkimaan itse ympäristöäni, selaamaan puhelintani tai lukemaan päiväkirjaani, vaan kaikki tapahtui automaattisesti Orionin kommentoidessa löytöjäni. Olisi ollut paljon hauskempaa tehdä tällaista pientä salapoliisintyötä itse! Vastaava ominaisuus valmiiksi kirjoitetulla dialogilla löytyy esimerkiksi Ace Attorney -sarjan peleistä, joten se olisi voitu hyvin sisällyttää tähänkin peliin.

Amnesia: Memories -pelissä on viisi puolisovaihtoehtoa, joista yhden reitti avautuu vasta kun muista on saanut hyvät loput pelattua. Pelin posteripoika on päähenkilötyttöä vuoden nuorempi lukiolainen, Shin. Omalla reitillään Shin on päähenkilön lapsuudenystävä ja he ovat seurustelleet jo jonkin aikaa ennen päähenkilön muistinmenetystä. Shin läheinen Toman kanssa: yleensä he ovat lapsuudenystäviä, mutta Kentin reitillä Shin ja Toma ovat veljeksiä! Shin on luonteeltaan vähän tsundere: hän tykkää todella paljon päähenkilöstä, mutta mieluummin haukkuu tätä tyhmäksi eikä mielellään esimerkiksi sano rakastavansa tätä. Shinin paikoitellen julma rehellisyys ja taipumus valehdella jatkuvasti aiheuttavat sekä ongelmia suhteeseen että auttavat tarvittaessa kiperissä tilanteissa. Shinin reitillä pussaillaan kaikkein eniten, joten romantiikkaa riittää, mutta pääosin reitti menee salapoliisityön parissa, kun Shin ja päähenkilö yrittävät yhdessä selvittää, kuka työnsi päähenkilön alas jyrkänteeltä – vai työnsikö kukaan. Shin on luonnollisesti epäiltynä tapahtuneesta, ja päähenkilö haluaa osoittaa kovasti Shinin syyttömyyden. Shin myös saa nopeasti selville päähenkilön muistinmenetyksen ja yrittää auttaa tätä palauttamaan muistonsa.

Shinin ja päähenkilötytön lapsuudenystävä Toma on mukava ja kiva, eräänlainen isovelihahmo päähenkilölle ja myös Shinille. Toma opiskelee yliopistossa lakia ja useimmiten myös työskentelee Meido no Hitsujissa. Toman reitti on kuitenkin tosi erilainen kuin muut, sillä suurimman osan tästä reitistä vietät joko omassa tai Toman asunnossa etkä tapaa juuri lainkaan muita hahmoja. Toma on nimittäin hieman yandere ja haluaa pitää päähenkilön ehdottomasti turvassa häntä ahdistelevalta, nimettömältä uhalta, joka uhkailee, levittää törkyä ympäriinsä ja järjestää myös vaarallisempia välikohtauksia. Toman selvitellessä tätä tapausta päähenkilö saa Orionin kanssa tosissaan miettiä, miten hankkia edes hieman vapautta Toman kuristusotteesta. Välillä Toma sekoaa yllättäen, mutta välillä hän käyttäytyy ihan normaalisti. Tällä reitillä pääsee viettämään eniten aikaa Orionin kanssa, sillä muita ei Toman lisäksi juuri näy. Jos tykkää hulluista, ahdistavista yandereista, tämä reitti sopii kuin nyrkki naamaan!

Ikki on komea kaveri, jolla on jostain syystä erikoinen kyky saada kaikki naiset lankeamaan edessään, kun he vain katsovat häntä silmiin. Päähenkilöön tämä ei kuitenkaan ole tehnyt vaikutusta, mikä takia Ikki onkin kiinnostunut hänestä. Ikki on niin suosittu, että hänellä on oma fanikerho, jota johtaa todella eksentrinen Rika. Tämä fanikerho ei kuitenkaan ole mitään harmitonta henkilöpalvontaa vaan todella vaarallinen ryhmittymä, joka aiheuttaa päähenkilölle ja myös Ikkille harmaita hiuksia useamalla kuin yhdellä reitillä! Ikki on aina Kentin kaveri ja opiskelee yliopistossa taloustieteitä. Useimmilla reiteillä hän on päähenkilön hyvä kaveri, mutta omalla reitillään päähenkilö ja Ikki ovat alusta asti seurustelukumppaneita. Ikki on tosi flirtti eikä jätä yhtään tilaisuutta väliin aiheuttaa päähenkilölle epämukavia tuntemuksia. Ikki ei kuitenkaan ole mikään törkimys vaan tosi kiltti ja herkkä. Harmi vaan, että Ikkin reitti on yksi pelin tylsimpiä eikä se ole läheskään yhtä mieleenjäävä kuin muut. Odotin myös reitillä olevan paljon punastuttavia kohtauksia, mutta suurin osa välikuvista esitti Ikkiä yksin tekemässä jotakin coolia. Tästä olin kieltämättä vähän harmissani!

