Alkuperäinen nimi: Hakuoki: Shinsengumi Kitan
Alusta: Nintendo 3DS
Julkaisija: Idea Factory, Euroopan julkaisija Rising Star Games
Alkuperäinen julkaisu: 18.9.2008
Versio: PAL, julkaistu 19.9.2013
Ostin aikoinani Hakuoki: Memories of the Shinsengumin Nintendo 3DS:n eShopista, kun se oli siellä mukavassa tarjouksessa. Tämä tapahtui vuoden 2014 kesällä. Tämän jälkeen minulla meni melkein vuosi, ennen kuin pääsin kunnolla pelin pariin, mutta silloin innostuin tosissani ja pelasin vuoden 2015 pääsiäislomalla lähes kaikki reitit läpi. Sitten pidin taas melkein vuoden taukoa, mutta hiljattain tartuin taas peliin ja pelasin viimeiseksi jättämäni Toshizo Hijikatan reitin läpi. Nyt olen ehtinyt jo siirtyä sarjan animeversioihin, joten tässä välissä onkin hyvä kirjoittaa vähän arvosteluntapaista pelistä.
Hakuoki: Memories of the Shinsengumin päähenkilö, eli sinun ohjastamasi hahmo, on Chizuru Yukimura (etunimi valinnainen), joka saapuu Edosta Kiotoon etsimään kadonnutta isäänsä. Isä, Kodo Yukimura, lähti Kiotoon töihin, mutta nyt hän on lopettanut kirjeiden lähettämisen, ja Chizuru on huolissaan isästään. Pojaksi naamioituneena hän matkustaa pääkaupunkiin, mutta joutuu heti väkivaltaiseen kahnaukseen rikollisten miekkamiesten kanssa. Hän pelastuu tilanteesta Shinsengumin avulla, mutta Shinsengumi ei suhtaudu myötämielisesti siihen, että Chizuru todisti väkivaltaisen teurastuksen. Chizurun henki päätetään säästää, mutta hän joutuu jäämään pojaksi naamioituneeksi panttivangiksi Shinsengumin päämajaan. Aluksi Chizuru saa vain istua huoneessaan, mutta pian hän alkaa rakentaa suhteita ja luottamusta Shinsengumin kapteeneihin, ja pääsee jopa etsimään isäänsä. Pääkaupunki on kuitenkin vaarallinen, sillä Japani on murroksessa ja itseään demoneiksi kutsuvat miekkamiehet tuntuvat sotkeutuneen tapahtumiin ja ovat epäilyttävän kiinnostuneita Chizurusta. Miten Shinsengumi selviää murroksesta, ja miten Chizurun suhteet Shinsengumin kapteenien kanssa etenevät? Vai onko kohtalona olla demonin morsian?
Hakuoki: Memories of the Shinsengumi on genreltään visual novel, joten varsinaista pelattavuutta on varsin vähän. Pelaaminen koostuu pelin tarinan seuraamisesta ja silloin tällöin vastaan tulevista vaihtoehdoista, ja kulloisenkin valinnan perusteella peli etenee johonkin suuntaan. Koska Hakuoki on otome-peli, on pääpremissinä sotajuonien lisäksi valloittaa jonkin Shinsengumin kapteenin sydän. Vaihtoehdot ovat Toshizo Hijikata, Souji Okita, Hajime Saito, Heisuke Toudou, Sannosuke Harada sekä salaisena kumppaniehdokkaana Chikage Kazama, jonka reitille päätyy aina mikäli romanssia ei ole saanut kehitettyä tarpeeksi jonkun muun puolisoehdokkaan kanssa. Romanssin kehittäminen tapahtuu valintakohtauksissa ”oikein” valitsemalla, ja kun näitä valintoja on jonkun hahmon hyväksi tehnyt tarpeeksi paljon, etenee peli kolmen ensimmäisen luvun jälkeen jonkun hahmon reitille, jonka huippuna on tietysti romanssijuonen loppuun saattaminen.
Romanssijuonen lisäksi pelissä on dramaattinen, historiallisiin tapahtumiin pohjautuva juoni. Tarina sijoittuu 1860-luvun Japaniin, jolloin Shinsengumi oli voimissaan mutta jolloin maa koki myös dramaattisia muutoksia. Vain muutamassa vuodessa shogunaattijärjestelmä lakkautettiin ja keisarin valta palautettiin. Shinsengumi on shogunin puolella ja koko ajan tapahtumien keskiössä. Hahmot ja tarina eivät kuitenkaan ole ihan täysin historiallisille vastineilleen totuudenmukaisia, mutta itse tunnen Japanin historiaa sen verran huonosti, ettei tämä kohdallani haitannut pelaamista.