Ikkin kaveri, matematiikan jatko-opiskelija Kent on hirveä pökkelö, jonka pehmittämiseen tarvitaan runsaasti tahdonvoimaa! Muilla reitellä Kent ei juurikaan edes esiinny, mutta omalla reitillään saat hengailla hänen kanssaan enemmän kuin tarpeeksi. Päähenkilö ja Kent ovat juuri alkaneet seurustella, mutta heillä on koko ajan hirveitä riitoja ja heidän välinsä ovat heti alussa tosi huonot. Kent miettii ihan kaikkea koko ajan loogisesti, ja jatkuvasti kälättävä, kaikki ajatuksensa esiin tuova Kent on sekä äärimmäisen raivostuttava että hirveän hauska. Kentin reitti on sikäli tylsin, että siinä ei ole mitään mysteereitä tai yliluonnollisia elementtejä, vaan ihan normaaleja ongelmia, mitä seurustelevalla parilla voi olla. Muuten pidin tästä reitistä pelissä ehkä eniten. Ainut huono puoli oli mielestäni se, että reitin normaali loppuratkaisu oli mielestäni Kentin luonteen huomioon ottaen parempi kuin yltiöromanttinen ja lässy hyvä loppuratkaisu, vaikka ihan kiva sitäkin oli seurailla. Tällä reitillä on myös ehkä eniten interaktiota päähenkilön kavereiden kanssa, ja reitti oli varmasti pelin hauskin!

Pelin viides puolisovaihtoehto Ukyo seikkailee kaikilla reiteillä ja hänen luonteensa hieman vaihtelee täyshullusta superkohteliaaseen riippuen siitä, kenen reitllä satut milloinkin olemaan. Monissa huonoissa lopuissa Ukyo myös joko tappaa sinut itse tai johdattelee vaaralliseen tilanteeseen. Omalla reitillään Ukyo on tavannut päähenkilötytön joitakin kuukausia aikaisemmin, ja he tapaavat nyt uudelleen sekä ilmeisesti seurustelevat. Kuitenkin tässä maailmassa kaikki ei ole ihan kohdillaan, ja päähenkilö joutuu jatkuvasti hengenvaarallisiin tilanteisiin pelin maailman pyrkiessä tappamaan hänet mitä erilaisimmilla tavoilla. Ukyon ja päähenkilön kohtalot on nimittäin sidottu toisiinsa, ja jos toinen elää, toinen ei voi olla hengissä. Ukyon reitti on pelin dramaattisin ja tunteikkain, ja siinä on eniten yliluonnollisia tapahtumia. Romanttiset kohtaukset ovat äärimmäisen intensiivisiä, mutta niitä on ehkä vähemmän kuin muilla reiteillä, ja ainakin itse jäin kaipaamaan kunnollista pusukuvaa. Reitillä myös selitetään juttuja, jotka ovat ehkä aiemmissa tarinoissa jääneet epäselviksi. Ukyon reitin saa auki vasta, kun muut on pelattu, mutta se on ihan mielenkiintoinen kokemus pelin maailman avaamisen kannalta.

Puolisovaihtoehtojen lisäksi pelissä on muutamia muita hahmoja, jotka ovat kaikki oikeastaan päähenkilön työkavereita Meido no Hitsujissa. Lähes jokaisella reitillä päähenkilön paras kaveri on vähän poikamainen häseltäjä Sawa, joka yleensä yrittää auttaa päähenkilöä tämän kulloisissakin ongelmissa. Kahvilassa työskentelee usein myös Mine, joka on periaatteessa päähenkilön kaveri, mutta useimmiten myös Ikkin fanikerhon jäsen ja kilpailee päähenkilön kanssa tämän huomiosta. Kahvilaa johtaa Waka, joka onkin aika mielenkiintoinen hahmo, sillä hänen luonteensa vaihtelee sen perusteella, millä reitillä satut olemaan. Oma suosikkini oli militaristinen ja jatkuvasti raivokohtauksen partaalla keikkunut versio, jonka legendaarinen tunnuslause kuului ”Customer is the enemy!”. Todella eksentrinen Rika, jota Shin luonnehtii jossain tarinassa Ranskan vallankumouksesta aikakoneella paenneeksi, on useimmiten päähenkilön vastustaja, sillä hän johtaa Ikkin fanikerhoa eikä hyväksy päähenkilön hyviä välejä Ikkin kanssa. Monilla reiteillä päähenkilö itse kuuluu Ikkin fanikerhoon, mikä useimmiten lähinnä aiheuttaa kauheita ongelmia. Poikkeus on Ukyon reitti, jossa päähenkilö ja Rika ovat parhaita kavereita, mikä on suorastaan outoa ja pelottavaa. Muita sivuhahmoja ovat Owner, useimmissa tarinoissa esiintyvän lomamökin omistaja sekä kasvottomat Ikkin fanikerholaiset.

Pelin tärkein hahmo päähenkilön ohella on kuitenkin Orion, keiju, johon päähenkilö törmää heti pelin alussa. Orion on mielestäni pelin paras asia sekä sen suurin kompastuskivi: jos pelaaja ei voi sietää Orionia, ei peliäkään kyllä jaksa pelata. Mielestäni Orion oli hauska, ja peli tarvitsee jonkun hahmon, jolle yleensä todella hiljainen päähenkilö voi puhua ja jakaa ajatuksiaan. Orion myös tekee omia johtopäätöksiään kulloisistakin tapahtumista ja kommentoi kaikkea, mitä pelissä nyt milloinkin sattuu tapahtumaan. Orion on välillä tosi hauska osuessaan kommenteillaan naulan kantaan tai vaikkapa ihmetellessään hahmojen luonteita ja ulkonäköjä. Ymmärrän kuitenkin, jos Orion ärsyttää, sillä Orionilla on ikävä tapa hypätä välillä mitä mielikuvituksellisempiin johtopäätöksiin sekä unohdella kokonaan tärkeitä asioita, jotka luonnollisesti paljastuvat aina myöhemmin. Esimerkiksi Toman reitillä päähenkilö löytää päiväkirjan, mutta unohtaa koko asian ennen reitin loppua eikä Orionkaan sitä muista. Tällainen aukko käsikirjoituksessa häiritsi itseäni todella paljon, sillä muistin koko ajan tuon päiväkirjan ja odotin vain kuumeisesti sitä hetkeä, että kirja otetaan esille ja katsotaan, mitä sieltä paljastuu. Tällaisia samanlaisia ärsyttäviä aukkoja oli joillakin reiteillä muitakin, ja juonet eivät ole niin monimutkaisia etteikö pelaaja pystyisi päättelemään, mitä jotkut vähemmälle huomiolle jäävät vihjeet tarkoittavat. Tyypillistä on, että joku oleellinen asia mainitaan ohimennen kerran, ja siitä tulee tärkeä vasta sitten, kun päähenkilö jossain vaiheessa saa asiaa koskevan muiston takaisin. Muistot palautuvat aika satunnaisesti ja ovat kirjaimellisesti flashbackeja, joiden kokeminen on usein tosi yllättävää. Myös välikuvat avautuvat välillä aika satunnaisissa kohtauksissa, ja monta kertaa jäin odottamaan välikuvaa, jota ei koskaan tullut. Ehkä en vain osannut lukea peliä tarpeeksi hyvin! Välikuvien lisäksi pelissä on ylläolevan kuvan kaltaisia hassuja intermissiokuvia, joissa oli aina milloin mitäkin älytöntä, kuten Orion tarjoilijana tai Ikki VS Kent -matikkataisteluita. Kaikkien kuvien kerääminen vaatii tässä pelissä myös useimpien vaihtoehtoisten loppujen läpikäymistä, myös niiden huonojen!