Realististen juonten lisäksi mukaan on heitetty pientä zombi/vampyyri -draamaa, sillä Shinsengumin salainen projekti muuttaa kuoleman kielissä olevat sotilaat vaaralliksi, demonien kykyjä omaaviksi Furyiksi (jp. Rasetsu), jotka ovat kuitenkin järjiltään. Useampi kuin yksi hahmo joutuu aina kunkin tarinan aikana juomaan Rasetsuksi muuttavaa elämän vettä joko tahtomatta tai tahallaan, mikä aiheuttaa ylimääräistä draamaa. Mielestäni koko Rasetsu-juoni tuntui monin paikoin hieman turhalta lisäykseltä, sillä pelkkänä historiallisena draamana peli olisi voinut myös toimia hyvin. Joidenkin hahmojen kohdalla Rasetsu-juoni tuntui todella turhalta, mutta toisten kohdalla toimi tosi hyvin ja toi juoneen ylimääräistä jännitettävää. Puolisovaihtoehdoissa on loppujen lopuksi vain yksi, joka ei muutu Rasetsuksi, mikäli Chikage Kazamaa ei oteta huomioon. Rasetsuksi muuttuminen myös vähentää elinikää ja aiheuttaa muita ikäviä sivuvaikutuksia, joten romanssista ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Pelin kolme ensimmäistä lukua ovat aina samanlaiset, ja näiden aikana määräytyy sen, kenen hahmon reitille pelissä päätyy. Pelissä on kokonaista 24 tallennuspaikkaa, joten kaikkien hahmojen tarinat on helppo pelata läpi vaikka useampien tallennusten kanssa ilman pelkoa tilan loppumisesta. Mielestäni Hakuokissa hahmoille rakkauspisteitä antavia valintoja ei ole mitenkään helppo päätellä, ja kolmen ensimmäisen luvun pelaaminen siten, että saisi jollekulle tarpeeksi rakkauspisteitä reitille eteneminen on vähän haastavaa. Netistä löytyy onneksi oppaita reittien läpipeluuseen, ja niiden avulla sain itsekin kaikki reitit lopulta suoritettua. Mikäli romanssia ei kasvata tarpeeksi, päätyy aina Chikage Kazaman reitille, joka on pelin lyhyin ja jolla on vähiten romantiikkaa. Eipä silti, vaihtoehto demonin morsiameksi päätymisestä on silti ihan veikeä.
Jokaisella reitillä on hieman erilainen juoni, ja selvimmin tämä näkyy päävihollisen vaihtelussa. Pelin pisimmällä ja eniten historiallisia tapahtumia noudattelevalla Hijikatan reitillä päävastuksena on Chikage Kazama, vaikkakin pääpaino on hajoavan Shinsengumin kasassa pitäminen. Tällä reitillä on eniten politiikkaa, joten minusta se oli paikoittain hieman tylsä. Esimerkiksi Heisuke Toudoun reitillä joudut sen sijaan taistelemaan lopullisesti seonnuta Keisuke Sannania ja tämän Rasetsu-armeijaa vastaan. Muilla reiteillä Sannan pysyy vielä jokseenkin ruodussa. Monet tapahtumat ja myös hahmojen kohtalot siis vaihtelevat reitistä riippuen, ja yhdellä reitillä jopa päähenkilö Chizuru muuttuu Rasetsuksi. Kuitenkin joidenkin hahmojen kohtalot jäävät aika epäselväksi joillakin reiteillä, mikä hieman harmitti minua. Kaikkien reittien läpipeluu on siis kannattavaa, jotta Shinsengumin tarinasta saa mahdollisimman paljon erilaisia puolia esiin.