Amnesia: Memoriesissa on tunnetut ääninäyttelijät, joten jos joku suosikkisi sattuu esittämään yhtä päähenkilöpojista, suosittelen kyllä pelin hankkimista jo pelkästään sen perusteella. En kuitenkaan itse tykännyt kaikista äänistä ja suorituksista, mikä voi johtua pelin käsikirjoituksesta. Monet hahmot nimittäin puhuvat lähes aina samanlaisella äänellä ja äänensävyllä, ja variaatiota hahmojen puhetyyleissä on todella vähän! Ainut, joka oikeasti kuulosti useimmiten erilaisissa kohtauksissa erilaiselta oli Ukyo, jonka ääninäyttelijän Kouki Miyatan mallikas suoritus teki hahmon herkistä kohtauksista riipaisevia, hassuista tosi hauskoja ja sekopäisistä oikeasti karmivia. Sen sijaan Shinin ääninäyttelijän Tetsuya Kakiharan suoritus jätti aika kylmäksi, sillä Shinin ääni on melkein koko ajan ihan samanlainen! Se sopii varmasti hyvin hahmon luonteeseen, mutta itse olisin toivonut vähän vaihtelua. Melkein kaikki poikaystäväehdokkaat ovat luonteeltaan aika ”cooleja” mikä voi myös lisätä vaikutelmaa aina samanlaisesta puhetyylistä. Toisaalta kun päähenkilö on menettänyt kaikki muistonsa, sopii se tavallaan pelin tarinaan, että hahmot tuntuvat vähän etäisiltä. Täytyy myös mainita, että oli ihan mukava kuulla Ikkin ääninäyttelijän Kishou Taniyaman suoritusta tämänkaltaisessa roolissa, sillä yleensä hän esittää aika erilaisia hahmoja kuin mitä Ikki on.

Pelin taidetyyli on ihan tyylikästä ja mukavaa katseltavaa. Henkilökohtaisesti tykkäsin siitä, että kaikilla oli kaksiväriset silmät! Päähenkilö on useimmissa kohtauksissaan tosi ilmeetön, mutta se on varmaan aika ymmärrettävää kun tyttöparka on kaikki muistonsa menettänyt eikä välttämättä osaa reagoida tilanteisiin juuri millään tavalla. Päähenkilöpojat ovat kaikki ihan komeita, mutta välillä minua häiritsi hahmojen ”ylidesign”. Varsinkin vaatteet ovat kaikilla ihan älyttömiä ja erityisesti minua häiritsi se, että melkein kaikilla oli hanskat! Pelissä tosin muistetaan jatkuvasti mainita vuodenajan olevan poikkeuksellisen kylmä, joten se ehkä selittää ylipukeutumisen. Kaikilla on myös asuissaan jotakin reittiinsä viittaavaa eli jonkin korttipakasta tutun maan kuvioita. Välikuvat eivät ole samalla tavalla kliinisiä ja kylmän oloisia kuin esimerkiksi Hakuokissa, vaan niistä löytyy useimmiten lämpöä ja monet kohtaukset on piirretty tosi kivasti. Mieleeni jopa jäi joitakin yksittäisiä välikuvia, kuten Kentin ja päähenkilön suudelma luokkahuoneessa, Shinin yllättävä hyökkäys sairaalassa, nurmikossa lepäilevä Ukyo. Pelissä on myös muutamia välikuvia, joissa esiintyy lähinnä muita hahmoja, ja näitä oli eniten Kentin reitillä. Ne toivat mukavaa vaihtelua muuten romanttiseen ja mieskeskeiseen kuvastoon.

Kaiken kaikkiaan Amnesia: Memories oli varsin mukava pelikokemus, ja jaksoin käydä kaikki reitit läpi melko lyhyen ajan sisällä: vielä olisi jäljellä joitakin ekstroja, jotka pitäisi käydä katselemassa. Pidin pelin premissistä, ja oli hauska seurailla, mitkä asiat olivat aina muuttuneet ja miten pelin juoni lähti kulloisellakin reitillä etenemään. Esitin myös runsaasti teorioita ja arvauksia tulevista tapahtumista peliä välillä vierestä seuranneelle poikaystävälleni, joten sisäinen salapoliisini pääsi ainakin silloin tällöin esille. Taidetyyli oli ihan miellyttävää ja äänimaailmakin ihan OK, joskaan ei mikään kaikkein mieleenpainuvin. Pelin poikaystäväehdokkaiden joukosta en löytänyt mitään superihastusta, mutta tykkäsin kuitenkin kaikista eikä kenenkään kohdalla tullut sellaista ”en tykkää hahmosta mutta pakko pelata reitti läpi” -fiilistä. Amnesia: Memories ei ehkä ole kaikkein vallankumouksellisin ja originaalein otomepeli, mutta siinä riittää silti ihan mukavasti pelattavaa ja itse ainakin pidin pelistä melko paljon. Peli on tosiaan saatavilla useammallekin laitteelle, ja löytyy varmaan helpoiten Steamista, jossa se on aina välillä ihan kivassa alennuksessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s