Pelin hahmoista suosikikseni nousi varsin synkeän huumorintajun omaava ja tappamisesta jatkuvasti haaveileva vitsiniekka Souji Okita, joka vieläpä puhuu lempiääninäyttelijäni eli Showtaro Morikubon äänellä. Souji Okita oli oikeastaan se syy, miksi alun perin ihastuin niin paljon Morikubon ääneen. Okitan reitti on vain valitettavasti pelin ehkä traagisin, ja sen loppu on kaikkein vähiten onnellisin. Olin niin katkera reitin pääteeksi, etten pysty edes kuvailemaan sitä! Toinen hahmo, josta pidän paljon, on Heisuke Toudou, Shinsengumin kapteeneista nuorin. Heisuke on todella suloinen huolehtiessaan aina päähenkilöstä ja yrittäessään aina piristää tätä. Heisuken reitti on myös pelin hauskin, ja sillä tuli naureskeltua milloin millekin todella monta kertaa!
Toshizo Hijikata, pelin ehkä pääasiallisin puolisovaihtoehto, oli minusta pelin tylsin hahmo. Hijikata keskittyi enimmäkseen politiikkaan ja Shinsengumiin romanssin jäädessä reitillä varsin ohkaiseksi. Hijikatan ja Chizurun suhdetta ei pohjustettu reitillä mielestäni tarpeeksi, ja Hijikatan hahmo kokonaisuudessaan jätti minut varsin kylmäksi. Tarina on kuitenkin pelin pisin ja siinä tapahtuu paljon sellaista, mitä muilla reiteillä ei ole ollenkaan. Reitillä on myös joitakin uusia hahmoja, jotka eivät muilla reitellä esiinny lainkaan, koska ne eivät mene yhtä pitkälle.
Hijikatan ohella Hajime Saito oli myös sellainen hahmo, josta en erityisemmin pitänyt. En juurikaan pidä Saiton hahmon kaltaisista viileistä ja vähäpuheisista tyypeistä, ja jotakin kertoo jo se, että en edes muista mitä Saiton reitillä tapahtui. Sannosuke Haradasta sentään pidin jo paljon enemmän, ja Haradan reitti on sekä pelin romanttisin että loppuratkaisultaan tyydyttävin. Haradan reitillä saa myös varautua varsin punastuttaviin kohtauksiin, joita toisilla reiteillä ei ole ollenkaan…
Chikage Kazaman hahmosta jäi minulle hieman ristiriitainen vaikutelma, sillä toisissa reiteissä hahmo on vihollinen, toisissa ystävä ja toisissa rakastaja. Kazama esiintyy niin monenlaisessa roolissa, että minun oli hieman vaikea saada hahmosta otetta. Kuitenkin hän toimii näissä kaikissa rooleissa mielestäni hyvin, ja saa hyvää taustatukea kahdelta muulta demonilta, Kyuju Amagirilta ja Kyo Shiranuilta. Jälkimmäinen oli muuten yksi pelin harvoja hahmoja, joka käytti ampuma-asetta miekan sijaan. Demoneiden omat tarkoitusperät Chizurun jahtaamisen ohella jäävät ehkä hieman huteriksi, mutta muuten hahmot palvelevat ihan hyvin tarkoitustaan.
Pelin muista hahmoista täytynee mainita Shinpachi Nagakura, joka täydentää itsensä, Haradan ja Heisuken muodostaman kolmikon. Näiden kolmen sanailuja on hauska kuunnella, ja pelin parhaita kohtauksia on selkkaus, jossa kolmikko yrittää livahtaa bordelleihin ryyppäämään keskellä päivää. Ihmettelin hieman, miksi miehekäs Nagakura ei kuulunut puolisovaihtoehtoihin, sillä olisin kyllä itse mielelläni voinut muodostaa suhteen hänenkin kanssaan. Ensimmäisenä kapteeneista rasetsuksi muuttuva Keisuke Sannan on tehty hyvin uhkaavaksi hahmoksi, ja hänen hiiviskelynsä milloin missäkin ovat aika selkäpiitä karmivia. Ääninäyttelijä Nobuo Tomitan erinomainen suoritus hahmon roolissa vielä lisää tämän karmivuutta.
Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat Isami Kondo, Shinsengumin isällinen johtaja, sekä Kaoru Nagumo, päähenkilön kaksoisolento. Kaoru vaan valitettavasti esiintyy hahmona enemmän ainoastaan Souji Okitan reitillä, jossa hänen kieroutuneet tarkoitusperänsä tulevat enemmän kuin selviksi. Chizurun isä, josta koko peli oikeastaan lähtee liikkeelle, esiintyy kaikissa tarinoissa, mutta valitettavasti isän osuus jää monesti varsin vähäiseksi ja koko isän etsiminen tuntuu aina välillä unohtuvan pelissä kokonaan, kun on niin paljon muita jännittäviä juonia selvitettävänä. Jälleen kerran, reitistä riippuen isä esiintyy joko hyvänä tai pahana, joten tästäkin hahmosta jäi hieman ristiriitainen kuva.
Hakuokin taidetyyli on mukavaa katseltavaa. Jotkut kuvat ovat ehkä yleisilmeeltään hieman kylmiä ja kliinisiä, mutta miehet ovat komeita kapeine silmineen ja liehuvine kimonoineen. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä, ja jokainen löytää pelistä varmasti oman suosikkinsa. Äänimaailma on tyyliin sopiva, ja musiikit sopivat kohtausten tunnelmaan todella hyvin. Muut ääniefektit, kuten miekalla iskettäessä kuuluva mäiskähdys, ovat myös hyvin tehtyjä. Myös ääninäyttely on todella hyvää, ja mukana on tunnettuja ääninäyttelijöitä. Äänet sopivat hahmoille ja näyttelijät esittävät roolinsa hyvin. Joillakin hahmoilla on aika persoonallinen tyyli puhua, ja on kiva, että hahmoille on tehty tällä tavalla eroja ulkonäön lisäksi. Mainitsemisen arvoinen on myös pelin alkumusiikki, jota on mukava kuunnella ja jonka video on myös varsin tyylikäs.
Varsinaisen päätarinan lisäksi pelissä on aika vähän muuta pelattavaa, mutta klassiselta otome-peliltä sellaisia ei nyt yleensä oletetakaan. Pelissä ei ole mitään minipelejä, mutta vakituiset kuvagalleriat ja muut kyllä löytyvät. Kuvagalleriassa pidin siitä, että kuvien kautta pääsi niihin kohtauksiin pelissä, joissa kuva oli esiintynyt. Jonkun yksittäisen kuvan takia ei siis tarvitse pelata koko peliä uudelleen kuullakseen, mitä sen taustalla tapahtui. Varsinaisen päätarinan lisäksi pelissä on myös Hakuoki Memories -osio, jonne ilmestyy jokin pieni lisätarina jokaiselta mieheltä sen jälkeen, kun heidän reittinsä on kerran läpäissyt. Nämä tarinat on kerrottu kunkin miehen näkökulmasta, ja ne olivat todella söpöjä ja hauskoja. Erityisen hauska oli Heisuken tarina, jonka aikana nauroin lähes koko ajan. Jokaisesta Hakuoki Memories -tarinasta saa myös komean kuvan galleriaan, joten siinäkin mielessä nämä kannattaa katsella läpi.
Hakuoki: Memories of the Shinsengumi on yksi harvoja englanniksi käännettyjä ja julkaistuja otome-pelejä, ja pelikokemus oli miellyttävä. Tarina on (joskin reitistä riippuen) sopivan pitkä, ja jokaisella reitillä riittää jännittäviä juonenkäänteitä. Jokainen tarina oli ensimmäisten lukujen jälkeen tarpeeksi erilainen, joten mielenkiinto pysyi yllä useamman reitin pelaamiseksi. Osa juonielementeistä tuntui hieman turhilta tai pakotetuilta, mutta pääasiassa jokainen reitti oli kiinnostava. Vaikka pelissä oli muuten melko vähän sisältöä, pääasiallinen mielenkiinnonkohde oli toimiva. Pelissä on kivannäköistä taidetta, hyvää ääninäyttelyä ja mielenkiintoisia hahmoja. Puolisovaihtoehtoja on aika monta, ja muutenkin jokainen voi löytää Hakuokista helposti oman lempihahmonsa. Hahmoista osa edustaa ehkä enemmän stereotyyppisiä otome-pelihahmoja, mutta tarinan luonteen ja sen historiallisuuden huomioon ottaen kukaan ei ole pelkkä tyyppihahmo, vaan hahmoilla on muitakin puolia. Hakuoki sopii mielestäni hyvin myös sellaisille pelaajille, jotka eivät ole aiemmin pelanneet otome-pelejä tai ole niistä erityisen kiinnostuneita. Aihepiiri ja väkivaltaiset kohtaukset takaavat myös sen, että miespuoliset pelaajat jaksanevat myös pelata ainakin yhden reitin läpi. Kaiken kaikkiaan pidin Hakuokista paljon ja onkin harmi, ettei muita sarjan pelejä ole juuri käännetty englanniksi ja itselleni sopivalle alustalle.
Wasurenagusa 